"Epätoivoinen"
Vaimolla paljastui melkein vuoden kestänyt kiihkeä suhde. Molemmat toki myös ihastuivat toisiinsa. Nyt suhde on jäähyllä, lopullisesti tai toistaiseksi. Vaimo katuu ja sanoo, että haluaa yrittää vielä. Itse olen tarkertuja, voisin tarvita erilläänoloa.
Suhteemme on varsin pulmallinen: tunneyhteys, luottamus ja mm. seksi on kortilla. Olemme arjen, lasten ja erilaisten kriisien muovaamia suorittajia. En ole huomioinut häntä. Itseäni on vaivannut vaikea masennus, häntä muut kriisit.
Nyt voisi herätä, koota ajatukset, asiat voisi parantaa, yhteinen keskusteluapu on jo auttanut ymmärtämään lukkoja tunteissa. Mutta kuilu välillämme on valtava. Itse koen rakastavani häntä, vaimolta ikävä kyllä puuttuu tuo tunne. Se hävisi ikään kuin pesuveden mukana.
Haluamme siis yrittää.
Mutta:
Mitä tekisin? Asumusero vai yhdessä yrittäminen? Koen, että tarvitsisin välimatkaa. Asumusero on silti jotenkin varsin vahva toimi, varsinkin lasten kannalta. Myös vaimoni olisi hyvä ymmärtää, että en ole itsestäänselvyys.
Suhteemme on varsin pulmallinen: tunneyhteys, luottamus ja mm. seksi on kortilla. Olemme arjen, lasten ja erilaisten kriisien muovaamia suorittajia. En ole huomioinut häntä. Itseäni on vaivannut vaikea masennus, häntä muut kriisit.
Nyt voisi herätä, koota ajatukset, asiat voisi parantaa, yhteinen keskusteluapu on jo auttanut ymmärtämään lukkoja tunteissa. Mutta kuilu välillämme on valtava. Itse koen rakastavani häntä, vaimolta ikävä kyllä puuttuu tuo tunne. Se hävisi ikään kuin pesuveden mukana.
Haluamme siis yrittää.
Mutta:
Mitä tekisin? Asumusero vai yhdessä yrittäminen? Koen, että tarvitsisin välimatkaa. Asumusero on silti jotenkin varsin vahva toimi, varsinkin lasten kannalta. Myös vaimoni olisi hyvä ymmärtää, että en ole itsestäänselvyys.