Vaimo on ihastunut toiseen mieheen.

["Jarppa"]

[QUOTE="Vieras";29112267]Mutta kyllähän vaimosi jo pettää. Miksi hyväksyt sen hiljaisesti? Te siis ihan keskustelette neutraalisti tuosta pettämistilanteesta?

Erikoinen suhtautumistapa sinulla, on osaa oikein astua kenkiisi kun itse vastaavassa tilanteessa latoisin suoralta kädeltä vaimolle kaikki ajatukseni ja lopuksi kieltäisin enää ikinä olemasta yhteydessä tähän kolmanteen osapuoleen tai sitten voisi kerätä kamansa ja lähteä talostanne HETI samalla sekunnilla, ilman lapsia.[/QUOTE]

No ei siitä ihan neutraalisti keskusteltu vaan oli se varmaan lähempänä riitaa ja ääntäkin korotettiin.

On kyllä itselläkin käynyt mielessä kieltää yhteydenpito tähän uuteen ihastukseen. Se taas on vähän vastoin toimintatapojani. En halua alkaa aikuista ihmistä rajoittamaan, enkä hänen kavereitaan valkkaamaan. Jos se niiden juttu jäisi kaveripohjalle, niin se olisi ok. Tosin voisi olla haastavaa luottaa jatkossakaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="Jarppa";29112202]Jäi muuten mainitsematta, että tämä vaimoni ihastuksen kohde on myös tahollaan naimisissa. Ovat olleet suurin piirtein yhtä kauan naimisissa kuin mekin. Vaimoni ihastuksen kohde on ilmeisesti valmis ajamaan sen avioliiton alas tämän uuden suhteen tieltä.[/QUOTE]

Mitä ihmettä ihmisten päässä nykyään liikkuu? Jos he ovat tavanneet tämän syksyn aikana, niin hehän ovat tunteneet vasta pari kuukautta???

 

[satutytti]

Tuskin sun vaimos saa yksinhuoltajuutta vaikka sitä hakis, yhteishuoltajuus teille varmasti tulis jos oot ihan normaali ja hyvä isä (ei mitään alkoholiongelmaa ym) ja niin kauan kun teillä on yhteishuoltajuus niin sun vaimo ei voi muuttaa lasten kanssa toiseen kaupunkiin ilman sun lupaa. Ja et tietenkään suostu siihen, jos vaimo hakee yksinhuoltajuutta. Ainakin siinä vaiheessa kun lapset kasvaa niin viikko-viikko systeemi vois toimia hyvin. Mutta sillon olis kyllä hyvä asua lähekkäin, ettei lasten koulu ym hoito olis kaukana.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Jarppa";29112280]No ei siitä ihan neutraalisti keskusteltu vaan oli se varmaan lähempänä riitaa ja ääntäkin korotettiin.

On kyllä itselläkin käynyt mielessä kieltää yhteydenpito tähän uuteen ihastukseen. Se taas on vähän vastoin toimintatapojani. En halua alkaa aikuista ihmistä rajoittamaan, enkä hänen kavereitaan valkkaamaan. Jos se niiden juttu jäisi kaveripohjalle, niin se olisi ok. Tosin voisi olla haastavaa luottaa jatkossakaan.[/QUOTE]

Tuota noin.. Miten mulle tulee sellainen fiilis, että reagoinnistasi päätellen teillä ei hirveästi ole rakkautta liitossanne? Voin toki olla väärässäkin, mutta suhtaudut kovin intohimottomasti pettämiseen, ja vielä mietit teetkö kärpäsestä härkäsen.

En ole pettänyt ikinä, mutta hypoteettisesti ajateltuna jos olisin, tuo sinun reagointisi ei kyllä olisi toivottu - ihan kuin sinulla ei tuntuisi edes missään.
Minua taas on petetty, nykyisen mieheni taholta, ja kyllä minäkin siihen asti olin sitä mieltä että aikuisen ihmisen menemisiä ei rajoiteta. No nyt rajoitetaan, ei vain minun toimestani vaan ihan on yhteinen päätös. Jos en luota ja tuntuu pahalta niin mieheni on valmis itse rajoittamaan menemisiään, minun ei tarvitse "kieltää". Yhdessä päätimme yrittää selvitä pettämisestä, näin myös teemme. Tosin mieheni ei ollut ihastunut.

