väkivaltainen(ko)?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja säikähtynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

säikähtynyt

Vieras
Eli siis olemme jo melkein kolme vuotta seurustelleet, yhteinen lapsi on ja asuttu yhdessä alusta asti. Mä en oo osannut ollenkaan pelätä miestäni vaikka sitä on ihmetelty. Mun mieleston lähinnä sellainen nallekarhu kuin pelottava. Olen kyllä kuullut jotakin siitä kuinka hän on suuttuessaan tehnyt sitä ja tätä. Esim. hänen ja minun yhteinen kaverikertoi meidän lasipöydän lasin olevan rikki kun mieheni oli eksälleen suuttunut ja lyönyt pöydän rikki, mieheni taas sanoi istuneensa turhan kovalla vauhdilla pöydälle... noh nyt meidän riidat ovat pahentuneet, eli huudamme ihan kunnolla toisillemme ja täs vähän ajan sisällä hän on yhden lautasen rikkonut paiskaamalla tiskialtaaseen ja samalla tavalla kahvikupinkin. Niin joo ja tähän väliin että mieheni ei ennen edes ääntään korottanut minulle. Nyt viimeisin oli kun rahat oli vähissä ja hän kiukutteli ettei saa tupakkia ostettua, sanoi sit kun menin kauppaan ettei tarvii ostaa jotta jää ruokaan rahaa. No sain hänel tupakit ostettua kuitenkin ja ruuan. Niin rupes autos raivoo (lapsemme istui välissä( auto kun on 3paikkainen)) ja heitti askin muhun päin. :/ Ei onneks osunu koska olis varmasti sattunut sillä voimalla heitetty aski. Itse olen nykyiseen auhteeseen tullut väkivaltaisesta suhteesta josta syystä voin olla helpommin alistuva mutta myös turhan herkkäkin. Pelottaa vain ajatuskin kuinka pahaa jälkeä hän saisi halutessaan.. voimia hänellä on vaikka muille jakaa ja ei ole mikään kukkakeppikään.. toisaalta tekisi mieli kysyä hänen kaveriltaan mutta miten sellaistakin kysyy jos edes kaveri mitään tälläistä tietäisi.. tietääkö sit yleensä väkivaltaisten kaverit sitä että kaveri hakkaa puolisoaansa jos näin olis?
 
sille jotta pelkäät, ja jos mies osoittaa vähääkään agressiviisuutta sua, tai lasta kohtaa, niin lähdet välittömästi suhteesta, sulle riitti edellinen paska suhde!!
 
Kyllä mä hänelle siitä sanoin siis että kun olen ns. oppinut pelkäämään häntä ja en tiedä mitä meidän pitäisi tehdä. Tai en sanonut vaan laitoin tekstiviestin. Mut eipä tuo millään tavalla kommentoinut tai reakoinut asiaan.. ja hän tietää että edellisessä suhteessa ollut väkivaltaa niin henkistä kuin fyysistä..
 
Kerroit ekassa viestissä, että sinua varoitettiin tuosta miehestä, mutta syrjäytit sen ja menit hänen kanssaan yhteen ja teit lapsen.

Edellinen suhteesi oli väkivaltainen. Millainen lapsuus sinulla on.
Jotkut ihmiset alitajuisesti hakeutuvat väkivaltaisiin suhteisiin. Oletko käynyt koskaan puhumassa tunne elämästä psykologille.

Voi olla, että et edes pystyisi elämään kunnon rakastavan miehen kanssa.
Mutta voit pelastaa lapsesi tuolta kierteeltä. Lähde suhteesta ja hae apua tunteisiisi.
Sen jälkeen voit olla valmis etsimään ei väkivaltaisen, rakastavan miehen
 
Niin no niin. Tekisi mieli puolustella sitä miksi sivuutin ne varoitukset ja myöskin niin toivoisin että olen nyt vain liian herkkä mutta kun mietin kaikkea meidän suhteesta niin väkisinkin itsekkin alkaa olemaan sitä mieltä että paras ratkaisu olisi ero :( mutta olen myös niin toivottoman rakastunut mieheeni etten tiedä pääsisinkö ikinä jaloilleni. Huoh.. olisikin ehkä helpompaa tehdä kyseinen päätös jos hän vain olis jo jotenkin fyysisesti minua satuttanut jotta voisin olla myös satavarma etten liioittele itse :(
 
Pakko viel sanoa kun siinä mieles ihmetyttää kun hän ei ole sellainen ns. perus naistenhakkaaja tyyppiä. Eli ei juurikaan henkistä väkivaltaa ole. Mut muuten kyl just sain kuulla kuinka olen aivan liian tossunalla.. edellinen mieheni kuitenkin romutti hyvinkin korkealla olleen itsetuntoni joka ei kyllä ole vieläkään parhaimmillaan vaikka se suhde päättynyt jo pääl kolme vuotta sitten..
 
