vain ääripäitä??

[hanna]

Hohhoijaa tätä palstaa. Olen seurannut keskustelua täällä n. 4 kk ja odottanut, josko löytyisi sellainen
ketju johon minäkin viitsisin jotain kirjoittaa. Vaan eipä ole löytynyt. Tai siis minulla kaikki hyvin = ei kirjoitettavaa?
Nyt sitten täytyy aloittaa oma.
Siis, onko enää ketään, jolla raskaus lahes oireeton. Eli ei pahoinvointia, joka näyttää täälla kestävän
hyvin usealla viikolle 25 asti tai jopa loppuun asti. Kun joku kysyy miten kauan pahoinvointi kestää, ovat vastaukset aina ääripäästa. Ihmettelen vain mistä tieteelliset julkaisut saavat keskimääriään vai onko tämän palstan läpileikkaus todella niin erilainen verrattuna ""yleistettyyn"". Vai eivätkö normaalia siedettävää ja jopa mukavaa raskautta eteenpäinvievät edes kirjoittele tänne?
Vai onko raskaana olo niin ihanaa, että ketjujen innoittamana pitää liioitella omia tuntemuksiaan?
Odotus-puolella kuvitellaan ne oireet joka kiertoon ja sitten kun siirrytään tänne odottajiin ja todella saadaan jotain oireita, liioitellaan ne taivaisiin. Voi olla, etta olen väärässäkin.

Keskenmenot ja varsinkin toistuvat sellaiset tuntuvat olevan täällä myös hyvin yleisiä. Toki tiedän, että keskenmenot ovat hyvin yleisiä. Itselläni myös ollut yksi. Mutta kaikkihan me tiedämme, etta harvoille niitä useita sattuu peräkkäin. Miten ihmeessä tänne on löytänyt tiensä niin moni peräkkäisen keskenmenon saanut? Sääliksi käy niitä, jotka ovat juuri km:sta toipumassa ja yrittävät täältä lohtua löytää. Näita palstoja lukemalla tulee sellainen tunne, etta kesken menee vaikka uudestaan tärppäisi.. nimim. kokemusta siitä tunteesta. Nyt ei kannata neuvoa, että pitäisi pysyä pois näiltä palstoilta. Jokainen tietää, että km:n jälkeen yrittää lukea jokaisen mahdollisen tiedonmurusen.

Ja arvatkaas vaan miltä tuntuu, kun sen uuden tärpin myötä ei tule mitään vko:lle 20 kestävää pahoinvointia, jatkuvaa väsymysta niin, että ollaan sairaslomilla, rinnat Pamela Andersoneiksi yms. Ja silti raskaudessa kaikki onkin kuin onkin ihan hyvin.

Ja voi ei, elämä loppuu tai vähintäänkin raskaus loppuu, kun eilen tuli syötyä vähän fetaa ja ehkä lohivoileipä, auttakaa!! Listeria tapauksethan ovat niin kovin yleisiä...
Muistakaa seuraavan kerran ostoksilla varata vain vihanneksia jääkaappiin.
Puhumattakaan alkoholista. Kauhistus, kun otin huppelit ennen raskaustestin tekoa. Nyt ei varmasti synny normaali vauva.

Niin ja ultraankaan ei ole varaa yksityisesti mennä. Onhan se todella kallista, kun ollaan kaikki totuttu ilmaiseksi saamaan. Mistä ihmeestä sitä rahaa sitten revitään lapsen tarpeisiin? Ai niin, eihän lapsi kuluta pienenä
juuri mitään. Mitä nyt kaikkien yleisimpien lastentautien hoito.. mutta onnistuuhan se terveyskeskuksessakin. Ovatko kaikki niin kovin pienituloisia?

Talvi ja kaamos lähestyy, mieli tekee ulkomaille lämpöön ja valoon. Mutta eihan raskaanaollessa voi matkustaa!! Tai ainakaan lomakohteessa ei kannata syödä mitään. Eihän lomakohteissa paikalliset naiset ole koskaan raskaana. Entisenä matkaoppaana voin sanoa, että turistin vatsa menee useimmin sekaisin lämmösta ja juomattomuudesta (tai pelkän alkoholin nauttimisesta) kuin mistään ruoka-aineista.

