valitusvirsi

[Yksinhuoltaja]

Mun mielestä ap:n kommentit on ihmeellisiä.. Jotenkin marttyyrimäisiä. Miksi ihmeessä olette joutuneet tuohon pisteeseen. Toinen mikä kovasti ärsyttää on se että älä viitsi kiroilla . Mä en suosittele eroa vaan parisuhdeterapeuttia, joka katsoo asioita molempien kannoilta ja osaa puuttua tuohon teidän kommunikaatio ongelmaan.On moninaisia tapoja kertoa kumppanille miten käytös vaikuttaa suhteeseen. Ihmiset kohtelee sua niin kuin annat kohdella, sussakin on vikaa. Parisuhteessa on aina kaksi riidoissa, yksin se on vaikeaa.

Sä olet niin hyvä ihminen. Täydellinen.

En onneksi lähelläkään, vai onko se niin että jos tietää olevansa epätäydellinen että on lähempänä täydellistä. Mutta todella paljon elämää nähnyt ja tiedän että asioilla on kaksi puolta. En osaa suhtautua ihmiseen joka kiroilee näppäimillä kuin aikuiseen, taitaa olla henkisesti lapsi. Taisin osua arkaan paikkaan!

Parisuhdeterapia ei auta, olen kokeillut.

 

[Tuttu juttu]

Kylla se vahan silta vaikuttaa etta AP:n mies on juuri sita lajia joka ei heraa poikamiesunestaan ennenkuin vaimo ja lapset haviavat maisemista ja koti on itse siivottava ja kalsarit pestava. Sitten tiristetaan itkua kun mami lahti ja jatti heitteille.

Jotkut miehet kuvittelee ettei kotona voi mitaan tekemista olla eika lasten hoito mitaan tyota vaadi. Se raskas tyo on pelkastaan siella hanen firmassaan paivalla. Eivathan hekaan kotonaan mitaan tee ja aina on vaan siistia ja ruokaa poydalla ja puhtaita vaatteita kaapissa. Eivat tietenkaan huomaa mitaan tyota mita eivat itse tee, se vain jotenkin tapahtuu siella taustalla, eivat jaksa edes kiinnostua niin tylsista jutuista kun kavereitten kanssa on paljon hauskempaa. Saa elaa huolettoman teinipojan elamaa ihan uudestaan ja aitimuori (ups, siis vaimo) odottaa poikaa kotona ja silta voi saada seksiakin jos hyvin kay. Elama on ihanaa!

Juu ei nuo ikuiset teinipojat tapojaan muuta ennenkuin tulee se kova paikka etta vaimo saa tarpeekseen aikuisen miehen hyysaamisesta ja haipyy pysyvasti. Sitten kun kerran pelastyvat oikein kunnolla saattaa olla etta heidan kanssaan pystyy vihdoinkin keskustelemaan kuin ihan oikean aikuisen miehen kanssa ja etta he kerrankin oikeasti kuuntelevat. Voivat hatapaissaan suostua jopa parisuhdeneuvojalle. On siina vaiheessa ihan eri motivaatio, naas.

 

[Tuttu juttu]

Niin ja se seksi ei kylla naiselle enaa maistu siina vaiheessa kun mies on taantunut tuollaiseksi murkuksi, siis periaatteessa yhdeksi huollettavista lapsista. Miten ihmeessa tuollaisesta miehesta kukaan nainen voisi syttya kun tuntuu etta minun vanhin passattava poikanihan se siina on. Hyhhyh.

 

[Sivupersoona.]

Miksi sitten menette tuollaisten miesten kanssa naimisiin.
Parempi katsoa, kun katua.

