Valitusta appivanhemmista...

[laura]

Jep, kuten jo otsikossa mainitsin, tiedossa taas rutinaa appivanhemmista...
Mutta. Kun en vaan ymmärrä niitä alkuunkaan. Ei olla koskaan oltu samalla aaltopituudella ja tuskin sinne koskaan päästäänkään...

Minua ärsyttää suunnattomasti heidän tapansa yrittää "omia" tyttäreni. Ikinä eivät kutsu meitä sinne perheenä kylään, ja jos taas kutsutaan heidät meille niin tuntuu, että aina pitkin hampain tulevat. Sen sijaan tyttöä olisivat aina kovasti ottamassa hoitoon - jos synnytyslaitokselta lähtien, ihan yökyläänkin.

Minä en taas tykkää kovin pientä antaa heidän mukaansa, tuntuu luonnollisemmalta, että esimerkiksi anoppi voisi tulla hoitamaan tyttöä meille. He ovat aika vieraita tytölle - juuri siksi että eivät useinkaan ole meitä kiinnostuneita tapaamaan.

Tämä alkoi oikeastaan jo synnärillä, kun olin juuri itse saanut sektion jälkeen heräämöstä tullessa ensimmäistä kertaa tytön käsivarsilleni. Anoppivanhemmat olivat käymässä ja mitään sanomatta, anoppi vaan tulee ja ottaa vauvan sylistäni omaan syliinsä. Jäin siinä vähän niin kun suu auki, mutten oikein osannut sanoa mitään.

Kun olin äitiyslomalla, anoppi oli ostanut heidän autoon turvaistuimen lapselle ja ilmoitti, että voitaisiin sopia pari vakiopäivää viikossa jolloin hän ottaa tytön heille hoitoon? Ja siis minä olen äitiyslomalla, YHDEN vauvan kanssa?!

Jos ollaan heillä kylässä, anoppi tempaa jo eteisessä tytön sylistäni ja vie toiseen huoneeseen. Koko kylässäoloajan yleensä yrittää pitää tyttöä itsellään ja välillä tunkea miehensä syliin - mutta niin ettei tyttö suurinpiirtein saa huomatakkaan meitä. "Äidin kanssa kun ollaan normaalisti niin paljon niin nyt ei". Ja jos tytölle tulee hätä, tai vaikkapa kaatuu ja itkee, niin silloinkin anoppi yrittää tiukasti pitää tyttöä omassa sylissään vaikka tyttö yrittää rimpuilla minun luokseni.

Kaikkea kivaa ostaa tytölle, mutta niin, että ne tavarat/vaatteet ovat siellä heillä, eikä niin että antaisivat niitä meille kotiin. On viimeisen päälle vauvantarvikkeet, mutta tosiaan niin, että ihan kuin heillä kotona olisi vauva eikä suinkaan meillä...

Nyt viimeisimpänä huippuna oli se, kun olemme muuttamassa ja tulossa on muutaman viikon keittiöremppa jonka aikaa asumme serkullani - anoppi sitten ehdotti että tyttö asuisi sen aikaa heillä. Ja siis nyt reilu puolitoistavuotiaasta kyse, muutama viikko heillä?!

Joo, sori tämä pitkä sepustus, mutta on vaan niin kertakaikkisen kummallinen tilanne etten lyhyemmin osaa selittää... Jotenkin vaan tämä asenne rassaa ja ihan suoraan sanottuna tilanne on siinä pisteessä ettei minua kiinnostaisi antaa tyttöä enää ollenkaan heille. :kieh:

Vai olenko mä vaan nipo?

 

[iiris-77]

Et ole. Mun anoppikin on tommoinen "omija". Jos kylässä heillä niin ottaa pojun syliinsä eikä päästä irti ja jos poju rimpuilee ja itkee mun perään - lähtee toiseen huoneeseen.

Imetän 8 kk ikäistä ja se tuntuu olevan kova pala, en ymmärrä miks...

 

[huoh]

anopilla vauvakuume elää nyt vauva aikaa teidän lapsen kanssa.

 

[vieras]

Mulla nousi ihan karvat pystyyn tuosta teksistä. Kyllä mulle tulisi olo että anoppi yrittää olla tytön äiti..hui!

 

[.]

Uh. Tuon kun luin niin toivonpa ettei minusta koskaan tule tuollaista anoppia!

 

[*]

Meillä oli esikoisen vauva-aikaan juuri noin. Sanottiin myös että kesällä lapsen tulee viettää vähintään viikko lomaa isovanhempien kanssa yms. Nyt kun esikon lisäksi on tullut kaksi muutakin lasta niin enää ei ole niin. Ja viikon lomasta ei nämä vanhemmat ole sen jälkeen kuulleet..

