välilihan leikkauksesta

[toista odottava]

Hei! Ensimmäisessä synnytyksessäni piti välilihaa leikata. Mitenkäs jos nyt sitten taas pitäisi leikata niin tehdäänkö eppari edellisen arpeen vai vallan toiselle puolelle? Onko kenelläkään kokemuksia vai olisiko ylipäätään harvinainen tilanne, että tarvitsee toistamiseen leikata?

 

[JemiJassu]

Uudelleensynnyttäjiltä joudutaan harvemmin leikkaamaan, mutta pääasiassa se riippuu äidin kudoksista. Jos väliliha vaikuttaa siltä, että repeää pahasti niin sitten leikataan. Samaan kohtaan tehdään viilto aina nykyään. Ennalta ei voi koskaan varmuudella sanoa leikataanko vaikka ei, mutta rutiinisti ei enää leikata.

 

[alkuperäinen]

\

Uudelleensynnyttäjiltä joudutaan harvemmin leikkaamaan, mutta pääasiassa se riippuu äidin kudoksista. Jos väliliha vaikuttaa siltä, että repeää pahasti niin sitten leikataan. Samaan kohtaan tehdään viilto aina nykyään. Ennalta ei voi koskaan varmuudella sanoa leikataanko vaikka ei, mutta rutiinisti ei enää leikata.

Toivottavasti ei tarvitse toistamiseen leikata, sillä se oli mielestäni ikävin asia synnytyksessäni, joka muuten meni aika ihanasti.

Mulla leikkaamista viivyteltiin omasta toiveestani kunnes oli pakko leikata kun ei yksinkertaisesti kudokset antaneet myöten. Jäljelle jäänyt eppariarpi irvistää niin että sisukset paistaa. Osansa lienee silläkin, että repesin syvälle sisälle. Jos pitäisi siis leikata toistamiseen niin voitaiskohan sitä enää kursia uudelleen? Tehdäänkö sellaista tai olisiko mahdollista??

 

[kt72]

Kaikissa kolmessa synnytyksessä jouduttu leikkamaan.

 

[Jamin äiti]

Minä anelin että leikkaisivat "jotain"kun ponnistin.Tuntu ettei se tule sieltä millään, ponnistusvaihe 35min.Kätilö totes vaan että "kyllä se mahtuu mitään ei leikata".En revennyt, muutama pieni nirhauma tuli mutta niille ei tehty mitään..

 

[alkuperäinen]

\

Minä anelin että leikkaisivat "jotain"kun ponnistin.Tuntu ettei se tule sieltä millään, ponnistusvaihe 35min.Kätilö totes vaan että "kyllä se mahtuu mitään ei leikata".En revennyt, muutama pieni nirhauma tuli mutta niille ei tehty mitään..

Mulla ponnistusvaihe kesti liki tunnin, joka päättyi kätilön toteamukseen, että millään ilveellä ei mahdu, pakko leikata. Ja heti seuraavalla ponnistuksella lapsi syntyi.

 

[Kreecher]

Ekasta tehtiin tunnin ponnistamisen jälkeen eppari, ei sattunut tehdessä, mutta oli viikkotolkulla julkean kipeä. Ponnistaminen kesti melkein tunnin ja lapsi tuli ulos melkein heti epparin jälkeen, eli tarpeeseen tuli silloin. Ponnistusasento oli kyllä tosi huono minulle, mutta nuorena ensikertalaisena en oikein saanut suutani auki, kun kätilö komensi puoli-istuvaan asentoon.
Kakkosen ponnistin kahdessa minuutissa jakkaralla, ei tarvinnut leikata eikä repeytymiä tullut yhtään. Kakkonen oli parisataa grammaa kevyempi, mutta pää oli isompi. En tiedä, vaikuttiko tässä se, että olin koko avautumisvaiheen ammeessa. Vesi saattoi pehmittää ainakin pintakudoksia jonkun verran. Itse koin kuitenkin tämän ponnistusasennon vaikuttavan aika paljon. Tai sitten oli jo sen verran venyneet paikat...

 

[alkuperäinen]

\

Ponnistusasento oli kyllä tosi huono minulle, mutta nuorena ensikertalaisena en oikein saanut suutani auki, kun kätilö komensi puoli-istuvaan asentoon.
Kakkosen ponnistin kahdessa minuutissa jakkaralla, ei tarvinnut leikata eikä repeytymiä tullut yhtään. Kakkonen oli parisataa grammaa kevyempi, mutta pää oli isompi. En tiedä, vaikuttiko tässä se, että olin koko avautumisvaiheen ammeessa. Vesi saattoi pehmittää ainakin pintakudoksia jonkun verran. Itse koin kuitenkin tämän ponnistusasennon vaikuttavan aika paljon. Tai sitten oli jo sen verran venyneet paikat...

Olin avautumisvaiheen loppupuoliskon myöskin ammeessa (sitä ennen lämpimässä suihkussa), mutta mahtoiko olla mitään vaikutusta mun kudoksiin, tiedä tuota. Ammeesta menin ponnistamaan sängylle puoli-istuvaan asentoon ja kätilö kandin kera pönkäs mua jaloista vastaan. Täytyy sanoa, etten siitä sängyltä olis tainnu enää omin avuin päästäkään jakkaralle ponnistamaan. Olin sen verran tuskissani. Ehkä mä toisessa synnytyksessä, joka kesällä luvassa, sitten kokeilen jakkaraa.

