Välillä tuntuu että puolet lastenkasvatuksesta on rajojen laittamista kavereille, huokaus

[Jellonainen]

- ei, meille ei saa tulla suoraan koulusta ja olla iltaan saakka. Eilen hämmästelin kolmasluokkalaisen lisääntynyttä läksyjen määrää, ja tosiaankin on tarpeen rauhoittaa koti pariksi tunniksi koulun jälkeen, jotta läksyt tulee tehtyä
- ei, meillä ei syödä aterioita. Eilen yksi ekaluokkalaisen kaveri tuli ihan sovitusti meille suoraan koulusta, ja tietysti hänelle lupasin tarjota välipalan. Täällä oli vain pari muutakin vakituisesti täällä roikkuvaa kaveria, enkä millään tohtinut kieltää heiltä kun yhdelle annoin luvan pöytään. Rahat on tällä hetkellä tosi tiukilla, ja sydäntä särki kun sinne upposi paketti leipää, puolikas juusto ja iso maksamakkara
- ei, lasteni vaatteita ei saa lainata. Toisella noista "roikkukavereista" on tapana lainailla vaatteita lupaa kysymättä. Joskus talvella olen luvan kanssa antanut lainaan esim. rukkasia, kun tulevat likomärkien rukkasten kanssa meille (kotonakin ovat käyneet, mutta joko siellä ei huomata tai sitten ei ole toisia)
- ei, myöskään askartelutarvikkeita ei saa vieraat rajattomasti käyttää, vaikka kiva onkin yhdessä askarrella
- ei, meille ei tarvitse tulla monta kertaa viikossa karkkisäkin tai tikkarien kanssa. Tarjoavat kyllä kohteliaasti minunkin tytöilleni, mutta kun sitä karkkia ei tarvitse mussuttaa aina.

Minä olen kai vain liian hyväsydäminen, tekee tosi häijyä kieltää koko ajan noita kahta tyttöä. Kotona heitä ei taideta paljon kasvattaa, ja hyvin näkyvätkin viihtyvän kylässä. Jos minä laitan heidät kotiin, niin menevät jollekin muulle kaverille. Eli kasvatusvastuu on sysätty kokonaan muille vanhemmille. Kyllä nuo periaatteessa ihan kivoja lapsia ovat, mutta aika rajattomia kun ei kotona yhtään ohjata. Tai ruokita, paitsi näköjään karkilla.

Onko muiden lapsilla tällaisia "ongelmakavereita"? Miten olette asian selvittäneet? Toisaalta voisihan tässä vain kieltää heitä tulemasta tänne, mutta se tuntuu selän kääntämiseltä. Eihän se noiden lasten vika ole, ettei kotona kunnolla huolehdita. Lastensuojeluilmoituksen teko voisi myös ehkä olla paikallaan, tiedä sitten mitä sielläkään voidaan asialle tehdä.

 

["iina"]

meilläkin on yksi samantapainen kaveri pojallani, joskus ei vaan jaksa olla ruokkimassa kun rahat tiukilla täälläkin. Ihmettelen myös julmettua karkki määrää, joskus tämä kaveri kysyy jo ovella voiko jäädä syömään ja kun joskus tarjoaa ruokaa sattaa samantien lähteä toiselle kaverille tai onkin ollut kotiin tuloaika mennyt jo.

 

[Heyp :)]

Ei oo totta! Niin lastensuojelu ilmoitus mistä? Siitäkö jotta hanskat ovat kastuneet pihaleikeissä? Kyllä lapsille kuuluu tarjota ruokaa ilman jotta pitäisi sydäntä riipoa kun lapset saavat mahat täyteen, todennäköisesti kotona noitakin lapsia syömään odottavat. Lapset kun ovat lapsia. Höllää hei vähän Eikö oo kiva jotta teidän tytöllä on kavereita?

 

["hmh"]

Semmoista se on lasten kanssa (nii-i, tää ärsyttävä vastaus...)

