Vaimo hoitoon...

Onko arvon palstalaisilla kokemuspohjaa miten läheisen hoitoon ohjaaminen tapahtuu käytännössä?

Eli nyt kun tuntuu että viimeisen parin vuoden aikana ollaan ajauduttu siihen tilanteeseen, että vaimolle tarvisi saada hankittua mielenterveydellisistä syistä apua, mutta mitä ilmeisimmin vasten hänen omaa tahtoaan, koska tämän tyyppiseen oireiluun tai sairastamiseen hän ei itse ole koskaan suostunut apua hakemaan.

Nimimerkillä elämänlanka hukassa

 

mita tarkoitat? mita on tapahtunut?

 

vastentahtoista jos hoitoon pitäis saada niin sitten pitäisi olla ihan todella sekaisin että sellanen onnistuu

 

Vasten tahtoaan hoitoon joutuu/voi joutua vasta kun tilanne on jo paha, mm. henkilö on vaaraksi itselleen tai muille. Siten saisit ehkä vaimos hoitoon (jos on lapsia) että tekisit ls-ilmon ja sossusta tulisi ukaasi että hoitoon tai lapset huostaan, mutta haluatko lähteä siihen...

 

En ole lähdössä lastensuojelun kautta asiaa purkamaan, koska olen itse täysin kykenevä huolehtimaan lapsista ja tarjoamaan heille turvallisen ympäristön.

Lähinnä hänen henkilökohtaisiin ahdistus, paniikki, pakko-oire, narsismi ynnä vastaaviin apua olin ajatellut hakea jotain kautta, en ole itse lääkäri niin en luonnollisestikaan osaa diagnosoida mikä ongelma on, mutta karkea arvio että näillä alueilla liikutaan.

 

Jätä se sika.

 

En ole lähdössä lastensuojelun kautta asiaa purkamaan, koska olen itse täysin kykenevä huolehtimaan lapsista ja tarjoamaan heille turvallisen ympäristön.

Lähinnä hänen henkilökohtaisiin ahdistus, paniikki, pakko-oire, narsismi ynnä vastaaviin apua olin ajatellut hakea jotain kautta, en ole itse lääkäri niin en luonnollisestikaan osaa diagnosoida mikä ongelma on, mutta karkea arvio että näillä alueilla liikutaan.

Kuulostaa tuiki tavalliselta naiselta. Naisen hysteria ei ole sairaus.

 

Jos nyt puhutaan tosiaan noista tiloista eli lähinnä neurottistyyppisistä oireista ja mahdollisesti persoonallisuushäiriöstä jos kuvailusi pitää paikkansa niin ei mitään pakkohoidon mahdollisuutta. Jos henkilö on todellisuudentajuton, psykoottinen tai psykoottisesti masentunut niin silloin yhteiskunta voi toimia potilaan tahtoakin vastaan. Lähinnä minullekin tuli mieleen sossut, ls ja sitä kautta jos vaimosi käytös on haitallista lapsille. Miten hoitaa kodin ja lapset, omat asiansa? Tai sitten yksi vaihtoehto olisi pariterapiaan ja sieltä hommaa kokonaisuudessaan selvittelyyn.

 

Kerää kamat ja lähde lasten kanssa. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Muuten sairastutte koko perhe.

 

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/palvelut/etsi_parisuhdepalveluja/neuvonta-ja_terapiapalveluhaku2/?x208641=12707

 

Soita oman terveysaseman ajanvaraukseen ja selitä tilanne. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen yhteydenottaja tuollaisella asialla, ja terveysasemalla osaavat hoitaa tällaisiakin tilanteita. Joku sieltä juttelee puhelimitse vaimosi kanssa, jos saat rouvasi puhelimeen.

Ahdistus, paniikki ja pakko-oireet eivät ole peruste tahdonvastaiseen hoitoon, joten vaimoasi voit vain houkutella ja suostutella - et pakottaa - hakemaan apua.

 

[QUOTE="jokuvaan";30197561]Soita oman terveysaseman ajanvaraukseen ja selitä tilanne. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen yhteydenottaja tuollaisella asialla, ja terveysasemalla osaavat hoitaa tällaisiakin tilanteita. Joku sieltä juttelee puhelimitse vaimosi kanssa, jos saat rouvasi puhelimeen.

