Valitsenko uuden miehen ja eroan? Vai puoliso takaisin? Vai ei kumpaakaan?

["Suru"]

Minulla oli hyvä mies. Täydellinen isä, vastuullinen, rakasti minua sellaisena, kuin olen yms. Silti tunnetasolla suhteestamme puuttui jotakin, en ollut onnellinen ja olen koko suhteemme ajan säännöllisin väliajoin pohtinut eroa. On meillä silti ollut paljon hyviä ja onnellisiakin hetkiä.
Mä olen myös jatkuvasti ihastunut muihin ja miettinyt, millaista olisi elämä jonkun toisen kanssa. MIkä ei varmaankaan tasapainoiseen suhteeseen kuulu?

Päätimme keväällä asua hetken erillämme ja katsoa olisiko erossa parempi. Kesällä sitten ihan sattumalta tutustuin mieheen, jonka kanssa sitten kesän olimmekin yhteydessä ihan kavereina. Syksyllä kuitenkin aloimme ihastua toisimme ja meillä on ollut jonlainen suhde koko syksyn. Emme tunne kuitenkaan kovin hyvin vielä. Olen silti todella ihastunut ja tuntuu, että meillä on todellakin kemiat kohdannut. Meillä on paljon yhteistä. Mies on huomaavainen ja kiltti.
Tässä vaiheessa kuitenkin on mahdotona tietää, mitä tulevan pitää. Emme ole kuitenkaan toisiamme nähnyt ns. arjessa.

Edellinen mieheni on sanonut, että haluaa vielä yrittää minun kanssasi. Olisi valmis korjaamaan asioita ja jatkamaan.

Mun pitäisi nyt päättää mitä teen?! Päätöksellä oli sinänsä kiire, koska me ostimme miehen kanssa tämän kotitalon vuosi sitten. Olemme remontoineet talon kokonaan ja remontti olisi nyt loppuvuodesta valmis. Vanhemmillani on sijoitusasunto, josta lähtee vuokralaiset pois nyt joulukuun alussa. Mä voisin aluksi muuttaa siihen asuntoon lapen kanssa ja vanhempani olisi valmiita myymään asunnon mulle, jos sen haluan jossain vaiheessa omakseni. Mies voisi muuttaa taloon. Tässä vaiheessa siis haluaisin kaiken selväksi, sillä olisi etenkin lapsen kannalta helpompaa, että nyt alkaa uusi elämä kaikilla. Joka tapauksessa on muutto edessä, niin olisi helpompaa, jos kaikki suuntaisivat omille teilleen. En halua, että muutamme kaikki samaan paikkaan, jos kuitenkin jossain vaiheessa joku kuitenkin pakkaa laukkunsa.

Olen aika hukassa..

 

["xyz"]

[QUOTE="Suru";29258821]
Mä olen myös jatkuvasti ihastunut muihin ja miettinyt, millaista olisi elämä jonkun toisen kanssa. MIkä ei varmaankaan tasapainoiseen suhteeseen kuulu?[/QUOTE]

Väittäisin, että suhteen sijaan tuo voisi viitata enemmän tasapainottomaan yksilöön.

 

[Vierass]

Hieman hankalasti ymmärrettävä selostus. Mitä itse haluat, siis tunnetasolla? Olisiko sinulla tulevaisuutta uuden miehen kanssa vai mietitkö vain jatkoa entisen kanssa? En ymmärrä.

 

["Vierailija"]

Mahdotonta ulkopuolisena sanoa, varsinkaan kun ei tiedä taustoja lainkaan.

 

["Suru"]

Kun en tiedä. 40% minusta haluaa jatkaa edellisen mieheni kanssa ja 40% haluaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta tämän uuden miehen kanssa ja 20% halua jäädä yksin. Noin niinkun ajatustasolla näin, jos ymmärsit paremmin.

En tiedä siis itsekään, mikä olisi järkevää.