Omaakin lasta tuossa jo täytyy kouluttaa, eli mitkä ovat meille tulemisen säännöt sinun vieraillesi, lapseni. 1) meille ei tule kukaan suoraan koulusta, eikö niin. Läksyt tehdään ensin ja sitten vasta asiaa harkitaan. 2) Jos on kiva ilma niin leikitte ulkona ettekä tule sisälle ollenkaan. 3) Vieraasi eivät normaalisti koulupäivinä syö meillä yhtään mitään, eivät omia eväitään eivätkä meidänkään ruokia.

Kun kasvatat lastasi nyt, kasvatat häntä pitämään huolta rajoistaan ja jaksamisestaan myös tulevaisuudessa.

 

[Jellonainen]

Ei oo totta! Niin lastensuojelu ilmoitus mistä? Siitäkö jotta hanskat ovat kastuneet pihaleikeissä? Kyllä lapsille kuuluu tarjota ruokaa ilman jotta pitäisi sydäntä riipoa kun lapset saavat mahat täyteen, todennäköisesti kotona noitakin lapsia syömään odottavat. Lapset kun ovat lapsia. Höllää hei vähän Eikö oo kiva jotta teidän tytöllä on kavereita?

Kun ei odota syömään, se on tässä parin vuoden aikana kyllä huomattu. Ja kulkevat ihan liian kevyissä vaatteissa, kovilla pakkasilla saattaa olla ohuet sormikkaat kädessä. Ja koulun jälkeen on käväisty kotona ja lähdetty kaverille samat likomärät rukkaset käsissä, vaikka äitikin on kotona. En minä ainakaan päästäisi, päästäisitkö sinä etkä yhtään perään katsoisi?

Toissapäivänä tuo pienempi (ekaluokkalainen) oli kulkenut kouluun isosiskonsa kanssa tuntia ennen kuin oma koulu alkoi, ja oli hytissyt liian kevyissä vaatteissa koulun pihalla sen tunnin. Ja äiti kotona, joten olisi luullut että olisi voinut huolehtia oikeaan aikaan kouluun tai edes riittävästi vaatteita päälle.

Ja minun sydäntäni todella riipoo ruokkia muiden lapsia. Opiskelijalla on rahat riittävän tiukilla jo siitä, että ruokkii omat lapset.

 

[Jellonainen]

[QUOTE="hmh";26977332]Semmoista se on lasten kanssa (nii-i, tää ärsyttävä vastaus...)

Omaakin lasta tuossa jo täytyy kouluttaa, eli mitkä ovat meille tulemisen säännöt sinun vieraillesi, lapseni. 1) meille ei tule kukaan suoraan koulusta, eikö niin. Läksyt tehdään ensin ja sitten vasta asiaa harkitaan. 2) Jos on kiva ilma niin leikitte ulkona ettekä tule sisälle ollenkaan. 3) Vieraasi eivät normaalisti koulupäivinä syö meillä yhtään mitään, eivät omia eväitään eivätkä meidänkään ruokia.

Kun kasvatat lastasi nyt, kasvatat häntä pitämään huolta rajoistaan ja jaksamisestaan myös tulevaisuudessa.[/QUOTE]

Se olisikin kiva jos tuo kolmasluokkalainen olisi riittävän topakka komentamaan kavereitaan, mutta on sen verran hiljainen ettei uskalla. Saattaa sanoa ettei tänään meille saa tulla, mutta kun kaveri kuitenkin tulee, niin ei sano toista kertaa. Eli minun tässä täytyy toimia takapiruna. Tänäänkin olin tosin töissä kun koulusta tänne tulivat.

 

[..]

Poikani kaveri, joka aina haluaa tulla meille, syö syömästä päästyään ja aina haluaa jotain, ei ole paino-ongelmia ihmetys kyllä. Tykkää käydä meillä koska on aina herkkuja?! (jos yhtenä lauantaipäivänä tarjosin limua, shipsiä ja karkkia) niin huh. Koulusta tulis suoraan meille ja olis iltaan asti. Ja joka päivä. Joskus vanhemmat soittelee ja kotiintuloaika 22, eipä ole meillä ainakaan niin myöhään. Jos ne on sysännyt pojan ulos ettei tarvitse sitä ruokkia kun oikeasti syö kuin hevonen.

