Vaimoni on laiska?

["Eee"]

Keskusteleminen on nyt ainoa mahdollisuus tehdä tälle asialle jotain, koska kukaan itseään kunnioittava ihminen ei tuollaiseen kohteluun alistu. Hoida keskustelu asiallisesti niin, että et provosoi vaan pysyt asiallisella linjalla ja itse rauhallisena. Aloita minä-viestillä, vältä sinä-viestiä, jne. Jos vaimo siitä huolimatta alkaa rähjätä, niin sanot rauhallisesti, että ei ole tarkoitus huutaa vaan keskustella ja jos keskusteleminen ei todellakaan mitenkään onnistu, niin teillä ei taida olla paljon muita mahdollisuuksia kuin avioero.

 

[hohhoijaa hanki elämä]

Kuinkakohan monta kertaa tääkin aloitus on ollut jo täällä. Ja aina samassa muodossa vielä. Säätäisi edes tekstiään vähän...

 

["Maira"]

Heh, 2-vuotiaan hoitaminen täyttä työtä..Juupa...

Mulla on 3-vuotias, eikä todellakaan mikään helppo lapsi ja kohta 1.5 vuotias ja hyvin saan siivottua ja hommat hoidettua vaikka ne on tässä pyörimässä..Johan tuon ikäinen mielellään auttaakin..

Oikeastikko tuollaisia naisia on?

 

["vieras"]

Toisessa lauseessa oli sen luokan asiavirhe, että loppu meni harakoille.

 

[_Pigeon_]

Meillä on sama tilanne, tosin minä olen se vaimo ja lapsi on vasta 1v. Mies siis on myös yrittäjä ja tekee pitkää päivää (plus harrastukset päälle).

Mulle on itsestään selvää, että kodinhoito kuuluu 100%sti mulle. Ei tulis mieleenikään lykätä imuria miehen käteen hänen vapaapäivänään. Lisäksi huolehdin tietty lapsesta ja lenkitän koiran. Mies saa tulla aina siistiin kotiin, huolehdin että vaatteet on pesty jne.

Mielestäni olisi loukkaus miestäni kohtaan, jos hän joutuisi raskaan työpäivän jälkeen tulemaan kaaoksen keskelle...

 

["vieras"]

No miehen kertomuksen mukaan minun mielestä tuo vaimo on äärimmäisen laiska ja mukavuudenhaluinen. Luultavasti myös työtä vieroksuvaa sorttia, että alkaa varmaan kohta haluta toista lasta jolloin voi olla myös hänen kanssaan sen 3v kotona (isompi varmaan alkaa jo vaimon mielestä vaatia tuolloin leikkitovereita ja kuuluu tarhaan...).

Itse laittaisin vaimon töihin, 2-vuotias pärjää jo todella hienosti hoidossa.

 

["vieras"]

[QUOTE="isäntä";28500515]Kiitos kommenteista vastanneille. Ja olen tosiaan vaimolleni tuota töihin menemistäkin ehdottanut mutta ei kuulemma halua laittaa alle 3vuotiasta hoitoon. Eikä hän mitenkään masentuneeltakaan vaikuta, jaksaa kyllä harrastaa ja käydä kahvilla kavereidensa luona. Vaimon äiti siis asuu samassa kaupungissa ja hän hoitaakin paljon lastamme jotta vaimo saa "omaa aikaa"...minusta on vaan alkanut tuntua vedätetyltä kuten joku sanoikin...ja kyllä, aion tämän ottaa puheeksi, kaipasin vain vähän mielipiteitä ja kokemuksia kuinka muilla tällaiset asiat on hoidettu.[/QUOTE]

Vedätys tai laiska ovat kyllä aika vahvoja termejä. Ennemminkin uskon, että vaimosi tosiaan kuvittelee, että lapsen kanssa täytyy todellakin KOKO ajan leikkiä/askarrella, jne. Jos kaiket päivät taukoamatta viihdyttää lasta niin se on oikeasti rankkaa (ja järjetöntä) hommaa.

Normaalia tuo ei kuitenkaan missään tapauksessa ole. Vaihtoehdot ovat, että
1. Vaimosi on masentunut/uupunut,
2. Vaimosi on ymmärtänyt lapsenhoidon siten, että se on 24/7 lapsen viihdyttämistä,
3. Vaimosi on laiska, tai
4. Vaimosi on kiero sosiopaatti, joka vedättää sinua minkä kerkeää ja naureskelee sinun hölmöydelle takanapäin.