 

["Suru"]

Nyt olisi nimittäin helppo tilanne erota. Muutto kuitenkin edessä yms..
Jos palaamme yhteen, se tarkoittaisi sitä, että perheemme olisi taas ehjä ja voisimme jatkaa yhteisistä unelmistamme ja normaalia arkea. Kaikki voisi olla paremmin kuin koskaan.
Toisaalta voisin herätä jälleen jonkun ajan päästä, että ei tämä nyt ollut sitä, mitä haluan ja haluan erota kuitenkin. Pahimmillani herään katkeroituneena keski-ikäisenä todellisuuteen ja vatvon, mitä olisi pitänyt tehdä.

Tämän uuden kanssa meillä voi olla edessä loistava ja onnelline tulevaisuus ja hän voi tarjota sitä, mitä kaipaan. Pahimmillaan teen elämäni mokan. Eroan edellsiestä uuden takia ja tämä uusi osoittautuisikin joksikin ihan toisenlaiseksi, mitä luulin..

 

[Vierass]

Unohtaisin hetkeksi nuo materia-jutut, ottaisin molempiin miehiin etäisyyttä ja miettisin rauhassa. Ei noilla asuinjärjestelyillä voi olla niin kiire, että niiden vuoksi kannattaa tehdä hätiköity ja kenties elämän huonoin päätös.

 

["xyz"]

[QUOTE="xyz";29258862]Väittäisin, että suhteen sijaan tuo voisi viitata enemmän tasapainottomaan yksilöön.[/QUOTE]

Lisätään tähän vielä, etten tarkoittanut tätä mitenkään pahalla. Itse olen myös sellainen, joka tykkää ihastua ja tykkää erityisesti siitä ihastumisen tunteesta. En kuitenkaan syytä siitä suhdettani tai varsinkaan laita suhdetta puihin sen takia. Rakkaus on kuitenkin hieman eri asia. Kirjoituksessasi minua hieman säälitti ne miehet joita tunnut pyörittävän sillä verukkeella kenestä nyt satut enemmän sillä hetkellä pitämään. Johonkin ratkaisuun olisi syytä päätyä.

 

["Suru"]

[QUOTE="xyz";29258996]Lisätään tähän vielä, etten tarkoittanut tätä mitenkään pahalla. Itse olen myös sellainen, joka tykkää ihastua ja tykkää erityisesti siitä ihastumisen tunteesta. En kuitenkaan syytä siitä suhdettani tai varsinkaan laita suhdetta puihin sen takia. Rakkaus on kuitenkin hieman eri asia. Kirjoituksessasi minua hieman säälitti ne miehet joita tunnut pyörittävän sillä verukkeella kenestä nyt satut enemmän sillä hetkellä pitämään. Johonkin ratkaisuun olisi syytä päätyä.[/QUOTE]

Viestissäsi on varmasti perääkin. Johonkin ratkaisuun olisi syytä todellakin päätyä, mutta kun en osaa? En tiedä mitä teen.

 

["tiina"]

Tee mitä teet mutta jätä entinen ukkosi rauhaan. Kuullostaa siltä että tulevaisuudessakin susta on vain harmia hälle.

 

["Tuuli"]

Mitenhän "Suru"lle kävi? Itse olen samankaltaisen valinnan edessä enkä tiedä mitä tekisin...

 

[Lispetti]

[QUOTE="Suru";29258895]Kun en tiedä. 40% minusta haluaa jatkaa edellisen mieheni kanssa ja 40% haluaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta tämän uuden miehen kanssa ja 20% halua jäädä yksin. Noin niinkun ajatustasolla näin, jos ymmärsit paremmin.

En tiedä siis itsekään, mikä olisi järkevää.[/QUOTE]


No kyllä mä ensin selvittelisin itselleni mitkä syyt ovat johtaneet tuollaisiin tuntemuksiin että erota pitäisi.

