valitusvirsi

[nalkuttaja]

mulla on mittari aivan punaisella. s**tana, että mies ottaa välillä, nykyään tosi paljon aivoon. metrinen k*rpä on otsassa, molemmilla!!!
mistähän alkais... mä olen tällä hetkellä vielä kotiäitinä kolmelle lapselle ja tuntuu että sille miehellekin. olen siivooja, kokki, pyykkäri, lääkäri, taksikuski... vaikka mitä ja pitäisi vielä jaksaa miehen kanssa olla silleen lähekkäin... ei kiitos. niin ja armoton valittajakin olen, niinkuin huomaatte!
mä teen kotona kaiken. kun mies tulee töistä kotiin, pitäisi ruoka olla valmista, hiljaisuutta ilmassa että saa lehden ja netin katsella rauhassa. juu just joo! lapset pyörivät tietenkin hänen jaloissaan kun on koko päivän ollut poissa, kysyvät teetkö isi sitä tai tätä, vastaus on ihan kohta, odota vähän... niin ja arvata saattaa että kun on omat jutut tehty, niin sitten on jotain muita omia juttuja lisää. täytyy käydä tankkaamassa, kaverin auto hajos, täytyy sitä korjata yms yms. kotona tosi vähän. luulisi että lapset pitäisi edes enemmän häntä kotona mutta ei. joskus tuntuu että jos eroisimme niin lapset näkisi häntä enemmän sillä tavalla, niin tiedätte, joka toinen viikonloppu isällä jne...
auta armias jos mä sanon että voinko mä käydä jossakin ilman lapsia. joskus olisi oikeasti ihan kiva käydä ihan oman järjen kannalta jossakin itsekseen. mä pääsen käymään kaupassa jos en ole kauaa, toinen vaihtoehto on että mä otan lapset mukaan. mulle silti lapset on kaikki kaikessa, mukaan ne otan mielelläni mutta kuitenkin joskus....
sitten se seksi... niin mikä seksi? niin se mikä on mun osalta mennyt pakkosuorittamiseksi. harvoin silti enään sitäkään. lapsiperheessä sitä ei niin enään tuosta noin vain harrastetakkaan. multa on mennyt maku siihen kokonaan. mä jossain vaiheessa kerroin että se seksikin maistuisi paremmalta jos joskus olisi jotain muutakin hellyyttä. nyt tuntuu siltä että kun halaat miestä pidempään niin se samantien tarkoittaa miehelle että nyt mennään sänkyyn. eli ei voi enään halatakkaan vaikka halipula on suuri.
tuntuu että mun pitäis palvoa maata hänen jalkojen alla koska hän on mies ja käy töissä. tuo siis rahan perheeseen. ja mun kotiinjääminen on molempien yhteisesti tehty päätös joten siitäkään ei luulisi olevan kyse. ja kaiken lisäksi taloudellisesti tällä hetkellä kannattavampaa kuin mun töihin paluu.
en tiedä mitä mä tällä valituksella hain mutta tlui ainakin hitosti parempi olo!

 

[mitäs teit kakarat peräperää]

No tietysti sinä teet kaiken kotona arkisin. Ei jumankauta kai miehen tarvitse duunipäivänsä päätteeksi vielä alkaa siivoamaan, käydä kaupassa, tehdä ruokaa yms. Jos sinä olisit myös töissä, niin asia olisi toinen. Mieti tilanne toisinpäin. Miehesi olisi koti-isänä ja marisisi että sun täytyy töiden jälkeen tehdä nuo hommat mitä natkutat.

 

[ymmärtääkseni mies on ollut yhtälailla tekemässä n]

No tietysti sinä teet kaiken kotona arkisin. Ei jumankauta kai miehen tarvitse duunipäivänsä päätteeksi vielä alkaa siivoamaan, käydä kaupassa, tehdä ruokaa yms. Jos sinä olisit myös töissä, niin asia olisi toinen. Mieti tilanne toisinpäin. Miehesi olisi koti-isänä ja marisisi että sun täytyy töiden jälkeen tehdä nuo hommat mitä natkutat.