Onko täällä ketään, jolla on ollut vain viikon verran hieman etova olo, ei oksentelua tai sen kummempaa?
Onko täällä ketään, joka on raskautunut keskenmenon jälkeen ja raskaus etenee normaalisti?
Onko täällä ketään, joka syö joskus graavia lohta, fetaa ja saattaa ottaa jopa lasin viiniä?
Viettääkö kukaan normaalia elamää raskauden rinnalla eikä jatkuvasti tarkkaile itseään?

Onko niin ettei muilla, kuin ääripää-tapauksilla ole kirjoittettavaa? Että me, jotka voimme hyvin vaan luemme näitä juttuja ja myhäilemme, että onhan ihanaa kun ei ole oireita. Jos näin on, se ei pahemmin palvele epätietoisia palstankäyttäjiä. Yllättävän moni täällä luulee, että on epänormaalia, jos on lähes oireeton raskaus.

ugh, olen puhunut! ;-)

 

[Ei suinkaan]

Onko täällä ketään, jolla on ollut vain viikon verran hieman etova olo, ei oksentelua tai sen kummempaa?
----Muutama viikko vaati hieman tasaisempaa ateriaväliä, muuten OK
Onko täällä ketään, joka on raskautunut keskenmenon jälkeen ja raskaus etenee normaalisti?
----Yksi km takana, nyt rv 23+; väsyttää kyllä joskus, muuten mukavaa
Onko täällä ketään, joka syö joskus graavia lohta, fetaa ja saattaa ottaa jopa lasin viiniä?
----Muutama kerta kertaa syöty graavia, fetaa, homejuustoa yms. Ja viiniä n. lasi tai pari per viikonloppu. Välttelen välteltäviä, mutten ole aivan ehdoton, jouluksi tilauksessa ei-vakuumipakattua graavilohta
Viettääkö kukaan normaalia elamää raskauden rinnalla eikä jatkuvasti tarkkaile itseään?
----Muuten ihan normaalia, paitsi ihan kaikkea ei jaksa, masu väsyy, mutta töissä ihan normaalisti, ja kyläilyt sun muut mennään kans. Tarkkailu keskittyy vieläkin hentoina tuntuviin liikkeisiin ja niiden ihanuuteen
MUTTA minäkin olen ääripää, olen VANHA....

 

[jepu]

raskauduin välittömästi km jälkeen nyt rv 16, syön graavia,fetaa,homejuustoa eihän niistä voi luopua nam pahoinvointia tai muita oireita ei ole ilmennyt.

 

[.]

Täälläkin yksi aivan normaali tapaus. Nautiskelen ruuasta ilman sen kummempia omantunnontuskia, kunhan tiedän että on viileässä säilytetty. Pari kertaa on viiniäkin mennyt puolikas lasillinen ja jouluna aion nauttia viinistä ja pöydän antimista niin kuin muutkin. Alkoholia tosin ei kulu tietenkään yhtä paljon...
Rinnat on kyllä aivan pamelat ja pahoinvointikin kesti yli kuukauden, mutta normaaliahan sekin on.

 

[minä]

Myös täällä yksi jolla ei ole ollut minkäänlaista pahoinvointia.Homejuustoa yms. en syö muutenkaan.Keskenmenoa en kyllä ole kokenut. Raskauttani voi hyvin sanoa helpoksi.Vasta viimeisilläni on ollut ajoittaista isosta mahasta johtuvaa ahdistamista eli hengitys on ollut työlästä ja yöllä on täytynyt pomppia monta kertaa ylös vessaan tai sitten sen takia kun mikään asento ei ole ollut hyvä koska vauva on painaut sisäelimiä.
Tänään rv 40 tasan eli laskettuaika tänään eikä ainakaan vielä minkäänlaisia merkkejä synnytyksestä.

 

[viivi]

Myös minua ärsyttää nämä ääritapaukset. Uskon kyllä, että oireista kertominen ja niiden lievä liiotteleminen johtuu vain siitä, että moni on niin iloinen raskaudesta ja sillä aiheella on kiva mässäillä. Varsinkin ensimmäistä odottavat ""syyllistyvät"" varmaankin usein tähän.