Kannattaisi puhua vaimon kanssa. Kannattaa muistaa, että ihminen voi olla masentunut/uupunut myös vaikka jaksaa harrastaa, tms. Masennuksessa nimittäin omien mielipuuhien teko on erityisen suositeltavaakin. Jos taas vaimosi yrittää olla täydellinen äiti, eli viihdyttää lasta koko ajan, voi sekin kertoa masennuksesta/epäonnistumisen pelosta. Joka tapauksessa vaimosi ei tällöin ole laiska, vaan ihan oikeasti ei ehdi tekemään mitään muuta. Silloin kannattaisi yrittää saada hänet näkemään, mikä on normaalia lapsenhoitoa ja mikä ei.

Jos taas vaimosi on patalaiska / vedättävä sosiopaatti, niin nämä piirteet olisivat varmaan olleet aika lailla esillä myös ennen lapsen syntymää. Eli silloin sinun ei tarvitse asiaa täällä kysyä, vaan tiedät sen itsekin.

 

[nellien]

[QUOTE="isäntä";28500403]Ajattelinpas kysellä vähän täältä mielipiteitä teiltä naisilta (saa toki miehetkin vastata). Eli vaimoni hoitaa hetkellä kodinhoidontuella 2v. tytärtämme ja suunnitelmissa oli että olisi kotona siihen saakka kun tyttö täyttää sen 3v. Ei siinä mitään, tämä oli yhteinen päätöksemme silloin reilu vuosi sitten.

Mutta ongelma on siinä että vaimo ilmeisesti katsoo että se lapsen hoitaminen onkin sitten ainoa "työ" joka hänelle kuuluu kotona ollessaan. Olen yksityisyrittäjä ja teen 12h päivää 6pvää viikossa jotta vaimolla on mahdollisuus olla kotona, muuten ei rahamme riittäisi. Minulla oli siis itseni lisäksi osa-aikainen työntekijä enemmin mutta nyt minun täytyy pärjätä yksin koska ei ole varaa tässä tilanteessa pitää työntekijää.

Kotiin tullessani kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä, vaatteita ja tiskejä joka puolella eikä toivoakaan että olisi esim. laitettu ruokaa. Joskus kysyin asiasta niin vaimo suurinpiirtein räjähti että enkö ymmärrä että 2 vuotiaan lapsen hoitaminen on täyttä työtä eikä ole ehtinyt tekemään muuta päivän aikana. Itse siis joudun aina vapaapäivänäni siivoamaan koko huushollin ja teen samalla ruokaa pakastimeen seuraavaksi viikoksi.

Eli onko siis tosiaan näin että minun ei sovi olettaa vaimoni hoitavan kotia tyttäremme lisäksi? Koska alkaa pikkuhiljaa olla minunkin sietokykyni koetuksella...[/QUOTE]


tosiaan asia riippuu täysin lapsesta! jos hän on kuten minun esikoinen,niin en todellakaan saanut tehtyä hänen kanssaan mitään, en edes hänenn ollessa 4vuotias..nytkin kohta 9v iässä tarvitsee koulussa ja kotona koko ajan valvontaa,etenkin ulkona ja siirtymissä.


2v iässä tätä lasta piti pitää koko ajan silmällä..kiipes vaan ja kiipes ja kiipes ja kiipes..joka paikkaan koko ajan..ihän päättömästi.. ei mitään vaarantajua tai muutakaan tajua..meni vaan!

jos mun mies olis alkanu räyhää mulle että mun olis tarttenu siivoo..niin minäkin olisin räjähtänyt sille! olisin sen sileän tien marssinut viikoksi ulos ovesta ja herra olis saanu itte hoitaa hommat.

mun sisko joskus natisi siitä kun ei oo tiskattu ja plaa plaa plaa. no mä kävelin ovesta ulos,tulin illalla ja sisko totes että ei saanu oikeen tiskattua.. heh

toka lapsi oli myös vahdittava...mutta ei läheskään niin hankala kuin eka..silloin mies oli kotona 1v työttömänä.. kun sitte tuli puhetta näistä jotka kuvittelee kotona olon olevan kattoon sylkemistä niin mies nauro!

sitten on joo niitä lapsia jotka on vaan äitin helmoissa eikä koskaan kiipee ja möllöttää tyytyväisinä.. no helppoohan sillä äitillä sitten on!