Miksi työssäkäyvän pitäisi päästä kahdeksan tunnin työpäivällä ja kotona olevan (olkoon sitten isä tai äiti) sensijaan olla töissä suunnilleen koko valveillaoloaikansa? Eikö olis reilumpaa, että ap tekee kotitöitä sen minkä lastenhoidolta ehtii miehen ollessa töissä ja loput tehdään sitten yhdessä miehen tultua kotiin. Tai vähintään ainakin vietetään aikaa yhdessä perheenä, eli mies leikkii sitten kotiin tultuaan lasten kanssa jos ei kotitöihin osallistuisikaan. Mitä semmoisella miehellä ja isällä tekee kukaan, jota ei kotona paljoa näy ja silloin kun näkyy, silloinkin on enimmäkseen ihan omissa ajatuksissaan ja sanoo ettei saa häiritä? Eihän ap:lläkään ole mahdollisuutta sanoa "oottakaa nyt vähän" ja istua niiden omien juttujensa pariin tuntikausiksi unohtaen totaalisesti muun perheen olemassaolon vaikka varmasti ihan yhtälailla hän kaipaisi omaa aikaa ja lepoa.

 

[ap.]

oli se sitten sunnuntai, keskiviikko, pyhäpäivä, ihan mikä päivä tahansa niin mä teen kaiken. viikonloppuisin helpottaa hiukan, mies saattaa ottaa yhden lapsista mukaan omiin juttuihin tai sitten mä pääsen käymään kaupassa jos mä olen siellä sen "vain vähän aikaa". tunnin päästä tulee soitto, missä oot?
kyllä tämä "peräpää" tajuaa että totta helvetissä mun töihini kuuluu hoitaa koti pääasiassa mutta kun mies ei laita tikkua ristiin kotihommissa. kauhea kiire, ei jaksa, ollut raskas työpäivä jos mä jotain pyydän tekemään. auta armias kun kaveri soittaa että "v*ttu kuule, autosta hajos startti" niin ei näy kuin kantapäät ja kuuluu mä meen käymään. että sillee. mitä siitä muuta ajatella kuin että sitä ei vain kiinnosta koti, lapset ja kaikkein vähiten mä.
mä olen monta kertaa sanonut että vaihdetaan osia, mä menen töihin, hän jää kotio niin vastaus on että ei hermot kestä. ja niinä harvoina kertoina kun hän on jääny lapsien kanssa kotiin niin ei siellä mitään ole tehty. vai onko se niin vaikeata laittaa pesukone päälle tai tiskit laittaa, tai vaikka korjata ne v*tun putket mitä on luvattu korjata jo kohta vuoden... s**tana!
tiedän että varmasti rakastaa lapsiaan paljon, ehkä mä olen tehnyt sitten elämäni virheen jäämällä kotiin hoitamaan, näin ollen mieskin on tottunut täyshoitoon. jotenkin vain tuntuu että miehen työt loppuu siihen kun pääsee töistä, mä teen aamukuudesta siihen kun lapset nukahtaa. ja sen jälkeen pitäis muka vielä nauttia miehen seurasta... juu niin varmaan. arvatkaa kumpiko kiinnostaa siinä vaiheessa enemmän, mies vai nukkuminen...? ja ihan oikeasti olisi vähemmän hommia jos olisi yksi lapsi, aikuinen sellainen hoidettavana.

 

[panacea]

Onko miehen käytös ollut aina tuollaista? Mitä olet tehnyt sen eteen, että hän osallistuisi kotitöihin, oletteko käyneet asiasta (riidattomia ja asiallisia) keskusteluja?

Oletko jossakin vaiheessa ottanut kotityöt kontollesi, koska olet kokenut sen joko olevan "sinun tehtäväsi" tai olet halunnut päteä sitä kautta?

Kornia joutua siteeraamaan tohtori piliä, mutta "sinä itse opetat ihmisille miten he voivat sinua kohtaan käyttäytyä".

 

[markeirmeli]

Voit uskoa että myötätuntoni on sinun puolellasi, mutta sanon silti, että sinulla on normaali suomalainen mies ja normaali avioliitto. Tai en tiedä onko normaali oikea sana, parempi olisi ehkä tavallinen. Niin se vaan on. Elämää nähneenä kuusikymppisenä, lähes 30 vuotta aviossa olleena naisihmisenä tiedän siitä jotain. En aio sanoa sinulle, että koeta kestää, enkä syyllistä sinua kehottamalla odottamaan ihmeitä asiallisesta keskustelusta.