 

[muumi]

Karvat nousi pystyyn täälläkin. Mitä mieltä miehesi on vanhempiensa käytöksestä?

 

[no]

taitaa olla läheisriippuvainen, elää nyt pienen lapsen kautta, ei osaa elää omaa elämäänsä ja antaa teidän elää omaanne - tervettä olisi laskea irti ja nauttia lapsesta mummon roolissa, mutta taitaa tehdä tiukkaa..

 

[poikienäiti84]

No on outoa. Siis on mun oma äitikin hankkinut kotiinsa esim. potan, syöttötuolin ja leluja että on helppo siellä käydä ja mukava poikien mennä hoitoon. Ja siis en tosiaan antaisi muutamaksi viikoksi lastani pois. En edes omalle äidilleni. Anopille nyt en anna lapsia ollenkaan hoitoon.

Toi mitä synnärillä tapahtui oli kuitenkin tosi törkeetä. Ei miehes sit saanu sanottua äidilleen mitään? Tai mitä miehes muuten ajattelee tilanteesta?

 

[ap]

No hyvä että täällä muillakin nousee karvat pystyyn, mä olen vaan yrittänyt sopeutua ja olla kohtelias vaikka pinnan alla kiehuu.

Miehen vanhemmille vaan on ihan eri juttu sanoa suorat sanat kun omille vanhemmille.. etenkään kun eivät ole niin läheisiä. Mieskin kyllä on hiomannut ja ymmärtää tilanteen, aika suoraan hänelle asiasta valitan mutta eipä hänkään nyt ole osannut sen kummemmin asiaan puuttua..

 

[emppu]

Aika kurjalta tuntuu teidän puolestanne. Toisaalta yrittäisin olla tyytyväinen kun haluaa selvästi lasta hoitaa ja viettää aikaa hänen kanssaan. Tuo omiminen on vaan aika kummallista. Pitäisiköhän sinun ns. nostaa kissa pöydälle, ja ihan avoimesti kertoa että tilanne tuntuu sinusta oudolta, ja tehdä oma ehdotuksesi miten hän voisi lapsenne kanssa olla. Ihan siis kiihkottomasti ja nätisti puhua, ei vain vihjailla tms. Olen itse usein tämän huomannut parhaaksi. Keskustelun avaaminen jännittää, mutta jos lopputulos olisi vähän parempi kuin tilanne tällä hetkellä.

 

[minun ex- anoppini]

Minun ex- anoppini aikanaan ehdotti ja suuttuikin minuun kun hän olisi halunnut lapsenlapsensa ainakin ensimmäiseksi vuodeksi hänelle asumaan,kun me ei kuulemma osattu hoitaa? Siis olin vielä raskana ja tämä, ei osattu hoitaa päätös!
Lapsi syntyi ja en todellakaan antanut lasta anopille, anoppi suuttui ja ylipuhui poikansakin tähän. En suostunut antamaan lasta. Anoppi perusteli kantansa siten että hänenkin oma äiti hoiti hänen lapsen ensimmäisinä vuosina jolloin tuli vasta kokonaan omalle äidilleen kun tuli ikää enemmän. Jos olisin tämän sukusotku sekamelskan tiennyt aikasemmin niin varmasti olisin juossut karkuun ja lujaa,
ei varmaan kellee yllätys että on ex-anoppi kuin mieskin

 

[Vieras]

Mulla on täysin samanlainen.Mua ei sinne kaivata lapsi viedään ja sitä hoivataan.Ostaneet sinne täysin kaiken millä lasta voi hoitaa.Anoppi kanssa halusi imeväisikäisenä vauvamme yökylään.Tiedän ja ymmärrät mitä tunntet! se on äärimmäisen raskasta.Anoppi joskus vahingossa kutsuukin itseään " äidiksi" mun lapselle.

 

[ap]

No on outoa. Siis on mun oma äitikin hankkinut kotiinsa esim. potan, syöttötuolin ja leluja että on helppo siellä käydä ja mukava poikien mennä hoitoon. Ja siis en tosiaan antaisi muutamaksi viikoksi lastani pois. En edes omalle äidilleni. Anopille nyt en anna lapsia ollenkaan hoitoon.

Toi mitä synnärillä tapahtui oli kuitenkin tosi törkeetä. Ei miehes sit saanu sanottua äidilleen mitään? Tai mitä miehes muuten ajattelee tilanteesta?