Muistan kun aloin seurata tätä palstaa ja minua harmitti kun muilla tuntui olevan jos jonkinlaisia oireita enemmän kuin minulla ja liikkeetkin tuntui jo joltain rv14 lähtien! Itselle tuli sellainen olo niinkuin olisi jotenkin ""vähemmän raskaana"" kuin oireilijat.

Minulla ei ole ollut mainittavaa pahoinvointia; en ole oksentanut, mutta alkuraskaudessa oli lievää etomista, joka kesti ehkä viikon. Olen voinut koko ajan vallan mainiosti (väsymyksestä huolimatta). Nyt loppuraskaudessa on tullut vähän selkävaivoja, mutta ei ne suuria ongelmia aiheuta.

Minulla ei myöskään ole mikään kömpelö tai pontsomainen olo, niinkuin monella loppukolmannekselle ehtineellä tuntuu olevan. En jaksa ähistä ja puhista ja valittaa, että kyllä on vaikea laittaa kenkiä jalkaan tms...

Eräs tuttavani on raskaudessaan suunnilleen samassa vaiheessa kuin minä ja kun tapasin häntä, hän valitti kokoajan jostain vaivasta ja ähisi ja puhisi kun nousi ylös sohvalta. Se tuntui liioittelulta, siltä että hän mässäili sillä raskaudellaan. Mutta, niinkuin alussa kirjoitin, uskon monen tekevän sitä vain silkasta raskauden ilosta ja hössötyksestä...

 

[minna]

Täälläkin yksi, jolla raskausaika oli ok ja söin raskausajan samaa ruokaa kuin ennenkin Hysteerinen en ollut missään vaiheessa raskautta minkään asian suhteen. Lastenhoidon suhteenkin olen mielestäni löytänyt keskitien.

Itse olen miettinyt lukiessani näitä ketjuja, että maalaisjärkeä ei jostain syystä uskalleta enää käyttää vaan jos jossain kirjassa tai netissä tai muualla jotain lukee niin kaikkea tulkitaan kirjaimellisesti.

Tosin olen sitäkin mieltä, että kyllä täällä aikalailla tavallisiakin asioita kysellään ilman hysteriaa.

 

[irmeli]

On muistettava että raskaus on jokaiselle henkilökohtainen asia. Joillakin voi ihan oikeasti olla hankala nousta tuolilta tai laittaa kengät jalkaan, se ei todellakaan ole välttämättä itsensä tehostamista.
Ja tietenkin ihmiset jotka ovat enemmän innoissaan/peloissaan aiheesta kirjoittavat siitä enemmän. Olisiko palsta mielenkiintoinen jos kaikki olisivat kuin aloittaja ja kertoisivat että elämä on ihan samaa kuin aiemmin, ei oireita, ei tunteita. Ääripääthän ne on jotka ihmisiä kiinnostavat.

 

[Onerva]

Minulla raskaus ei pyöri jatkuvasti mielessä, unohdan koko asian välillä. Muutenkaan en ole kokenut mitään ihmeellistä kaikenkattavaa onnentunnetta, enkä toisaalta mitään ahdistustakaan. Välillä tuntuu, että olen siksi jotenkin epänormaali. Monesta lähteestä olen lukenut, että raskaustestin tuloksen nähtyään naiset purskahtavat onnenitkuun ja myös, että raskaus on naisella kokoajan mielessä. No, eipä ole minulla.

Ruokavaliosta: en syö homejuustoja tai raakaa lihaa tai kalaa, en myöskään käytä alkoholia raskauden aikana. En silti koe olevani mikään hössöttäjä. Minulle on helpompi olla ottamatta kyseisiä tuotteita eli nollalinja on minulle helpompi kuin silloin-tällöin-linja. Muutoin syön ihan mitä mieli tekee, eli en välttele rasvaa, suolaa, sokeria tms. Pikemminkin mässäilen herkkuja jatkuvasti.

Pahoinvointia ei ollut kuin kolme ensimmäistä viikkoa. Toivon, että kaikki sujuu hyvin koko raskauden ajan eikä tule mitään ongelmia.