Eihän vaimosi pääse ihastuksestaan yli, jos ruokkii sitä koko ajan?

 

[Tukeva apu]

Todella ymmärtäväisesti ja tilanteeseen nähden henkisesti kypsällä asenteella suhtaudut. Osoitat tässä näiden viestien perusteellakin viisautta jota vaimosi ei enää osaa/muista/jne. arvostaa (liikaa vapauksia). Tilanne on hankala, erityisesti lastesi + isyytesi kannalta, mutta suhdetta olisi luultavimmin hankala jatkaa, joutumatta kummalliseen psykologiseen kierteeseen. Lapset ovat tärkeimmät, joten pidä heistä kiinni vakauden ja jatkuvuuden tähden, olet huomattavasti vastuullisemman oloinen huoltaja!

 

["vieras"]

Rakastatko vaimoasi? kykenetkö rakastamaan siis tällaisenkin jälkeen? Minusta siinä on ratkaisu tälle tilanteelle, jos vielä rakastat, yrität tietenkin kaikin tavoin pelastaa suhteenne ja perheenne. Mutta lasten takia pelkästään et voi voittaa vaimoa takaisin itsellesi, jos hän on noin selvästi ihastunut, ja vaikuttaa enemmänkin siltä että hän on rakastunut. Eli nyt kysyt vaan vaimoltasi mitä hän oikein haluaa, ja toimit sitten sen mukaan. Jos hän haluaa toisen miehen, eikä ole valmis panostamaan teidän suhteeseenne, jätät hänet assp, ja yrität sopia sellaisen sopimuksen että saat nähdä lapsia yhtä paljon kuin hänkin.

 

["vieras"]

Nyt kuule otat ihan miesmäisesti siihen mieheen yhteyttä ja sanot että homma loppuu nyt justiinsa. Ota myös miehen vaimoon yhteyttä. Käy vaikka rimpauttamassa ovikelloa kun pariskunta kotona.
Vaimolle voit sanoa että etsii väliaikaiskämpän kunnes tilanne ratkeaa. Ottaisin heti yhteyttä lastenvalvojaan tms. ja aloittaisin prosessin.

 

["Tintti"]

Jarppi, luulen että sulla on pillu ja tää on viikonloppusatu.

 

[Halleluja]

Muita vastauksia lukematta, oi voi. Itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa toisin päin, tai miettinyt sen aloittamista, eli olen nainen, ihastunut toiseen ja mulla on mies, joka käyttäytyisi ehkä aika paljon samoin kuin sinä, noin alkuun.

Jos ette halua erota, niin voisitteko mennä parisuhdeterapiaan miettimään, mitä vaimon elämässä on nyt sellaista, johon tämä toinen mies (muka) on vastaus? Tai voisitteko ottaa aikalisän, erota joksikin aikaa ja katsoa, tuleeko vimon uudesta suhteesta oikeasti mitään. Ääk, toi on hirveä tilanne, oli kumpi hyvänsä.

Mulla ainakin liittyy tähän ihastukseeni paljon käsittelemättömiä tunteitani, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä romanttisen rakkauden kanssa, vaan ihmiseksi kasvamisen kanssa. Ja oon tuntenut oyseni tosi laiminlyödyksi pienten lasten äitinä, kun elämä muuttui täysin sinkkubuosista, jolloin -kurja myöntää - vain minä olin itselleni tärkein.

 

["vieras"]

Siis miksi ihmeessä olet antanut vaimon jatkaa suhdetta mieheen, eivät he mitään kavereita enää tuossa vaiheessa ole! Kai sen nyt itsekin tajuat, kun oikein mietit? Olet sallinut viestittelyt ja hyväksynyt jopa sen, että he ovat siirtyneet viestittelemään piilossa sinulta, ettet tulisi mustasukkaiseksi?? Haloo! Aika kova luottamus täytyy olla, jos kuvittelee, että siellä viestitellään vaan kaveripohjalta... Olet oikeastaan antanut vaimollesi luvan pettää sinua, ja hän käyttää sinun kiltteyttäsi ihan mennen tullen hyväkseen. Kyllä jo tuossa pusutteluvaiheessa olisi pitänyt laittaa stoppi koko touhulle, kyllähän nyt maailmasta sellaisiakin kavereita vaimollesi löytyy, ettei imuttelu kuulu asiaan. Toivon, että sinulta löytyy voimia sanoa ei tuollaiselle pettämiselle, alennat vain itseäsi siinä, vaikka kuinka ajattelet sen olevan lasten parhaaksi. Toivottavasti asiasi järjestyvät!