 

[panacea]

no niin, täällä jälleen =)

aivan totta on, riitoihin tarvitaan kaksi. ja tuskin mä asiaa helpommaksi teen sillä mä nalkutan, kiukuttelen ja pihtaan.

mutta siihen riitelyyn... niin, mä olen useasti yrittänyt puhua nätisti, en mitenkään komentelemalla, vaan ihan niinkuin nyt aikuiselle ihmiselle puhutaan. vastaukset on yleensä joo joo, ihan kohta, sitten kun mä kerkeen, ai pitääkö se tehdä nyt... ja voitte arvata jos mä olen jostakin sanonut kenties monta päivää sitten ja toistan sen myöhemmin kun sitä ei edelleenkään ole tehty ja taas toistan ja toistan... kuinka kauan mun pitää olla se fiksumpi (?) ja rauhallisempi. ei sitä yleensä tehdä kuin sitten vasta kun mä saan jonkin sortin sekarin.

mihinkään parisuhdeterapiaan häntä ei saa, enkä mäkään ole niin kauhean innostunut niistä. jotenkin tottunut siihen että hommat pitää osata hoitaa ilman mitään "kallonkutistajia", tietenkin jos kaikkensa tekee että suhde toimii niin kai sitäkin sitten voisi koittaa, kuitenkin aika nihkein mielin. miestä ei varmasti saisi mukaan, sen verran on hänessä omasta mielestä munaa että mitään ulkopuolisia apua ei tarvita. vai olisiko sitten hänessä enemmän munaa jos sinne uskaltaisi lähteä...?

No, näin ulkopuolisena sanoisin, ettei se siltä kuulosta, että te kahdestaan saisitte asiat luistamaan.

Arvasin kyllä, ettet ole innoissasi hakemaan apua, joten lienet sitten tuomittu toistamaan jo käyttämiäsi keinoja ja kirjoittelemaan tänne.

Voimia!

 

[nalkuttaja]

saattaa olla että menee saman toisteluksi, toisaalta täällä on kyllä saanut ihan hyviä vinkkejä mitä vielä voisi kenties tehdä. ja mä ainakin olen jumalattoman iloinen että tänne voipi kirjoitella, aina on paikka mihin purkaa
se että miksi mennä naimisiin tuollaisen kanssa... no niin, tuskin mä olisin mennyt hänen kanssaan naimisiin jos mä olisin tiennyt mitä elämä tuo tullessaan. mistä sitä ikinäkään tietää mitä tuleman pitää. kuten jo aiemmin kirjoitettu niin ei hän tuollainen aina ole ollut, kenties se perhe-elämä ei ole hänestä kuitenkaa niin herkkua kuin kuvitteli, mistä mä tiedän mitä sen päässä liikkuu kun ei me puhuta mitään oikeastaan enään. lähinnä niitä jokapäiväsiä juttuja jos sitäkään.
me sovittiin että tänään lasten mentyä nukkumaan niin on kunnon keskutelutuokio. mä sanoin jo että jotain täytyy tehdä, alkaa olemaan pian myöhäistä, ero kolkuttelee ovella. jopa hänkin oli huomannut saman!! toivottavasti pysyy homma kasassa eikä mene raivoamisen puolelle, eikä varsinkaan miehelle tule mitää "tärkeämpää", se kertoo sitten jo ihan kaiken. puheet on puhuttu siinä vaiheessa...

 

[sohvis]

Joskus tulee paha olo lukiessa näitä palstoja.Teitä on todella wiksuja ihmisiä,nalkuttaja mukaanlukien.Pääskää posetiiviseen lopputulokseen.Ihmisten pahoinvointi lisääntyy.Kuka aiheuttaa?

 

[No kukahan niin]

Joskus tulee paha olo lukiessa näitä palstoja.Teitä on todella wiksuja ihmisiä,nalkuttaja mukaanlukien.Pääskää posetiiviseen lopputulokseen.Ihmisten pahoinvointi lisääntyy.Kuka aiheuttaa?

Sen pahan olon aiheuttaa itsekkaat ihmiset jotka pitavat toista ihmista itsestaanselvyytena, nuohoavat kylilla kavereittensa kanssa illat pitkat ja jattavat kaikki tyot toisten kontolle.

Posetiivisesta lopputuloksesta en siten tieda DD

 

[Nimetön_08]

Mun mielestä ap:n kommentit on ihmeellisiä.. Jotenkin marttyyrimäisiä. Miksi ihmeessä olette joutuneet tuohon pisteeseen. Toinen mikä kovasti ärsyttää on se että älä viitsi kiroilla . Mä en suosittele eroa vaan parisuhdeterapeuttia, joka katsoo asioita molempien kannoilta ja osaa puuttua tuohon teidän kommunikaatio ongelmaan.On moninaisia tapoja kertoa kumppanille miten käytös vaikuttaa suhteeseen. Ihmiset kohtelee sua niin kuin annat kohdella, sussakin on vikaa. Parisuhteessa on aina kaksi riidoissa, yksin se on vaikeaa.