Mutta sen sanon, että sinun pitää tehdä asialle jotain. Sinun ei tarvitse olla miehelle äitinä, talouden ja lasten hoitajana ja panopuuna. Älä ala riitelemään ja väittelemään, vaan sano, että nyt tehdään näin ja näin. Eli pistä mies tosiasioitten eteen, on se sitten sinun töihin menosi, erouhka tai mikä, tiedät itse sen. Muuten et saa häntä kuuntelemaan ja ottamaan vastuuta perheestä.

Jaksamista!

 

[nalkuttaja]

mies ei todellakaan ole aina ollut tuollainen. on viihtynyt kotona, pääasiallinen vastuu kodinhoidosta on ollut mulla mutta osallistui niihin myös, ilman nalkutusta. ns.miesten hommat teki ilman mitää eri pyyntöjä, nyt nekin mun pitäisi tehdä. ei silti, kyllä mulla pysyy vasara ja ruuvimeisseli kädessä ja ruohonkin tykkään leikata, no problem mutta kun ei kyse ole siitä... olen yrittänyt puhua normaalisti, huutaen, olla puhumatta, ties mitä olen kokeillut... ei paljon auta. nykyään hommat roikkuu, sitten saattaa alkaa johonkin jos/kun mä oikein huudan, raivoan, mäkätän... joo just tosi aikuista multakin. jos mä sanon ihan nätistikin esim. voisitko viedä roskapussit mennessäsi, niin sekin on paha. vastaus tulee tuiskaisulla että anna tänne ne sitten, s**tana...

ilmeisesti mä olen tehnyt karhunpalveluksen itselleni ja päästänyt asiat näinkin pitkälle. on ihan päivänselvää että tällä hetkellä mä hoidan kodin jne. mutta se että mä joudun tekemään sen 24/7 ja yksin niin ei ole mun mielestä oikeutettua..
varmasti on ihan arkea monessa perheessä, mutta on silti niin väärin!
musta on huvittavaa että meillä isommat lapsetkin tekevät enemmän kotona kuin mies. eikä miestä tunnu haittaavan vaikka puhtaat astiat ois loppu, pystyy kulkemaan melko paskaisissa vaatteissakin, ei haittaa vaikka koti ois kuin ydinpommin jäljiltä. mä en itse pysty elämään jos kämppä on totaallisen kaaoksen vallassa, pieni kaaos meillä on jatkuvasti
no eilen kyllä sovittiin että meidän pitäisi varmaan puhua vakavasti mut kuinkas ollakaan, mies tuli kymmenen jälkeen "omista hommista", mä painuin nukkumaan... puhetta piisas...

 

[vaihtoehtoja]

Nykyään naisen ei ole mikään pakko jäädä kotipiiaksi. Voisi olla ihan paikallaan pistää kersat päivähoitoon ja itse takaisin töihin, jos tuolta tuntuu. Se ei ole mikään huonon äidin merkki. Ja oppivat lapsetkin sosiaalista kanssakäymistä. Itse palasin töihin, kun lapsi oli 3kk ja mies hoiti kotona. Tosin en nyt ihan joka päivä työpaikalla ollut, koska voin tehdä töitä kotoa käsinkin, mutta aika usein kuitenkin. Plus tietysti oman hyvinvoinnin ylläpitoon tarvittava aika.Kun tuli ikää tarpeeksi niin päivähoito kutsui ja on tykännyt.