 

["ville"]

Juttu on Jarppa niin, että nainen menee aivan varmasti pidemmälle ihastuksensa kanssa. Sille et voi mitään. Voi olla, että heidän juttunsa lakastuu, mutta vastaavan kaltaista läheltä seuranneena voisin väittää, että kun tie on auki, sille jäädään.

Ryhdy valmistelemaan eroa: etsi asunto, ero vireille, aika lastenvalvojalle, jotta saat kertoa näkemyksesi asiasta, varsinkin mitä tulee tuohon vaimon olettamaan oikeuteensa 'omistaa' lapset.

Laastarin voi poistaa hitaasti tai nopeasti. Valinta on sinun. Paluuta menneeseen ei kuitenkaan ole joten unohda kiellot ja rajoitukset ja ota suunta eteenpäin.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Tintti";29112530]Jarppi, luulen että sulla on pillu ja tää on viikonloppusatu.[/QUOTE]

Näin mäki luulen.

 

[Nadalie]

Mun täytyy nyt takertua tohon asiaan, että vaimosi siis on itse kertonut sinulle kaiken? Ja kirjoittelee miehelle ihan pokalla sinunkin paikalla ollessasi? Mietin vaan että miksi. Ihanko rehellisyyttään, vai hakeeko "helppoa" eroa sillä että sinä jätät? Kuten joku sanoi niin vaikutat vähän vässykältä joka on helppo polkea jalkoihin oman mielensä mukaan. Ehkä hän hakeekin kaikella tuolla provosoinnillaan sitä että vaan "miehistyt", näytät kaapin paikan ja otat naisesi takaisin.. Itse en ole pettänyt koskaan, mutta eksäni oli semmoinen luonne joka ei oikeastaan koskaan pahemmin tunteitaan näyttänyt, enkä kokenut sitä intohimoa jota tunsin tarvitsevani, tietääkseni hänen haluavan minut.. Joskus yhteisessä illanvietossa baarissa minua tultiin iskemään hänen ollessa vieressä, eikä reagoinut mitenkään (hyvä ettei alkanut kaveeraamaan). Vaikka ilmoitin iskijälle mieheni olevan tässä vieressä, ja ettei minua kiinnosta, tämä jäi vielä röyhkeämmin jatkamaan. Vieläkään eksäni ei reagoinut. Kun vähän vastaavia kertoja oli tullut lisää. Aloin jo toivomaan että kerrankin mies olisi voinut vähän "machoilla" ja ilmoittaa minun olevan hänen vaimonsa ja tämän pokaajan tulisi poistua. Meni sekavaksi, mutta pointti toivottavasti tuli ilmi

 

["Jarppa"]

Kiitoksia kaikille vastauksista. Monista oli tosi paljon hyötyä. Paitsi nyt nimimerkin Tintti vastauksesta. Väärin meni molemmat kohdat. Voi kunpa tämä olisikin vain satua. Mutta joo, minä luen nuo tähän tulleet vastaukset rauhassa läpi ja vastailen niihin yksitellen jos tuntuu, että tarvii vastata.

 

["Jarppa"]

[QUOTE="Vieras";29112384]Tuota noin.. Miten mulle tulee sellainen fiilis, että reagoinnistasi päätellen teillä ei hirveästi ole rakkautta liitossanne? Voin toki olla väärässäkin, mutta suhtaudut kovin intohimottomasti pettämiseen, ja vielä mietit teetkö kärpäsestä härkäsen.

En ole pettänyt ikinä, mutta hypoteettisesti ajateltuna jos olisin, tuo sinun reagointisi ei kyllä olisi toivottu - ihan kuin sinulla ei tuntuisi edes missään.
Minua taas on petetty, nykyisen mieheni taholta, ja kyllä minäkin siihen asti olin sitä mieltä että aikuisen ihmisen menemisiä ei rajoiteta. No nyt rajoitetaan, ei vain minun toimestani vaan ihan on yhteinen päätös. Jos en luota ja tuntuu pahalta niin mieheni on valmis itse rajoittamaan menemisiään, minun ei tarvitse "kieltää". Yhdessä päätimme yrittää selvitä pettämisestä, näin myös teemme. Tosin mieheni ei ollut ihastunut.