No voi voi sentään niin kun ei Miukun mielestä saa kiroilla! Tsiisus sentään..Mikään ei helpota olotilaa niin kuin perkeleiden päästely!!!!!

 

[Naikkonennn.]

hei, ap, mites teidän keskustelut eteni? Jäi kiinnostamaan ku oli jotenkin pitkästäaikaa niin elämänmakuinen kirjotus. Antaa tulla niitä kirosanojakin jos vain tullakseen ;D

Tsemppiä, voimia, kaikke semmosta Sulle. Kotiäitin ruuhkavuodet sulla meneillään, eikä kolmen lapsen kanssa käytännössä yksin ole todellakaan helppoa. Tai siis ehkäpä todellakin neljän lapsen...

 

[pohdintaa...]

väitetään, että parisuhteessa on raskainta, kun lapset ovat pieniä ja sitten alkaa helpottaa. Mutta pitäähän sen miehenkin haluta kahdenkeskistä aikaa. Ja sitä pitää olla riittävästi. Minäkään en ymmärrä miten hyvät miehet joskus muuttuu yhtäkkiä niin vaikeiksi. Onko miehillä pahempi ikäkriisi kuin naisilla?!

 

[nalkuttaja]

hohhoh, puhuttu ollaan joo... tiedä mitä sitten siitä hyödyttiin, kuuluisat sanat, päivä kerrallaan. juteltiin pitkä tovi ja tais siinä tunneskaala mennä laidasta laitaan, välillä v*tutti niin s**tanasti, molempia ja kyl siinä tais pari tippaa poruakin tulla =/
kuten jo aiemminkin todettu, tappeluihin tarvitaan kaksi. totta hiivatissa mussakin on vikaa mutta en kyllä kokonaan ota vastuuta tilanteesta. ensin tuli vähän sellainen olo että äijä meinaa laittaa kokonaan tilanteen mun niskaani, ja v*tut, sanon mä. kuulemma ei kotona ole sen takia mukava olla kun tuntuu että häntä ei kaivata (häh?) ja aina kun hän kotiin tulee niin on kylmempää kuin siperiassa.. no ihme!!! tuosta kaipauksesta, lapset kaipaavat todentotta isäänsä tosi paljon, sellaisesta on turha edes alkaa väittelee, kysyköön lapsilta vaikka vaikka ovat monesti sitä kyllä sanonutkin. niin ja mistähän se meidän tappelu on oikein alkanut... no siitä että mä kaipaan miestäni kotiin ja apua, että turha sanoa ettei kaivata. siitä että kotona odottaa viile vaimo... niinpä, mitäpäs muuta vois kuvitella jos kaverit vetää pidemmän korren joka kerta...
sitä siinä sitten pyöriteltiin ja kyllähän se lupas tapojaan muuttaa tai yrittää muuttaa. yrittäminen ei paljon auta. kompromisseihin pitää molempien taipua. v*tulliset yt-neuvottelut
no perui se sitten koko viikonlopun hommat mitä oli jo luvannut tehdä (niin tai siirsi äitienpäiväiltaan...kiva) ja oli kotosalla. ja ihan kivaa oli, ihme kyllä, mä luulin että se on varsinaista pakkopullaa. maanantai oli töissä pitkään, eilen sitten viihtyi jopa kotona töiden jälkeen. katotaan miten jatkuu, ihan ok alku =)
jumalattomasti meillä on töitä. mä kyllä sanoin että jos samaan alkaa taas niin myös mä menen töihin, silloin on pakko hänen hoitaa lapsia ja kotia (missäs se imuri meillä onkaan...) pelko on siinä vaan se että sitten tulee anoppi hätiin, kiva, kaksi pököpäätä. tai sitten mä haluan eron. se ei ole kiva vaihtoehto, ihan jo lapsiakin ajatellen. parempi sekin silti kuin se että ilmapiiri on tosi kireä vaikka ei niin lapsien aikana tapellakkaan.
katsotaan mitä tulee, paistaako se aurinko risukasaankin (oho, meillähän h*lvetti joku sen keräs pois... )

 

[Onko mahdollisuutta laiskotella vahan?]