 

[nalkuttaja]

pakko jälleen purkautua... prkl!!!
huomennahan on vappuaatto. meille on tulossa vieraita, piha on ihan kuin v*tun perunapelto, leluja siellä täällä, haravoinut olen jonkin verran, kasat odottavat kerääjää... niin kuin arvata saattaa, mä joudun ne keräämään vaikka jonkun muun ne piti, tänään taas tarvitsi kaveri apua ja sinne lähdettiin kun omat työt loppu. sit kehtasi vielä soittaa että hei, viittitkö pestä ne mun vaatteeni jos menen huomenillalla sitten vielä baariin... arvatkaa pesinkö??
mä luulen että mä oon huomenna sillä tuulella että saa viedä vieraat minne tykkää, minä en passaile. juu olen huono emäntä =)
pitää paikkansa että nykypäivänä ei todellakaan vaimojen ole pakko jäädä "kotipiiaksi", taloudellisesti, niin oudolta kuin kuulostaakin, tämä oli paras vaihtoehto. ja mä totta vieköön viihdyn lasten kanssa kotona, se on lähinnä se miehen passaaminen mikä v*tuttaa! ja se että hän ei tikkua ristiin enään kotona laita! tulee kenties kymmenen aikaan, sitten se hermostuu kun mä en taaskaan ole "sillä tuulella". pakko on nukkua kun saa, pienin on sellainen yöheräilijä, noin viidesti yössä... ja arvatkaas kaipaavatko isommat lapset isäänsä... nytkin vanhin kysyi että mahtaako hän nähdä isää ennen kuin nukkumaan menee, mitäs siihen sitten taas vastaisi...

 

[Sivupersoona.]

Yllättäkää miehenne olemalla aina hyvällä tuulella. Jospa hän sitten huomaisi vähitellen, että tarvitsette hän kotona.

 

[Nakke Nekuttaja]

Jospa mies ensin yllätääisi vaimonsa tulemalla kotiin ja pysymällä siellä.

Siis teille on tulossa vieraita ja sinä hoidat kaikki mitä juhlia varten täytyy tehdä? Kaiken kukkuraksi mies ilmoittaa vielä lähtevänsä baariin! Teeppä niin, että sanot hänelle, että menit jo lupaamaan että sinä lähdet baariin. Älä kuuntele vastaväitteitä, vaan miehen kotiuduttua lähdet samalla ovenavauksella. Jos se uloslähtö on ilmoitusluontoinen seikka, täytyy sen päteä myös niin päin, että sinä ilmoitat ja menet.

 

[fink]

Mitäs jos yllättäisit miehesi lähtemällä lomalle? Varaa kahden viikon matka jonnekin kivaan paikkaan, ota joku tyttökaverisi mukaan jos sellaisia on vielä jäljellä... Tai matkusta yksin, tai sukulaisen kanssa. Miehet joskus häippäisevät selittämättä - sinä voisit lähteä ja selittää, miksi. Olet hyvä kommunikoimaan, selvästikin. Tee se vaan rauhallisesti, huutamatta tai mäkättämättä.

Siinä miehelle demonstraatiota siitä mikä sinun arvosi on ja minkälaista arki olisi jos et olisi kotona hoitamassa hommia. Mitäs sanot?

 

[panacea]

Siis aiemmin mies oli enemmän kotona ja teki enemmän kotitöitä. Nykyään on aina "kavereita auttamassa" ja tiuskii?

Ja ajatteli perheellinen mennä vielä yksin vappuna "kavereiden kanssa" baariin?

Tulee kyllä vaikka mitä mieleen.

 

[nalkuttaja]