 

[-]

Toisaaltaan, eikös tärkeintä ole se, että vaimo hoitaa lapsen hyvin? Sinä teet 12h töitä päivässä ja vaimosi 24h päivässä. Kyllä mä itsekkin voisin sanoa, että tä töissä oleminen on aivan lomaa verrattuna himassa olemiseen. Se oli ainakin mulle uuvuttavaa ja turhauttavaa aikaa. Toisaaltaan nautin siitä ja toisaaltaan turhauduin siihen. Enkä itse oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä se kodin hoitaminen on vaan toisen osapuolen tehtävä? Onhan se sinunkin kotisi. Sinä teet töitä, jotta vaimosi voi hoitaa lapsenne kotona. Ei siksi, että hän olisi sinun kodinhoitajasi?

 

[niii no]

[QUOTE="vieras";28500803]No miehen kertomuksen mukaan minun mielestä tuo vaimo on äärimmäisen laiska ja mukavuudenhaluinen. Luultavasti myös työtä vieroksuvaa sorttia, että alkaa varmaan kohta haluta toista lasta jolloin voi olla myös hänen kanssaan sen 3v kotona (isompi varmaan alkaa jo vaimon mielestä vaatia tuolloin leikkitovereita ja kuuluu tarhaan...).

Itse laittaisin vaimon töihin, 2-vuotias pärjää jo todella hienosti hoidossa.[/QUOTE]

Niin no tähän kyllä kotiäitinä vois todellakin vastata että yhdessä lapsessa on enemmän töitä kuin kahdessa. yksi 2v on koko ajan kintussa kiinno ja jos on takertuva 2v niin mitään ei todellakaan saa tehtyä ja jos on vilkas 2v niin mitään ei saa tehtyä kun ei voi kääntää selkäänsä hetkeksikään.

 

["Maira"]

Niin no tähän kyllä kotiäitinä vois todellakin vastata että yhdessä lapsessa on enemmän töitä kuin kahdessa. yksi 2v on koko ajan kintussa kiinno ja jos on takertuva 2v niin mitään ei todellakaan saa tehtyä ja jos on vilkas 2v niin mitään ei saa tehtyä kun ei voi kääntää selkäänsä hetkeksikään.

No tuota..Ottaa sitä lasta mukaan siihen tekemiseen niin ei tartte selkää kääntää tai kantaa sylissä..

Mä olen sitä mieltä että nää on tasantarkkaan asenne kysymyksiä..Toki on mullakin asioita mitä en lasten aikaan ala tekee kun siitä ei yksinkertaisesti tule mitään, mut kyllä ihan oikeasti pitäs olla kykenevä imuroimaan, pistämään pesukoneen päälle, käymän kaupassa jne vaikka kuinka on lapsia, yksi tai enemmän..

 

["vieras"]

tosiaan asia riippuu täysin lapsesta! jos hän on kuten minun esikoinen,niin en todellakaan saanut tehtyä hänen kanssaan mitään, en edes hänenn ollessa 4vuotias..nytkin kohta 9v iässä tarvitsee koulussa ja kotona koko ajan valvontaa,etenkin ulkona ja siirtymissä.


2v iässä tätä lasta piti pitää koko ajan silmällä..kiipes vaan ja kiipes ja kiipes ja kiipes..joka paikkaan koko ajan..ihän päättömästi.. ei mitään vaarantajua tai muutakaan tajua..meni vaan!

jos mun mies olis alkanu räyhää mulle että mun olis tarttenu siivoo..niin minäkin olisin räjähtänyt sille! olisin sen sileän tien marssinut viikoksi ulos ovesta ja herra olis saanu itte hoitaa hommat.

mun sisko joskus natisi siitä kun ei oo tiskattu ja plaa plaa plaa. no mä kävelin ovesta ulos,tulin illalla ja sisko totes että ei saanu oikeen tiskattua.. heh

toka lapsi oli myös vahdittava...mutta ei läheskään niin hankala kuin eka..silloin mies oli kotona 1v työttömänä.. kun sitte tuli puhetta näistä jotka kuvittelee kotona olon olevan kattoon sylkemistä niin mies nauro!

sitten on joo niitä lapsia jotka on vaan äitin helmoissa eikä koskaan kiipee ja möllöttää tyytyväisinä.. no helppoohan sillä äitillä sitten on!

