S
sitruuna
Vieras
heips vaan kaikille. tässä hetken aikaa olen seuraillut palstan kuulumisia ja nyt sitten ilmoittelen itsestänikin. Eli vauvakuume on kova
Elämäntilanteeni on seuraava: miehen kanssa yhdessä ollaan oltu 6 vuotta, asutaan yhdessä ja naimisiin ollaan menossa ensi vuonna. Ikää molemmilla on 21. Itse opiskelen ja käyn töissä, mies vielä hetken armeijassa. Mulla jo siis yksi ammatti takana mutta toista tässä lueskelen. Töissä saattaisi ehkä olla vakipaikka tarjolla, en tiedä vielä. Taloudellisesti kaikki ihan hyvin, paremminkin vois olla mut kuitenkin. Nyt siis vauva kovasti mielessä mutta järki pukkaa päälle, tai sitten ei. Mies on ilmoittanut kärsivänsä kuumeesta myös mutta mitään sn kummempaa ei olla puhuttu eikä siis yritetä tällä hetkellä.
Kaippa lähinnä nyt kyselen sitä, että kuinka järkiperäisellä pohjalla olette vauvan teon aloittaneet? Kannattaisiko sitä odottaa että opiskelut on opiskeltu ja niin edelleen? toisaalta ei se opiskelukaan este ole, muutenkin olen harkinnut koulun lopettamista. Molemmilla kuitenkin takana sellaiset perheet, joilta varmasti saisi tukea ja työpaikankin, kun molemmat yksityisyrittäjiä.
En tiedä, pää vaan meinaa seota kun ei tiedä mitä tässä ajattelis. Nyt olen syönyt pillereitä ensimmäisen kuukauden, ja viime aikoina on rinnat olleet kipeänä, mahaan sattuu ja tulee kummallista ruskeaa vuotoa. Ensimmäinen tauko edessä juuri nyt ja kamalaa kun toivoo, ettei ne menkat tulisikaan vaikka tietää että ei ole mahdollista että olisin raskaana. Mutta silti kovasti toivon että luonto hoitaisi puolestani tämän pähkäilyn. Sekavaa, tiedän.
Mitä te muut olette mieltä? onko vaan nuoren ihmisen hössäämistä ja pitäsikö haudata koko juttu muutamaksi vuodeksi? ei vaan millään haluaisi...
Elämäntilanteeni on seuraava: miehen kanssa yhdessä ollaan oltu 6 vuotta, asutaan yhdessä ja naimisiin ollaan menossa ensi vuonna. Ikää molemmilla on 21. Itse opiskelen ja käyn töissä, mies vielä hetken armeijassa. Mulla jo siis yksi ammatti takana mutta toista tässä lueskelen. Töissä saattaisi ehkä olla vakipaikka tarjolla, en tiedä vielä. Taloudellisesti kaikki ihan hyvin, paremminkin vois olla mut kuitenkin. Nyt siis vauva kovasti mielessä mutta järki pukkaa päälle, tai sitten ei. Mies on ilmoittanut kärsivänsä kuumeesta myös mutta mitään sn kummempaa ei olla puhuttu eikä siis yritetä tällä hetkellä. Kaippa lähinnä nyt kyselen sitä, että kuinka järkiperäisellä pohjalla olette vauvan teon aloittaneet? Kannattaisiko sitä odottaa että opiskelut on opiskeltu ja niin edelleen? toisaalta ei se opiskelukaan este ole, muutenkin olen harkinnut koulun lopettamista. Molemmilla kuitenkin takana sellaiset perheet, joilta varmasti saisi tukea ja työpaikankin, kun molemmat yksityisyrittäjiä.
En tiedä, pää vaan meinaa seota kun ei tiedä mitä tässä ajattelis. Nyt olen syönyt pillereitä ensimmäisen kuukauden, ja viime aikoina on rinnat olleet kipeänä, mahaan sattuu ja tulee kummallista ruskeaa vuotoa. Ensimmäinen tauko edessä juuri nyt ja kamalaa kun toivoo, ettei ne menkat tulisikaan vaikka tietää että ei ole mahdollista että olisin raskaana. Mutta silti kovasti toivon että luonto hoitaisi puolestani tämän pähkäilyn. Sekavaa, tiedän.
Mitä te muut olette mieltä? onko vaan nuoren ihmisen hössäämistä ja pitäsikö haudata koko juttu muutamaksi vuodeksi? ei vaan millään haluaisi...