Ahdistus, paniikki ja pakko-oireet eivät ole peruste tahdonvastaiseen hoitoon, joten vaimoasi voit vain houkutella ja suostutella - et pakottaa - hakemaan apua.[/QUOTE]


Joo, sinne vaan soittamaan niin ohjaavat tämän edgarin hoitoon

 

Ei todellakaan aleta mainetta pilamaan tuollaisilla hyodyttomilla soitteluilla. Ei tilanne mene siita kuin huonommaksi. Ap, ei ole olemassa sellaista kuin pakkohoito huonoille aviopuolisoille ja aideille. Jos tilanne on paha, niin muutto erilleen ja avioero on ainut ratkaisu, jos toinen ei suostu itseaan hoitamaan kuntoon. Varaa aika itsellesi perheneuvolasta ja mene juttelemaan tilanteesta. Kuulostaa silta, etta tarvitset tukea tilanteessa.

 

Monipuolisia neuvoja ja ihan kaikkia ei ole tullut mieleenkään, mutta jotain käsitettiin ehkä myös tarkoituksella tai trollaamisen takia myös väärin. Kun nyt olen rakastamani naisen kanssa naimisissa, en ole muuttamassa muualle tai hakemassa eroa (siis mikäli tämä ei jää ainoaksi vaihtoehdoksi auttaa häntä ongelmissaan).

Haluaisin tähdentää ettei nämä jonkun hysteriaksi tai neurooseiksi nimittämät ongelmat häiritse minua, sopeudun tilanteeseen ja olen kykenevä hoitamaan arjen rutiinit siitä huolimatta, hoidanhan siis jo tässä vaiheessa myös vaimon asiat. Käytännössä hän ei ole nyt poistunut kotoa kahteen vuoteen, viimeisen lapsen syntymän jälkeen kertaakaan, ainoastaan kun olen saattajana mukana niin normaalit lääkärikäynnit on käyty yhdessä.

En koe että pariterapiat tai minnekään terveyskeskukseen soittelut auttavat, ei suostu lähtemään tai soittelemaan näistä aiheista, kieltää ongelman myös itseltään siitä kysyttäessä, yleensä suuttuu ja alkaa "hysteerisesti" (teitä lainatakseni) raivoamaan. Pitää siis jatkaa suostuttelua, sitä on jo aika pitkään tehty ilman tulosta.

 

Itse varmasti kokeilisin soittaa mielenterveystoimistoon tms. ja ehkä varmaan ajan itselleni, voisi saada hyviä keinoja miten tilanteessa tulisi edetä tai miten tilanteeseen saisi helpotusta.

 

Sullahan on ku raivotautinen koira siel kotona järsimässä jalkaansa, naiset

 

Toivottavasti saatte asiat reilaan. Eivätkö lapset ihmettele äidin käytöstä? Eikö siis käy pihalla, vieraisilla, sukulaisilla, kaupassa ym?

 

peesaan komya 08:22 , sieltä voisi saada neuvoja miten itse toimia ja kenties saada vaimo tajuamaan hoidon tarve pikkuhiljaa (jos tilanne ei ole akuuttina päällä vaan arki sujuu jotenkuten)

 

Siis tilanne ei häiritse sinua ap, eikä vaimoasi joka tilanteessa ilmeisesti kokee olevansa edes hieman suojassa ja omassa hallinnassa. Niin ketä tilanne häiritsee? Jos vaimosi viihtyy mieluumin omassa rauhassa? Voisitko kutsua teille jonkun tuttavanne kylään tasaisin väliajoin, jotta vaimosi pikkuhiljaa alkaisi taas sopeutua hieman sosiaalisempaan elämään, ehkä siitä saisi kimmokkeen muutokseen ja perspektiiviä elämän kulkuun?

 

Ihan ensiksi. Olet aivan mahtava mies. Jaksat huolehtia perheestäsi, vaikka taakka on tässä tilenteessa valtava. Varmasti myös oma jaksamisesi on vaakalaudalla ja varsinkin jos tilanteeseen ei tule muutosta.

Soita mielenterveystoimistoon. Tai ylipäätään keskustele jonkun lääkärin tai vaikka neuvolan kanssa. Kuule, terapeutit eivät tongi asioita. Mutta jos vaimollasi on jokin asia siellä taustalla, ongelman purkuun tarvitaan apua, mutta vain jos hän haluaa.

