Valitusvirsi

[valitusvirrenkirjoittaja]

En jaksa hoitaa, kuunnella itkua, syöttää, imettää, huolehtia, olla aina saatavilla, nukuttaa ulos, kuunnella itkua vaunuissa, jaksaa kaikki päivät yksin kun mies on töissä, en jaksa nukuttaa illalla omaan sänkyyn, en jaksa pukea päälle ulko- tai sisävaatteita, vaihtaa vaippaa, olla kiinnostunut, leikkiä, lenkkeillä ulkona vaunujen kanssa, en jaksa hyssytellä vaunuissa itkua pois.
En jaksa en ;( Haluisin vaan ottaa hatkat, häipyä pois, kuolla, lähteä ihan mihin vaan, elää ja olla miten huvittaa, matkustella.
Katkera olen kavereille kun saavat elää elämäänsä täysillä.
Miks alussa ei tuntunut tältä, yli puoli vuotta meni hyvin vauvan kanssa, miks nyt iski tällainen olo? Onko tää ohimenevää vai mitä ihmettä tää on ja mitä mulle on tapahtumassa?

 

[EllaRo82]

Kaikki väsyy joskus. Kannattas puhua jollekkin ja ottaa se pieni oma aika jostain. Ja jos se paha olo vaan jatkuu ja jatkuu niin ehkä sitten jonkun ammattiauttajan pakeille. Kenekään ei ole pakko olla jatkuvasti väsynyt.

 

[valitusvirrenkirjoittaja]

oon jo todellakin miettinyt ammattiapua, mistähän sitä vois lähteä kyselemään?
Tuntuu etten jaksa iloita mistään asiasta, oon aina vihainen/stressaantunut jostaki, tiuskin ja haastan riitaa.. En tiedä miks oon tällanen. Ennen sentäs jaksoin olla positiivinen, melkein aina. Nyt ei kiinnosta oikein mikään. Vauvan kanssa en hirveästi liiku missään, tai no on meillä harrastus mut mulle ei tunnu mikään riittävän. kavereilla ei ole lapsia, ja niillä keillä on niin on omat jutut ja menot ja asuvat eri kaupungissakin. eli niille en purkaudu, mitä ne ymmärtäis..
itken aika usein nykyisin, masentaa tosi paljon kaikki.