Musta tuohon pitäs nyt löytyä balanssi. Homma ei voi pyöriä vain yhden mielipiteiden ja -halujen ympärillä. Kotona ja ruokapöydässä myös.
Elikkäs ehdotan tällasta mallia kun meillä (vähäsen, ei tietty toimi aina) : teitä olet nyt maininnut ainakin 4 syöjää perheestänne jotka voivat esittää toiveruokiaan. Äitin päivinä vaan sitkeästi syötte sitä terveysruokaa. Sinun ja poikien toivepäivinä syötte sitten tukevampia, mainitut uunilohi, läskisoosi, makkararuuat, lihamurekkeita ja -pullia, voissa silakkapihvejä, tuhteja piiraita, pihvejä ja melkein aina muussia/ uunissa eri tavoin hauduteltuja pottuja yms. ruokia mitä mun oma poika 14v. toivoo omina toiveruokapäivinään. Perheemme kasvissyöjän toivepäivinä on esim, sosekeittoja ja juurespihvejä.
Idea on siinä että keksitte yhdessä edes vähän, vaikka sen että vaimosi huomaa että esim. lihakeitto on oikeeta laihduttajan ruokaa ja sähän tiedät myös kuinka hyvää tuoreine ruisleipineen kunnon lihasoppa voi olla. Nyrkki sääntönä jotenkin se että ruokalistaan on mahduttava sekä itupäiviä että läskisoossipäiviä, arjen kiireen pizzeriapäiviä unohtamatta, niistäkin saa kaikista nykyään kunnon salaatteja hiilari- ja rasvakammoisille.
Perhe-elämä on muutenkin yhtä sovittelemista niin tässäkin asiassa.