panacea, voit olla varma että mullekin on tullut jo vaikka mitä mieleen... tiedä sitten vaikka pettäminen ois tapahtunut, toisaalta tässä tilanteessa se ei olisi niinkään ihmeellistä. me kun ei niin usein, tosi tosi harvoin, enään sekstailla. tiedän että on paljon kavereidensa kanssa mutta myös töitä tekee paljon, ei siinä suhteessa ole laisinkaan laiska. tuntuu vain että ne kaverit vetävät joka kerran pidemmän korren, me jäädään tänne kuin nalli kalliolle kun joku kaveri soittaa.
eilen saatiin loppujen lopuksi sovittua miehen kanssa sen verran että hän pääsee lähtemään vähän aikaisemmin töistä ja lupas siivota pihan loppuun... ans kattoo nyt miten käy.. mut minkä takia sekin tarvitsi ensin riidan ennen kuin hän sen tajusi. useasti olen nätisti sanonut ja nyt se vasta tapahtuu kun mä räjähdin ja sitten vasta tajuu, ajatuksenjuoksussako vikaa..???
niin, ja joku siellä mietti että onko mulla vielä omia tyttökavereita jäljellä.. luojan kiitos (vaikka luojalla ei tässä asiassa ole mitään virkaa..) niitä on, kaksi tosi ystävää ja monta kaveria. vaikka lapsia on kolme niin en ole silti sulkeutunut niiden kanssa kotio, melko paljon kuljetaan lasten kanssa ja meillä käy kavereita kylässä =)
niin ja siitä eilisestä illasta... niin siinä kävi, lupas isoimmalle lapselle joka soitti hänelle että tulee ajoissa, näkee ennen kuin nukahtaa. just niin siinä sitten kävi, ja paskan marjat, mies tuli kymmenen jälkeen, meillä nukkuvat kaikki lapset jo silloin, pienin nyt on välillä kysymysmerkki, mä olin menossa nukkumaan, mies mullitteli heti, mun ois pitänyt jaksaa valvoa hänen kanssaan kun hän nyt kotiin saapui. voihan vituli, meinas palaa käämi, kysyin sit vain että herääkö hän mun kanssa puoli kuusi-kuusi, tuli hiljaista...

 

[Jaakko 1]

Mutta miten on puutarhan hoidon kanssa...?

 

[Ketuttaisi minuakin]

Minusta tuntuu, että pistäisin miehen kiertoon. Tietysti helppo sanoa, mutta eikö olisi helpompaa hoitaa kaikki miinus mies, kun nytkin hoitaa kaiken plus miehen. Vähemmänhän sitä työtä taitaisi tulla ilman miestä. Tietty taloudellinen puoli olisi varmaan ikävämpi, mutta parempi köyhä ja hyväntuulinen kuin hyvin toimeentuleva ja ainaisesti huonotuulinen!

 

[panacea]

En haluaisi antaa neuvoja, kun en kuitenkaan asiasta kaikkea tiedä. Mutta riippumatta siitä, onko miehesi "kaverin" luona vai kaverin luona, hän on selkeästi jättänyt sinut yksin pyörittämään perhettänne. Ei ihme jos väsyt.

Neuvoni/ehdotukseni voivat olla korneja, mutta istuttaisin hänet alas keskustelemaan teidän yhteisen elämänne pelisäännöistä. Sinun pitäisi ehdottomasti kyetä olemaan syyttelemättä/syyllistämättä, koska miehesi on todennäköisesti valmiiksi puolustuskannalla.

Kaikkein parasta olisi varata aika joltakin parisuhdeterapeutilta, jotta saatte keskustelunne pysymään asiallisena. Terapeutilla on yleensä sellainen "rauhoittava" vaikutus ihmisten käyttäytymiseen.

Nyt jos ajattelet, että ehdotukseni on kovin radikaali, mieti mikä on se toinen vaihtoehto.

 

[KPL]

Ihan kuin meidän entisestä elämästämme... erohan siinä sitten lopulta tuli. Ja todellakin, nyt minulla on sitä omaa aikaa joka toinen viikonloppu ja se tuntuu todella hyvältä. Aiemmin sitä ei ollut koskaan. Exäkin on tosin huomannut vasta eron jälkeen, miten paljon lopulta jouduin tekemään, onkin pyydellyt sitä nyttemmin anteeksi.
Uuden ihanan kumppanin olen löytänyt, joka tekee kotona (työpäivän jälkeen) niin paljon hommia, että en voi muuta kuin ihmetellä, onko sellaisiakin miehiä olemassa. Eikä tee niitä vain minun vuokseni, vaan on tottunut aiemmassa suhteessaankin tekemään (mutta ei siellä kiitosta koskaan saanut vaan ainoastaan nalkutusta...).
Tulihan sitä itsekin exälle nalkutettua, mutta mielestäni oikeasta syystä; jos kotiäidin hommiin kuuluu kaikki puiden pilkkomisesta lähtien...?
Nyt sitten ex ihmettelee, miksi lapset eivät viihdy luonaan, ikävöivät äitiä ja kiukuttelevat minkä ehtivät. Olisi viettänyt aikaansa niiden kanssa enemmän kun olivat pienempiä, ei taida lasten suhde isään olla kovin vankalla pohjalla...:-(

Kyllä siinä miehellä hymy hyytyy, kun akka pistää kolmeseiskan kuvan persuuksiin ja ukko joutuukin itse hoitamaan huushollinsa ja vielä lapset välillä... tulee ikävä sitä kaikestahuolehtivaa kodinkonetta; ex-vaimoa...