Myöskään minä en ole aiemmin kirjoittanut tälle palstalle, vasta tämä keskusteli sai mukaan. Mutta varmaan monille on tärkeää saada vertaistukea, jos on esim. jatkuva pahoinvointi tms. Meidän helppojen tapausten on toisaalta niin helppoa kritisoida muita, kun itsellä menee hyvin. Ja toisaalta: ei tässä ole mitään ihmeellistä kirjoitettavaa kun menee hyvin ja elämä jatkuu melkein samanlaisena kuin ennen raskauttakin. Eli annetaan valittajien valittaa, heillä on siihen varmasti syynsä.

Hyvää odotusaikaa kaikille!

 

[Helena]

Tulin heti raskaaksi. Ei pahoinvointia koko aikana, olo on ollut oikein hyvä ja oireet vähäisiä. Raskaus ei ole tuntunut sairaudelta. Syön suositukset muistaen, mutta en hysteerisesti kaikkea tarkkaillen. Viiniä olen pari kertaa juonut vajaan lasillisen.

Tämä on oma kokemukseni, mutta ymmärrän, että eri ihmisillä on erilaiset tuntemukset. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hysterisointi ja turha pelkojen lietsominen on vastuutonta. yritetään nauttia!

 

[no jaa]

Onko täällä ketään, jolla on ollut vain viikon verran hieman etova olo, ei oksentelua tai sen kummempaa?

- ei ollut oksentelua, vähän aikaa jotkin hajut etoivat, pahoinvointia on tietääkseni vain n. puolella odottajista. Mutta tietysti jos se kohdalle osuu, niin vointi on varmaan niin kurja, että tekee mieli valittaa.
- toisaalta minulla oli uhkaava keskenmeno päällä 3 kk ja vietin sen käytännössä vuodelevossa... Vaikka keskiraskaudesta eteenpäin on mennyt hyvin, niin tuo alkuraskauden kriisi painoi ikävä kyllä leimansa koko odotusaikaan.

Onko täällä ketään, joka on raskautunut keskenmenon jälkeen ja raskaus etenee normaalisti?

- ei ole ollut keskenmenoja, mutta lapsettomuutta useampi vuosi ja niistä vietetty muutama vuosi tiiviissä lapsettomuushoidoissa. Sen jälkeen, kun raskautuminen ihmeen kaupalla onnistui, odotusaika ihan ymmärrettävästi saa pääsijan elämässä. Lapsettomuus on muuten tosi yleistä, siitä ei vaan puhuta julkisesti. Sitä taustaa varten voin hyvin ymmärtää, että yhä useammat ovat huolissaan kaikenlaisista uhkakuvista odotusaikaa koskien.

Onko täällä ketään, joka syö joskus graavia lohta, fetaa ja saattaa ottaa jopa lasin viiniä?

- en graavia lohta tms listerian lähteitä, koska listeria voi tappaa jo yhdestä kerrasta. Ottaisiko sinua päähän, jos olisit maksanut lapsettomuushoidoista vuosien aikana yhteensä 100 000 markkaa ja saanut koko elämänsä aikana vain tämän yhden plussan raskaustestiin. Ja sitten menisit itse omilla toimillasi tappamaan tai vammauttamaan sikiön?... Sen sijaan olen kyllä pari kertaa ottanut miniannoksia alkoholia.

Viettääkö kukaan normaalia elamää raskauden rinnalla eikä jatkuvasti tarkkaile itseään?

- nyt loppuraskaudessa olo on niin tukala, että yritän viettää sitä normaalielämää, jos sillä saisi ajatukset pois isosta mahasta ja muista vaivoista. Mutta enää ei oikein jaksa, kun kävelykin hengästyttää ja verenpaineet kohoavat riskialeelle, jos vähänkin stressaa tai huhkii.

 

[Niisku]

Omasta puolestani voin sanoa, että raskausaika on mennyt melkoisen huomaamattomasti eli siis oireettomasti. Alun pahoinvointikin oli vain muutaman viikon ajan kestävää yökötystä, muuten olo on ollut loistava ja on vieläkin vaikka laskettu aika on kolmen viikon päästä. Töissä olin normaalisti äitiysloman alkuun asti, olen syönyt samoja ruokia kuin aina ennenkin ja tehnyt ihan samoja asioita kuin ennen raskauttakin, esim. matkustellut. Viimeksi eilen oltiin miehen kanssa elokuvissa ja muutamia huvittuneita katseita sain ison mahani kanssa, mutta itseäni se ei haittaa. Välillä vieläkin ""unohdan"" koko raskauden (esim. yölllä herätessäni melkein säikähdän isoa vatsaa, kun pönkeän ylös sängystä vessaan mennäkseni).

