Välilihan leikkaus

[MariahG]

Haluan, että väliliha leikataan seuraavassa synnytyksessä. Ekassa kätilö arpoi, että leikataanko, sitten ei meinannut enää saada leikattua, kun vauvan pää oli jo tulossa. Mulla kesti ponnistaminen kauan ja vauvan pää oli suippo ja tosi mustelmainen. Minun mielestä vauva tuli heti ulos, kun väliliha leikattiin. Nyt kun kävin pelkopolilla siitä keskustelemassa, niin kätilö piti mua suurinpiirtein hulluna, kun sanoin, että haluan että se leikataan. Sanoi vielä, että olen harvinainen äiti, kun haluan, että se leikataan. Että ei kuulemma kukaan halua sitä?? Minun mielestä vaan leikattu ja hyvin ommeltu haava paranee paremmin, kuin että repeisin. Viimeksi se parani tosi hyvin, eikä minulla ollut mitään kipuja alapäässä synnytyksen jälkeen.

Miksi sen leikkaaminen on niin vaikeaa? Pitääkö mun ottaa omat sakset mukaan ja leikata se itse tai pyytää miestä

Mitä mieltä olette? Haluatteko, että se leikataan vai onko parempi revetä??

 

["Jenis"]

Mulle tehtiin ekassa synnytyksessä, mutta toisessa ei tarvinnut - vauva mahtui ihan hyvin ulos enkä revennyt. Ei kannata etukäteen tehdä mitään kiveenhakattuja päätöksiä näistä, eka synnytys ei välttis ole yhtään samanlainen kuin toka

 

[Katylina]

Välilihaa ei tarvitse aina leikata, minulla leikattiin se esikoisen syntyssä. Toisen syntyessä mahdollisesti sitä ei tarvitse tehdä eikä sitä mielestäni turhaan kannatakkaan tehdä. Toivon ettei sitä joutuisikaan leikkaamaan.

 

[Goddes Hera]

Kokemusta molemmista, välilihan leikkauksesta ja ns. luonnollisista repeämistä.
Kyllä mulla vähemmän kivulias ja nopeemmin parantuva oli nuo luonnolliset repeämät.
Episotomia on kuitenkin leikkaus, jossa leikataan paljon syvemmälle kuin mitä repeämät ovat ja näin ollen paranevat kauemmin.
Repeämät mulla parani tosi nopeesti, mutta näihin vaikuttaa varmaan se miten repeää ja mihin päin yms.
Silti olen kuitenkin luonnollisen kannalla, ainoastaan jos äidin tai vauvan terveyden/ hengen takia tarvitsee leikata niin sitten.
Meillä vauva jäi jumiin, supistukset loppui, vauvan sydänäänet loppui, oli napanuora kaulanympärillä, joten oli nopeasti autettava vauva loppuun asti ulos ja siksi leikattiin.

 

["jjj"]

Ekassa mulla leikattiin väliliha. Eihän lapsi olis ikipäivänä tullu sieltä ulos muuten kun ei mun kudokset meinannu antaa millään periksi. Siinä melkeen huusin hirveän tuskan kourissa että leikatkaa jo.. kyllähän ne leikkas kun ne tajus ettei se sieltä muuten tuu ja tuho olis voinu olla vielä pahempi leikkaamatta. Hyvin se parani en tajua mitä sitä niin pelätään.

Toisaalta toisessa synnytyksessä sitä ei automaattisesti kannata tehdä.. Mullekkaan ei tavinnut tokassa synnytyksessä leikata eikä tullut repemiäkään.

tosin lasten paino erot on aika suuret. esikoinen 4200g ja kuopus 3100g.

 

[Ken guru]

Nykyään sitä tosiaan ei useinmiten enää leikata, vaan välilihaa tuetaan ponnistusvaiheessa, ja nyt on vallalla ajatus että luonnollisesti se repeää mahd. oikeaan suuntaan, ja mahd. vähän, ja siten paranee parhaiten. Mutta joskus toki se leikataankin, olisiko ollut n. 20% tapauksista mitä juuri viikko sitten kätilöltä kuulin. Eli etköhän saa sen leikkauksen halutessasi .

