Vammainen ja terve parina- mitä ajatuksia herättää?

Kyllä mä myönnän, että nähdessäni tuollaisen parin, se herättää ajatuksia. Lähinnä kysymyksiä. Toisaalta hirvittävän mukavia asioita, joskus kysymyksiä kuten MIKSI, MITENHÄN NOILLA ONNISTUU..jne.

Vammahan voi olla vaikka mikä. Riippuen ihan siitä, tulee ajatukset mieleen. Kehariohjaajanakin olleena, ei kai tullut koskaan vastaan paria, joista toinen olisi ollut kehari ja toinen täysin vammaton. Nuo pyörätuolissa istuva ja kävelevä parit taas... ei herätä kyllä mitään kummeksuntaa, korkeintaan ihastelua.

 

varsinkin jos terve on hyvännäköinen..

Onhan näitä. Toinen sairastuu ja vammautuu, niin jättääkö se pitäisi tai toinen vammautuu onnettomuudessa, niin ei kait sitä nyt automaattisesti avioeroa haeta. Toiseksi eihän vamma estä rakastumasta. No tämä ei ollut oikestaan sinulle ap. vaan jollekin joka vastasi jotain mitä en sitten lopulta viitsinyt enää edes lukea.

 

erikoisia mielipiteenne vammaisista .
un mieheni vammautui leikkausjonossa,aneyrysma puhkesi yllättäen,tämä oli tiedossa ammattiihmisillä ja kuitenkin tapahtui pahin mahdollinen , eli suuri aivovamma, nyt 3.vuoden sairaalakierroksen jälkeen olen omaishoitaja .mieheni on täysin avustettava kaikin puolin,vaipat ja

yöllä myös kylkikääntö .rakastan miestäni paljon ja haluan hoitaa häntä,mutta joskus väsyttää paljon .unohdin mainita että minun ei pysty enää puhumaan.
repikää siitä t'hely pahamieli

 

Hyväksikäyttöä puolin ja toisin. Siis terve mies käyttää vammaista naista seksuaalisesti hyväkseen ja vammainen nainen käyttää miestä muuten hyväkseen.

Toisin päinhän ei voi olla, sillä terve nainen ei huoli kumppanikseen vammaista miestä.

Just joo,miun miehellä on etenevä näkö - ja kuulovamma,itse oon täysin terve. :stick: Olisko miun pitäny heivata mies ja ottaa ukos sitten terve mies,joka ei sytyttänyt paskan vertaa,oli nimittäin vaihtoehtoja miesten suhteen.

 

Tosi hölmö kysymys.

 

Ei se voi onnistua, itse tapailin vammaista naista jokusen kuukauden ja aina kun menin hänen kanssaan käymään sairaalassa kuntoutuksessa niin hoitajat ajoi minut pois ja sanoi että sinä et oikeasti halua olla hänen kanssaan vaikka hän sanoi hoitajillekin että kyllä haluaa, eivät uskoneet sitten millään ja pistivät väkipakolla asumaan soluasuntoon hoitolaitokseen johon minä en saanut mennä, ikinä en satuttanut häntä vaan autoin ja olin hyvänä, en millään muotoa painostanut yhtään mihinkään ja tunteet oli minulla oikeat että ei se voi toimia oikeasti jos toinen on vammainen ja toinen terve.

 

Ei se voi onnistua, itse tapailin vammaista naista jokusen kuukauden ja aina kun menin hänen kanssaan käymään sairaalassa kuntoutuksessa niin hoitajat ajoi minut pois ja sanoi että sinä et oikeasti halua olla hänen kanssaan vaikka hän sanoi hoitajillekin että kyllä haluaa, eivät uskoneet sitten millään ja pistivät väkipakolla asumaan soluasuntoon hoitolaitokseen johon minä en saanut mennä, ikinä en satuttanut häntä vaan autoin ja olin hyvänä, en millään muotoa painostanut yhtään mihinkään ja tunteet oli minulla oikeat että ei se voi toimia oikeasti jos toinen on vammainen ja toinen terve.