Keskenmenoa ei ole ollut, joten siihen asiaan en osaa sanoa mitään. Mutta muuten raskausaika on mennyt kuin ""siinä sivussa"". Ainoa asia mistä olen joutunut luopumaan on alkoholi, mutta eipä se ole ongelmaa aiheuttanut...

 

[möhömaha]

Itselläni on ollut tosi helppo raskaus ja välillä samassa kuussa synnyttävien juttuja lukiessani olen tuntenut itseni tosi ""oudoksi"", kun ei supistele, ei ole liitoskipuja, rinnat ei vuoda, selkä on loistokunnossa, maha alkoi näkyä aika myöhään jne. Välillä tuntuu, ettei viitsi paljon kirjoitella, kun muut valittaa ja itellä on kaikki hyvin. Tosin ymmärrän kyllä, että juuri näillä palstoilla purkaudutaan, kun on mahdollisia kohtalotovereita.

Toki itselläkin on ollut jotain pientä vaivaa (alussa kk verran ällötti, mutta en oksentanut, kävellessä välillä pistää, kenkien laitto tuottaa ahdistusta), mutta olen alusta asti ottanut sen linjan, että raskaus ei ole sairaus, enkä jaksa valittaa. Välillä raskaus unohtuu ihan kokonaan ja muistan sen siinä vaiheessa, kun maha ottaa kiinni jonnekin Vältettävien ruokien listaa olen noudatellut ihan oman mielenrauhan takia, mutta en hysteerisesti. Esim. hollantilaista juustoa olen syönyt ihan hyvällä omalla tunnolla, vaikkei siinä pastöroimisesta sanota mitään

Huomenna alkaa rv 34 ja näin se homma etenee

 

[hohhoijaa vaan]

Ei ole ollut oireeton raskaus, pahoinvoinnista ei ole joutunut oksentamaan, mutta se ja väsymys ovat silti valitettavasti estäneet täysin normaalin elämisen raskauden rinnalla. Vihlaisujakin on kohdun molemmilla puolin. Yöunet katkonaiset, kun koko ajan täytyy ravata vessassa.

Lasin viiniä silloin tällöin olen ottanut. En syö homejuustoa tai graavilohta muuten kuin kypsennettynä, koska en halua riskeerata vauvan hyvinvointia. Minua ei kiinnosta myöskään tuomita niitä, jotka syövät, mutta tämä on minun valintani. Miksi tuntuu siltä, että ne, jotka eivät syömisiään varo, usein suhtautuvat meihin varovaisempiin niin kovin ärhäkkäästi? Kolkuttaako itsella jokin pelko tai huono omatunto takaraivossa? Tämä alkaa kyllästyttää, eivätkö kaikki saa odottaa tavallaan ilman muiden tuomitsemista tai vähättelyä?

Ei ole ollut keskenmenoa ja nopeasti tulin raskaaksi.

Rahaa on, mutta odotettiin silti np-ultraan kunnallisella puolella.

Ulkomaillakin olen jo ehtinyt käydä, mutta enpä taida mennä toista kertaa ihan oman hankalan olon vuoksi. Ei nauti samalla tavoin matkustamisesta, kuin normaalisti.

Itseäni en koe ääripääksi, vaan omanlaisekseni odottajaksi. Sellaisia kai me kaikki olemme ja pitäisi saadakin olla??

 

[hohhoijaa vaan]

Ja vielä lisään edelliseen:

Luuletteko tosiaan, että meitä, joilla on oireita, eivät ne oireet ärsytä? Ja sitten vielä joku kehtaa valittaa, että toisten oireet (tai niistä valittaminen) ärsyttävät? Onpa aika itsekeskeistä, ei voi muuta sanoa.