 

[Miuku*]

Mun mielestä ap:n kommentit on ihmeellisiä.. Jotenkin marttyyrimäisiä. Miksi ihmeessä olette joutuneet tuohon pisteeseen. Toinen mikä kovasti ärsyttää on se että älä viitsi kiroilla . Mä en suosittele eroa vaan parisuhdeterapeuttia, joka katsoo asioita molempien kannoilta ja osaa puuttua tuohon teidän kommunikaatio ongelmaan.On moninaisia tapoja kertoa kumppanille miten käytös vaikuttaa suhteeseen. Ihmiset kohtelee sua niin kuin annat kohdella, sussakin on vikaa. Parisuhteessa on aina kaksi riidoissa, yksin se on vaikeaa.

 

[voi hellanduudeli]

Mun mielestä ap:n kommentit on ihmeellisiä.. Jotenkin marttyyrimäisiä. Miksi ihmeessä olette joutuneet tuohon pisteeseen. Toinen mikä kovasti ärsyttää on se että älä viitsi kiroilla . Mä en suosittele eroa vaan parisuhdeterapeuttia, joka katsoo asioita molempien kannoilta ja osaa puuttua tuohon teidän kommunikaatio ongelmaan.On moninaisia tapoja kertoa kumppanille miten käytös vaikuttaa suhteeseen. Ihmiset kohtelee sua niin kuin annat kohdella, sussakin on vikaa. Parisuhteessa on aina kaksi riidoissa, yksin se on vaikeaa.

Sä olet niin hyvä ihminen. Täydellinen.

 

[saman toistaja]

Minäkin toistan samaa asiaa kuin edelliset: hakeutukaa parisuhdeterapeutille/perheterapeutille. Teidän ongelma vaikuttaisi olevan siinä, että teillä ei ole kykyä selvittää asioitanne puhumalla. Sinä sitten pihtaat tarkoituksella, kun et osaa muuten "rankaista" miestä tekemättömistä kotitöistä. Mies taas on joko uupunut, laiska, väsynyt kovaan meteliin ja perhe-elämään tai jotenkin muuten vain kokee, että hänen tehtäviinsä ei kuulu kotiasioiden hoito.

Joskus kotiasioihin voi olla vaikea tarttua, jos vaimo nalkuttaa koko ajan. Voi tulla tunne, ettei viitsi tehdä vähääkään, kun siitäkin saa palkaksi valittamista tai sitten valitetaan vain lisää, että miksi teit homman huonosti tai miksi et tee vieläkin lisää. Olet ihan oikeassa siinä, että hommat ei ole nyt tasapuolisesti jaettu. Vaikka mies tuo kaikki rahat kotiin, niin ei voi olla niin, että sinun vastaavasti pitäisi tehdä kaikki koti- ja perhetyöt, sillä lapsenne ovat yhteisiä eikä mies voi ajatella, että sinun pitäisi hoitaa hänen osuutensa isyydestäkin.

Kannattaa myös miettiä, että millaisen kuvan annatte omille lapsillenne miehenä ja naisena olemisesta. Malli perheestä tulee juuri omasta lapsuudenkodista. Haluatko, että tyttäresi oppivat kotiorjan roolin ja poikasi oppivat, että mitään ei tarvitse tehdä, koska sitä varten on vaimo, joka tekee kaiken?

Koska sinä olet tyytymätön niin sinun pitää saada puhuttua jollakin sellaisella tavalla miehellesi, että hän ymmärtää. Älä vihjaile, mökötä tai pihtaa. Moni mies ei tajua sitä asiayhteyttä, että jos he tekisivät kotityöt, niin sinne sänkyynkin pääsisi kumpikin aikaisemmin. Naisen on vaikea antaa seksiä, jos on paha mieli ja kiukustunut mieheen. Jos mies tajuaisi, että kotitöihin osallistumalla hän saa seksiä ja vastaavasti hän toimii kunnollisena isänmallina lapsilleen, niin ehkä hän sitä kautta voisi pikkuhiljaa tehdä muutoksia.