Tässä on ollut oletuksena, että lapsi on ns. normaali lapsi. Erityislapset ovat sitten erikseen.

 

["vieras"]

[QUOTE="Maira";28500871]No tuota..Ottaa sitä lasta mukaan siihen tekemiseen niin ei tartte selkää kääntää tai kantaa sylissä..

Mä olen sitä mieltä että nää on tasantarkkaan asenne kysymyksiä..Toki on mullakin asioita mitä en lasten aikaan ala tekee kun siitä ei yksinkertaisesti tule mitään, mut kyllä ihan oikeasti pitäs olla kykenevä imuroimaan, pistämään pesukoneen päälle, käymän kaupassa jne vaikka kuinka on lapsia, yksi tai enemmän..[/QUOTE]

Aika paljon samaa mieltä. Onhan se melkoinen jumppa esim. täyttää (lattialla seisovaa) tiskikonetta ja samalla torpata 11kk pääsy leikkimään likaisilla astioilla ja repimään tiskikoneen alakoria ulos koneesta. Mutta ajan, nopeiden jalkaliikkeiden ja kitinän kuuntelun kera kyllä se päivittäin minulta silti onnistuu. Ja silloin kun ei onnistu, eli kun on kiire, olen väsynyt, tms., yksinkertaisesti sidon lapsen kiinni syöttötuoliin turvavöillä. Välillä hän huutaa siinä vieressä kiukusta, mutta tuskinpa se nyt niin maailmoja kaatavaa on, kun äiti kuitenkin on koko ajan metrin päässä.

 

["isäntä"]

Kiitos taas eriävistäkin mielipiteistä. Lapsemme on ihan "normaali" 2 vuotias, ei mitenkään erityisen vilkas. Olin hänen kanssaan kahdestaan viikonlopun tuossa talvella kun vaimo lähti Tallinnaan kaverinsa kanssa lomalle ja sain kyllä tehtyä kotihommat ihan hyvin tuona aikana...

Sen tiedän että vaimoni on mukavuudenhaluinen ja hän ihannoi ns. luksuselämää ja haluaisi että meillä olisi mahdollisuus palkata yksityinen lastenhoitaja kotiin mutta se nyt on ihan utopiaa. Suhteessamme minä olen aina ollut se realisti ja vaimo haaveilija.

 

[näin]

No ihme jos vaimosi ei saa edes ruokaa pöytään kun töistä tulet. 2 vuotiaat monesti nukkuu vielä päikkärit, että siinä ajassa kerkeää jotain tehdä.

Ei mielestäni voi kaikkea sen piikkiin pistää että lapsi on pieni.

 

[näin]

Ja eikö se vaimo muka syö ollenkaan?

 

["vieras"]

[QUOTE="isäntä";28500944]Kiitos taas eriävistäkin mielipiteistä. Lapsemme on ihan "normaali" 2 vuotias, ei mitenkään erityisen vilkas. Olin hänen kanssaan kahdestaan viikonlopun tuossa talvella kun vaimo lähti Tallinnaan kaverinsa kanssa lomalle ja sain kyllä tehtyä kotihommat ihan hyvin tuona aikana...

Sen tiedän että vaimoni on mukavuudenhaluinen ja hän ihannoi ns. luksuselämää ja haluaisi että meillä olisi mahdollisuus palkata yksityinen lastenhoitaja kotiin mutta se nyt on ihan utopiaa. Suhteessamme minä olen aina ollut se realisti ja vaimo haaveilija.[/QUOTE]

Miten vaimosi sitten hoitaa lasta??? Onko se 24/7 virikkeiden luomista, vai netissä surffailua, kun lapsi leikkii vieressä lattialla (jälkimmäinen on tällä hetkellä tämän talon tapa...)?

Alkaa vaikuttaa yhä enemmän siltä, että vaimosi lapsenkasvatus on myös hieman tästä maailmasta erkaantunutta. Yrittääkö hän kasvattaa teille jotain superlasta antamalla lapselle koko ajan virikkeitä, tms.?

 

["vieras"]

Isäntä on laittanu hameen päälle! Oisko palaverin paikka rouvan kans aiheellinen? Mitens jos lapsia olisi useampi, no hope, kun homma menee reisille jo yhden kanssa.

