Vain miestäni pyydettiin kummiksi - ihmetyttää...

Tuttavapariskunta saa ensimmäisen lapsensa ja pyysivät VAIN miestäni kummiksi - minua se kummastuttaa, vai olenko nyt jotenkin yliherkkä. Mitä mieltä te olisitte jos omalle kohdalle näin sattuisi?

Olemme siis aviopari ja meillä on kolme lasta. Tuttavapariskunnan mies on tutustunut aviomieheeni joskus 15-vuotta sitten ja kun tuttavapariskunta alkoi seurustella, olemme tutustuneet kaikki toisiimme ja yhdessä olemme heillä kyläilleet ja he meillä, yhdessä on käyty iltaa istumassa jne.
Olemme olleet innossamme heidän tulevasta vauvasta ja meiltä saavat kaikki vauvantarvikkeet sängyistä vaunuihin yms.

Täälläpäin on tapana että vauvalla on vain kaksi kummia, ja he ovat tällöin pariskunta. Mitään riitaa meillä ei siis ole tai mitään sellaista. Itse asiassa en nyt sitten edes tiedä pitääkö/voidaanko meidän muu perhe kuitenkin osallistua kastetilaisuuteen...

Olenko nyt yliherkkä vai mietityttääkö ketään muuta?

 

Meillä oli aikanaan sama tilanne, vain miehenipyydettiin kummiksi. Alkuun ihmettelin, kai loukkaannuinkin mutta heidänhän päätös se oli. Ottivat molempien kaverin kummiksi.

 

itseäni ei ainakaan ole häirinnyt vaikka miestäni pyydetty kummiksi ja minua ei, ihanhan se on pyytäjien oma asia kenet haluavat ja kenet ei. ei tuomoisesta ole tullut mieleenikään loukkaantua.

 

No minun mielestä tossa ei ole mitään kummallista. He halusivat miehes kummiksi ja jos ottavat vain 2 kummia niin ehkä heillä on joku toinen jonka ehdottomasti haluavat kummiksi. Tottakai osallistutte kastetilaisuuteen, jos teidät kutsutaan.

 

itseäni harmittaa kun en kehdannut olla pyytämättä siskon miestäkin....

 

varmasti heillä on ollut syynsä kummi valintaan,ehkäpä heillä on sylikummina joku läheinen sukulainen tms ja eivät halua enempää kuin 2 kummia,näin ollen ovat miestäsi pyytäneet,kun miehet ovat tunteneet toisensa pidempään ja mikä estää teitä perheenä osallistumasta ristiäisiin vai meinaatko tekeytä marttyyriksi?..en itse ainakaan vetäisi herneitä nenään..

 

Todennäköisesti perheessä on tehty sellainen juttu, että kumpikin tulevan lapsen vanhemmista on valinnut yhden itselleen tosi läheisen ihmisen kummiksi. Ja teidän perheidenne tuttavuuden pohjana on nimenomaan miehesi ja tuon toisen miehen ystävyys. En mä ainakaan tuossa tilanteessa loukkaantuisi, mun mielestäni se on täysin ymmärrettävää.

Eiköhän tuo ristiäisjuttukin aikanaan selviä, mutta voi olla hyvin, että ristiäiset pidetään niin pieninä, että vain miehesi tullaan sinne kutsumaan. Jos niin käy, niin älä ihmeessä loukkaannu. Silti sinä ja lapset voitte olla myös hyvinkin tärkeitä ja läheisiä tälle pariskunnalle vauvoineen.

 

Meillä oli myös noin, siitä on nyt vuosia sitten. Mutta, mä en ole mitenkään muistuttanut miestäni lahjoista tai hänen kummissaan synttäreistä, eipä ole lapsi saanut mieheltäni lahjoja. Ei ole mun ongelma.

 

Miten niin täälläpäin on tapana??? Pitääkö siellä asuvien tehdä niinkuin sielläpäin tapana on vai saako he tehdä esim. niinkuin vaikkapa heistä itsestä tuntuu hyvältä tai niin kuin heidän perheissä/suvuissa on tapana?