Kyllä miun ja miehen suhde ja avioliitto on onnistunut ja toimiva,miehellä on näkö - ja kuulovamma ja mie terve.Eipä oo kukaan ollu vastaan.Sie oot saanu epäreilua kohtelua hoitajilta.: /

 

[QUOTE="hely";23326460]erikoisia mielipiteenne vammaisista .
un mieheni vammautui leikkausjonossa,aneyrysma puhkesi yllättäen,tämä oli tiedossa ammattiihmisillä ja kuitenkin tapahtui pahin mahdollinen , eli suuri aivovamma, nyt 3.vuoden sairaalakierroksen jälkeen olen omaishoitaja .mieheni on täysin avustettava kaikin puolin,vaipat ja

yöllä myös kylkikääntö .rakastan miestäni paljon ja haluan hoitaa häntä,mutta joskus väsyttää paljon .unohdin mainita että minun ei pysty enää puhumaan.
repikää siitä t'hely pahamieli[/QUOTE]

Teet arvokasta työtä! Arvostan tuollaisia ihmisiä, jotka jaksavat hoitaa läheisiään, rakkaitaan, vaikka se ei aina ole helppoa. Onko teillä minkä verran ulkopuolista apua? Itselläni on lievästi kehitysvammainen veli, jolla paljon muitakin ongelmia/sairauksia, äitini hoiti veljeäni vuosia kotona, kunnes hänelle löytyi ryhmäkoti, jossa viihtyy todella hyvin. Tiedän kuinka paljon vaatii alkaa omaishoitajaksi, olen itsekin hoitoalalla ja siellä kyllä hattua nostan heille, jotka tekevät omaistensa puolesta niin paljon ja niin pyyteettömästi. Muistatahan pitää huolen myös itsestäsi ja omasta jaksamisesta! Onko miehelläsi vuorohoitojaksoja?
Ja itse ketjun kysymykseen vastaan, että jos omalle veljelleni yhtäkiä ilmaantuisi ns normaali tyttöystävä, niin kyllä oltaisiin varuillaan ja vahdittaisiin, sillä veljestäni ei oikeasti ole parisuhteeseen.. Ihan eri asia olisi jos kyseessä olisi jokin muu vamma. Nuorena joutui jo erään tytön hyväksikäyttämäksi =(

 

Mun mies pyörätuolissa cp-vamman takia, triplegia spastica on diagnoosi.

Enpä mä tätä meidän suhdetta kovin kummallisena pidä, tietenkään. Ihmiset ajatelkoon mitä ajattelee, ja sitä paitsi minä kai se helpommalla pääsen tässä suhteessa. Mies joutuu kokemaan muiden ihmisten alentuvan käytöksen, sen kun puhutaan ohi (minulle tai avustajalle) tai jos puhutaankin miehelle itselleen, niin puhutaan kuin lapselle. Miehellä on järkeä nyt kuitenkin päässä sen verran kuin 30-vuotialla olettaisi olevan.

Mua taas ärsyttää ne, varsinkin baareissa vastaantulevat, keski-ikäiset naiset, jotka päissään rupeavat tuntemaan suurta myötätuntoa ja tunkevat iholle halaamaan, minua siis. "Onpa ihanaa kun te olette jaksaneet lähteä ulos, kun sinä olet häntä lähtenyt käyttämään ulkona!" Siis mitvit, ihan oikeesti?! Mä en käytä mun miestä yhtään missään, se menee aivan itse, eikä se todellakaan ole mistään sen kummemmasta jaksamisesta kiinni. Eihän ne ihmiset ikinä pahalla sano, tietenkään, mutta se korostetun hyväntahtoinen ja myötätuntoinen vähän alentuva asenne kyrpii.

 

Mieheni on lievästi kehitysvammainen. Itselläni on arjessa vastuu lapsista ja kodista. Lapsi ameillä on kaksi.Olen mieheni omaishoitaja kun kunta näin ehdotti. Ei tässä mitään ihmellistä ole,mieheni on komea ja viriili.

 

Emmeköhän mekin ns. "terveet" ole ainakin henkisesti vammaisia.

 

Omituinen kysymys.

Tulee vaan mieleen että pitäisikö meidän ns. terveiden jättää puolisomme heti jos he vammautuvat vaikka onnettomuudessa tai sairaskohtauksen takia ? (näin taitaisi suurin osa tehdä kun tuntuu tärkeysjärjestyksessä olevan ensimmäisenä hyi, yök reaktiot ja en voisi olla vammaisen kanssa )

Katsokaahan taas peiliin ja miettikää, että itsekkin voitte vielä vammautua. Pitäisikö puolisosi jättää sinut silloin ?

 

Sanokaa, että tämä johtuu palstasta ja oikeasti näin moni ihminen ei ole sitä mieltä, että ei voisi olla vammaisen kanssa? Hirveää luettavaa. Olen ilmeisesti aika naiivi kun olen luullut, että ihmiset eivät tuollaisesta välitä.