 

[_Pigeon_]

Toisaaltaan, eikös tärkeintä ole se, että vaimo hoitaa lapsen hyvin? Sinä teet 12h töitä päivässä ja vaimosi 24h päivässä. Kyllä mä itsekkin voisin sanoa, että tä töissä oleminen on aivan lomaa verrattuna himassa olemiseen. Se oli ainakin mulle uuvuttavaa ja turhauttavaa aikaa. Toisaaltaan nautin siitä ja toisaaltaan turhauduin siihen. Enkä itse oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä se kodin hoitaminen on vaan toisen osapuolen tehtävä? Onhan se sinunkin kotisi. Sinä teet töitä, jotta vaimosi voi hoitaa lapsenne kotona. Ei siksi, että hän olisi sinun kodinhoitajasi?

No kyllä mun mielestä olisi aika kohtuutonta, että mies joutuisi noiden pitkien työpäivien lisäksi vielä siivoamaan sinä ainoana vapaapäivänään. Jos vaimo ei päivän aikana saa mitään tehtyä, niin kyllä jossain on vika!

Ei se yhden lapsen hoitaminen mitään rakettitiedettä ole, siinähän se lapsi menee samalla kun siivoilee. Mä teen kaikki muut kotityöt paitsi imuroinnin ja lattioiden pesun (koska lapsi pelkää kovia ääniä) lapsen ollessa hereillä, esim vessan pesen sillä välin kun lapsi istuu potalla. Lakanoidenvaihtopäivä on lapsesta superkivaa kun samalla leikitään ja lapsi saa möyrytä lakanoissa jne.

 

[Urheaisi]

Mun mies hoiti aikoinaan meidän kaksvuotiasta kotona. Sekään ei saanut mitään kotitöitä tehtyä, joten minä tein ne työpäivän päälle (myös ne kauppakäynnit) hoitaen samalla lasta, kun mies vaihtoi vapaalle. Päiväunista mies piti niin hyvää huolta, että lapsi valvoikin sitten illalla lähelle puolta yötä.

Silti sain kuulla jatkuvaa ylistyslaulua ulkopuolisilta mun miehestä, joka oli jäänyt kotiin lapsen kanssa. Ymmärrän ap tuskasi, mutta ajattele, jos joutuisit kaiken lisäksi kuuntelemaan jatkuvaa ylistyslaulua vaimostasi, joka urheasti hoitaa lastanne kotona?

 

[fortunate]

Jos mies tekee noin paljon töitä kodin ulkopuolella, on mielestäni kotona olevan (eli tässä tapauksessa naisen) tehtävä hoitaa koti täysin.

Pistä koville se vaimo, eihän tuollaisesta tule mitään.

 

[Katylina]

Vaimo on laiska ja mukavuudenhaluinen.

Kannattaa ilmoittaa, että jos asiat eivät ala muuttumaan ja koti ala olemaan kunnossa, vaimon on aika mennä töihin vaikka kuinka vikisisi. Ainahan voit heittää korttia, että sinä jäisit hänen sijaan kotiin, kahvittelu ja kaverit kelpaisivat varmasti sinullekin.

 

[vierailija]

Kotona ollessa laiskistuu. Pitäsi olla päivärytmi, milloin tehdään mitäkin. Aamupala, siivous/imurointi, leikkiminen lapsen kanssa, ulkoilu, päiväruoka, pyykkäys, seuraavan päivän ruoka suunnittelu, iltaruoan valmistus, ulkoilu/äiti ystävien tapaaminen. Koko illan pitäisi jäädä vapaaksi perheen yhteiseksi ajaksi. Ei kannata lepsuilla koska muuten homma ei toimi. Voisitko opastaa vaimoasi rytmiin esim. viikonloppuna. Paljon ehtii päivän aikana kun ei jää toimettomaksi.

 

[vierailija]

Miten tämä tilanne aikoinaan ratkaistiin?

Olit töissä 12 h päivässä, kuutena päivänä viikossa. Sun vaimoshan oli yh.

 

[vierailija]

Miten tämä tilanne aikoinaan ratkaistiin?

Olit töissä 12 h päivässä, kuutena päivänä viikossa. Sun vaimoshan oli yh.

Vanha ketju, mutta pakko tähän kommentoida, että normaaliin yh.n verrattuna tää eli kyllä melko luksus yh.n elämää, harvalla yh.lla on oma kodinhoitaja, joka siivoaa ja laittaa ruuan ja maksaa laskut .