 

["hmh"]

Ehkä voisit jutella sitten kyseisten lasten vanhempien kanssa, jos kerran oma lapsesi ei voi ottaa vastuuta siitä ketä kotiin tulee (mitä minusta 9-vuotiaan jo pitäisi kyllä kyetä ottamaan). Eipä kai tuossa muu auta, kuin selvittää säännöt aikuisille ja lapsille yhdellä kertaa.

 

[Tallu -]

Mä sanoisin, että väliaikaista kaikki on vaan. Ehkä mä olen lapsesi kaverien vanhempien kaltainen, mutta en ole tehnyt niin kovin tarkkoja sääntöjä. Jos kavereita on, niin sanon noille, että tehkääpä läksyt yhdessä ja ottakaa välipalaa. Tosin meillä se ei oikeastaan koskaan ole ollut jokapäiväistä. Vaatteiden lainaamista ei ole meillä esiintynyt, eikä askartelua suuremmissa määrin... sen voisin toteuttaa niin, että varaisin näihin lasten keskinäisiin askarteluihin ilmaisia tarvikkeita ja pitäisin rahalla ostetut omasssa tallessani ja antaisin vain omille lapsilleni. Karkinkaan kanssa en ole ollut niin tarkka, jos se on kaverilta pari namua päivässä.

Vuodet vierivät niin vinhaa vauhtia... ja sun puolustuksesi on sanottava, että moneen asiaan parhaimman ja mieleenpainuvimman oppini sain itse naapurin lasten äidiltä, joka hellällä, mutta varmalla otteella ohjasi mua omien lastensa ohella

 

["musmus"]

rajat ja rakkaus, meillä on sääntönä että koulusta kotiin,välipala, läksyt yms. yleensä joku kotihomma. sitten on vapaa tekemään ja menemään. ruoka aikana olemme kaikki kotona syömässä,ja siitä voiko esim.kaverilla syödä soitetaan ja kysytään lupa,kuin toiste päinkin, ja mistä syystä näin niposti =) opetamme lapsille että perheessä on monta ihmistä ja silloin otamme toisemme huomioon, ei koko muu perhe voi hyppiä yhden mielen mukaan. Ruokailuilla saattaa olla että yllärinä isi on käynyt pizeriassa hakemassa pitsat...miten käy jos syöjiä onkin liikaa tai joku onkin jo syönyt kaverilla ilman lupaa? tässä on mielestäni kyse siitä mitä lapsille halutaan opettaa. kun asiosta kysytään/puhutaan on helpompi joustaakkin.

 

[Jellonainen]

Vuodet vierivät niin vinhaa vauhtia... ja sun puolustuksesi on sanottava, että moneen asiaan parhaimman ja mieleenpainuvimman oppini sain itse naapurin lasten äidiltä, joka hellällä, mutta varmalla otteella ohjasi mua omien lastensa ohella

Minulla itsellänikin on kokemus ihanista kavereiden vanhemmista. Vaikka meillä sai kyllä syödä vatsasta täyteen ja vaatetta oli päälle, ei minua kasvatettu oikeastaan ollenkaan. Muutamat kaverien vanhemmat ovat jääneet lämmöllä mieleen, kun siellä sain ymmärtävää kasvatusta, kun minulla ollut hajuakaan miten käyttäytyä. Antaisin mielelläni saman kokemuksen näille lapsille kun he eivät kotona riittävää huolenpitoa saa, mutta välillä tämä tuntuu liian raskaalta.

 

[tike]

Jaa-a, se mikä sopii yhdelle perheelle, ei ehkä sovi sitten toiselle.

Meillä kyllä tapahtuu edellä kuvailemaasi rumbaa päivittäin, lukuunottamatta tuota vaatteiden lainailua.