 

["vieras"]

Nykyään ei taideta kovin mielellään leikata, repeämät on parempi vaihtoehto

 

["alma"]

[QUOTE="Jenis";27133716]Mulle tehtiin ekassa synnytyksessä, mutta toisessa ei tarvinnut - vauva mahtui ihan hyvin ulos enkä revennyt. Ei kannata etukäteen tehdä mitään kiveenhakattuja päätöksiä näistä, eka synnytys ei välttis ole yhtään samanlainen kuin toka [/QUOTE]

Sama täällä, ja toinen vauva oli kuitenkin 500g isompi kun ensimmäinen. Ei sitä leikkausta mitään järkeä ole varmuuden vuoksi tehdä.

 

["Anniina"]

Täällä myös eka leikattiin ja sitten tikattiin, tokasta ei leikattu, ihan pieni repeämä ja 2 tikkiä, kolmannesta ja isoimmasta ei mitään. Kolmas painoi 4500g. Turha leikkaaminen vaatii kuitenkin aina tikkaamisen ja haava tulehdusherkällä alueella on aina riskialtis.Toivotaan, että menisi tällä kertaa ilman leikkaamisentarvetta

 

["..."]

Useimmiten synnytyshaavat ja repeämät paranevat paremmin ja lopputulos on parempi luonnollisissa repeämissä.
Itse uskon, että noita leikataan yhä vieläkin ihan turhaan. Kun synnytyksen annettaisi vain edetä omalla painollaan, eikä nopeutettaisi sitä, niin elimistö kerkeäisi paremmin mukaan hommaan.

 

[MariahG]

Niin mullahan kesti ekassa synnytyksessä ponnistusvaihe 31 min ja kätilö mietti ääneen, että leikkaako vai ei. Kun sitten sano, että juu kyllä se tarviikin leikata, niin sitten mietti ääneen, että mites sen leikkaan, etten leikkaa vauvan päätä, kun se on jo täällä välissä. Vauva tosiaan oli naama ihan mustelmilla ja silmänvalkuaiset veressä. Kun se typerä kätilö yritti olla leikkaamatta, vaikka tosiaan tarvi leikata, kun vauva ei tullut sieltä ulos muuten.

Mietin vaan, että kun pelkoon vedoten Suomessa saa keisarinleikkauksenkin, niin eikö se välilihan leikkaus oo kuitenkin hiukan pienempi juttu. Kuitenkin se on kai mun oma p....i jota leikataan. Ja ensimmäisessä synnytyksessä mulla ei ollut yhtään kipeä leikkaushaava ja parani tosi hyvin.

 

[Bonaire]

Mulla leikattiin ekassa, kätilö kysyi erikseen, haluanko että leikkaa ja toisessa ei tarvinnut leikata, ei tullut edes repeämiä.

 

[Irski]

niin sitähän sanotaa, että kun se repeää luonnostaan, niin se repeää sillee lihassyiden mukaan, eli "oikeammin", ku jos leikkais.. en sitte tiiä ku ei vielä kokemusta ole..

 

["vieras"]

Miksi sen leikkaaminen on niin vaikeaa? Pitääkö mun ottaa omat sakset mukaan ja leikata se itse tai pyytää miestä

Ei ainakaan täällä ole vaikeaa, synnytin Seinäjoella ja siellä leikataan vissiin lähes poikkeuksetta ja "varmuuden vuoksi". Tilastojen mukaan yli 80%:lle synnyttäjistä tehdään siellä eppari. Synnyttämään mennessä pelkäsin että leikataan vaikken haluaisi, mutta enpä ehtinyt miettimään sitä kun synnytys ei edennyt normaalisti ja lapsi kiskottiin imukupilla ulos. Mulla tuli epparihaavan lisäksi toisen asteen repeämä joka oli revennyt moneen suuntaan, mutta se parani paljon epparia nopeammin.

En haluaisi seuraavalla kerralla leikkausta jos vaan mahdollista jättää se tekemättä.

 

[piiukka]

Synnytin ekan Tampereella, siellä leikattiin, toinen Seinäjoella, sekin leikattiin, mutta kolmas synnytys Seinäjoella sai mennä omalla painollaan ja repesi hieman taaksepäin ja sitä ei edes huomannut niin kivuton oli eli kannatan luonnollista repeämää...