 

[eräs]

Moi!
Mitähän oot sitten lueskellut kun oot vaan negatiivisia asioita ketjuista löytänyt? ite oon ollut omassa la-ketjussa alusta alkaen enkä kyllä oo kokenut mitään tollasta ääripään liiottelua niin ku mainitsit. tietty varmasti monilla on huolia ja kysymyksiä ja pelkoja ym mutta eikö se oo ihan normaalia. mielestäni aiheeseen liittyvä keskustelupalsta on just hyvä paikka ajatusten vaihtoon.
Nää keskustelupalstat ei todella varmaan oo mitään fakta raamattuja vaan nimenomaan ajatusten ja kokemusten vaihtoa samassa tilanteessa olevien kanssa.
Oma raskaus on myös sujunut lähes oireettomasti ja vointi on ollu tosi hyvä koko ajan.Kuitenkaan itselläni ei täällä lueskellessa oo ollut olo että kaikki on vaan ääripäätä. Niitä löytyy, mutta myös paljon niitä keillä on sujunu raskaus melko normaalisti koko ajan.

 

[jaana]

Kyllähän nämä ääritapaukset korostuvat näissä keskusteluissa, sillä ei oireettomilla odottajilla ole paljoakaan kerrottavaa Olen muutamaan ketjuun yrittänyt kirjoitella että hei, ei kaikilla ole tuollaista mutta se tuntuu siinä vaiheessa niin itsensä toistamiselta ja mitäpäs minä säätämään ketjuun jossa kirjoittajilla on oikeasti todella paha olo.

Kaveripiirissä on samaan aikaan neljä naista raskaana ja kukaan meistä ei ole erityisesti kärsinyt. Itsellä suurin oire on ollut tämä maha, joten olen päässyt todella vähällä Nukun normaalisti, syön hyvällä ruokahalulla melkein kaikkea ja mihinkään en satu. Olen tosi onnekas. Kukaan meistä ei myöskään juuri keskustele netissä koska ei ole pajon aihetta.

Itse olen huomannut että olen tästä hyvästä voinnistani johtuen joutunut kuuntelemaan muiden ikivanhoja tilityksiä. Ensin kysytään miten minä voin, vastaan että kiitos oikein hyvin, jonka jälkeen kysyjä alkaa kertoa miten huonosti hän voi kyseisellä viikolla joskus vuonna x. Onneksi kahvipöytäkeskusteluihin ajatutuu tässä vaiheessa useampi kärsinyt, joten voin livahtaa pois joidenkin mielestä näin helppo raskaus ennustaa a) vaikeaa synnytystä tai b) helvetin vaikeaa lasta, joten tiedä sitten...

 

[oireellinen]

Hei!
Useamman km:n kokenut ja rv 17 saakka oksennus kokemuksella voin sanoa, että mikäli vertaistukea hakee, sitä löytyy aika helposti näiltä palstoilta. Harvemmin työpaikalla kahvipöydässä keskustu kuuluu: sain taas keskenmenon, mikähän minussa on vikana?
Sinä et ole mikään oikku, olet vain muita paremmassa asemassa kun et ole kokenut sitä surua ja tuskaa mitä km tuo tullessaan. Tai sitä kamalaa oksentamista, minkä onistunut raskaus tuo.
Tsemppiä ja nauti raskaudestasi kun olet hyvässä kunnossa. Voi kun olisin minäkin, mutta en jaksa silti käyttää aikaani jatkuvaan valittamiseen.

 

[joo-o]

Jokaisella on oikeus odottaa niin kuin haluaa. Mielestäni on typerää ottaa tietoisia riskejä esim syömällä raskana ollessa jatkuvasti graavilohta, joka on kiellettyjen ruoka-aineiden listalla listeriavaaran takia. Miksi riskeerata raskauden jatkuminen ja lapsen hyvinvointi? Herää kysymys, tietääkö ap edes miksi nuo ruoka-aineet on kielletty?!Listeriahan voi aiheuttaa keskenmenon? Sen sijaan fetajuustoa ja esim mozzarellaa v o i syödä, kunhan ne kuumentaa ensin. Ja suomalaiset fetat ja mozzat valmistetaan pastöroidusta maidosta, joten ei ehkä ole katastrofaalista, jos niitä joskus syö kypsentämättömänä.

