"vainotaanko" teitä??

Mulle tulee koko ajan tekstiviestejä; saako jo tulla katsomaan vauvaa, soita ja kerro kaikki, jne.jne. Sellaisetkin hyvänpäivän tutut ovat änkeämässä meille, joita en ole aikoihin nähnyt ( enkä haluakaan... )
Kumma juttu miten ihmiset vänkää katsomaan toisen vastasyntynyttä !!

Olen laittanut kaikille viestejä, että haluamme olla nyt oman perheen kesken. Olen sitäpaitsi vielä tosi kipeä synnytyksen jäljiltäkin en siis jaksa mitään vieras-kahvituksia yms.
Muutenkin, kun nyt on tälläinen "tautinen" aika, en mielelläni mitään ravaamisia halua.

Tuntuu että osa porukasta on loukkaantunut, mutta siinähän sitten on! Kaikilla on kuitenkin itselläänkin pieniä lapsia, joten luulisi ymmärtävän....

Miten te muut koette asian, vai onko teille tunkua?

 

Meillä on melkeen toisinpäin. Tulisi joku käymään ja toisi pullaa tullessaan...
Paitsi että sellainen ärsyttää kun joku tulee ilmoittamatta. Miun pitää saada henkisesti valmistautua. Puhelin on keksitty.

 

juuh sama tilanne täällä! "hermanni" syntyi 2 viikkoa sitte ja olen joutunut sanomaan kavereille et halutaan olla vähän aikaa omissa oloissa. Mut mä halusin et mun vanhemmat ja sisarukset tulivat heti käymään.
Mun kaveri pariskunta taisi suuttua kun eivät heti päässeet kahtomaan uutta tulokasta, luulisi heidän ymmärtävän hyvinkin ettei heti tulla kylään kun heillä on 4 lasta, mut ei. Mut enpä ole jaksanut päätäni vaivata mikäli suuttuivat sillä tässä arjen pyörittämisessä on ihan tarpeeksi tekemistä.

 

Meillekki on jotkut puolitutut olleet tulossa kattomaan vauvaa vaik et muuten olla oltu yhteyksissä... Ja eniten mua ärsyttää anoppi ku hän haluais näyttää vauvaa kaikille, työkavereita ja oppilaita myöten (hän on kouluavustaja)...ymmärränhän mä sen että on innossaan ekasta lapsenlapsesta mut mulle itelle tulee sellanen olo niinkuin neiti ois joku näyttelyesine...

 

joulukuussa kun poikamme syntyi niin olin sairaan kipee (hätäsektio) ja tuntui että kaikki olis tullu käymään heti kun vain ois laskenu.Mutta oli kyllä niinkin että makasin kipeenä osastolla ja jo oli pari kaveria änkeemässä vain pari tuntia kun poju oli maailmassa.Kyllä siinä olin hiukka ihmeissäni!!!
sanoinkin että hei oikeesti en nyt jaksais,Makeet kommentit kavereilta
**no ei me kauaa ollakkaan** ei juu kun tuntikin oli mulle jo liikaa,olisin toivonut että olisi laitettu vaikka viestiä ja kysytty etä onko mahdollista ja milloin sopisi? mutta ei mitään kumminkaan.

 

Kurkistelen tuolta odottajien puolelta.
Kuulostaa aika kummalta. Itse odotan vasta ensimmaista, mutta ei ole koskaan tullutkaan mieleen angeta sairaalaan tai kotiinkaan vastasyntynytta katsomaan ennen kuin pyydetaan.

 

Täällä.jo toiveikkaana kurkin minäkin, jospa parin viikon sisällä pääsisi itsekkin eroon tästä mahasta ja saisi lopultakin sen vauvan!

Nämä on niin mielipidekysymyksiä! Mä tykkään, että vieraita käy ja varsinkin haluan että niitäkäy sairaalassa, kun sielä on niin tautisen tylsää! Nyt kun on talviaika on vastasyntyneen kanssa liikkuminen hankalampaa kun noiden aiempien lasten kanssa on ollu, joten tiovon kyllä että veraita tulis.