Lapsilla on tosi paljon kavereita, meillä on oikeastaan aina ja koko ajan joku/joitakin. Tosin täällä meidän "yhteisössä" tämä on täysin vastavuoroista. Kaikissa niissä perheissä, joiden lasten kanssa omani touhuilevat, ottavat porukassa esim. pillimehua, jätskiä kesäkuumalla. Jos on hyvä leikki menossa, en edes raaski ajaa tenavia omaan kotiinsa välipalalle, vaan siitä muroista, pannukakusta, piirakasta tai mitä se ikinä onkin-riittää jokaiselle nöttönen. Leikkivät paljon ja pitkään, meillä, heillä, ulkona missä milloinkin. Ja monesti varsinkin tuon 6v tytön (johtunee siitä, että on perheen ainoa tyttö, eikä rämäpää jannu =) ) kavereiden kanssa istutaan hetkeksi ja jutellaan juttuja. "Kerro vielä se, kun sä pienenä olit sannan ja tanjan kanssa sienisotaa, olitteks ihan pönttöjä...."
Ja mikä parasta, ottavat usein hra 10kk mukaan dublohommiin olkkarin lattialle, saan ummistaa silmät kymmeneksi minuutiksi sohvalla. -Kiitos ja kunnia....(nimim kolme yötä vielä kahden tunnin unosilla tiedossa =) )

Ja useimmiten nuo isot pojat pyöräilee esim cittariin hakemaan karkit ja limsat javuokraavat leffan tmv. ja häätävät meidät pois. Siis nyt kesälläkin tohon takapihan terassille

Musta muksut on (useimmiten) ihania, oli ne sitten ihan omia, tai noita naapurin kakaroita <3

 

[riiviöiden äiti]

No minusta on ihan selvää että laste kavereille pitää kertoa mitkä ovat teidän kodin säännöt, mistä he sen muuten tietäisivät? Kas kun säännöt vaihtelevat, esimerkiksi meille saa tulla suoraan koulusta, saa syödä välipalaa, ja useimmiten meillä syö 1-3 ylimääräistä päivällistä, kahden nuorimman kavereita. Ei minua häiritse jos tytön kaveri on meillä siihen saakka kun meillä on kotiintuloaika eli 19.30 saakka, ja silloin sanon ihan reilusti että meillä alkaa iltatoimet nyt, heippa huomiseen.

 

[Tallu -]

Minulla itsellänikin on kokemus ihanista kavereiden vanhemmista. Vaikka meillä sai kyllä syödä vatsasta täyteen ja vaatetta oli päälle, ei minua kasvatettu oikeastaan ollenkaan. Muutamat kaverien vanhemmat ovat jääneet lämmöllä mieleen, kun siellä sain ymmärtävää kasvatusta, kun minulla ollut hajuakaan miten käyttäytyä. Antaisin mielelläni saman kokemuksen näille lapsille kun he eivät kotona riittävää huolenpitoa saa, mutta välillä tämä tuntuu liian raskaalta.

Kiva kuulla Yritä väsyttävinä hetkinä ajatella, että ei tämä nyt niin montaa vuotta kestä. Ainakin näin taaksepäin ajateltuna (meidän kuopus on 11v) hankalatkaan ajanjaksot eivät ole kestäneet kauhean kauaa. Meillä nyt menossa neiti kohta 14v:n kanssa monenmoiset zempalot, joissa mutsi on tylsä ja pölijä eikä ymmärrä mistään mitään... Mutta jospa se tämäkin tästä =)

 

[tike]

Ja tuosta askarteluhommasta tuli mieleen, että meillä on ylitarjontaa niistä tyttären muualla tekemistä härpäkkeistä....olkoon nyt kuinka hienoja tahansa

Jos on lapsen synttärit ja kaverit kysyy onko lahjatoiveita, tyttö on itse toivonyt esim helmiä. Ja nyt saattaa mennä tunti, kaksi tai kolmekin, että näpräävät koruja itselleen, toisilleen jne. Muuta "harmia" siitä ei ole, kun että mun pitää keskeyttää se, mitä ikinä teenkin, kun pitää tehdä siimaan solmuja.

 

[Jellonainen]

Lapsilla on tosi paljon kavereita, meillä on oikeastaan aina ja koko ajan joku/joitakin. Tosin täällä meidän "yhteisössä" tämä on täysin vastavuoroista. Kaikissa niissä perheissä, joiden lasten kanssa omani touhuilevat, ottavat porukassa esim. pillimehua, jätskiä kesäkuumalla.