Onko teilla mitenkaan mahdollista rationalisoida niita toita jonkunverran pois? Siis tarkoitan etta onko mahdollista tehda jonkinlainen analyysi siita mita kodissa on kerta kaikkiaan ihan pakko tehda, mita ei tarvitse tehda lainkaan jos jarjestelee asioita, ja mitka jutut voi tehda joko harvemmin tai ei samalla perusteellisuudella kuin nykyaan?

Kysyn siksi kun kirjoituksen perusteella tuntuu etta ehka teidan kotinne on kummallekin talla hetkella lahinna masentava tyoleiri. Sinun on pakko olla siella lasten takia, mutta mies on alkanut valttelemaan sinua ja kotona olemista kun kuvittelee aina joutuvansa heti toihin. Lapsiperheessa tiettyja kotitoita on pakko tehda joka paiva, mutta onko teilla mitaan pelivaraa karsia vahemman tarkeita hommia pois? Kodin pitaisi kummallekin olla myos paikka jossa rentoudutaan ja pidetaan hauskaa, ei vaan heiluta imurin ja tiskiharjan varressa koko ajan.

Olen itse laiska tekemaan kotitoita. Meilla on usein villakoiria kun emme jaksa joka viikko imuroida - inhoan sita. Silloin talloin tehdaan miehen kanssa "suursiivo" - tehdaan yhdessa lista toista, jaetaan ne, ja sitten laitetaan ajastin paalle tunnin ajaksi ja kumpikin hyokkaa oman osuutensa kimppuun. Kun kello soi, loppuu hommat, ja mita ei ehditty tehda, se saa sitten jaada seuraavaan kertaan, paisi jos tyon tekija valttamatta haluaa tehda sen loppuun. Mutta kellon soitua alkaa luvallinen vapaa-aika. Tuntuu ihan mukavalta tehda hulluna hommia valilla kun silla huhkimisella on takaraja. Muuten rupeaa tuntumaan ettei ne kotityot lopu ollenkaan D.

 

[Jatkaa viela]

Ja muuten siina tunnissa saa kaksi ihmista uskomattoman paljon aikaiseksi ja motivaatio saada hommat hanskaan on kova koska aika on rajallinen. Olin tosi ihmeissani kun aloimme kokeilla tata systeemia vuosia sitten.

 

[no]

"Mutta kellon soitua alkaa luvallinen vapaa-aika. Tuntuu ihan mukavalta tehda hulluna hommia valilla kun silla huhkimisella on takaraja."

Todella hyvä idea! Tekemättömät työt ovat raskaimpia. Työllä pitää nähdä loppunsa.

 

[Sivupersoona.]

Todella hieno idea.

 

[nalkuttaja]

kieltämättä on hyvä idea. ja varmasti siinäkin olet oikeassa että mies välttelee kotiin tulemista sen takia että joutuu kuuntelemaan valitusta. tietenkin jos mies tekisi jotain ilman eri sanomista niin ei joutuisi kuuntelemaan sitäkään, eihän sen nyt pitäisi olla niin vaikeata ottaa vaikkapa täysiä roskapusseja samalla kun pihalle muutenkin menee, eihän? mutta ne ovat siinä juuri niin kauan kun mä ne vien tai sitten mä joudun pyytämään miestä niitä viemään. siis hänellä on täysin kateissa oma-aloitteisuus näissä asioissa...
se että kun hän tulee kotiin pitkän työpäivän jälkeen niin ei mun tarkoitus todellakaan ole että aletaan siivoamaan tai tekemään ruokaa tms, en mä huuda täällä kaulin kädessä h*lvettiä, hommiin siitä vaikka kenties sellaisen vaikutelman olette saanut. mä olen kotona sitä varten että hoidan noi päivittäiset asiat, niinkuin mä teenkin. esim. suurta riitaa aiheutti se että kun olimme sopineet että mä pääsen käymään kaupassa kerran, pari viikossa ilman lapsia tekemässä isommat ostokset (hän ei kauppaa halua mennä) niin ei sekään tahtonut mahtua arvon herran aikatauluun... hänestä taisi olla helpompaa se että mä roudaan kaikki kolme lasta mukaani, pakkaan ne autoon, ravaan kaupassa pitkän listan kanssa, kolme todella shoppailu-intoista lasta mukana... pienet ostosreissut todellakin sujuu mutta viiikonlopunostoksiin en haluaisin heitä väkisin mukaan ottaa.
no mutta anyway, tällä hetkellä on aika ok meininki, katsotaan mitä tuleman pitää. ja kuten huomaatte mäkin olen vähän rauhoittunut, ei tule v*ttua ja s**tanaa joka lauseessa ja toden totta kun oikein höyryjä päästää vaikka ihan näppilemällä niin olo kummasti kohentuu...