Ja kun itse on ollu äkkiä kunnossa synnytysten jälkeen ja kaivannu seuraa, ei välttämättä huomaa, että joku kokee asian ihaneritavalla. Jos en olis käyny näillä netin keskustelupalstoilla, en varmaan ittekkään huomaisi, että jotkut haluaa aluksi "pesimärauhan". Mä kun taas en millään kehtais soitella, että tulkaa, kun mulle tulee sellanen olo että kerjään huomiota ja lahjoja vauvalle

:ashamed: :ashamed:

 

\

joulukuussa kun poikamme syntyi niin olin sairaan kipee (hätäsektio) ja tuntui että kaikki olis tullu käymään heti kun vain ois laskenu.Mutta oli kyllä niinkin että makasin kipeenä osastolla ja jo oli pari kaveria änkeemässä vain pari tuntia kun poju oli maailmassa.Kyllä siinä olin hiukka ihmeissäni!!!
sanoinkin että hei oikeesti en nyt jaksais,Makeet kommentit kavereilta
**no ei me kauaa ollakkaan** ei juu kun tuntikin oli mulle jo liikaa,olisin toivonut että olisi laitettu vaikka viestiä ja kysytty etä onko mahdollista ja milloin sopisi? mutta ei mitään kumminkaan.

Ompahan ajattelemattomia kavereita. Tyly EI vaan moisille, jos joku toinen joutuu samaan tilanteeseen.

Ekan kanssa esitimme isovanhemmille (kaikki eronneita, eli neljät eri vierailijat) ja omille sisarruksillemme selvän toiveen: tulkaa laitokselle, jos haluatte heti nähdä. Se toimi silloin meillä, vaikka vähempikin veirasmäärä olisi riittänyt, miusta yhdet vieraat per päivä sairaalassa maksimi miulle, kun vauva ja toipuminen kuitenkin pääasia (kiire sektiot miulla). No appiukko olis halunu tunkea heti kotiin passattavaksi ja sanoin kiitos, ei vielä. Hää loukkaantui, mutta siinäpä. Ekan kanssa oli ihan tarpeeksi tallustaa haavan kanssa tissit ruvella yöpaidassa ne pari viikkoa. Ja nuuhkia vauvaa...

Toisen kanssa miun äiti oli auttamassa kotona, mutta anoppi soittaa, että laitas se äitis menee, niin hän voi tulla (pitkästä matkasta aina yökylässä siis). No, anoppi kävi kääntymässä ja valitti, kun meillä on niin sekaista, eikä meillä saa rauhassa nukkua. oli aivan sitruunan niellyt koko akka ja lähti jo seuraavana päivänä, vaikka olisi ollut apu tarpeen. Kavereita kävi jokunen, mutta hiffasivat protokollan, kun oli omiakin lapsia.


Toisella kertaa olisi siis seura/apu kelvannut, mutta ekan kanssa haluttiin vähän viettää ekana pesä elämää. Nyt toka vauvi on reilun kuukauden ja oma äiti on taas tulossa pariksi viikoksi, mikä on aivan ihanaa!!!!!

Tehkää justiinsa niin, kun teistä hyvältä tuntuu. Vieraat joko ymmärtää tai sitten ei. Vierailijoiden käsityskyvyn kapasiteetti onkin sitten asia johon emme enää voi vaikuttaa.

Eräälle puolitutulle sanoin, että tulkaa kunhan on vähän toivuttu. Tää tyyppi ei nääs osaa soittaa etukäteen, vaan pärähtää hirvee penskalauman kanssa milloin huvittaa oli meillä mikä hulbaloo sitten menossa tai ei. Sitten sama ihminen istuu meillä kylässä ollessaan puhelinkorvassa...