Eihän vaimosi pääse ihastuksestaan yli, jos ruokkii sitä koko ajan?[/QUOTE]

Voi ehkä johtua siitä, että yritän kirjoittaa huolellisesti ja siinä saattaa jäädä pois pahin tunneryöpsy.

Minusta tuntui petetyltä. Mietin kyllä, että onko oikein tuntea niin, kun heidän juttu oli suuteluasteella, ei sen pitemmällä. Mutta siis juuri tästä asiasta puhuttiin torstai-iltana. Olin havainnut vaimossani jotain muutosta ja kysyin suoraan, että onko niiden välillä tapahtunut jotain lähentymistä. Samaan aikaisesti täällä oli tapahtunut etääntymistä. Vaimoni kertoi että juttu oli edennyt fyysiseksi. Siinä vaiheessa tunsin oloni petetyksi. Vaikea kuvailla millaista keskustelua aiheesta käytiin.

 

["Jarppa"]

Tuskin sun vaimos saa yksinhuoltajuutta vaikka sitä hakis, yhteishuoltajuus teille varmasti tulis jos oot ihan normaali ja hyvä isä (ei mitään alkoholiongelmaa ym) ja niin kauan kun teillä on yhteishuoltajuus niin sun vaimo ei voi muuttaa lasten kanssa toiseen kaupunkiin ilman sun lupaa. Ja et tietenkään suostu siihen, jos vaimo hakee yksinhuoltajuutta. Ainakin siinä vaiheessa kun lapset kasvaa niin viikko-viikko systeemi vois toimia hyvin. Mutta sillon olis kyllä hyvä asua lähekkäin, ettei lasten koulu ym hoito olis kaukana.

Tuossa on hyvä pointti. Täytyy ottaa paremmin selvää oikeuksistani.

 

["Jarppa"]

Todella ymmärtäväisesti ja tilanteeseen nähden henkisesti kypsällä asenteella suhtaudut. Osoitat tässä näiden viestien perusteellakin viisautta jota vaimosi ei enää osaa/muista/jne. arvostaa (liikaa vapauksia). Tilanne on hankala, erityisesti lastesi + isyytesi kannalta, mutta suhdetta olisi luultavimmin hankala jatkaa, joutumatta kummalliseen psykologiseen kierteeseen. Lapset ovat tärkeimmät, joten pidä heistä kiinni vakauden ja jatkuvuuden tähden, olet huomattavasti vastuullisemman oloinen huoltaja!

Kiitoksia kovasti kommentistasi



[QUOTE="vieras";29112428]Rakastatko vaimoasi? kykenetkö rakastamaan siis tällaisenkin jälkeen? Minusta siinä on ratkaisu tälle tilanteelle, jos vielä rakastat, yrität tietenkin kaikin tavoin pelastaa suhteenne ja perheenne. Mutta lasten takia pelkästään et voi voittaa vaimoa takaisin itsellesi, jos hän on noin selvästi ihastunut, ja vaikuttaa enemmänkin siltä että hän on rakastunut. Eli nyt kysyt vaan vaimoltasi mitä hän oikein haluaa, ja toimit sitten sen mukaan. Jos hän haluaa toisen miehen, eikä ole valmis panostamaan teidän suhteeseenne, jätät hänet assp, ja yrität sopia sellaisen sopimuksen että saat nähdä lapsia yhtä paljon kuin hänkin.[/QUOTE]

Kyllä rakastan. Olisin vielä halukas jatkamaan tämän jälkeenkin.

Pallo on nyt tavallaan vaimolla. Tästä asiasta on puhuttu jo monena päivänä. Myös äsken otin asian jälleen puheeksi. Hän ei tiedä mitä haluaa. Uskomatonta kyllä, että tästä ihastuksesta on tullut jo todellinen vaihtoehto tälle perhe-elämälle.

Jos tilanne menee sellaiseksi, että hän haluaa jatkaa tämän uuden ihastuksen kanssa, niin kyllä sitten lähtee eroprosessi vireille mahdollisimman pian.