 

[Niin totta!]

Juu totta tuo kaikki on mita sanot. Ei mies voi luistaa kaikesta kuin koira verajasta ja elaa kuin teinipoika, muuten tulee ero auttamatta. Ajattelin lahinna juuri sita etta jos tyota sais edes hiukan vahennettya niin kummallakin olis vahemman tekemista ja kumpikin paasis hyvalla omallatunnolla pikemmin tekemaan muutakin kuin arkiaskareita. En tieda kannattaisiko mieheltasi kysya mita teilla hanen mielestaan tulisi tehda ja kuinka usein, nakisitte toistenne odotusten erot. Jos miehella ei ole hajuakaan mita kotona yleensa tehdaan, voi olla hankalaa

Tuo lasten kauppaan raahaaminen on todella vihoviimeista. Miehen on kylla syyta kehitella joku isi-lapset aktiviteetti edes yhtena paivana viikossa, ja paastaa sinut yksin asioille, jos ei kerran ite halua ostoksia tehda kumminkaan. Onhan se sanomattakin selvaa etta kolmen marisevan lapsen kanssa ruokaostosten teko on hyvin tehotonta. Menee aikaa ja rahaakin enemman kun kaikki haluaa muroja ja mehua ja karkkia ja sipseja ja ties mita...

Ja toinen juttu on sitten se etta oma vapaa aika kodin ulkopuolella tulisi jakaa myos reilusti. Ei ole reilua etta miehesi saa menna ja tulla ja istua baarissa milloin huvittaa. Tasa-arvo vaatisi etta jos miehellasi on kaksi vapaa-iltaa viikossa tehda mita tykkaa, sinulla tulisi myos olla kaksi vapaa-iltaa tehda kodin ulkopuolella mita tykkaat. Miten mies voi perustella sen etta hanella saa olla kodin ulkopuolisia menoja vaikka joka ilta mutta sinulla ei koskaan?

 

[Kotiäitinä myös koettua]

Kun riittävästi sanoo, hyvällä ja pahalla, lakkaa mies kuuntelemasta.

Kun sanoo vähän ja harkiten, ja sanoo selvästi, että "tämä tuntuu musta pahalta. Täytyy tulla muutos", joutuu mieskin kuuntelemaan.

Kiukkuisella äänellä heitetyt vaatimukset ja heitot saavat aikaan vaan vastareaktion.

Ap:n vastuulla on saada äänensä kuuluviin. Jos nykyinen keino ei pure, vaihdA keinoa. Jos mies ei siltikään kuule, tee sitten johtopäätöksiä. Mutta älä odota liikoja kerralla. Mies on tottunut nyt tiettyyn tapaan elää, muutos vie aikaa. jostain on kuitenkin aloitettava.

 

[Jaakko 1]

Kun täytyy kilpailla tanssilattialla leijuvan ,laitetun, hyvälle tuoksuvan misun kanssa, joka painautuu miehen syliin pikkutunneilla "Emmanuelin" soidessa...kilpailu on tosi kovaa.