 

[vicy]

[QUOTE="vieras";27134224]Ei ainakaan täällä ole vaikeaa, synnytin Seinäjoella ja siellä leikataan vissiin lähes poikkeuksetta ja "varmuuden vuoksi". Tilastojen mukaan yli 80%:lle synnyttäjistä tehdään siellä eppari. Synnyttämään mennessä pelkäsin että leikataan vaikken haluaisi, mutta enpä ehtinyt miettimään sitä kun synnytys ei edennyt normaalisti ja lapsi kiskottiin imukupilla ulos. Mulla tuli epparihaavan lisäksi toisen asteen repeämä joka oli revennyt moneen suuntaan, mutta se parani paljon epparia nopeammin.

En haluaisi seuraavalla kerralla leikkausta jos vaan mahdollista jättää se tekemättä.[/QUOTE]

Tuo mitä kirjoitit Seinäjoen sairaalasta ei ainakaan oman kokemuksen mukaan pidä ollenkaan paikkansa. Nimittäin mun kolmesta synnytyksestä yhdessä on tehty eppari ja sekään ei olisi ollut pakollinen mulla annoin opiskelijan harjoitella. Tuttavapiirissäni ei juuri kellään ole epparia tehty vaikka isojakin vauvoja on synnytetty. Joskus vielä 90 luvulla noita on tehty varmuuden vuoksi, ei enää nykyään.

 

[Ken guru]

Tuo mitä kirjoitit Seinäjoen sairaalasta ei ainakaan oman kokemuksen mukaan pidä ollenkaan paikkansa. Nimittäin mun kolmesta synnytyksestä yhdessä on tehty eppari ja sekään ei olisi ollut pakollinen mulla annoin opiskelijan harjoitella. Tuttavapiirissäni ei juuri kellään ole epparia tehty vaikka isojakin vauvoja on synnytetty. Joskus vielä 90 luvulla noita on tehty varmuuden vuoksi, ei enää nykyään.

Niin, ennen leikattiin sairaalassa kun sairaalassa varmuuden vuoksi. Ja ennen tarkoittaa esim. 10v takaperin....mutta nykyään suositaan luonnollista repeämää.

 

["..."]

Tuo mitä kirjoitit Seinäjoen sairaalasta ei ainakaan oman kokemuksen mukaan pidä ollenkaan paikkansa. Nimittäin mun kolmesta synnytyksestä yhdessä on tehty eppari ja sekään ei olisi ollut pakollinen mulla annoin opiskelijan harjoitella. Tuttavapiirissäni ei juuri kellään ole epparia tehty vaikka isojakin vauvoja on synnytetty. Joskus vielä 90 luvulla noita on tehty varmuuden vuoksi, ei enää nykyään.

Kyllä noita tehdään edelleen ihan varmuuden vuoksi nykyäänkin. Noissa leikkauksissa on tosi isot erot sairaalakohtaisesti. Joissain leikataan vain 20% joissain 80% kaikista synnytyksistä. Tuskin tiettyihin sairaaloihin hakeutuu jostain syystä naisia, jotka välttämättä tarvitsisivat leikkausta, vaan kyse on siitä, millaisiin käytäntöihin kätilöt ovat tottuneet.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Tuo mitä kirjoitit Seinäjoen sairaalasta ei ainakaan oman kokemuksen mukaan pidä ollenkaan paikkansa. Nimittäin mun kolmesta synnytyksestä yhdessä on tehty eppari ja sekään ei olisi ollut pakollinen mulla annoin opiskelijan harjoitella. Tuttavapiirissäni ei juuri kellään ole epparia tehty vaikka isojakin vauvoja on synnytetty. Joskus vielä 90 luvulla noita on tehty varmuuden vuoksi, ei enää nykyään.

Tästä asiasta ei onneksi tarvitse mutuilla, sillä tilastot löytyvät Stakesin sivuilta. Rutiininomainen episiotomia on onneksi väistymässä Suomessakin, mutta Seinäjoki on edelleen asiassa maan kyseenalaista kärkeä. Vuonna 2009 eppari tehtiin siellä melkein 70 prosentille ensisynnyttäjistä.

Toki asiaan pystyy itse vaikuttamaan varsin paljon, kätilöstä riippuen.

Kuulostaa muutrn jokseenkin epäeettiseltä tuo sinuun kohdistettu harjoittelumuoto.