Mielelläni minäkin tarjoan noille kavereille, joiden kanssa se on tosiaan vastavuoroista. Näiden kahden kanssa ei ole (paitsi sen karkin osalta), ja vanhemmat tuntuvat ihan sysäävän lapsensa muille syömään. Eräänkin kerran olen avannut oven viikonloppuaamuna puoli ysin aikaan, ja kun olemme ryhtyneet aamupalalle, niin vieras on katsellut pöytää nälkäisesti ja kertonut ettei ole syönyt mitään. (Ja taas kysyn, millainen vanhempi päästää lapsensa kylään kukonlaulun aikaan, vieläpä ilman aamupalaa.)

 

["vieras"]

Hmm. Oletko ap ajatellut asiaa niiden lasten kavereiden/heidän vanhempiensa kannalta? On niitä, jotka ei yksinkertaisesti välitä. Suurimmalla osalla on kuitenkin rajat ja säännöt. Ne vain ovat yksinkertaisesti ERILAISIA kuin teillä! Et siis voi olettaa, että lastesi kaverit automaattisesti tietävät miten teillä toimitaan.

Myönnän, että sama asia ärsyttää välillä itseäkin. Usein saa muistuttaa, että meillä pestään aina kädet kun tullaan ulkoa tai kun ruvetaan syömään. Ärsyttää sekin, että naapurin lapset tulevat välillä ulos tai meille jätskiä tai karkkia syöden ilman aikomustakaan tarjota muille. Siis tyyliin syön tämän jätskin/tikkarin loppuun teillä. Tiedän, että toisissa asioissa heillä taas on tiukempi kuri kuin meillä, joten annan tehdä omalla tavallaan. Meillä näin ei tehdä.

Sen sijaan meille lapsen kaveri saa tulla vaikka suoraan koulusta, jos asiasta sovitaan. Viimeistään siinä vaiheessa, että lapsi soittaa koulun pihalta koulun päättyessä ja pyytää luvan. Silloin molemmat tekevät läksyt meillä.

 

[Jellonainen]

No minusta on ihan selvää että laste kavereille pitää kertoa mitkä ovat teidän kodin säännöt, mistä he sen muuten tietäisivät?

Totta tuokin. Ehkä olen vain hiukan hämmentynyt, kun en tajunnut miten paljon tähän touhuun sisältyy sitä sääntöjen takomista KAVEREIDEN päähän. Luulin että riittää omien lasten ohjaus

 

[tike]

Tuo ruokahomma on muuten ihmeellinen! Mun 8v pojalla on ystävä, jolla ei todellakaan ole ns. rahasta kiinni kotona. Ja tarjoavat omalle lapselleni heille pizzaa tai pekonia tai ihan mitä vaan jos poikani siellä on, ja kerran meillä oli kebakoita ruokana. Jotenkin tyhmästi ehkä 3kpl/hlö suurinpiirtein. Oltiin jo syömässä kun tämä 8v poika tuli meille, ja oma sällini kysyi että voiks janiki syödä meillä. Olin että noku näitä kepukoita ei oikeestaan oo enää ja tässä lopetellaan jo. "No mä otan tän mikä jäi..." Ja söi siitä poikani lautaselta sen puolikkaan. Mikä oli menossa koiralleni

Ja tiedän, että tämä toinen heppu oli tullut meille suoraan ruokapöydästä kotoaan

 

[palmolive]

Mä olen pitäytynyt siinä, että koulusta tullaan suoraan kotiin (tosin poikkeuksia on), syödään välipala, tehdään läksyt ja sen jälkeen ovat vapaita muuhun. Ei mua hävetä sanoa lasten kavereille, että meillä tehdään ensin läksyt ennen ulospääsyä. Jos tekevät vasta kun sisälle tulevat, niin sitten alkaa vinkuna väsymyksestä ja mistä milloinkin. Kokemusta löytyy ja siksi meillä on nyt näin. Olen taatusti hirmu äiti joidenkin mielestä, mutta so what!

 

[Keittiönoita]

Totta tuokin. Ehkä olen vain hiukan hämmentynyt, kun en tajunnut miten paljon tähän touhuun sisältyy sitä sääntöjen takomista KAVEREIDEN päähän. Luulin että riittää omien lasten ohjaus

Yleensä riittääkin omien lasten ohjaus. Ainakin mun lasteni kaverit ovat ihan hyvin osanneet sanoa lapsilleni, että heille ei nyt saa tulla. Tai että heillä ei tarjota vieraille lapsille ruokaa. Samoin jos jonain kertana jostain syystä ei meille ole voinut tulla, niin omat lapseni ovat sanoneet sen omille kavereilleen. Siis kun puhutaan eskarilaisista ja sitä vanhemmista lapsista.