 

[piia]

mulla leikattiin myös esikoisen syntyessä mutta ei toisella kerralla. juuri tuota minä pelkäsin että entä jos taas joutuu tikattavaks ja joutuu kestään sen leikkaus kivun

 

[KeepGoing]

ekasta jouduttiin tekee eppari ku kesken kaiken sydänäänet romahti.. tuli sitten kiire saada se vauva ulos. syy oli napanuora kaks kertaa kaulan ympärillä. tokan kanssa olinki lillunu ammeessa avautumisajan, eikä tarvinu mitään leikellä, eikä tullu minkäänlaisia nirhaumia B)

 

[jopas jotakin]

Esikoista tehdessä minulle leikattiin pieni eppari, joka parani ihan tolkuttoman hitaasti ja rumasti ja oli arka ja kiristävä vielä pitkään.

Toisessa raskaudessa pelkäsin jo etukäteen uutta epparia ja ajattelin sen "pilaavan" jo entisestäänkin irvistävän alapääni. Mainitsin useaan otteeseen neuvolassa, esitietolomakkeissa ja synnytyksessä kätilölle asiasta ja minun onnekseni synnytykseen sattui ihana kätilö joka neuvoi kokeilemaan eri ponnistusasentoa. Olin itse ajatellut jakkaraa (esikko perinteisesti puoli-istuvassa) mutta siinäkin on vaarana välilihan alueelle tuleva paine joka saattaa entistä epparia revityttää.

Niinpä synnytin nuorempani konttausasennossa sängyllä ja ei tarvinut epparia tehdä. Entinen arpi kuitenkin kiristi niin että se hieman aukesi uudelleen ja siihen laitettiin pari tikkiä nopeuttamaan paranemista. Synnytys oli ihana ja kätilö rohkaisi ponnistamaan kunnolla ja lupasi ettei uudelleen tarvitse leikkailla. Ja suurin yllätys oli se että palauduttua synnytyksestä alapääni on jotenkin kivemman näköinen kuin ekan jälkeen Taisi tämä kätilö ommella tikit huolellisemmin

 

[Ihmettelen vaan]

\

Ponnistusasento oli kyllä tosi huono minulle, mutta nuorena ensikertalaisena en oikein saanut suutani auki, kun kätilö komensi puoli-istuvaan asentoon.
Kakkosen ponnistin kahdessa minuutissa jakkaralla, ei tarvinnut leikata eikä repeytymiä tullut yhtään. Kakkonen oli parisataa grammaa kevyempi, mutta pää oli isompi. En tiedä, vaikuttiko tässä se, että olin koko avautumisvaiheen ammeessa. Vesi saattoi pehmittää ainakin pintakudoksia jonkun verran. Itse koin kuitenkin tämän ponnistusasennon vaikuttavan aika paljon. Tai sitten oli jo sen verran venyneet paikat...

Luin jostain ennen ekaa synnytystäni, että puoli-istuva asento olisi suurin piirtein pahin välilihan kannalta. Niinpä mainitsin kätilölle, että haluaisin synnyttää jossain muussa asennossa. Ponnistusvaiheen tultua, kätilö käski minut puoli-istuvaan asentoon, ja minä hölmönä tottelin, kun kuvittelin että kai se kätilö kuitenkin parhaiten tietää miten päin minun on paras olla. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin ja minulle piti tehdä välilihan leikkaus, vaikka olin ollut avautumisvaiheessa ammeessakin. Niin että minkähän takia kätilöt suosivat tuota puoli-istuvaa asentoa?!

 

[likka -90]

Mitä oon lueskelle nii taitas vaikuttaa siltä että jos avautumisvaiheessa on ammeessa nii harvemmin tarviis leikellä, tai tulis repeytymiä? vai onko vaa sattunu semmoset ihmiset kirjottelemaan ja sinne ammeesee menneet ettei niiltä ois muutenka leikkailla tarvinnu...?!

 

[alkuperäinen]

\

Niinpä synnytin nuorempani konttausasennossa sängyllä ja ei tarvinut epparia tehdä. Entinen arpi kuitenkin kiristi niin että se hieman aukesi uudelleen ja siihen laitettiin pari tikkiä nopeuttamaan paranemista. Synnytys oli ihana ja kätilö rohkaisi ponnistamaan kunnolla ja lupasi ettei uudelleen tarvitse leikkailla. Ja suurin yllätys oli se että palauduttua synnytyksestä alapääni on jotenkin kivemman näköinen kuin ekan jälkeen Taisi tämä kätilö ommella tikit huolellisemmin

Olipa kiva ja helpottava kuulla sunkin kokemus, toivottavasti mulla käy yhtä hyvin toisessa synnytyksessä epparin suhteen kuin sullakin. Aloin kiinnostua tuosta konttausasennossa ponnistamisesta. Täytyykin alkaa etsiä juttuja aiheesta ja lisää kokemuksia.

 

[Chi]

Synnyttämisestä istuvassa/puoli-istuvassa asennossa: tapa synnyttää sängyssä istualtaan levisi alunperin Ranskan hovista, asento oli helpoin synnytystä hoitavalle lääkärille. Sitä aiemmin naiset synnyttivät usein kyykyssä, osa myös kontallaan. Suomessa synnytettiin ns. synnytysjakkaralla pitkään, kuten myös monissa muissakin maissa.

Esikoistani odottelen ja vaikka menisi riitelyksi kätilön kanssa, aion pitää kiinni halustani synnyttää muuten kuin sängyssä "maaten"! Tiedän, mistä asioista kroppani tykkää ja sängyllä oleskelu kivun kourissa ei ole yksi niistä...

 

[LuppiksenMuija]

Kahdella vanhemmalla lapsella leikattiin eikä kyselty mitään, -90 luvun alussa siis. -05 ei leikattu ja vähän repesi, nopeammin parani kyllä. Nää siis sängyssä selällään, viimeisin kyljellään jalka ilmassa. Nyt aattelin kokeilla polvillaan miehestä tai sängynpäädystä tukea ottaen. Ja sitä ennen ammeeseen jos vaan ehtii.