Ehkäpä pariskunta haluaa lapselleen kaksi kummi ja molemmat valitsevat yhden kaveripiiristään. Jos miehesi on lapsen isän hyvä kaveri jo vuosien takaa niin sinä et välttämättä ole lapsen äidille sellainen ystävä jonka hän haluaisi lapselleen kummiksi.
Kenties miehesi voisi kysyä teidän muiden osallistumisesta juhlaan jos itse päättää kummiksi suostua.

 

Meillä on ainakin niin, että ollaan pyydetty aina vain toinen kummiksi. Mies on pyytänyt jonkun, joka on hänelle läheinen ihminen ja minä taas jonkun joka on minulle läheinen. Lisäbonuksena tässä systeemissä on se, että eipähän käy niin, että JOS kummeilla ero tulee, niin siinä usein menee se toinen kummikin lapselta tai vaihtoehtoisesti synttäreillä ja lakkiaisissa nähdään riitaantunut ex-pari. Eikä todellakaan olla lähdetty siitä ajatuksesta, että "nuo varmaan eroaa", mutta koskaanhan sitä ei 100% voi tietää. Toki kummin puoliso ja perhe ovat olleet tervetulleita kastetilaisuuteen! Mitä loukkaavaa tässä nyt on?

 

[QUOTE="Mie";26065800]Meillä oli myös noin, siitä on nyt vuosia sitten. Mutta, mä en ole mitenkään muistuttanut miestäni lahjoista tai hänen kummissaan synttäreistä, eipä ole lapsi saanut mieheltäni lahjoja. Ei ole mun ongelma.[/QUOTE]

Onko tää nyt sun kosto vai..

 

Mä ymmärrän tuon koska oman lapseni kummeiksi valittiin pariskunta jotka erosivat pian sen jälkeen. Ristiäisten jälkeen lapseni ei ole kummiaan nähnyt.

 

Itse loukkaannuin kauan sitten, kun miehen veljen perhe pyysi vain miestäni kummiksi. Toisena kummina oli kastettavan lapsen äidin sisar sekä tuttavapariskunta. Tilaisuudesta on kuva, jossa mieheni ja äidin sisar seisovat vierekkäin kuin aviopari ikään.

Jos nyt saisin päättää, en ryhtyisi kummiksi kenellekään, sillä kummius on menettänyt merkityksensä.

 

Kyllä mä olisin tuossa tilanteessa aika hämilläni myös. Enkä tietäisi mitä ajatella...Mutta kyllä tietysti jokaisella on oikeus itse valita kummit lapsellensa. Ehkäpä ovat pyytäneet toiseksi kummiksi äidin lapsuudenystävän tms? Ja kysyisin parilta myös sen, että onko koko teidän perhe kutsuttu kastejuhlaan, vai mieskö vain. Voihan olla, että haluavat pitää pienimuotoisen perhejuhlan, jossa on vain kummit, isovanhemmat jne, ei kummien perheitä. Itse en tuppaisi kastejuhlaan, jos en saisi erillistä kutsua.

 

Henkilökohtaisesti en näe tuossa mitään ongelmaa.

 

[QUOTE="vieras";26065812]Onko tää nyt sun kosto vai.. [/QUOTE]

Ei, mut miksi ihmeessä mun pitäisi pitää kirjaa vieraasta lapsesta ja sen juhlista? Mikäli ei mieheni siihen pysty ei ole ongelmani, itsepähän kumminlapsen vanhemmat mieheni halusivat! Miksi ihmeessä mä stressaisin lahjoista tai muista?

 

Minusta on ihan normaalia, että pyydetään kummeiksi niitä kaikkein läheisimpiä ihmisiä: tässä tapauksessa ko lapsen isä on ehkä halunnut pyytää sinun miestäsi ja vauvan äiti taas on kysynyt jotain omaa ystäväänsä/siskoansa tms.
Ihan turha tuollaisesta on loukkaantua.
Itsekin olemme pyytäneet samalla tavalla ja myös meistä vain toista on pyydetty kummiksi.
Itse olen 4 lapsen kummi (joista vain yhden kummi on myös mieheni). Miehelläni puolestaan on 3 kummilasta .

Ja ainakin meillä vastaavassa tilanteessa kuitenkin koko kummisedän perhe olisi ilman muuta tervetullut ristiäisiin. Toki jos tilat on oikein pienet, voi olla että vierasmäärääkin on pakko karsia.