 

[Ken guru]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27134402]Tästä asiasta ei onneksi tarvitse mutuilla, sillä tilastot löytyvät Stakesin sivuilta. Rutiininomainen episiotomia on onneksi väistymässä Suomessakin, mutta Seinäjoki on edelleen asiassa maan kyseenalaista kärkeä. Vuonna 2009 eppari tehtiin siellä melkein 70 prosentille ensisynnyttäjistä.

Toki asiaan pystyy itse vaikuttamaan varsin paljon, kätilöstä riippuen.

Kuulostaa muutrn jokseenkin epäeettiseltä tuo sinuun kohdistettu harjoittelumuoto.[/QUOTE]

Höh. Kiinnostaisi vielä kuulla jos joku tietää, että miksi Jyväskylässä ei sallita ilokaasun käyttöä synnytyksen yhteydessä? Ainoana kaupunkina Suomessa.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Höh. Kiinnostaisi vielä kuulla jos joku tietää, että miksi Jyväskylässä ei sallita ilokaasun käyttöä synnytyksen yhteydessä? Ainoana kaupunkina Suomessa.

Nykytilannetta en tiedä, mutta ainakin aikoinaan ilokaasu oli kielletty työsuojelullisista syistä. Eli kätilöiden altistuivat liikaa ilokaasulle puutteellisen ilmanvaihdon vuoksi.

Nykyäänhän siellä lienee uudet tilat.

 

[Jokl]

Mä olen myös sitä mieltä, että jos yhtääkään näyttää siltä, että voisi tulla repeämiä, niin parempi, että leikataan. Leikkaamisessa voidaan valita suunta, mutta revetessä voi repeämä tulla pitkällekin peräaukkoon päin, kuten tutulleni kävi. Hänelle kakkosella käynti oli yhtä helvettiä useita kuukausia synnytyksen jälkeen.

Itselläni tehtiin episiotomia ekassa synnytyksessä ja toisessa ei. Toisella kertaa tuli pieni nirhauma peräaukkoon päin, mutta ei onneksi pitkälle, joten se ei ole vaivannut.

 

[Ken guru]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27134457]Nykytilannetta en tiedä, mutta ainakin aikoinaan ilokaasu oli kielletty työsuojelullisista syistä. Eli kätilöiden altistuivat liikaa ilokaasulle puutteellisen ilmanvaihdon vuoksi.

Nykyäänhän siellä lienee uudet tilat.[/QUOTE]

Ahaa. Viime viikolla eräs kätilö vielä kertoili ettei siellä sitä ilokaasua sallita, joten jotain siellä vielä on vissiin sitten pielessä vai mikäköhän syy nyt sitten onkaan.

 

[Scarlett O Harava]

Mulla käytettiin imukuppia ja sen takia piti leikata ja siitä huolimatta tuli vähä repeämääkin.

 

["Tiina"]

Haluan, että väliliha leikataan seuraavassa synnytyksessä. Ekassa kätilö arpoi, että leikataanko, sitten ei meinannut enää saada leikattua, kun vauvan pää oli jo tulossa. Mulla kesti ponnistaminen kauan ja vauvan pää oli suippo ja tosi mustelmainen. Minun mielestä vauva tuli heti ulos, kun väliliha leikattiin. Nyt kun kävin pelkopolilla siitä keskustelemassa, niin kätilö piti mua suurinpiirtein hulluna, kun sanoin, että haluan että se leikataan. Sanoi vielä, että olen harvinainen äiti, kun haluan, että se leikataan. Että ei kuulemma kukaan halua sitä?? Minun mielestä vaan leikattu ja hyvin ommeltu haava paranee paremmin, kuin että repeisin. Viimeksi se parani tosi hyvin, eikä minulla ollut mitään kipuja alapäässä synnytyksen jälkeen.

Miksi sen leikkaaminen on niin vaikeaa? Pitääkö mun ottaa omat sakset mukaan ja leikata se itse tai pyytää miestä

Mitä mieltä olette? Haluatteko, että se leikataan vai onko parempi revetä??

Ekasta leikattiin, toisesta repesin melkein suoleen asti. Olisin halunnut, että leikataan, ku tiedettiin, että tulee iso vauva. Mutta ei niin ei. Repeäminen ei meinannut parantua millään. Verta tuli monta kk tiputtamalla kakalla käynnin yhteydessä.