Joo, mun äidillä on kanssa perusvarusteita, mutta hän onkin ollut aina läsnä enemmän lapsen elämässä - ja nimenomaan vauvan ehdoilla, eli viettänyt paljon aikaa meillä ja meidän leikkipihalla tytön kanssa - sitä myöten sitten ottanut tyttöä heille kun ovat tulleet "bestiksiksi". Eikä äitini ikinä unohda olevansa mummi eikä äiti - vaan nauttii omasta roolistaan isovanhempana ja tekee siinä kyllä eron äidin roolin suhteen.

Tuolloin synnärillä mä luulen että mun mieskin oli ihan ihmeissään, eikä osannut mitään sanoa. Ylipäätänsä sen suhtautuminen on sellainen, että antaa niiden olla - ei ole kovin läheinen heidän kanssaan eikä halua enää ollakkaan. Nämä samaiset appivanhemmat ovat aina väheksyneet poikaansa ja nostaneet jalustalle miehen siskoja.. ja tekevät sitä yhä edelleen.

 

[HeviäPRKLE]

Kuinka usein lapsi on miehen vanhemmilla hoidossa?? Minä antaisin sinuna mahdollisimman vähän lasta hoitoon..ja kun olette kylässä ja lapsella tulee hätä niin menet ja otat lapsen syliin anopilta,sanoi mitä sanoi!SINÄ olet lapsen äiti!!Hyi kauheeta mitä käytöstä anopilta!! :|

 

[vaikeeta se on mutta siitä selviää]

Mulla on myös samanlainen anoppi. Omia lapsia ei oo vaan "pelkkiä" adoptoituja 2 kpl, nyt sitten kun on mummi niin just meidän lapsemme on ominut niin että sillä on enemmän lastentavaraa kotonaan kun meillä. En jaksa koko vuosien hommaa selventää sen vaan sanon summa summarum että loppupeleissä kiltti ja aikaansa antava mummi on parempi kuin ei mummia ollekaan. Meinasin jossain vaiheessa lopettaa suhteen appivanhempiin kokonaan mutta menin itseeni ja totesin että mennään yhteistyöllä, hyvää he kuitenkin ajattelee. Ja hei pidä puoles, muista että sun äitiys on tärkeintä, heidän mielipiteillään ei ole merkitystä. Teet juuri niin kun itse haluat. Ja hei tiedoks et ei ne lapset enää koululaisina kauheesti oo mummin perään oli kuinka kiva ja uhrautuva tahansa ollu.

 

[ap]

Mulla on täysin samanlainen.Mua ei sinne kaivata lapsi viedään ja sitä hoivataan.Ostaneet sinne täysin kaiken millä lasta voi hoitaa.Anoppi kanssa halusi imeväisikäisenä vauvamme yökylään.Tiedän ja ymmärrät mitä tunntet! se on äärimmäisen raskasta.Anoppi joskus vahingossa kutsuukin itseään " äidiksi" mun lapselle.

Jee, kohtalotovereita!
On, tosiaan raivostuttavaa. Ja toi itsensä "äidiksi" nimittäminen... :kieh:

Yksi asia myös mikä rassaa on se, kun anoppini ei kuuntele neuvojani lapsen suhteen. Jos ruokapöydässä sanon, että tytön on varmaan jo helpompi syödä pikku haarukalla, niin eikä mitä - lusikka tulee. Ja vielä toteamus, että haarukka on kyllä niin terävä ja kireä hymy päälle.... :headwall:

 

[minä vaan]

Mulla sama ongelma omien vanhempien kanssa. Aina siellä käydessä mun pitäisi mennä yksin kauppaan, saunomaan tai muuta enkä saisi ottaa vauvaa mukaan. Siellä on uudet vaunut, meillä käytetyt joita on vaikea saada kasaan kun reistailevat ja tämä heillä tiedossa, mutta eivät ole ehdottaneet että me saisimme ne heidän vaunut käyttöön muutoikin kun 8 kertaa vuodessa siellä kyläillessä.

 

[ap]

Kuinka usein lapsi on miehen vanhemmilla hoidossa?? Minä antaisin sinuna mahdollisimman vähän lasta hoitoon..ja kun olette kylässä ja lapsella tulee hätä niin menet ja otat lapsen syliin anopilta,sanoi mitä sanoi!SINÄ olet lapsen äiti!!Hyi kauheeta mitä käytöstä anopilta!! :|

No eipä ole ollut kovin usein juuri edellä mainituista syistä...

