Valikoitteko te kauhean tarkkaan että mihin kouluun teidän lapsi menee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Höh sanon mä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Höh sanon mä

Vieras
Oma kaverini on ihan stressissä sen lapsen koulun aloituksesta, tai siis kouluvalinnasta. PÄhkäilee kaikki päivät aamusta iltaan että missä kannattaisi asua että varmasti saa lapsensa oikein hyvää kouluun jossa varmasti ei kukaan häntä kiusaa ja varmasti ei mitää traumaa tule. Asutaan pienessä kaupungissa ja täällä kyllä koulut on kaikki ihan samanveroisia (ymmärrän että esim helsingissä voi olla toisin mutta ei kyllä täällä). En ymmärrä tuota vouhkaamista. Ei ole laittanu lapsiaan päivähoitoonkaan kun päivähoidon tila on kuulemma niin kauhea ja hoito niin huonoa että hän ei koskaan tule lapsiaan laittamaan päiväksikään hoitoon ettei niille vain nyt tule mitään huonoa kokemusta tai traumaa.

Onko tuollainen ihan normaalia, siis oikeesti se on vaahdonnu tuon kouluvalinnan kanssa jo siitä asti kun lapsi oli 1vuotias ja nyt kun koulun aloitus lähenee niin se on suunnilleen menettäny yöunensa sen takia että joutuu antamaan lapsensa toisten käsiin eikä voi itse koko ajan valvoa että lapsi varmasti säästyy kaikilta kolhuilta. Mun mielestäni ei oo kyllä normaalia. Vai oletteko te muutkin tuollaisia? Itse kun en oo suonu sen kummempaa ajatusta kouluvalinnalle, lapset on tuossa viereisessä lähikoulussa ja ihan hyvin niillä siellä sujuu vaikka kaverini mukaan tuokin koulu on epäilyttävä kun hän on kuullut kuinka KAHTA lasta on siellä joskus kiusattu (koulussa on 300 oppilasta). Ja on varma että hänen lapsi on seuraava koulukiusattu ja kukaan ei häntä auta ja lapsi saa sitte traumoja ja itsetunto murenee ja plaaplaaplaa. Ja kun hän on kuullu kaikista tämän kaupungin kouluista kiusaamistarinoita (about 1-2 kiusattua koulua kohti ja joka koulussa on useampi sata oppilasta) niin hän on sitä mieltä että yksikään koulu ei ole hänen lapselleen sovelias.

Hoh hoijaa :headwall:
Kertokaa nyt onko tuo mun kaveri ihan bimbo vai olenko mä vaan välinpitämätön kun en ole alkanut käyttämään vuosia ja yöuniani siihen että mietin koko ajan että missä on se SUomen paras koulu jossa lapseni saa maailman parasta hoivaa ja opetusta, vaan oon ihan vaan tyytynyt tuohon lähikouluun enkä oo todellakaan koskaan suunnitellu muuttavani maan ääriin jonkun koulun takia.
 
Ja ennenkuin joku älähtää että puhu tästä kaverisi kanssa äläkä juorua palstalla niin olen tästä sille puhunu ja sanonu että hän ottaa mielestäni liian vakavasti tuon kouluvalinnan ja että lapsi kasvaa varmasti ihan normaalisti vaikka se menis ihan tuohon lähikouluun.
Mä vaan nyt kaipaisin vähän objektiivista näkökulmaa. Ja juu eipä tuo mulle kuuluisi mutta kun kaverini puhuu asiasta joka kerta kun nähdään ja on muuttamassa milloin mihinkin kaupunkiin kun on kuulemma löytänyt "sen oikean" koulun ja sitte se taas peruu puheensa ja alkaa ettiä taas toista "maailman parasta" koulua.
 
Kyllä mä vähän valikoin. En laittanut lastani siihen kouluun, mihin tämän alueen lapset yleensä menevät.