Voisi olla hyvä, että mies ottaisi tietyt asiat hoitaakseen. Ehkä myös kavereitten luona kyläilyä voisi rajoittaa jotenkin siten, ettei siellä joka ilta käydä. Teillä esimerkiksi siivouspäivä voisi olla hyvä juttu, jolloin siihen siivoamiseen osallistuvat kaikki. Jos villakoirat juoksevat lattioilla, niin niistä ei tarvitse niin paljon ärsyyntyä, kun tietää, milloin taas niistä pääsee eroon. Meidän perheessä on siivouspäiväkäytäntö ja jokainen (myös lapset) osallistuvat siihen parhaan taitonsa mukaan. Siivouspäivää juhlistetaan usein tekemällä lettuja ja mikäs siinä, vaikka miehen kanssakin voisi juhlistaa lasten mentyä nukkumaan puhdasta kotia sängyssä.

 

[Miuku*]

Mun mielestä ap:n kommentit on ihmeellisiä.. Jotenkin marttyyrimäisiä. Miksi ihmeessä olette joutuneet tuohon pisteeseen. Toinen mikä kovasti ärsyttää on se että älä viitsi kiroilla . Mä en suosittele eroa vaan parisuhdeterapeuttia, joka katsoo asioita molempien kannoilta ja osaa puuttua tuohon teidän kommunikaatio ongelmaan.On moninaisia tapoja kertoa kumppanille miten käytös vaikuttaa suhteeseen. Ihmiset kohtelee sua niin kuin annat kohdella, sussakin on vikaa. Parisuhteessa on aina kaksi riidoissa, yksin se on vaikeaa.

Sä olet niin hyvä ihminen. Täydellinen.

En onneksi lähelläkään, vai onko se niin että jos tietää olevansa epätäydellinen että on lähempänä täydellistä. Mutta todella paljon elämää nähnyt ja tiedän että asioilla on kaksi puolta. En osaa suhtautua ihmiseen joka kiroilee näppäimillä kuin aikuiseen, taitaa olla henkisesti lapsi. Taisin osua arkaan paikkaan!

 

[nalkuttaja]

no niin, täällä jälleen =)
enkä jaksa nyt niin kauheasti tällä kertaa nalkuttaa, ilta meni kaiken kaikkiaan ihan kivasti. mies siivosi sen pihan, mikä oli sovittu. ja myöskin lähti baariin. eikä lähteny niissä vaatteissa mitkä pyysi pesemään kun, hupsis, mä en niitä sitten ehtinytkään perkules pesemään... eikä miehelle tullut mieleenkään edes tarkistaa eilen että missä vaiheessa ne baarikuteet on, osas se sitten kyllä pukea jotai muuta.

aivan totta on, riitoihin tarvitaan kaksi. ja tuskin mä asiaa helpommaksi teen sillä mä nalkutan, kiukuttelen ja pihtaan. toden totta mä pihtaan, tai sanotaanko että ei niinkään pihtaa mutta ei jaksa kiinnostaa, väsyttää, ihme että olen vielä koneella, nyt vain on hiljainen hetki ja vappupippalot ohi. mutta siihen riitelyyn... niin, mä olen useasti yrittänyt puhua nätisti, en mitenkään komentelemalla, vaan ihan niinkuin nyt aikuiselle ihmiselle puhutaan. vastaukset on yleensä joo joo, ihan kohta, sitten kun mä kerkeen, ai pitääkö se tehdä nyt... ja voitte arvata jos mä olen jostakin sanonut kenties monta päivää sitten ja toistan sen myöhemmin kun sitä ei edelleenkään ole tehty ja taas toistan ja toistan... kuinka kauan mun pitää olla se fiksumpi (?) ja rauhallisempi. ei sitä yleensä tehdä kuin sitten vasta kun mä saan jonkin sortin sekarin.