Joo, olen koittanut ajatella että onhan se tytön kannalta kiva, että on isovanhemmat ja hänelläkin on oikeus tavata heitä.. Mutta tuntuu että ehkä mielummin sitten enemmän myöhemmin kun osaa jo ilmaista itseään paremmin - ja sanoa itse koska haluaa sinne ja koska haluaa sieltä pois.

 

[Vieras]

Mulla on täysin samanlainen.Mua ei sinne kaivata lapsi viedään ja sitä hoivataan.Ostaneet sinne täysin kaiken millä lasta voi hoitaa.Anoppi kanssa halusi imeväisikäisenä vauvamme yökylään.Tiedän ja ymmärrät mitä tunntet! se on äärimmäisen raskasta.Anoppi joskus vahingossa kutsuukin itseään " äidiksi" mun lapselle.

Jee, kohtalotovereita!
On, tosiaan raivostuttavaa. Ja toi itsensä "äidiksi" nimittäminen... :kieh:

Yksi asia myös mikä rassaa on se, kun anoppini ei kuuntele neuvojani lapsen suhteen. Jos ruokapöydässä sanon, että tytön on varmaan jo helpompi syödä pikku haarukalla, niin eikä mitä - lusikka tulee. Ja vielä toteamus, että haarukka on kyllä niin terävä ja kireä hymy päälle.... :headwall:

Joo sama täällä ja anoppi oli anatamassa lapsellemme pullaa ennen ruokaa,oltiin siellä syömässä,sanoin et ei käy niin siitä huolimatta antoi.Kumoaa aina minun ohjeet ja käskyt.Nyt osti ison legosetin vaikka miehemme kanssa aikoja sitten sanottiin et nyt saa lelut riittää mitä hän sinne ostaa,koska emme voi ostaa/haluta ostaa lapselle niin paljon leluja.Anoppi tuumas että voi hän ostaa mitä haluaa.Nyt lapsemme ronkuu sinne ja kertoo mitä upeita leluja mummi osti.Ei lapsi pahemmin sielä viihtyis mutta ne lelut.....

 

[Vieras]

Mulla sama ongelma omien vanhempien kanssa. Aina siellä käydessä mun pitäisi mennä yksin kauppaan, saunomaan tai muuta enkä saisi ottaa vauvaa mukaan. Siellä on uudet vaunut, meillä käytetyt joita on vaikea saada kasaan kun reistailevat ja tämä heillä tiedossa, mutta eivät ole ehdottaneet että me saisimme ne heidän vaunut käyttöön muutoikin kun 8 kertaa vuodessa siellä kyläillessä.

Ne haluaa vaan sen muksun ja elää vanhemmuutta uudelleen.Vois ihan hyvin vaihtaa vaunuja...Itsekkäitä!

 

[vieras]

Olette vähän nipoja molemmat, niin sinä kuin anoppikin

Esikoisen äitinä sitä on vaikea luopua hetkeksikään lapsesta, mutta anna mummon pitää häntä sylissä ja antaa apenkin häntä pitää. Tyttö on sinun lapsesi, vaikka muut häntä hyvänä pitäisivätkin. Yökyläksi ei tarvitse jättää, jos et sitä itse halua. Anna rauhassa lapsesi kuin isovanhempiesi luoda suhdetta toisiinsa. Ei se pahaksi ole, vaikka jonkun tunnin antaisit hoitoonkin, saat omaa aikaa, mikä voi aluksi tuntua oudolta. Älä tee mitään valtataistelua.

Monet ottavat mieluummin lapsen itselleen hoitoon kuin menevät 'vieraaseen' paikkaan hoitamaan. Omissa nurkissa on aina helpompi tehdä kaikenlaista. Voi olla, että appivanhemmat eivät välttämättä tunne itseään kovin tervetulleiksi teille, sinun tunteesi voivat myös näkyä läpi, esim. kehon kieli paljastaa yllättävän paljon tietämättäsi. Samaten voivat sen takia kutsua muut ilman sinua, jos ovat huomanneet, ettei se sinusta ole mieluisaa tulla sinnekään. Miten tuo kutsuminen muuten tapahtuu, kutsuvatko vain lapsen, jolloin käytännössä se kyllä on kutsu koko perheelle noin pienen lapsen ollessa kyseessä ja siitä ei kannata loukkaantua. Vai kutsuvatko selkeästi miehen ja lapsen (ja kuuletko sen kutsun itse) vai välittääkö mies sen, jolloin se voi olla ihan muuta kuin alkuperäinen.