 

Olen jo kerran jättänyt viesti siitä, että vammaisille voitaisiin järjestää oma seksikeskustelupalsta-alue, lajitelkoon 2+ miten hyväksi näkee. Muttaon ihan eri asia keskustella asioista keskenään, kun ei tartte puolustella valintojaan/mahdottomuuksia tehdä jotain vammaisuuden estämää.
Samalla voisi hyvässä lykyssä, Jeesustakin vielä odotetaan uusintakäynnille, vaan eipä ole edes Riihimäellä nähty, saada onkun kokeneen neuvoja neurologisissa, amputaatioissa, sopivissa toiminnoissa sellaisilta JOTKA on itse sen kiirastulen läpikäyneet ja itse joutuneet opit hakemaan.
En halua alkaa selitellä jollekin alle/ pikkuisen yli 20 v:lle pienistä/isoista tisseistä, kaluista, miksi jotkut ei ookaan ihastuneita vaikka tukkakijn tuli leikattua ja värjättyä ja sileen.
Sitä seksuaalisuutta kun on vielä jollain laila vajavaisilla.
Ympäristön asenteet; joudun selittelemään miksi vien mieheni ulos... ovat sitä maailmaa, jonka pitäisi avautua kailille syrinnän kokoneille ja sitä vastustaville. Mutta tämä vammajuttu voisi olla vaikka vaan sisäpiirin salaiseen herrojen keskiviikkokerhoonkuuluville, sellasille, joille melto rautalanka ei oo enää tarpeen, kun sitä on muovisena tuupattu alavatsaa koossa pitelemään ja silleen.
Tuli taas kirjoiteltua yksi helluntain epistola, mutta 2+ voivi jopa vastailla muulle henkilökohtaisestti; miksiei muutikin ei työn puolesta kiinnostuneet: ossi.asikainen.oma@gmail.com
Nauttikaa helteisestä j aurinkoisesta, siis alle 20 asteisesta kohmeesta tuulisella juhannuskokolla joka ei edes syty.
Miksen aikoinani ryhtynyt meteoroligksi, saa aina olla väärässä ihan hyvällä palkalla...

 

Naapurissa asuu pari jossa nainen on "terve", n. 25 vuotias ja mies n. 45-50v kehitysvammainen. Kulkee tukisaappaissa, kuolaa, ääntelee omituisesti ja nykii pakkoliikkeitä. Ihan onnellisilta vaikuttavat.

 

multa joskus kysyi eräs tuttavani, pyörätuolissa istuva ms-tautia poteva mies, että jos olisimme kumpiki vapaita, niin lähtisinkö treffeille hänen kans, sanoin et tottahitossa lähtisin, mukava ihminen ja komee myös.

kaippa tuon vois vääntää niinkin et miks jotkut valitsevat mielenterveyspotilaan puolisokseen niinku minä. en näe syytä miksen olis valinnut, kun ei väkivaltainen ole lainkaan

 

jotkut kääpiöitäkin.

 

Vaimoni lakkasi rakastamasta koska olen halvaantunut!!

 

Vaimoni lakkasi rakastamasta koska olen halvaantunut!!

Kurja kohtalo sinulla. Minkä seurauksena halvaannuit, sopiiko kysyä?

 

mä oon cp-vammainen ja mieheni terve hyvännäkönen jne. Meillä on 2 lasta ja yhessä kohta 18 onnellista vuotta. Mies ei oo valittanu meijän "vammaiseksistä" koskaan.

 

hoidan vaikeasti cp vammaisia, ja en aidosti näe mitään hyvää jos ja kun terve on parisuhteessa toinen osapuoli, vääjäämättä tulee mieleen ns lapsen seksuaalinen ahdistelu! Ei ole oikein, ymmärtäisitte kun näette ja kuulette vaikeasti cp vammaisten ajatusmaailmaa!!!Rahan ahneus, joku hätä saada rahaa esim cp vammaisen avustajana samalla toimimalla kun on parisuhteessa, mikä ei tietysti ole oikein. Uein tämä ns terve osapuoli on mielisairas tai jotain hämärää. Ihmisiä olemme kaikki, mutta on sitä ihmejuttuja nähty!!! kerran tämä terve kumppani jopa kertoi että tuo cp vmmainen on kuin lapsi, mutta seksuaalinen kanssakäyminen ei välttämättä ole yhdyntää vaan käsipeliä, eli ehkä jotain rajaa näillä usein myös itse hätätilanteessa olevilla " terveillä " kumppaneila!!!.Kommunikointi on jo niiin vaikeaa cp vammaisen kanssa, muisti huono, ja muu päättelykyky sekä asiat tehdään vain ja ainoastaan heidän mielen mukaan, tai sitten tulee huutoa, että ei se ole terveeen älyn tasoista kommunikointia lähellläkään. raskaita hoitaa, vaatii paksua nahkaa, empatiassa vajaavuutta. en ymmärrä siis terveen ja sairaan parisuhdetta, mutta en halua tuomita koska tosiaan sillä terveellä voi olla vaikka minkälainen elämä takanaan ja mielenterveys / tai jopa vankila tausta, ja aloittaa edes jostain uudelleen...