Mutten pätkän vertaa ole asiasta stressannut. Päätös oli aika lailla selvä jo heti silloin, kun tänne muutimme, esikoisen ollessa 1 v.

Uutta asuntoa ollaan etsimässä. Ehtona on se, ettei koulua tarvitsisi vaihtaa. Haluan esikoisen jatkavan tuossa hyvässä koulussaan, ja haluan myös keskimmäisen lapsen ko. kouluun.
 
Me asumme Jyväskylässä ja tämähän on kovin pieni kaupunki, joten eroja tuskin iha hirveästi on. Sen verran kuitenkin valitsemme, että eräässä tietyssä kaupunginosassa sijaitsevaan kouluun lapsemme ei tule menemään. Ja ihan sillä perusteella, että kyseinen alue on on ns. huonompaa aluetta. Kyseisessä koulussa on myös keskimäärin enemmän sellaista porukkaa, joiden kanssa en tahtoisi lapseni aikaansa viettävän. Kyse nyt siis yläkoulusta.
 
Me asumme pienessä kunnassa.
Nyt ekaluokalle menevän kanssa valittiin kolmesta mahdollisesta ala-asteesta se, josta meillä itsellämme parhaita kokemuksia. En silti pidä niitä kahta muutakaan vaihtoehtoa varsinaisetsi huonoina vana uskon niihin päätyneillä vanhemmilla olleet hyvät perustelut valinnoilleen.

:)
 
No mutta, voihan se sun kaverisi opettaa lapsia itse kotona. Kotikoulu on ihan laillinen vaihtoehto, jos noin paljon ahdistaa. Lapsen kannalta se tosin ei varmaan ole hyvä valinta. Suomessa on siis oppivelvollisuus ei koulupakkoa.
 
Myönnän, että lapseni eivät olleet edes päivähoitoa aloittaneet, kun aloitin valitsemaan heille koulua. Kuopus vaan voi paremmin yksityiskoulussa; kokeilimme 2 viikon ajan kunnallista koulua kolmannen luokan alussa, mutta kyllä sitä sitten nopeasti siirto kielikouluun. Eivät painaneet kaverit tai sisarukset samassa koulussa mitään, lapsi vaan vaatii lisää oppitunteja ja tiukemman kurin voidakseen hyvin koulumaailmassa.

Vanhin tytär taas oli erityispainoitteisella luokalla ja siirtyi nyt muuton takia tavalliselle luokalle. Huoleni hälventyivät kuitenkin vanhempainillassa, kun tapasin opettajan ja totesin hänet erinomaiseksi. Lapsi oli luonto ja tiede -luokalla, mutta tämä opettaja tuntuu panostavan niin paljon ekstraa oppilaisiinsa ja kehui luokkaakin yli 20 vuotisen opetuskokemuksensa parhaaksi, joten saumaton yhteistyö tuottanee hyviä tuloksia ilman erityispainotustakin ja seiskalle mahis hakea luonnontiede-/matikkalinjalle, nyt lapsi vitosella. Pojista vanhin hakenee ko. luokalle ensi vuodeksi; haku onkin ihan pian!

Pojista nuorin menisi varmaan urheiluluokalle, jos sellainen olisi mahdollista. Nuorin tytär tahtoisi myös kielipainoitteiseen kouluun, mutta kavereiden takia taitaa tuo oma tuttu koulu voittaa. Sitä myös käy neljä viidestä lapsesta.

Oon kauhea nipo tässä asiassa, mieheni paljon rennompi. Jos ja kun saamme lisää lapsia, olen kouluja miettinyt heidänkin varalleen.

Tietenkin yritämme opettaa lapsia myös kotioloissa, ei se kaikki koulun kontolle jää! Eilen mies kävi kutosluokkalaisen kanssa läpi matikan tän syksyn yo-tehtäviä ja mie kuulustelin maailmanpolitiikan tutkimuksen linjan pääsykoekirjaa.
 