 

[=/]

Mulla on täysin samanlainen.Mua ei sinne kaivata lapsi viedään ja sitä hoivataan.Ostaneet sinne täysin kaiken millä lasta voi hoitaa.Anoppi kanssa halusi imeväisikäisenä vauvamme yökylään.Tiedän ja ymmärrät mitä tunntet! se on äärimmäisen raskasta.Anoppi joskus vahingossa kutsuukin itseään " äidiksi" mun lapselle.

Jee, kohtalotovereita!
On, tosiaan raivostuttavaa. Ja toi itsensä "äidiksi" nimittäminen... :kieh:

Yksi asia myös mikä rassaa on se, kun anoppini ei kuuntele neuvojani lapsen suhteen. Jos ruokapöydässä sanon, että tytön on varmaan jo helpompi syödä pikku haarukalla, niin eikä mitä - lusikka tulee. Ja vielä toteamus, että haarukka on kyllä niin terävä ja kireä hymy päälle.... :headwall:

Meillä anopilla samoja taipumuksia mut ei ihan noin kärjistynyt tilanne kun ap:lla.
Meillä anoppi usein sanoo itseään vahingossa äidiksi mut uskon et se on tosiaan vahinko....se kuitenkaan ei ole vahinko että anoppi samaan tapaan omii poikamme huomion kun olemme heillä.

Jos poika esim. satuttaa itsensä niin anoppi ryntää väliin ettei poika vain pääse äitinsä/isänsä sylin ja pitää sylissä ja lohduttaa.
Vaikka 3vuotias poikamme sanoisi että "päästä, haluun äitin syliin" niin anoppi sanoo että "saat olla aina äitisi sylissä niin anna nyt mummin kerrankin lohduttaa kun mummi on paikalla" ja poika jää sit mummin syliin mut kurottelee itkuisena meitä kohti.. siihen asti et mä meen viereen ja sanon että "tule vaan äitille"...

..ja yllättäen anopille tulee paha mieli..

 

[ap]

Olette vähän nipoja molemmat, niin sinä kuin anoppikin

Esikoisen äitinä sitä on vaikea luopua hetkeksikään lapsesta, mutta anna mummon pitää häntä sylissä ja antaa apenkin häntä pitää. Tyttö on sinun lapsesi, vaikka muut häntä hyvänä pitäisivätkin. Yökyläksi ei tarvitse jättää, jos et sitä itse halua. Anna rauhassa lapsesi kuin isovanhempiesi luoda suhdetta toisiinsa. Ei se pahaksi ole, vaikka jonkun tunnin antaisit hoitoonkin, saat omaa aikaa, mikä voi aluksi tuntua oudolta. Älä tee mitään valtataistelua.

Monet ottavat mieluummin lapsen itselleen hoitoon kuin menevät 'vieraaseen' paikkaan hoitamaan. Omissa nurkissa on aina helpompi tehdä kaikenlaista. Voi olla, että appivanhemmat eivät välttämättä tunne itseään kovin tervetulleiksi teille, sinun tunteesi voivat myös näkyä läpi, esim. kehon kieli paljastaa yllättävän paljon tietämättäsi. Samaten voivat sen takia kutsua muut ilman sinua, jos ovat huomanneet, ettei se sinusta ole mieluisaa tulla sinnekään. Miten tuo kutsuminen muuten tapahtuu, kutsuvatko vain lapsen, jolloin käytännössä se kyllä on kutsu koko perheelle noin pienen lapsen ollessa kyseessä ja siitä ei kannata loukkaantua. Vai kutsuvatko selkeästi miehen ja lapsen (ja kuuletko sen kutsun itse) vai välittääkö mies sen, jolloin se voi olla ihan muuta kuin alkuperäinen.

No en mä kyllä tätä ihan allekirjoita, en ole todellakaan mitään leijonaemo-tyyppiä ja olen kyllä ihan mielelläni antanut vauvan mieheni, äitini, tai miehen siskon hoitoon sillä aikaa kun käyn omilla asioilla. Ainoastaan anopin asenne on se, mikä tässä tökkii ja siksi en pidä hänestä hoitajana. Ja lasta on todellakin saanut sylissään pitää, ainoastaan silloin en siitä tykkää kun tyttö rimpuilee pois ja hän itsepintaisesti pitää kiinni. Tai väkisin yrittää pitää tyttöä apen sylissä vaikka lapsi selvästi vierastaa.

Mitään virallista kutsua kyläilemään ei ikinä esitetä, anoppi vaan soittaa miehelle ja sanoo, että tyttöhän voi tulla meille kun te menette sinne tai tänne. Tai että me ollaan viikonloppuna ihan kotona vaan jos toisitte tytön tänne tms.