 

Miehelläni on cp-vamma, yhdessä pian 10 vuotta ja yksi lapsikin on. Ihan normaalia elämää elellään kaikin puolin. Ainoastaan miehen kävelytyyli paljastaa, ettei ole aivan perus tallaaja kyseessä. Vamma tai vammaisuus tai ihan miksi sitä nyt tahdotte kutsua ei näy tai vaikuta meidän arjessa mitenkään. Joskus joku saattaa kysyä tai katsahtaa pidempään, mutta aika harvoin tätäkään sattuu. Tiedä sitten mitä ihmiset ajattelevat. Miehelleni ja minulle se on aivan se ja sama - kiinnostaa näet siinä missä kilo paskaa.

Ja mitä vammaisten tai kehitysvammaisten rajoitteisiin tulee niin ihan samalla tavalla joku tavallinen jotain kroonista sairautta sairastava tai onnettomuudessa loukkaantunut voi paljon vaikeammassakin tilanteessa. Että tarvinneeko noita niin lokeroida. Ihmisiä ollaan kaikki ja jokaiselta meistä löytyy enemmin tai myöhemmin jonkinlainen kremppa, joka tekee meistä epätäydellisen tai "viallisen" jos asian tahtoo niin nähdä.. Rapisee se maallinen koreus siitä paremmastakin puolisosta, jos ei muutoin niin viimeistään mullan alla..

Sellainen huomio vielä, että henkilön ulkoinen olemus ei läheskään aina paljasta henkisiä ominaisuuksia tai henkistä tasoa, joten sen suhteen ei liene järkevää alkaa tekemään arviota pariskunnan suhteen laidasta ja mahdollisesta hyväksikäytöstä tai muusta. Pyörätuolissa spastisena istuva voi helpostikin olla älyltään ja mieleltään moninkertaisesti tavallista kahdella jalalla kulkevaa pulliaista terävämpi tai sitten ei. Ei voi tietää ennen kuin asiasta ottaa selvää. Meinaan, että ennakkoluuloistahan näissä pitkälti on kysymys ja niitä lievittää ainoastaan faktaan perustuva tieto..

 

Voin minäkin kertoa oman tarinani.
Olen nyt 24 vuotias mies. Minulla on oikean puolen hemiplegia. (Suomeksi oikeapuoli kropastani ei liiku samalla tavalla kun teillä terveillä) Nykyisin tosin vamma näkyy vaan oikeasta nilkastani. Pystyn siis kävelemään itse. Fysioterapia ja toimintaterapia oli tuttua silloin ihan lapsena. Älyyni tämä vamma ei vaikuta. Ihanaksi on ihmeen moni väittänyt

Pystyn kuitenkin muun muassa ajamaan autoa ja liikkumaan itse. Seuraava juttu minulla ois päästä Ammattikorkeaan opiskelemaan.

Vammani on näin lievä osittain siksi kun olen pelannut jalkapalloa 9 vuotiaasta.

 

Voin minäkin kertoa oman tarinani.
Olen nyt 24 vuotias mies. Minulla on oikean puolen hemiplegia. (Suomeksi oikeapuoli kropastani ei liiku samalla tavalla kun teillä terveillä) Nykyisin tosin vamma näkyy vaan oikeasta nilkastani. Pystyn siis kävelemään itse. Fysioterapia ja toimintaterapia oli tuttua silloin ihan lapsena. Älyyni tämä vamma ei vaikuta. Ihanaksi on ihmeen moni väittänyt

Pystyn kuitenkin muun muassa ajamaan autoa ja liikkumaan itse. Seuraava juttu minulla ois päästä Ammattikorkeaan opiskelemaan.

Vammani on näin lievä osittain siksi kun olen pelannut jalkapalloa 9 vuotiaasta.

 

Voin minäkin kertoa oman tarinani.
Olen nyt 24 vuotias mies. Minulla on oikean puolen hemiplegia. (Suomeksi oikeapuoli kropastani ei liiku samalla tavalla kun teillä terveillä) Nykyisin tosin vamma näkyy vaan oikeasta nilkastani. Pystyn siis kävelemään itse. Fysioterapia ja toimintaterapia oli tuttua silloin ihan lapsena. Älyyni tämä vamma ei vaikuta. Ihanaksi on ihmeen moni väittänyt

Pystyn kuitenkin muun muassa ajamaan autoa ja liikkumaan itse. Seuraava juttu minulla ois päästä Ammattikorkeaan opiskelemaan.

Vammani on näin lievä osittain siksi kun olen pelannut jalkapalloa 9 vuotiaasta.