No, hirmunen papaus. Osanotto kaikille lukijoille :hug:

 

minä oon kans sanonu aina ettei nyt passaa jos tuntunu ettei jaksa vieraita....minusta ollu mukava kun mummut ja pari kaveria pyörähtäny laitoksella kun sielä ni yksinäinen olo kun tottunu tähän kodin vilinään vaikka toisaalta sielä olosta nauttiikin kun kaikki valmiina =) ite en oo ressannu sillä kuka tykkää huonoo ja kuka ei. jos ei kerran ymmärrä että joilakin toipuminen kestää pitempään kuin toisilla ja toiset tykkää että käy paljon vieraita, mutta täytyy ottaa myös nekin huomioon jotka ei niitä vieraita heti niin jaksa....

 

itse olen synnyttänyt kolmeviikkoa sitten synnytys meni hyvin enkä ollut yhtään kipeä synnytyksen jälkee mutta en silti jksa tätä ku porukka änkee meille koko ajan...miehen vanhemmat ois huomenna tulossa käymään....kolmatta kertaa....ei näköjään ymmärtäny ku sanoin viime kerralla et oon ihan väsyny ku on käyny niin paljon ihmisiä kylässä.....sit viel ihmetteli ku ei ollu mitää tarjottavaa...totesin vaa et ei sitä kerkeä kaupassakaa käydä ku kaikki "vapaa"aika menee nukkumiseen ja miehen pitää olla vahtimassa vauvaa ja vanhempaa sisarusta....ku ei ton vauvan kanssa voi tonne ulos lähtee ku on niin kova pakkanen....ei ymmärtäny et miks oon niin väsyny....

 

Nyt sanot anopille jo tänään että tuot sitte pullat tulessa ja kahvit keität itse kun sinä istut vauvan kanssa.

IHAN TOSI!

On kumma kun tullaan passattavaksi ja äiti laitetaan hommiin ja itse ollaan vauvan kanssa mikä voi ensisynnyttäjlle esim olla katkera pala.

 

Mua ainakin kyrsi sellaset vieraat jotka tytön synnyttyä tuli ja ootti pääsevänsä valmiiseen pöytään ja siistiin kotiin.
Nyt kyllä harmittaa jo valmiiksi että meillä ei varmaan seuraavan lapsen synnyttyä paljon käy vieraita kun asutaan eri kaupungissa sukulaisten kanssa.

 

Mua ärsytti kun ei ensimmäiseen KUUKAUTEEN (!!!!!) ollut yhtään päivää ettei ois vieraita käyny!!!! \|O \|O \|O \|O \|O

 

Ja mua harmitti, ettei kukaan oikein uskaltanut tulla kun olisin niin halunnut esitellä pienokaistani tuoreena ylpeänä äitinä! Tarjoilut olisi helppo järkätä, valmispakastepullia tms. ja mies keittäisi kahvin ja teen. Eipä siinä muuta tarvittais... =) Vähän loukkaannuinkin joillekin kavereilleni kun eivät olleet kiinnostuneet eivätkä kyselleet mitään, saati olisivat tulleet käymään...

Meitä on näköjään erilaisia... :ashamed:

 

Mä alan jo pikkuhiljaa uskoa, että naisiin soluttautuu joku erityinen anoppi-geeni, kun siihen asemaan pääsevät! Miten voi olla mahdollista, että ihan tavallisista naisista kehittyy keski-ikäisinä anoppeina hössöttäviä huomauttelijoita, joilla ei ole mitään tilannetajua, tahdikkuutta tai yleensa ymmärrystä siitä, että kaikki asiat eivät kuulu heille????? Kirjoitan kokemuksen syvällä rintaäänellä, erään tällaisen ihmisen miniänä Vauvamme ei ole vielä syntynyt, mutta olen jo nyt hermoraunio. Tiedän, pitäisi vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kun se ei olekaan niin helppoa aina. Melkein jo toivon, että meille tulisi kunnon konflikti, että hänelle tulisi rajat selviksi...

 

Meillä anoppi änkäsi heti laitokselle katsomaan vauvaa sektion jälkeen vaikka nimenomaan sanoin etten heti halua/jaksa vieraita vielä! Ei ole kyllä koskaan kunnioittanut muiden varsinkaan minun mielipidettä..