 

[Tallu -]

Mielelläni minäkin tarjoan noille kavereille, joiden kanssa se on tosiaan vastavuoroista. Näiden kahden kanssa ei ole (paitsi sen karkin osalta), ja vanhemmat tuntuvat ihan sysäävän lapsensa muille syömään. Eräänkin kerran olen avannut oven viikonloppuaamuna puoli ysin aikaan, ja kun olemme ryhtyneet aamupalalle, niin vieras on katsellut pöytää nälkäisesti ja kertonut ettei ole syönyt mitään. (Ja taas kysyn, millainen vanhempi päästää lapsensa kylään kukonlaulun aikaan, vieläpä ilman aamupalaa.)

No joo, tuossa viikonloppukaveraamisessa olen pitänyt säännön... Tää siis poikkeus, joka vahvistaa tuon aiemmin kirjoittamani Eli meille lasten (ja myös meidän aikuisten) kaverit ovat tervetulleet viikonloppuna puolen päivän jälkeen. Aamurauha pitää olla. Jos joku on soittanut ovikelloa, niin olen sanonut, että nukumme vielä whistle, tai ihan selkeästi, ettei meille voi vielä tulla, mutta tule parin tunnin päästä uudelleen kun kello on 12. Kysy äidiltäsi milloin se on... =) Ja siis palauttanut lapsen takaisin kotiinsa

 

[BootyPeppi]

Jokaisessa kodissa on omat säännöt. itse olen tottunut olemaan nuorisokoti Näin rumasti sanottuna. Meille saa tulla ja saa syödä ja saa puuhata. Nyt kun tytär on muuttanut pois niin edelleen hänen kaverit pitää tiiviisti minuun yhteyttä.
Katsotaan miten tuon pojan kanssa käy kun kaikki ne lähimmät kamut ovat muuttaneet ja tämä asunto on hiljennyt ainakin toistaiseksi. Tytöt kyllä mielellään tulisi tähän mutta muuton takia pojalla ei ole sellaista omaa paikkaa enää...

 

[Jellonainen]

Yleensä riittääkin omien lasten ohjaus. Ainakin mun lasteni kaverit ovat ihan hyvin osanneet sanoa lapsilleni, että heille ei nyt saa tulla. Tai että heillä ei tarjota vieraille lapsille ruokaa. Samoin jos jonain kertana jostain syystä ei meille ole voinut tulla, niin omat lapseni ovat sanoneet sen omille kavereilleen. Siis kun puhutaan eskarilaisista ja sitä vanhemmista lapsista.

No tuo kolmasluokkalainen on vähän tossukka, on arka sanomaan. Ja tuo isompi noista vieraista muksuista taas on aika kovapäinen, tuntuu ettei ota kuuleviin korviinsa jos joku sanoo että mene omaan kotiisi (välillä ihmetyttää mikä siellä niin vastenmielistä on, että hyvä kun käy kotona nukkumassa). Hyviä kavereita kuitenkin ovat, mutta täytyy tietysti vahtia ettei omaa lastani käytetä hyväksi kun ei aina osaa sanoa ei.

 

["vieras"]

Sääntöjä saa toki olla, mutta siinä merkitsee paljon se miten asian esittää. Muistan omasta lapsuudesta muutamia kavereita, joiden kotiin ei kukaan mielellään mennyt, koska siellä vallitsi sellainen natsitunnelma. Ei ne säännöt sinänsä mitään yliankaria tai normaalista poikkeavia olleet, mutta kun niitten vanhemmat oli siellä naama kurtussa, suunnilleen sormea heristellen tiuskimassa, että "ei saa tehdä sitä", "meillä et tuollaista tee", "nyt hetipaikalla teette sitä tai tätä" jne. Ja kaikki säännöt olis tietty pitäny muistaa ekan kerran jälkeen.