Meillä on ollut tilanne, jossa tarvitsimme perheterapiaa. Me saimme vanhempina ihan käytännön apuja auttaa lastamme paranemisessa. Samalla tavalla saat apua. Vaikka ajattlet, että pärjäät, mutta tässä tilanteessa ovat myös lapset mukana. Mikäli he ovat niin isoja, hekin miettivät mikä tilanteessa on vialla.

kenelläkään ei ole valtaa hajottaa teitä, eikä kukaan voi pakottaa teitä perheenä mihinkään.

Paljon voimia. Olet ollut rohkea ja rakastava. Ihana juttu!:heart:

 

Niin vallitseva tilanne häiritsee itseäni lähinnä siltä osin että töihin pääseminen on ollut tämän vuoden kokonaan tauolla, mutta olen toki tyytyväinen ajasta lapsien kanssa, vaikka se aiheuttaa taloudellisen ahdingon. Mutta tilanteeseen ratkaisua ajattelin etsiä koska näen että toinen puolisko ei ole millään muotoa tyytyväinen elämäänsä neljän seinän sisällä, toki olen reilun kymmenen kertaa vaimon ulos saanut pihatöihin, mutta ei sen kauemmas mene ja oletan syyksi jonkinlaista paniikkihäiriötä (vaikka ei saisi olettaa mitään). Puhuu matkustelusta, kaupassa käynnistä ja pitkään lasten kanssa kotona olemisen jälkeen töihin menosta, mutta tiedän että ei siihen ole kykenevä ilman mitään muutosta.

 

Kiitos rohkaisusta myös, kun eihän sitä koskaan tiedä mistä se lopullinen ratkaisu löytyy.

 

Koska tämä alkoi? Liittyykö lasten syntymään?

Minkälainen neuvolatäti teillä on? Jos on hyvä tyyppi, kokeile soittaa hänelle. Ovat monesti todella päteviä auttamaan. Hän saattaisi tulla käymään kotona, jos se vaimollesi sopisi. Etenkin jos kyseessä voisi olla synnytyksen jälkeinen masennus tms.

 

Niin vallitseva tilanne häiritsee itseäni lähinnä siltä osin että töihin pääseminen on ollut tämän vuoden kokonaan tauolla, mutta olen toki tyytyväinen ajasta lapsien kanssa, vaikka se aiheuttaa taloudellisen ahdingon. Mutta tilanteeseen ratkaisua ajattelin etsiä koska näen että toinen puolisko ei ole millään muotoa tyytyväinen elämäänsä neljän seinän sisällä, toki olen reilun kymmenen kertaa vaimon ulos saanut pihatöihin, mutta ei sen kauemmas mene ja oletan syyksi jonkinlaista paniikkihäiriötä (vaikka ei saisi olettaa mitään). Puhuu matkustelusta, kaupassa käynnistä ja pitkään lasten kanssa kotona olemisen jälkeen töihin menosta, mutta tiedän että ei siihen ole kykenevä ilman mitään muutosta.

Joskus voi käydä niin, että omien lapsien saaminen "laukaisee" omassa psyykkeessä jotakin lapsuuden/nuoruuden traumoja. Voiko kyseessä olla synnytysmasennus?
Tarvitset ammattitaitoista apua.

Ja suhtautumista tilenteeseen: minulla on lupa pyytää apua, jotta perheeni saa apua.
Et ole heikko mies jos et pysty tätä itse hoitamaan. Jotkut asiat ovat sellaisia mitä ei vaan voi itse ratkaista. Mielenterveys kuuluu niihin. Saatte keskusteluapua ja sinä käytännön apua, neuvoja.

Vaimosi tarvitsee sinua paranemisessa, siksikin et itse saa palaa loppuun tämän asian kanssa.

Toivon hyvää perheellesi, toivottavasti asiat alkavat saada uusia tuulia.

 

Ehdottomasti alkoi viimeisen vaikeamman ja niin sanotun yllätyslapsen jälkeen, on toki alkutilanteesta ehkä jo helpottanutkin hieman, syntymän jälkeen otin pariin kertaan puheeksi synnytyksen jälkeisen masennuksen, mutta tuntui keskustelu kääntyvän uhkailuksi (ero, itsemurha) ja raivoksi. Sitä en ole sitten kehdannut ääneen hänelle sanoa, neuvolatäti on mukava mutta puolet käynneistä mitä ollaan käyty yhdessä on ollut hyvää esitystä ja puolet jäänyt käymättä jollain verukkeella.