 

["vieras"]

Voimia sulle! Parempi kun alat valmistelemaan eroa, ei tuosta enaa parisihdetta vaimosi Kanssa tule koska vaimosi on jo valintansa tehnyt. Han vain jatkaa ajattelematta perhettaan

 

["Jarppa"]

[QUOTE="vieras";29112431]Nyt kuule otat ihan miesmäisesti siihen mieheen yhteyttä ja sanot että homma loppuu nyt justiinsa. Ota myös miehen vaimoon yhteyttä. Käy vaikka rimpauttamassa ovikelloa kun pariskunta kotona.
Vaimolle voit sanoa että etsii väliaikaiskämpän kunnes tilanne ratkeaa. Ottaisin heti yhteyttä lastenvalvojaan tms. ja aloittaisin prosessin.[/QUOTE]

Tämä kävi mielessä. Mutta nyt tosiaan pallo on tavallaan vaimolla ja jos hän haluaa jatkaa tässä suhteessa, niin sitten aion muistuttaa tätä uutta ihastuksen kohdetta, pysymään kauempana vaimostani.

Tämän uuden ihastuksen vaimo nyt ilmeisesti tietää jo kuviosta. Siellä suunnalla saattaa olla ero tulossa.

Tuota väliaikaiskämppähommaa täytyy miettiä jos tämä päätöksenteko alkaa pitkittyä.

 

["Jarppa"]

[QUOTE="vieras";29112716]Siis miksi ihmeessä olet antanut vaimon jatkaa suhdetta mieheen, eivät he mitään kavereita enää tuossa vaiheessa ole! Kai sen nyt itsekin tajuat, kun oikein mietit? Olet sallinut viestittelyt ja hyväksynyt jopa sen, että he ovat siirtyneet viestittelemään piilossa sinulta, ettet tulisi mustasukkaiseksi?? Haloo! Aika kova luottamus täytyy olla, jos kuvittelee, että siellä viestitellään vaan kaveripohjalta... Olet oikeastaan antanut vaimollesi luvan pettää sinua, ja hän käyttää sinun kiltteyttäsi ihan mennen tullen hyväkseen. Kyllä jo tuossa pusutteluvaiheessa olisi pitänyt laittaa stoppi koko touhulle, kyllähän nyt maailmasta sellaisiakin kavereita vaimollesi löytyy, ettei imuttelu kuulu asiaan. Toivon, että sinulta löytyy voimia sanoa ei tuollaiselle pettämiselle, alennat vain itseäsi siinä, vaikka kuinka ajattelet sen olevan lasten parhaaksi. Toivottavasti asiasi järjestyvät![/QUOTE]

Olen sallinnut heidän juttunsa kaveripohjalta. Vaimollani ei ole ollenkaan ystäviä tältä paikkakunnalta ja muutenkin melko vähän reaalimaailman ystäviä. Muutamia on, mutta hekin ovat jääneet aikojen kuluessa muille paikkakunnille.

Olin iloinen kun hän vihdoinkin ystävystyi jonkun kanssa. Mutta se sittemmin on riistäytynyt käsistä. Se tosin selvisi torstaina, ja sille asialle laitettiin stoppi silloin.

Eilen illalla kun he viestittelivät ja vaimoni huomasi minun olevan selvästikin mustasukkainen, satuin huomaamaan viimeisen viestin, jonka hän lähetti. En lue toisten puhelimien viestejä, mutta puhelin oli jäänyt päälle, niin että viimeisin lähetetty viesti näkyi näytöllä. Ja siinä tosiaan oli maininta siitä, että jatketaan viestittelyjä netissä kun minä häiriinnyn siitä kun puhelimeen tulee viestejä. Tuosta taas minä tulin todella huonolle tuulelle ja oli kova työ saada itsensä rauhoiteltua. En nyt silloin ottanut asiaa puheeksi, koska en halunnut kertoa että tiesin tapauksesta, koska luin viestin hänen puhelimensa näytöltä.

Tuosta olen samaa mieltä, että kyllä niitä ystäviä löytyy varmasti sellaisiakin, jotka ymmärtävät soveliaan ystävyyden rajat.

