J
jettamaarit
Vieras
Heipsan kaikille! Mitäs mieltä olette seuraavasta?
Oon tässä vauvakuumeillut jo puolisen vuotta. Välillä olen itkuakin vääntänyt etenkin siitä, että mies on tähän asti ollut sitä mieltä, että odotetaan vielä ainakin muutama vuosi, tai kunnes molemmilla on vakkarityöt. Eilen se sitten pudotti kunnon pommin, kun kysyin siltä ihan leikilläni, että koskakohan olis aika lopettaa pillerit kun oon niitä syöny jo 4,5 vuotta. Se olikin yht'äkkiä sitä mieltä, että lopetan ne marraskuussa, samoihin aikoihin kun valmistun opiskeluista. ""Sit saa vauva tulla jos on tullakseen"", se sano. Ei siis varsinaisesti yritettäis, mutta annetais asialle mahdollisuus. Mies itse valmistuu keväällä 2007. Oon jotenkin ihan shokisssa tosta sen mielipiteen muuttumisesta, ja huvittavinta on ett- nyt alan sitten minä empimään!
Mitä mieltä ootte, mitä itse tekisitte? Pitäiskö kuitenkin odottaa siihen saakka että vähintään edes miehellä olisi työ? Pitäisikö mulla itselläkin olla vakkarityö, ennen kuin aletaan ns. vauvantekoon. Hassua, että nyt kun mies näyttää vihreää valoa, mä itse rupean pohtimaan, että onkohan oikea aika vielä... Tietysti, voihan siinä mennä aikaa ennen kuin raskautuu.. On jotenkin ollut niin helppoa elätellä vauvaunelmia, kun toinen on puhunut järkeä eikä ole ollut asiaan vielä valmis. Mutta kun pitäis tarttua tuumasta toimeen, niin ajatus siitä, että vuoden päästä tähän aikaan saattaisin olla jo raskaana tuntuu ehkä vähän pelottavaltakin...
Onko kellään kokemusta? Mitä mieltä olette, ootteko itse odottanut vakkarityön saamista?
Taustatietoa vielä vähän meistä: minä vm 83, mies 81, yhdessä asutaan, yhdessä oltu kohta viisi vuotta.
Oon tässä vauvakuumeillut jo puolisen vuotta. Välillä olen itkuakin vääntänyt etenkin siitä, että mies on tähän asti ollut sitä mieltä, että odotetaan vielä ainakin muutama vuosi, tai kunnes molemmilla on vakkarityöt. Eilen se sitten pudotti kunnon pommin, kun kysyin siltä ihan leikilläni, että koskakohan olis aika lopettaa pillerit kun oon niitä syöny jo 4,5 vuotta. Se olikin yht'äkkiä sitä mieltä, että lopetan ne marraskuussa, samoihin aikoihin kun valmistun opiskeluista. ""Sit saa vauva tulla jos on tullakseen"", se sano. Ei siis varsinaisesti yritettäis, mutta annetais asialle mahdollisuus. Mies itse valmistuu keväällä 2007. Oon jotenkin ihan shokisssa tosta sen mielipiteen muuttumisesta, ja huvittavinta on ett- nyt alan sitten minä empimään!
Mitä mieltä ootte, mitä itse tekisitte? Pitäiskö kuitenkin odottaa siihen saakka että vähintään edes miehellä olisi työ? Pitäisikö mulla itselläkin olla vakkarityö, ennen kuin aletaan ns. vauvantekoon. Hassua, että nyt kun mies näyttää vihreää valoa, mä itse rupean pohtimaan, että onkohan oikea aika vielä... Tietysti, voihan siinä mennä aikaa ennen kuin raskautuu.. On jotenkin ollut niin helppoa elätellä vauvaunelmia, kun toinen on puhunut järkeä eikä ole ollut asiaan vielä valmis. Mutta kun pitäis tarttua tuumasta toimeen, niin ajatus siitä, että vuoden päästä tähän aikaan saattaisin olla jo raskaana tuntuu ehkä vähän pelottavaltakin...
Onko kellään kokemusta? Mitä mieltä olette, ootteko itse odottanut vakkarityön saamista?
Taustatietoa vielä vähän meistä: minä vm 83, mies 81, yhdessä asutaan, yhdessä oltu kohta viisi vuotta.