 

Kyllä minunkin miehen serkku pyysi vain miestäni lapsensa kummiksi, vaikka minäkin olen hänet tuntenut jo hyvin yli 10 vuotta. Hänen vaimoaan en tunne niinkään hyvin, koska asumme eri paikkakunnilla. Mutta minua asia ei ihmetyttänyt ollenkaan. Heillä oli muitakin kummeja, joten paisuuhan se määrä, jos kaikkien aviopuolisot olisi myös "pakko" ottaa kummeiksi vain sen takia, etteivät he suutu.

Minäkin aion pyytää tulevan lapsen kummeiksi vain kahtaa hyvää ystävääni, enkä heidän miehiään, vaikka olen tuntenut heidätkin jo pitkään ja kyläillään yms. Minusta siinä ei ole mitään kummallista. Mies haluaa pyytää myös siskonsa kummiksi ja ei me sentään ihan hirveen monta kummia haluta. Mies ei haluaisin pyytää edes siskon miestä kummiksi, mutta ilmeisesti on pakko, ettei tule sukuriitaa...

Joten olet minusta kumma jos sinä asiasta loukkaannut.

 

Ja sitäpaitsi avioliitossa olevat saavat vain yhden kummitodistuksen. Eivät kahta.

 

Meillä on käynyt aivan sama juttu. Pari halusi 2 kummitätiä ja 2 kummisetää pojalleen.

Mieheni on kummisetä isän puolelta.
Lapsen äidin veli on kummisetä äidin puolelta.
Lapsen äidin rakkain ystävä on kummitäti lapsen äidin puolelta.
Lapsen isän sisko on kummitäti lapsen isän puolelta.

Yksikään puolisoista ei ole virallinen kummi ja ymmärrän sen kyllä. Jos esimerkiksi minusta olisi tehty virallinen kummi, lapsen vanhemmat olisivat joutuneet hylkäämään joko rakkaimman ja elinikäisen ystävänsä tai oman siskonsa kummin tehtävästä.

Olen lapsen henkinen haltijakummi. Ihan sama mikä virallisesti olisin tai en ole. Pääasia, että lapsella on elämässään monta turvallista ja välittävää aikuista.

Kummiasioissa voi ajatella asiaa myös siten, että perheenä olette kummiperheenä lapselle ja kummiperheessä virallisena kummina on perheen isä.

Paperia, paperia vaan

 

Meillä meni niin, että pyydettiin kummeiksi pariskuntaa x. Kävikin ilmi, että vain toinen heitä kuului kirkkoon. Siispä saimme heistä vain yhden kummin.

Tarvitsimme vielä toisen kummin, joten pyysimme toisen pariskunnan toista puoliskoa toiseksi kummiksi. Hänen vaimonsa suuttui ja katkaisi välit.

 

[QUOTE="Mie";26065842]Ei, mut miksi ihmeessä mun pitäisi pitää kirjaa vieraasta lapsesta ja sen juhlista? Mikäli ei mieheni siihen pysty ei ole ongelmani, itsepähän kumminlapsen vanhemmat mieheni halusivat! Miksi ihmeessä mä stressaisin lahjoista tai muista?[/QUOTE]

Kirjoituksestasi sai sen käsityksen, että olet edelleen loukkantunut. Etkä sen takia miestäsi muistuta ja näin lapsi jää ilman lahjoja.

 

Apua, meilläkin on kaikilla lapsilla mieskummit, ei tullut mieleenkään, että olisi pariskunnat pitänyt pyytää..
Ja on mun miehelläkin oma kummilapsi ja mulla on omat , mitä ihmeellistä siinä nyt on?

 

Tuli vain mieleeni, että taitaa olla tätä nykyajan menoa tämäkin, että loukkaannutaan tuosta? Lapsillekin opetetaan, että vaikka on kaverilla synttärit, niin sinäkin saat lahjan (eli nämä idioottimaiset lahjapussit, joita vieraille jaetaan). Kukaan ei saa enää loistaa vain yksin missään tai se on heti joltakin toiselta pois.

 

Meillä on lapsen kummina veljeni, ei hänen avovaimonsa ja miehen sisko ei hänen miehensä. En ymmärrä mikä tuossa olisi ihmeellistä.