vakkarityön odottaminen

[jettamaarit]

Heipsan kaikille! Mitäs mieltä olette seuraavasta?

Oon tässä vauvakuumeillut jo puolisen vuotta. Välillä olen itkuakin vääntänyt etenkin siitä, että mies on tähän asti ollut sitä mieltä, että odotetaan vielä ainakin muutama vuosi, tai kunnes molemmilla on vakkarityöt. Eilen se sitten pudotti kunnon pommin, kun kysyin siltä ihan leikilläni, että koskakohan olis aika lopettaa pillerit kun oon niitä syöny jo 4,5 vuotta. Se olikin yht'äkkiä sitä mieltä, että lopetan ne marraskuussa, samoihin aikoihin kun valmistun opiskeluista. ""Sit saa vauva tulla jos on tullakseen"", se sano. Ei siis varsinaisesti yritettäis, mutta annetais asialle mahdollisuus. Mies itse valmistuu keväällä 2007. Oon jotenkin ihan shokisssa tosta sen mielipiteen muuttumisesta, ja huvittavinta on ett- nyt alan sitten minä empimään!

Mitä mieltä ootte, mitä itse tekisitte? Pitäiskö kuitenkin odottaa siihen saakka että vähintään edes miehellä olisi työ? Pitäisikö mulla itselläkin olla vakkarityö, ennen kuin aletaan ns. vauvantekoon. Hassua, että nyt kun mies näyttää vihreää valoa, mä itse rupean pohtimaan, että onkohan oikea aika vielä... Tietysti, voihan siinä mennä aikaa ennen kuin raskautuu.. On jotenkin ollut niin helppoa elätellä vauvaunelmia, kun toinen on puhunut järkeä eikä ole ollut asiaan vielä valmis. Mutta kun pitäis tarttua tuumasta toimeen, niin ajatus siitä, että vuoden päästä tähän aikaan saattaisin olla jo raskaana tuntuu ehkä vähän pelottavaltakin...

Onko kellään kokemusta? Mitä mieltä olette, ootteko itse odottanut vakkarityön saamista?

Taustatietoa vielä vähän meistä: minä vm 83, mies 81, yhdessä asutaan, yhdessä oltu kohta viisi vuotta.

 

[Myy]

Meillä tuhisee kotona nyt 3kk ikäinen poika. Viime vuoden marraskuussa jätin pillerit pois ja maaliskuussa raskaustesti oli positiivinen. Miehellä oli/on vakituinen työ ja itse tein sijaisuutta joka päättyi toukokuussa. Me olisimme varmaan antaneet lapselle mahdollisuuden vaikka kummallakaan ei olisi ollut vakituista työpaikkaa. Riippuen vähän mille alalle olette suuntautuneet voi vakituisen työpaikan saaminen olla kiven takana. Joten sen varaan laskiessa lasten hankkiminen saattaa venyä hamaan tulevaisuuteen. Ja pitää muistaa myös se että lapsi tulee jos on tullakseen, sitten kun luonto sen sallii. Meillä meni 3kk siskolla 3v.

 

[rohkea?]

Onhan se tietysti fiksua turvata talous ennen vauvaa, jos se vakityöpaikka on mahdollista saada, vaan moniko sellaisen nykypäivänä saa. Pätkätöitä on vaan kaikkilla. Itse eikä miehenikään ole ollut päivääkään vakituisessa työsuhteessa ja silti meille on toinen muksu tulossa jo. Eipähän ole mullakaan paineita töihin paluusta vielä, eikä tarvitse tunkea esikoista kamalan pienenä hoitopaikkaan pärjäämään. Välillä mieskin on ollut työttömänä, mutta ihan hyvin on pärjätty, eikä ole ollut edes tiukkaa. Liikaa ei pitäis kenenkään lasten tekoa miettiä ja suunnitella! Pitää antaa asioiden tapahtua, kyllä se elämä aina järjestyy. Meilläkin esikoisen ""tekeminen"" kesti reilusti yli vuoden ja sinä aikana moni asia ehti jo muuttua työelämässä ja muutenkin.