Hei,
olen tapaillut aivan ihanaa ihmistä nyt muutaman kuukauden ajan. Tapailu alkoi satunnaisilla treffeillä ja nyt suhde on siis syventynyt hyvinkin läheiseksi, olen kuitenkin tehnyt virheen tapailujen alkuvaiheessa ja kaunistellut elämääni, koska en halunnut karkottaa toista.
Olen siis hyvin palkatussa työssä ja elämässä on tällä hetkellä muutenkin kaikki mallillaan, mutta asia josta valehtelin oli koulutukseni. Olen siis aikanaan suorittanut yliopistossa opintoja n. puolet vaaditusta määrästä, mutta kesken koulun elämässäni tapahtui monia pahoja asioita, kuten läheisten kuolemaa, sairauksia, jotka johtivat masennukseen ja näin koulun keskeyttämiseen. Menin kuitenkin ensi treffeillä kertomaan, että olen käynyt yliopiston, koska häpeän tätä vaihetta elämästäni ja en halunnut muutenkaan sillä hetkellä tuntemattomalle ihmiselle kertoa kaikista elämäni ongelmista juuri sen takia, että varmasti näillä olisi karkottava vaikutus.
Koulua en koskaan suorittanut loppuun, vaan lähdin uralle, jossa olenkin edennyt jo hyville palkoille. Nyt kuitenkin olen lähentynyt tämän ihmisen kanssa niin, että haluan kertoa tästä, koska olemme vielä suhteen alkuvaiheessa ja en halua pitää tätä sisälläni yhtään sen enempää. On myös varmasti reilua toista osapuolta kohtaan tässä kohtaa kertoa totuus.
Haluaisin kuulla palstalaisten mielipiteitä, miten ottaisitte tällaisen tunnustuksen vastaan? Kokisitteko, että teillä on valehdeltu niin pahasti, että suhteella ei ole tulevaisuutta, vai olisiko ymmärrystä tällaiseen?
Koetteko, että jos omatoimisesti otan asian puheeksi ja kerron miten asia on, saan mahdollisesti anteeksiantoa ja ymmärrystä asiasta? Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen!
olen tapaillut aivan ihanaa ihmistä nyt muutaman kuukauden ajan. Tapailu alkoi satunnaisilla treffeillä ja nyt suhde on siis syventynyt hyvinkin läheiseksi, olen kuitenkin tehnyt virheen tapailujen alkuvaiheessa ja kaunistellut elämääni, koska en halunnut karkottaa toista.
Olen siis hyvin palkatussa työssä ja elämässä on tällä hetkellä muutenkin kaikki mallillaan, mutta asia josta valehtelin oli koulutukseni. Olen siis aikanaan suorittanut yliopistossa opintoja n. puolet vaaditusta määrästä, mutta kesken koulun elämässäni tapahtui monia pahoja asioita, kuten läheisten kuolemaa, sairauksia, jotka johtivat masennukseen ja näin koulun keskeyttämiseen. Menin kuitenkin ensi treffeillä kertomaan, että olen käynyt yliopiston, koska häpeän tätä vaihetta elämästäni ja en halunnut muutenkaan sillä hetkellä tuntemattomalle ihmiselle kertoa kaikista elämäni ongelmista juuri sen takia, että varmasti näillä olisi karkottava vaikutus.
Koulua en koskaan suorittanut loppuun, vaan lähdin uralle, jossa olenkin edennyt jo hyville palkoille. Nyt kuitenkin olen lähentynyt tämän ihmisen kanssa niin, että haluan kertoa tästä, koska olemme vielä suhteen alkuvaiheessa ja en halua pitää tätä sisälläni yhtään sen enempää. On myös varmasti reilua toista osapuolta kohtaan tässä kohtaa kertoa totuus.
Haluaisin kuulla palstalaisten mielipiteitä, miten ottaisitte tällaisen tunnustuksen vastaan? Kokisitteko, että teillä on valehdeltu niin pahasti, että suhteella ei ole tulevaisuutta, vai olisiko ymmärrystä tällaiseen?
Koetteko, että jos omatoimisesti otan asian puheeksi ja kerron miten asia on, saan mahdollisesti anteeksiantoa ja ymmärrystä asiasta? Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen!