Kyselyistä vähän miehen ex naiselta oliko häntä kohtaan väkivaltainen? Mulla kävi niin et exän vaimoke soitti ja kysyi kun oli kans herännyt epäilys väkivaltaisuudesta. Ja ihan aiheesta epäili....
 
Mä en vaan käsitä mikä tohon mieheen on iskenyt.. :( ei tahdota saada edes asiallista keskustelua mistään vaan tuiskii melkein koko ajan. Siin ei pal tee mieli puhua tai olla samas paikas hänen kanssaan kun muutenkin osaa pelätä sitä kun se suuttuu :/
 
Ihan tiedoksi, että normaalissa parisuhteessa ei ole normaalia, että toista heitellään millään esineillä. Jotenkin vielä voin ymmärtää, että joku suutuspäissään rikkoo vaikka astian, mutta aina kun se aggressio kohdistuu ja purkautuu fyysisesti toiseen henkilöön, ollaan vaarallisilla vesillä. Itse en jatkaisi suhdetta sellaisen henkilön kanssa. Tällä kertaa se oli tupakka-aski, seuraavalla kerralla ehkä paistinpannu tms. käteen osuva esine. Tuollaisilla ihmisillä ei ole itsehillintää, vaan kun napsahtaa niin napsahtaa, tulee se "pimeä hetki", jolloin aggressio purkautuu fyysisesti, oli se sitten jotain esinettä heittämällä, nyrkillä, potkulla tms.
 
Oi voi. Nyt kyllä jo toistamiseen ymmärrän niitä jotka ovat edes jokseenkin väkivaltaisessa suhteessa... olen aina sanonut etten katso sellasta päivääkään mut ei se niin helppoo oo irrottaa toisesta. Tämäkin mies kun on vienyt mun sydämen täysin :( näyttää riittävän pienikin ""hyvä"" ele siihen että ajatukseni muuttuu hetkeksi.. jaja mieheni sanoi lapsemme alkuraskaudessa joskus että jos hän joutuu vielä yhtiäkään elarei maksaa niin vetää itsensä hirteen :S en vaan saa niitä sanoja päästäni. En halua olla kuin äitini ja ajaa miestä hirteen....
 
Niih.. ja ehkä vain vaikea uskoa kun niin yhtäkkiä on muuttunut.. ja niin paljon toivois että itse vain liioittelee ja on turhan varpasillaan edellisen äijän takia...
 
Jatkan tänne viel.. kun esim. tänä aamuna mies osasi olla jälleen ihana. Tulivat lapsemme kanssa herättämään minut aamulla, kahvi keittettynä jne. Toisaalta haluaisin jäädä vielä tilannetta seuraamaan vaikkakin eilen illalla meinasi riitaa tulla ja kaikkeni tein ettei pahentunut.. onhan se kurjaa kun pelkää ja varoo tekemisiä ja sanomisia.. mutta josko hän olis ymmärtänyt kun olen hälle sanonut siitä että pelkään häntä riitojen yhteydessä. Eilen myös kysyin hänen hyvältä ystävältä että onko koskaan satuttanut naisiaan ja hän kyllä vannotti ettei olis tai ei ainakaan tiedä että olis..
 
Ja edelleen vaivaa ja vaivaa :/ mut mietin et pitäskö mun kertoa tuolle jolta kysyin miehestäni niin tämä miksi olen alkanut pelkää ja että pelkään.. kun olen tämän kaverin kanssa paljon puhunut ja avoimesti asioista kertonut.. luotan häneen täysin ja tiedän ettei kertois eteenpäin. Kun en ole muualla tästä kertonut tai puhunut kellekkään.. en oikein kehtaa :( ja kui ihmees mua se hävettää...
 
Niin, ensin mua heiteltiin petivaatteilla ja vähän tönästiin seinään. Sitten hajotettiinkin kämppä ja kun siitä päästiin niin sainhan selkääni. Niinpä niin. Mulla on ollut kaksi väkivaltaista suhdetta ja voin sanoa että ei se siitä parane vaikka kahvit olisikin keitetty aamulla. Kai osaat ne keittää itsekin.
Ja jos toinen hirteen haluaa niin kai hän sinne osaa mennä ihan itsekin ettei sun kimmokkeenas.
 

Yhteistyössä