V
vanhempi vaimo
Vieras
Oletko puhunut ajatuksistasi ja tunteistasi miehen kanssa sillä tavalla rakentavasti ja asiallisesti? Onko miehestä kuuntelijaksi, ymmärtäjäksi, puhujaksi, pohtijaksi? Hän joka tapauksessa on sellainen kuin on, mutta mikään ei voi muuttua jollei mies tiedä missä mennään.
Yksi puhumiskerta ei aina riitä, ja jos mies jotain sitten tekeekin, se kannattaa huomioida sillä tavalla pikkuisen tekemättä liian isoa numeroa. Ja tärkeää: ei ikinä koskaan saa vähätellä enää ettei mies ole "koskaan tehnyt mitään", jos on joskus kuitenkin yrittänyt.
Ehkä mies ei osaa niitä kotihommia? Ehkä ei äiti ole opettanut tai vaatinut. Se on iso kynnys aikuiselle miehelle näyttää, ettei osaa edes. Toiset ei siedä että niitä opetetaan. Naisen vaistoilla kuitenkin pitäisi osata hahmottaa mikä juuri minun miehelleni on hyvä. Mutta se keskustelu ensin, kartoita tilanne missä mies menee, mitä ymmärtää, mitä osaa, miksi ei tee, tai siis voisiko tehdä oma-aloitteisesti tai vaikka sinun kanssasi. Että koti on molempien paikka, jossa kummankin pitäisi pitää koti kummankin kotina. Että siellä ei "äiti siivoa".
Mun mies alkoi sillä tavalla että pyysin avuksi ja näytin miten minä teen ja miksi, eli miten tulee hyvää jälkeä mielestäni ja siitä se lähti. Kehun kyllä kun on jotain omin päin tehnyt, vaikka mies ei edelleenkään noteeraa minun tekemisiäni. Eipä silti että sen takia mitään kotona tekisinkään että kiitosta tulee. Kiitos on siinä kun mies tekee joskus. Toisaalta olen myös itseäni suggeroinut hieman suuripiirteisemmäksikin, ettei kotona niin hirveän siistiä tarvitse aina olla. Mies on ollut aiemmin naimisissa joten oletin hänen osaavan kotihommat, mutta eipä vaan tuo osannut...
Yksi puhumiskerta ei aina riitä, ja jos mies jotain sitten tekeekin, se kannattaa huomioida sillä tavalla pikkuisen tekemättä liian isoa numeroa. Ja tärkeää: ei ikinä koskaan saa vähätellä enää ettei mies ole "koskaan tehnyt mitään", jos on joskus kuitenkin yrittänyt.
Ehkä mies ei osaa niitä kotihommia? Ehkä ei äiti ole opettanut tai vaatinut. Se on iso kynnys aikuiselle miehelle näyttää, ettei osaa edes. Toiset ei siedä että niitä opetetaan. Naisen vaistoilla kuitenkin pitäisi osata hahmottaa mikä juuri minun miehelleni on hyvä. Mutta se keskustelu ensin, kartoita tilanne missä mies menee, mitä ymmärtää, mitä osaa, miksi ei tee, tai siis voisiko tehdä oma-aloitteisesti tai vaikka sinun kanssasi. Että koti on molempien paikka, jossa kummankin pitäisi pitää koti kummankin kotina. Että siellä ei "äiti siivoa".
Mun mies alkoi sillä tavalla että pyysin avuksi ja näytin miten minä teen ja miksi, eli miten tulee hyvää jälkeä mielestäni ja siitä se lähti. Kehun kyllä kun on jotain omin päin tehnyt, vaikka mies ei edelleenkään noteeraa minun tekemisiäni. Eipä silti että sen takia mitään kotona tekisinkään että kiitosta tulee. Kiitos on siinä kun mies tekee joskus. Toisaalta olen myös itseäni suggeroinut hieman suuripiirteisemmäksikin, ettei kotona niin hirveän siistiä tarvitse aina olla. Mies on ollut aiemmin naimisissa joten oletin hänen osaavan kotihommat, mutta eipä vaan tuo osannut...