tuota siivouspäivää olen koittanut. sekin kaatui siihen että niille päivillekin mies oli hommannut jotain "tosi" tärkeetä tehtävää. ei niitä voi siirtää, siivota voi aina jonain muunakin päivänä. mä olen, niin lapselliselta kuin kuullostaakin niin kirjoittanut ylös paperille tekemättömiä hommia, kaikille meille on siinä omia hommia (pienintä lukuunottamatta) ja meidän lapset osaavat siitä katsoa mitä kukin tekee. miehellekin on siinä omansa, arvatkaa vaan, että auttaako asiaa. hevonp*skat! musta tuntuu että mä alan jo tekee kaikkea aivan v*tun lapsellisia asioita että mieskin tajuaisi että hänenkin panostaan tarvitaan kotona.

mihinkään parisuhdeterapiaan häntä ei saa, enkä mäkään ole niin kauhean innostunut niistä. jotenkin tottunut siihen että hommat pitää osata hoitaa ilman mitään "kallonkutistajia", tietenkin jos kaikkensa tekee että suhde toimii niin kai sitäkin sitten voisi koittaa, kuitenkin aika nihkein mielin. miestä ei varmasti saisi mukaan, sen verran on hänessä omasta mielestä munaa että mitään ulkopuolisia apua ei tarvita. vai olisiko sitten hänessä enemmän munaa jos sinne uskaltaisi lähteä...?

niin ja Miuku, yritä olla huomaamatta mun kiroilua täällä, mä yritän olla kotona kirjoilematta ääneen mutta täällä pääsee höyryt persiistä asti niin väkisinkin tulee kiroiltua. ehkä se ei tee mua aikuisemmaksi mutta tuntuu hyvältä näppäillä s**tana kun sen tekis oikeasti mieli oikein huutaa maailmalle! ja näköjään multa sitä tekstiä tuli kuitenkin taas ihan kohtuudella =)

 

[tuli mieleen]

... osta helmitaulu. Seuraavan kerran kun mies kieltäytyy tekemästä jotain niin näytät miehelle, että katsos tätä: siirrän tästä yhden helmen tuosta tuonne aina jokaisesta kerrasta kun petät lupauksesi ja kun kaikki helmet ovat siirtyneet toiseen laitaan niin minä nappaan muksut kainaloon ja lähden.

 

[Yksinhuoltaja]

Ei sulla kovin hyvin ole asiat. Mulla on jo kahdesta avioliitosta kokemusta ja sanon vaan, että miehet eivät ole kovin erilaisia. Ne kuvittelee, että niiden nuoruus ja kaveriporukka säilyy ikuisesti ja se menee aina perheen ohi, mutta mies, joka ei laita omia jälkeläisiään, jotka on maailmaan saattanut ja vaimoaan etusijalle elämässään on täysi luuseri, joka kannattaa potkaista pihalle, koska ei ne riidat häviä, ne vaan muuttuu. Kun et anna ukollesi, se lähtee ajan myötä vieraisiin, vai oletko varma, ettei ole jo nyt, koska mun mieheni käytti kavereita tekosyynä tapailla muita naisia. Sellaisille miehille ei ole mikään muu, kuin he itse tärkeitä. Suru on sydämmessäni sun ja lastesi puolesta. Katsos mun poikani on saanut viimeisen 3 vuoden aikana 4 tekstiviestiä isältään, kun onhan sillä tärkeämpääkin; harrastukset ja hän itse ja hän itse. Poikani 17v sanoi, että vetää turpaan isäänsä kun sen näkee. Lapset näkevät enemmän kuin aikuiset luulevat ja ymmärtävät myös. Ne muistot, jolloin isä ei ollut paikalla jää mieleen. Mihin tarvitaan isää, joka ei ole paikalla? Miehesi pitäisi tehdä siivous omassa elämässään ja katsoa mikä on tärkeää ja mikä ei. Jos se ei ole lapset ja vaimo ja koti on asiat tosi huonosti. Lapset pärjäävät paremmin eronneessa ja hyvässä kodissa kuin riitaisessa kokonaisessa perheessä. Mun lapsista tullut kunnon ihmisiä molemmista, vaikka olen he yksin kasvattanut. Tsemppiä!