Mun mielestä erota saa vasta kun kaikki voitava suhteen hyväksi on tehty.

Mitä te olette tehneet parantaaksenne suhdetta?

 

[Happygirl-91]

itse täysin samassa tilanteessa, ja totean että ainoa ratkaisu kaikkien kannalta on tauko, jonka aikana joko sekoatte ikävästä ja tulette entistä kiitollisemmaksi ja onnellisemmaksi siitä suhteestanne, tai jatkatkin sinkkuna. Molemmat hyviä vaihtoehtoja: uskalla seurata sydäntäsi, niinkin pahalta kun tuntuukin sanoa toiselle että jotain puuttuu. Aivan hirveää ja vaatii teiltä molemmilta kapasiteettia, mutta kannattaa mikäli olet tuolla ajatuksella ollut jo jonkin aikaa. Kipinä pitää olla arjesakin, yllätyksiä, romantikkaa mutta Sinä voit opettaa miehellesi mitä tarvitset.

 

[asdasdas]

Minä en miehenä suostuisi edes tuollaisiin oikutteluihin. Se on joko ero tai yhdessäolo. Aika tohvelisankari täytyy olla jos suostuu siihen, että muija kiertää välillä kokeilemassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.

Huomaa kyllä, että amerikkalaisia sarjoja pyörii nykysin telkkarissa.

 

[Lispetti]

Minä en miehenä suostuisi edes tuollaisiin oikutteluihin. Se on joko ero tai yhdessäolo. Aika tohvelisankari täytyy olla jos suostuu siihen, että muija kiertää välillä kokeilemassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.

Huomaa kyllä, että amerikkalaisia sarjoja pyörii nykysin telkkarissa.

En minäkään noita erossa olemisia ymmärrä. Vaikka onhan tietenkin ihmisiä jotka vaativat sitä tilaa itselleen, että saavat ajatuksiinsa selvyyden. Silloin asia on ok, mutta ei varmaan palvele tarkoitusta jos sinne raahataan joku uusi heti kun on kamat purettu.

Ja jos ei itse edes tiedä mitä suhteelta haluaa (on nyt vaan alkanut tuntua siltä), niin aika riskaabelia syöksyä suoraan toiseen suhteeseen toistamaan samat virheet?

 

[asdasdas]

En minäkään noita erossa olemisia ymmärrä. Vaikka onhan tietenkin ihmisiä jotka vaativat sitä tilaa itselleen, että saavat ajatuksiinsa selvyyden. Silloin asia on ok, mutta ei varmaan palvele tarkoitusta jos sinne raahataan joku uusi heti kun on kamat purettu.

Ja jos ei itse edes tiedä mitä suhteelta haluaa (on nyt vaan alkanut tuntua siltä), niin aika riskaabelia syöksyä suoraan toiseen suhteeseen toistamaan samat virheet?

Jos halutaan tilaa itselle ja aikaa ajatella, niin siinä tapauksessa yhdessä päätetty tauko voisi tulla kysymykseen, kunhan siihen taukoon liittyy se, että ollaan nimenomaan yksin miettimässä asioita, eikä oteta jotain sänkykaveria. Eikä ne suhteet monesti mitään ruusuilla tanssimista ole koskaan. Ensihuuma haihtuu useimmissa tapauksissa ja riidoista huolimatta voi hyvinkin oppia elämään sovussa keskenään, kuten esi-isätkin ovat tehneet.

 

[astrolabe]

Aapeen tapauksessa on mielestäni selvää, että ap ei tykkää miehestään, mutta kokee miehen hyväksi ja kunnolliseksi, siksi pyrkinyt olemaan suhteessa tämän kanssa. Minusta moinen turhaa. Tehkää palvelus kilteille ja mukaville miehille, vapauttakaa heidät pääsemäön suhteeseen, jossa heitä rakastetaan. Mitä pikemmin, sen parempi.