 

[nalkuttaja]

taas v*tuttaa niin s**tanasti!!! kaksi iltaa mennyt taas jonkun projektin ääressä, kaksi kuulemma vielä menee vaikka yhden illan homma piti olla... ja kun yksi nappuloista täyttää vuosia, täällä ois muutakin tekemistä kuin ne normit hommat ja ylimääräprojektit.. satanasatana )=(
siis kestihän se nyt sitten vähän parempana reilu viikon. ja taas palattiin samaan p*skaan. eikä kyllä muuksi varmaan muutu jos en mä todellakin tee jotakin radikaalia... se että eihän hän täällä nyt niin suuresti mitään kotona tehnyt mutta se että oli läsnä, oli jo paljon, niin mulle kuin lapsillekin.
niin paljon aamulla v*tutti että poru tuli. ei se siitä poraamisesta auta mutta tuli silti.
en mä taas tiedä mitä ajatella, joku sais antaa mulle potkun perseeseen ja huutaa herää pahvi! ehkä mä otan liian äkkiä itseeni mutta mä tiedän taas mitä tuleman pitää. tää on koettu monet kerrat. mä kyllä jo luulin että mies tajusi että mä olin niinkuin ihan oikeesti tosissani sen keskustelun kera. mun ilmeisesti täytyy alkaa sanoista tekoihin jos se ei nyt itse tajua että missä mennään.
ilmeisesti mäkin oon ihan v*tun luuseri kun jankkaan ja jankkaan vaan, taitaa olla kaksi yhtä pässiä vastakkain. jep, tuli vähän parempi olo kun päästi isommat v*tutukset taas tänne. täytyy lähtee ostamaan kakkuun ainekset, vois samalla ostaa itselle samalla aivot että tajuis kuinka v*tun tyhmä mä oon jos mä taas kuvittelin että jokin muutos olisi tapahtunu =(

 

[sosuli]

mä kyllä jo luulin että mies tajusi että mä olin niinkuin ihan oikeesti tosissani sen keskustelun kera. mun ilmeisesti täytyy alkaa sanoista tekoihin jos se ei nyt itse tajua että missä mennään.

Ota nyt se kahden viikon loma ja lähde etelään ja jätä mies lasten kanssa? Rankkaa, mutta niinhän ne miehetkin tekee, ottaa ja lähtee. Väännä vielä rautalangasta, miksi.

Miehen lähtiessä nainen yleensä venyy ihmetekoihin. Nyt olisi kerrankin toisinpäin. Tämä olisi mielenkiintoinen "koe-ero"...

 

[panacea]

Niin no, yleensä ihminen ei muuta käytöstään kuin pakon edessä. Joko se ajatus siitä pariterapiasta alkaa kuulostamaan paremmalle?

 

[Maalaisjärki...]

Mikä ihmeen ongelma sinulla on? Tuolla skitoilulla työnnät miestäsi vain kauemmas perheestä. On se kumma kun kotiäidin aika ei mukamas riitä perusasioihin, kun monet tuntemani äidit hoitavat työnsä lisäksi nämä askareet. Esimerkkinä äiti jolla on neljä lasta (3-15-vuotiaat). Hän on noin kahdeksan tuntia työssä kodin ulkopuolella jonka jälkeen alkaa ulkohommat mm hevostenhoito, ratsastuksenohjaus yms. Hyvin ehtii vielä pyykkäämää ja tekemään ruoatkin. Mies tulee usein vasta seitsemän aikaa illalla kotiin eikä ylimääräisiä nipotuksia ja nalkutuksia tarvita. myös itselläni jäi äitiyslomalla luppoaikaa ihan reilusti.

Mihin ihmeeseen sinä käytät nuo tunnit päivisin? Koneet tiskaa ja pyykkää ja sinä aikana voi alustaa ruoanlaiton yms.

 

[Sivupersoona.]

Mutta kun miehenne pitää ne työtkin hoitaa. Paremmin tuntematta asiaa, voin kuitenkin kuvitella, jos työt jää hoitamatta, niin hän on pian entinen työntekijä.
Toisaalta ajattelen, vaikka te ne kotityöt pystyisitte hoitamaan yksinkin, niin siitä huolimatta kaipaatte yhteistä aikaa koko perheen kanssa. On paljon ihmisiä joille yhteinen aika on tosi tärkeää. Mistä syystä olisi mieheltänne hyvin tehty, jos hän pystyisi järjestämään mahdollisimman paljon aikaa perheelle. Muistakaa silloin tehdä kaikenlaista kivaa riitelyn sijasta.