 

Mä kyl tykkäsin et porukkaa tuli heti synnärille molemmilta lapsilta ja molemmilla kerroilla väkeä tuli pari tuntia synnytyksen jälkeen... Tosin olin heti hyvässä kunnossa ja pirteä kun olin synnyttänyt et siinä mielessä oli helppoa... Mä tarvin ihmisiä ympärille ja sanoinkin kaikille et heti saa tulla kun haluaa ja meillä kyl kaikki ollut sillai kohteliaita et on ilmottanut. kotiinkin sai tulla mut ite en passannut yhtään ketään! Kahvit miehen kans keitettiin mut mun mielestä vieraat tuo ite tarjottavat jos jotain haluaa ja näin meillä ainakin toimi. olihan toisaalta aika raskasta nyt toisen lapsen kohdalla kun tuli kaikki heti ekan kotonaoloviikon aikana käymään, mut aateltiin et käyköön nyt niin saadaan sit olla rauhassa ja ihan hyvä niin

Päin vastoin kun monilla muilla niin mä kyl nautin siitä et anoppi puoliks asui meillä ekan viikon. Se oli seuraks esikoiselle ja tiskas, siivos ja laittoi ruokaa niin mä sain vaan keskittyä vauvaan :heart:

 

\

Mä alan jo pikkuhiljaa uskoa, että naisiin soluttautuu joku erityinen anoppi-geeni, kun siihen asemaan pääsevät! Miten voi olla mahdollista, että ihan tavallisista naisista kehittyy keski-ikäisinä anoppeina hössöttäviä huomauttelijoita, joilla ei ole mitään tilannetajua, tahdikkuutta tai yleensa ymmärrystä siitä, että kaikki asiat eivät kuulu heille????? Kirjoitan kokemuksen syvällä rintaäänellä, erään tällaisen ihmisen miniänä Vauvamme ei ole vielä syntynyt, mutta olen jo nyt hermoraunio. Tiedän, pitäisi vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kun se ei olekaan niin helppoa aina. Melkein jo toivon, että meille tulisi kunnon konflikti, että hänelle tulisi rajat selviksi...

Onpa tutun kuulosia ajatuksia...!Anoppi kans työns kaikkee suolasta ruokaa, karkkia ym. meidän esikolle eikä arvostanu poikansa/isän näkemystä. Nyt tietty arvostaa jo mut aina nakuttaa, jopa "kurittaa" turhaan lapsia vaikka ollaan vieressä.Ja tälle ei ikinä ole mikään hyvin..

 

Oottakaas vaan kun itse ootte joskus isoäitejä. Mun äiti sanoi, että sama kuin saisi itse lapsen, tunne tuntuu siis samalta. Niin, että miettikää, kuinka helppoa on olla erossa omasta tuoreesta lapsestaan!

Voi, niin toivon, että saatte joskus v-mäisen miniän, joka kieltää teitä tulemasta ja katsomasta ja sitten täpinöissänne odotatte ja odotatte oman lapsenne lapsen näkemistä...

Ja mikä ihme siinä on niin vaikeeta jos joku tulee katsomaan ja itse vaikka makaat sohvalla tai sängyssä. Veikkaanpa että se on ennemminkin tuoreiden äitien mustasukkaisuutta ja omistushalua, tyyliin 'tää on mun'.