 

["Jarppa"]

[QUOTE="ville";29112760]Juttu on Jarppa niin, että nainen menee aivan varmasti pidemmälle ihastuksensa kanssa. Sille et voi mitään. Voi olla, että heidän juttunsa lakastuu, mutta vastaavan kaltaista läheltä seuranneena voisin väittää, että kun tie on auki, sille jäädään.

Ryhdy valmistelemaan eroa: etsi asunto, ero vireille, aika lastenvalvojalle, jotta saat kertoa näkemyksesi asiasta, varsinkin mitä tulee tuohon vaimon olettamaan oikeuteensa 'omistaa' lapset.

Laastarin voi poistaa hitaasti tai nopeasti. Valinta on sinun. Paluuta menneeseen ei kuitenkaan ole joten unohda kiellot ja rajoitukset ja ota suunta eteenpäin.[/QUOTE]

Toivoisin myöskin, että tuo heidän juttunsa kuihtuu kokoon, mutta pahalta näyttää.

Täytynee alkaa ainakin henkisesti valmistautumaan eroon. Mahdollisen eron koittaessa tilanne on hyvä minun kannaltani. Talo on minun nimissäni ja asuntolaina on kokonaan minun nimissäni. Se on selvä, että minä jään tähän taloon asumaan. Toivottavasti myös pojatkin.

Autot ovat minun nimissäni. Niistä yhden laitan heti pois jos ero tulee. Säästää melkoisen siivun vuodessa kun ei tarvitse veroja ja vakuutuksia maksella.

Laastari poistetaan nopeasti jos sen suuntainen päätös tulee, että vaimon valinta onkin tämä uusi ihastus.

 

["Jarppa"]

Mun täytyy nyt takertua tohon asiaan, että vaimosi siis on itse kertonut sinulle kaiken? Ja kirjoittelee miehelle ihan pokalla sinunkin paikalla ollessasi? Mietin vaan että miksi. Ihanko rehellisyyttään, vai hakeeko "helppoa" eroa sillä että sinä jätät? Kuten joku sanoi niin vaikutat vähän vässykältä joka on helppo polkea jalkoihin oman mielensä mukaan. Ehkä hän hakeekin kaikella tuolla provosoinnillaan sitä että vaan "miehistyt", näytät kaapin paikan ja otat naisesi takaisin.. Itse en ole pettänyt koskaan, mutta eksäni oli semmoinen luonne joka ei oikeastaan koskaan pahemmin tunteitaan näyttänyt, enkä kokenut sitä intohimoa jota tunsin tarvitsevani, tietääkseni hänen haluavan minut.. Joskus yhteisessä illanvietossa baarissa minua tultiin iskemään hänen ollessa vieressä, eikä reagoinut mitenkään (hyvä ettei alkanut kaveeraamaan). Vaikka ilmoitin iskijälle mieheni olevan tässä vieressä, ja ettei minua kiinnosta, tämä jäi vielä röyhkeämmin jatkamaan. Vieläkään eksäni ei reagoinut. Kun vähän vastaavia kertoja oli tullut lisää. Aloin jo toivomaan että kerrankin mies olisi voinut vähän "machoilla" ja ilmoittaa minun olevan hänen vaimonsa ja tämän pokaajan tulisi poistua. Meni sekavaksi, mutta pointti toivottavasti tuli ilmi

Joo siis kaikki alkoi siitä, kun yhtenä päivänä kotiin tulleessaan vaimoni kertoi, että tämä hänen ystävänsä on ihastunut häneen. Tilanne oli siinä vaiheessa ihan ok ja vaimoni oli vain otettu siitä, että joku on häneen ihastunut. Sitten kului jonkin aikaa ja aavistin muutoksia vaimoni tunteissa. Kysyin asiaa ja hän vastasi, että on alkanut myöskin tuntea ihastusta. Tästä on nyt aikaa noin kuukausi.

Tästä asiasta on aina silloin tällöin ollut puhetta. Olen sanonut monesti, että ystävyyssuhde on ok. Tältä pohjalta on nyt melkein kuukausi mentykin. Reilu viikko sitten puhuttiin tästä tilanteesta. Vaimoni mukaan ihastuminen oli laantumassa. Mutta sitten viikkoa myöhemmin, aloin aavistella jotain ja kysyin, että onko heidän välillään tapahtunut jotain.