Myönnän, että lapseni eivät olleet edes päivähoitoa aloittaneet, kun aloitin valitsemaan heille koulua. Kuopus vaan voi paremmin yksityiskoulussa; kokeilimme 2 viikon ajan kunnallista koulua kolmannen luokan alussa, mutta kyllä sitä sitten nopeasti siirto kielikouluun. Eivät painaneet kaverit tai sisarukset samassa koulussa mitään, lapsi vaan vaatii lisää oppitunteja ja tiukemman kurin voidakseen hyvin koulumaailmassa.

Vanhin tytär taas oli erityispainoitteisella luokalla ja siirtyi nyt muuton takia tavalliselle luokalle. Huoleni hälventyivät kuitenkin vanhempainillassa, kun tapasin opettajan ja totesin hänet erinomaiseksi. Lapsi oli luonto ja tiede -luokalla, mutta tämä opettaja tuntuu panostavan niin paljon ekstraa oppilaisiinsa ja kehui luokkaakin yli 20 vuotisen opetuskokemuksensa parhaaksi, joten saumaton yhteistyö tuottanee hyviä tuloksia ilman erityispainotustakin ja seiskalle mahis hakea luonnontiede-/matikkalinjalle, nyt lapsi vitosella. Pojista vanhin hakenee ko. luokalle ensi vuodeksi; haku onkin ihan pian!

Pojista nuorin menisi varmaan urheiluluokalle, jos sellainen olisi mahdollista. Nuorin tytär tahtoisi myös kielipainoitteiseen kouluun, mutta kavereiden takia taitaa tuo oma tuttu koulu voittaa. Sitä myös käy neljä viidestä lapsesta.

Oon kauhea nipo tässä asiassa, mieheni paljon rennompi. Jos ja kun saamme lisää lapsia, olen kouluja miettinyt heidänkin varalleen.

Tietenkin yritämme opettaa lapsia myös kotioloissa, ei se kaikki koulun kontolle jää! Eilen mies kävi kutosluokkalaisen kanssa läpi matikan tän syksyn yo-tehtäviä ja mie kuulustelin maailmanpolitiikan tutkimuksen linjan pääsykoekirjaa.

Kylläpä jollakin oli hirveä ylpeilyn tarve. :D :D Ei tuokaan ole ihan normaalia. Tai no, jos lapsi tosiaan on melkoinen nero niin sitten.
 
Lisättäköön vielä, että on siis yksilöllistä. Jokainen lapsi on yksilö, eikä täten heiltä voi vaatia samoja suorituksia. Vanhempien oltava tukena niissä seikoissa, mitkä hankalia ja annettava lisähaastetta niissä, jotka innostavat. Sekä tsempattava siinä mikä ei kiinnosta, mutta ei ole järin vaikeaakaan.

Lopulta lapsista kehkeytyy itseohjautuvia. Vitosluokkalainen jäi viime viikolla vapaaehtoisesti omasta aloitteestaan matikan tukiopetukseen, koska läksyt eivät olleet sujuneet yhtä nopeasti kuin hän olisi toivonut. Ilmeisesti myöskään minun antamani jeesi ei auttanut tarpeeksi ymmärtämään opeteltavaa asiaa ja hän koki tarpeelliseksi opiskella hieman lisää pienemmässä ryhmässä. Vanhempainilloissa olen tavannut vanhempia, jotka liki yläasteikäistenkin lasten kohdalla tahtovat tietää koealueen kk ennen koetta voidakseen prepata lasta, kun taas itse luotan siihen, että lapsi pyytää apua kokeeseen valmistautumisessa, jos kokee tarvetta siihen. Tähän mennessä strategiani tuonut kotiin hyviä arvosanoja; vanhimmaisenkin murheenkryyni historia oli noussut kahdella numerolla kevääseen verrattuna. :)
 
En varmaankaan olisi kiinnittänyt kouluvalintaan muuten mitään huomiota, mutta satumme asumaan niin, että lähistöllä on kolme mahdollista alakoulua. Valintaa on siis pakko käyttää, todennäköisesti valitsemme sen koulun, jolla on paras maine ja jonka vuoksi jotkut tälle alueelle muuttavat.