Miksi ap valittaa siitä, jos ihmiset eivät käy ultrassa (ilm. varhais-) yksityisellä? Me vaan halusimme odottaa np-ultraan asti, koska mielestäni on turhaa maksaa melkein sataa euroa varhaisultrasta, suurin keskenmenoriski kun loppuu vasta 12 viikon lälkeen kuitenkin.

Itse olen tällä hetkellä rv 12+5. Pahoinvointi on helpottanut ja väsymyskin hieman. Mistään kaameasta pahoinvoinnista en ole kärsinyt, mutta välillä olo on ollut kyllä aika kurja. Saisit ap olla tyytyväinen, että olet voinut niin hyvin raskausaikana! Ehkä podet jotain alemmuuskompleksia kun koet, että et voi hyvästä olostasi kertoa tällä palstalla? Meidän LA-ketjussa ainakin monet voivat kuitenkin suhtellisen hyvin, vaikka on pahoinvointia. Ei siellä pelkkiä kauhutarinoita ole.

Useinhan asia on niin, että raskaus on monille kuin joku kilpailu samoin kuin synnytyskin. Eli kun kärsit oikein kovasti, loistaa kruunusi kirkkaampana. Ehkäpä ihmiset myös liioittelevat välillä asioita, jotta saisivat päteä asioissa (esim kaameat kokemukset raskausaikana). Ei kannata uskoa kaikkea mitä kuulee, saati ottaa sitä itseensä.

Hyvää odotusaikaa kaikenlaisille odottajille!

 

[rv 17 ja hyvin menee]

Oon syöny maksapasteijaa ja maistanu siideriä, en ole potenut pahoinvointia ja tulin raskaaksikin miltei heti yrittämisen jälkeen. Jos en ole saanut tämän 25 vuotisen elämäni aikana aiemmin toksoplasmoosia tai listeriaa niin en usko että saan sitä nytkään, joskaan normaaliin ruokavalioon ei ole aiemminkaan kuulunut homejuusto saati raaka kala.

Työssä kahvipöytäkeskustelussa en jaksa vatvoa tilaani joka päivä, en jaksa jatkuvasti pelätä keskenmenoa saati että lapsi olisi vakavasti vammainen...ei menty edes sitä selvittävään verikokeeseen koska uskon että luonto yleensä korjaa huonot yksilöt luonnostaan eikä down-syndrooma ole niin vakava että sen takia lapseni abortoisin. En ole vielä kierrellyt kauppoja hypistelemässä vauvanvaatteita saati mitään muutakaan...

Juu, on meitä muitakin.

 

[mama5]

Hyvä Hanna,

Odotan viidettä lastani rv29 ja olen nauttinut jokaisesta raskaudestani ilman valitteluja, keskenmenokin on koettu mutta hei sehän on elämää. Ehkäpä nämä nykyajan uusavuttomat äidit paljastuvat jo näin raskausaikana... ja valittavat sitten lapsen synnyttyä kuinka rankkaa kaikki onkaan ja sysäävät myös vanhemmat lapsensa päiväkotiin subjektiiviseen oikeuteensa vedoten kun eivät jaksa hoitaa vauvan isompia sisaruksia kun ovat niin väsyneitä...! Pöyristyttävää!!!

 

[SannaA]

Kaikenlaista ajatusta on ""ääripäät"" herättäneet....minua ne ei onneksi rasita

Olen ""hoitanut"" oman odotukseni omalla tavallani.
Pahoinvointia ei ollut juuri ollenkaan, ei juuri kiristä ja närästäminenkin on ollut hyvin vähäistä...vessassakaan ei tarvitse juosta, ei yöllä eikä päivällä. Töissä jaksoin ihan hyvin loppuun asti (ja nyt kotona ollessani olen ajatellut, että olisihan se ollut mielenterveydelle helpompaa olla vähän pidempäänkin). Neuvolassa olen käynyt vain nämä kunnallisesti tarjottava tutkimukset -en ole kokenut tarvetta muuhun.
Oikeastaan ainoa mikä nahistaa menoa on nämä liitoskivut...niitä tulee sitten sen mukaan mitä on päivisin puuhaillut. Mutta kertaakaan ei ole selkä vihoitellut eikä ole tullut ainoan ainutta raskausarpea!