Eli näin tämä tilanne on kehkeytynyt. Kysymyksiin on aina saanut rehellisiä vastauksia. Se on tietenkin hyvä. Ei nyt oma-aloitteisesti ole tullut kertomaan, mutta kysyttäessa on.

Ymmärsin tuon pointin esimerkistäsi

 

["Jarppa"]

[QUOTE="vieras";29113940]Voimia sulle! Parempi kun alat valmistelemaan eroa, ei tuosta enaa parisihdetta vaimosi Kanssa tule koska vaimosi on jo valintansa tehnyt. Han vain jatkaa ajattelematta perhettaan[/QUOTE]

Kiitoksia

 

["lumi"]

[QUOTE="Jarppa";29112111]En nyt ihan tarkkaan tiedä, miksi tämän tänne kirjoitan. Ehkä haluaisin jotain kommentteja tai jotenkin muuten vaan jakaa tämän tilanteen.

Eli kuten otsikostakin näkyy, vaimoni on ihastunut toiseen mieheen. Me olemme olleet naimisissa noin 5,5 vuotta. Meillä on kaksi poikaa, 6 ja 2 vuotiaat. Meillä on mennyt ihan hyvin, mitä nyt joskus on ollut jotain riitaa, mutta siis noin niin kuin yleisesti ottaen on ihan hyvin mennyt.

Nyt elokuussa vaimo palasi äitiyslomalta jatkamaan opiskeluitaan viimeiseksi vuodeksi. Siellä opistossa vaimoni tapasi täydellisen kopion itsestään tosin miespuolisena. He ovat niin toistensa kaltaisia. Alussa olin vilpittömän iloinen vaimoni puolesta. Hänellä kun ei ole oikein koskaan ollut paljoa ystäviä.

Tässä parin kuukauden kuluessa on kehittynyt kaikenlaisia tunteita ja nyt ollaan ajauduttu tilanteeseen, jossa heidän on vaikea pitää näppejään toisista erossa. Useina päivinä ovat kuulemma viime viikolla ja tällä viikolla päätyneet suutelemaan. Annoin sen anteeksi. Onneksi eivät olleet sen pidemmälle menneet. Seksistäkin ovat kuulemma puhuneet, mutta onneksi eivät päätyneet harrastamaan sitä.

Jo aiemmin olimme vaimoni kanssa on sovittu pelisäännöistä; mielestäni on täysin ok olla sillä asteella mitä ystävät ovat ja siihen ei kuulu kaikenlainen kähmiminen ja suuteleminenkaan. Ja sitten kuitenkin he päätyivät tähän.

Minua häiritsi kun hän iltaisin viestitteli tämän kanssa. Myönnän, että olen tullut mustasukkaiseksi. Ratkaisuksi ongelmaan he keksivät jatkaa viestittelyä nettifoorumin kautta, jossa minä en ole rekisteröityneenä.

Kyllä minä aavistan mihin tämä menee vääjäämättä. Erostakin olemme puhuneet, mutta en haluaisi romuttaa perhettämme. En näkisi poikiemme kasvavan. En haluaisi olla pelkästään viikonloppuisä. Olen itse kasvanut ilman isää, en haluaisi samaa kohtaloa omille pojillemme.

Olen yrittänyt ottaa vaimoani huomioon kaikin erilaisin tavoin. Se nyt vain tuntuu olevan jokseenkin hyödytöntä kun hän niin kovasti kaipailee sitä uutta ihastustaan. Nyt on juuri alkanut viikon syysloma ja vaimo kaipailee tätä uutta ihastusta jo nyt. Joutuu peräti viikon olemaan näkemättä häntä.[/QUOTE]

Sä oot kyllä hyvä mies..ei voi muuta sanoa :0 Et voi kuitenkaan antaa kaikkea anteeksi, mutta ymmärrän, että teillä on perhe, siis lapsetkin niin heidän takiaankin pitää yrittää, mutta aika pahalta kuulostaa :0

 

["Ihmettelevä"]

Eikö susta tunnu yhtään pahalta, kun jäät yksin? Eikö siis tunnu oikealta tai tarpeelliselta syyttää vaimoa siitä, että jäät yksin? (Jos niin käy) Kun tuntuu, että 99% ihmisistä suhtautuu niin.