Erästä kaupungin asuinaluetta asuntoa etsiessämme kartoimme sen vuoksi, etten halunnut lasta sen alueen kouluihin.
 
[QUOTE="vieras";27245201]Kylläpä jollakin oli hirveä ylpeilyn tarve. :D :D Ei tuokaan ole ihan normaalia. Tai no, jos lapsi tosiaan on melkoinen nero niin sitten.[/QUOTE]

Kullekin tasonsa mukaan. Toisaalta, kyllä me aloimme käydä yo-tehtäviä läpi maalaiskoulussani vitos-kutosluokalla? Ihan vaan harjoittelun vuoksi. Ja tuo pääsykoekirja ei ole mitenkään vaikeaselkoinen, tiivistää lähinnä sen kertomuksen yhdeksi miten maailman eri alueet ovat linkittyneet toisiinsa vuosituhansien aikana ja vieläpä suomenkielinen.

Lukevat nuo Aku Ankkaakin ;)
 
Toivon, että lapsi pääsee vuoden päästä toiseen kouluun, kuin mihin kuuluisi. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että meidän ns. oma koulu sijaitsee lähiössä, jossa kaikenlaista dokua ja narkkaria. En todellakaan halua, että lapsemme joutuu sinne yksin kävelemään.

Molempiin kouluihin on sama matka, mutta käy eskaria ns. väärässä paikassa, eli siinä minne emme oikeastaan kuuluisi. Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Mehän emme siihen itse voi hakemisen jälkeen enää vaikuttaa.
 
[QUOTE="vieras";27245201]Kylläpä jollakin oli hirveä ylpeilyn tarve. :D :D Ei tuokaan ole ihan normaalia. Tai no, jos lapsi tosiaan on melkoinen nero niin sitten.[/QUOTE]

Sinä luit sen ylpeilyksi?
Entä jos se olikin ihan vain vilpitöntä iloa siitä, että lapsi on löytänyt omia vahvuusalojaan ja pystyy jakamaan niiden kiehtovuuden vanhempiensa kanssa?

Ja se "normaalius"... Miksi se on tavoite? Eikö oppimisen ilo ole "normaalia"?

:)
 
4. ja 7. luokkalainen ovat muussa kuin heille asuinalueen mukaan määräytyvässä lähikoulussa, eli olemme erikseen hakeneet sinne. Tosin 7. luokkalaiselle ryhdymme nyt hakemaan paikkaa toisesta kaupungista yksityiskoulusta.
 
Kuulostaa että kaverisi ylireagoi. Toki noita kannattaa jonkin verran miettiä, varsinkin jos kouluissa on eroja ja/tai lapsella on jotain erityistä mietittävää tuon suhteen (lahjakkuuksia, kiinnostuksenkohteita, useampikielisyys tai erityisopetuksen/tuen tarvetta).

Itse asutaan suuressa kaupungissa jossa kouluilla on eroja. Jo asuntoa etsiessä pyrittiin löytämään alue jossa on ns hyvät koulut. Koululaiset on meillä erityislapsia ja heidän koulujaan (ja jo päiväkotejaan) on jouduttu miettimään enemmän. Silti esikoisen ensimmäinen koulu oli vikavalinta, nyt molemmat vaikuttaisivat löytäneen omat koulunsa.

Mikäli tuo kuopus nyt pysyy tavis-lapsena niin en näe syytä miksen laittaisi häntä tuohon lähikouluun. Mikäli ei sitten osoita erityistä kiinnostusta tai lahjakkuutta johonkin suuntaan mikä kannattaisi ottaa huomioon.
 

Yhteistyössä