I

 

mutta parhaimpia niiden jutut ja kysymykset.
Itse toivoin kummankin lapsen kohdalla, että mahdolisimman moni tulisi heti synnärille katsomaan. Kotiin tulleet vieraat on näin minimoitu ja mies on kahvittanut ja pakastepullattanut sitten nämä. Kakkonen syntyi illalla yötä vasten, joten ekat vieraat paukahti aamupäivällä (tosin innokkaimmat jo ennen vierailuaikaa klo10, eivätkä olleet lähisukua yms.). Siinä heti sitten joku rupeaa vieraspaljouden joukosta kyselemään, että "repesitkö pahasti? onko monta tikkiä? Leikattiinko väliliha? onko paha jälkivuoto?"... Joillakuilla on hirveä tarve saada tietää aivan kaikki. Harvempi nyt kylään tullessaan kysyy esim." Miten pukamat jakselee?". Meinaan vaan, että ensisynnyttäjät VARAUTUKAA KAIKKEEN! Vaikka itse repesin, vaikka väliliha leikattiin, tuli pukamia synnytyksessä ja tikit kiristi, sanoin vain puolitutuille että "ei oo mitään, kaikki on superhyvin". Mutta kyllä ihmiset osaa yllättää!

 

niinpä niin, meitä on moneen junaan! Minä ainakin harmittelen kun ei kaverit ole päässeet kylään. Tämä flunssa aika ja kaikki tietävät pysyä nuhaisina poissa. No kyllä se tästä. Anoppi on kans ainoa jota en kylään ole toivonut, se kun pesiin koko päiväksi kun tänne tulee.
Huomasin että mulla on ihana "asema", mulla on 2 tyttöä, enkä näillä näkymin enempäää lapsia tehe, ja sehän tarkoittaa etten saa tällaista "miniää", joka arvostelisin minua sitten kavereilleen ym. Tietenkin jos ei tyttöni päätä ottaa tyttöystävää .

Yksi anopistaan ei pitävä miniä

 

juu pitäkää varanne mm.ensimmäistä odottavat! mulla aonakin esikosta sellaset kokemukset et ososin nyt toisen kohdalla varautua...
esikosta vieraita ravas sekä sairaalassa että heti kotona. seuraavana päivän kotona oli 6 vierasta kerralla, ja sain jonkin näköisen hermoromahduksen...yhtäkkiä kahvipöydässä nousi korkea 39 asteen kuume ja aloin itkemään aivan hervottomasti. onneksi oma äitini oli silloin myös paikalla ja sai vieraat häipymään. huh! oli siinä ihan tarpeeksi meille tuoreille vanhemmille opettelemista ilman vieraiden tunkeiluakin. jopa silloiset naapurit paukkasivat kylään toisena päivänä...
tästä toisesta laitoinkin vauvaviestissä lorunomaisesti, että ilmoitan kun on aika vierailujen. eikä pahemmin ole käynyt kun ekalla viikolla muutamana päivänä. sitten jos en jaksanut ottaa vastaan vieraita, niin sanoin ihan suoraan et nyt ei käy.
ihmeellistä mielestäni oli, kun yksi hyvistä kavereistani ei käsittänyyt oikeen kun annoin kellonajan koska meille sopii tulla (itse olisi tullut lapsensa kanssa jo aamupäivällä ). ilmoitti että heillä nukutaan silloin päiväunia. sanoin et tulette silloin tai sitten joku toinen päivä. kaveri sanoi siihen, että tulemme kun lapsi herää! MIKSI VIERAIDEN TARVII TULLA KOKO LAPSIKATRAANSA KANSSA KATSOMAAN VASTASYNTYNYTTÄ, IHAN NIINKUIN NE JOTAIN SIITÄ VÄLITTÄISIVÄT???!!! EIKÖ RIITÄ ETTÄ ESIM. PERHEESTÄ VANHEMMAT PISTÄYTYVÄT KATSOMASSA TULOKKAAN ?
itse en jaksa katsella huutavia lapsia kun olen juuri kotiutunut laitokselta ja poikki vielä kaikesta. JA SITTEN TOISET EI YMMÄRRÄ LÄHTEÄ KOTIIN VAAN VIIHTYVÄT KYLÄSSÄ SEN 2,5 TUNTIA( niinkuin tänä minun kaveri...)
huh tulipa päästeltyä . lisänä vielä, että itse käyn ystävin vauvoja katsomassa yksin, en koko perheeni voimin, ja vasta sitten kun olen saanut luvan.