Viikkoja on tänään tasan 37 ja voin sanoa eläneeni aivan normaalia elämää...paitsi kuntosalikortin laitoin tuossa jäähylle Eikä pikkujouluissa juotu alkoholia...ehtiihän sitäkin sitten taas! Juoksen kaupoissa, ajan autoa (siis olen kuullut, että jotkut lopettavat senkin), kannan kauppakassit ja takanlämmityspuut....yms. Eli teen kaikkea mikä ei itsestäni tunnu pahalta.

En moralisoi ketään joka tekee asiat toisin. ENKÄ halua kuulla keneltäkään moralisointia sen takia, että itse elän niin kuin elän.

Jos jotakuta raskaus ahistaa ja asialla haluaa ""mässäillä"" niin mässäilkööt! Ei se ole minulta pois

Onnellista raskausaikaa KAIKILLE niin oireellisille kuin oireettomillekin.

 

[Äiti]

Hyvä pointti alkuperäinen! Ja sitte kun siirtyy vauvan hoito- palstalle, niin alkaa samanlainen rumba: MINUN lapseni jokeltelee 1 vko:n ikäisenä, nauraa ääneen 2 vko:n ikäisenä, konttaa 1 kk:n ikäisenä ja oppi puhumaan jo 6kk:n iässä, niin ja muistinko hehkuttaa, että lapseni siis käveli jo 7kk:n iässä? Kyllä näitä riittää

 

[hohhoijaa]

Miten ois jos et lukis koko palstaa, kun noi vähän löytyy yhteistä?

Monesti sitä hakee kohtalotovereitakin näiltä palstoilta, kun live elämässä niihin ei joka päivä törmää. Harvemmin sitä muutenkaan rupeaa juttelemaan ko. aiheista ensimmäisenä. Mutta jos jotain erikoista ilmenee, niin onhan se kiva, jos löytyy muita saman kokeneita. Nauti ihmeessä omasta helposta raskaudestasi! Toki itsekkin semmoisen mielelläni ottaisin!

t. yks jolla on keskenmenoja, lapsettomuushoitoja, keskosena syntynyt lapsi, vaikea raskaus takana, verenvuoto raskaus alussa jne... Niin ja piiiitkään kestänyt pahoinvointi, liiottelematta synnytyssaliin asti=D

 

[Nippe]

Ei kaikki välttämättä ihan oikeasti liioittele oireita. Jotkut todella kärsivät raskausaikana vaikka mistä. Itsellä useampi raskaus takana ei yhtään keskenmenoa. Olen tullut helposti raskaaksi. Ekassa raskaudessa ei ollut oikeastaan mitään ongelmia. Ei pahoinvointia eikä mitään muutakaan. Myöhemmin sitten olen kyllä voinut pahoin ja se on todella kurjaa. Ei sitä voi ymmärtää kuin toinen samassa tilanteessa oleva. Välillä tuntuu, että elämä suorastaan pyörii ainoastaan sen pahoinvoinnin ympärillä.

En halua laittaa rahaa alkuraskauden ultraan. Pärjään näillä kunnallisilla. Enpä usko, että jään ilman mitään tärkeätä tietoa. Ja rahaa on kyllä lapsen ylläpitoon myöhemminkin. Minusta taas tuntuu, että juuri nuo ties kuinka monessa ultrassa juoksevat ovat niitä ääripäitä. Tai siis tarkoitan, että yleistä varmaankin on nykyään, mutta liioiteltua.

Olen aika rennosti syönyt kaikkea. Alkoholista luopuminen ei tee tiukkaa. En edes ajattele sitä, on vaan niin luonnollista olla ilman. Saatan silti ottaa lasin viiniä joskus, jos sellainen tilanne tulee. Mutta aikaisempien raskauksien aikana en ole juonut tippaakaan. Mutta enpä juo paljon muutenkaan. Elän muutenkin normaalia elämää. Mutta tiedän kyllä jo etukäteen, että loppuraskaudessa tulee olemaan rankkaa (kun on jo pieniä lapsia, ihan toista oli ensimmäinen raskaus).