Estupido
Ei mennyt edellisen viestin kirjoittamisesta vuorokauttakaan, kun asiaa alettiin puimaan. Aivan käsittämätöntä kyllä, asiallinen keskustelu täysin ilman verta, kyyneleitä ja desibelejä. Oli aika hämmentävää, kun vaimo on aina ollut sellainen tuuliviiri, josta ei tiedä millä hetkellä räjähtää ja minuutin päästä ei ole mikään.
Asiat saatiin muuten puhutuksi halki, mutta lapsiasialle ei voida mitään. Sain kuulla jälleen, että vaimoa on vaihdettava, jos jälkeläisiä lisää haluan. Vitun masentavaa.
Koulutus- ja työasiasta sanoin, että jotain kehitystä on tapahduttava hänen itsensä vuoksi, oltiin sitten jatkossa yhdessä tai ei. Muutosta en kyllä usko asiassa tulevan, vaikka miten painostaisin.
Vähemmän rakastettavana luonteenpiirteenä hänellä on päivittäinen räjähtely pikkuasioista niin minulle, tytölle, kotieläimille kuin vaikka imurillekin. Kerroin, etten pysty rakastamaan häntä enää niinä hetkinä vähääkään. Nyt sitten onkin ollut kotona pari päivää mukavan rauhallista...
Mutta minkäs sitä kukaan luonteelleen mahtaa, joten takaisin arkeen palattaneen parissa viikossa.
Valitettavasti hän jäi nyt löysään hirteen roikkumaan, kun ei saanut minulta ikuisen rakkauden ja avioliiton vakuuksia, mutta tyttären vuoksi lupasin yrittää. Typerää sinänsä meidän kaikkien kannalta, kun arvaa ettei mikään loppujen lopuksi muutu. Ei mene montaa kuukautta niin kaikki on taas ennallaan.
Asiat saatiin muuten puhutuksi halki, mutta lapsiasialle ei voida mitään. Sain kuulla jälleen, että vaimoa on vaihdettava, jos jälkeläisiä lisää haluan. Vitun masentavaa.
Koulutus- ja työasiasta sanoin, että jotain kehitystä on tapahduttava hänen itsensä vuoksi, oltiin sitten jatkossa yhdessä tai ei. Muutosta en kyllä usko asiassa tulevan, vaikka miten painostaisin.
Vähemmän rakastettavana luonteenpiirteenä hänellä on päivittäinen räjähtely pikkuasioista niin minulle, tytölle, kotieläimille kuin vaikka imurillekin. Kerroin, etten pysty rakastamaan häntä enää niinä hetkinä vähääkään. Nyt sitten onkin ollut kotona pari päivää mukavan rauhallista...
Mutta minkäs sitä kukaan luonteelleen mahtaa, joten takaisin arkeen palattaneen parissa viikossa.
Valitettavasti hän jäi nyt löysään hirteen roikkumaan, kun ei saanut minulta ikuisen rakkauden ja avioliiton vakuuksia, mutta tyttären vuoksi lupasin yrittää. Typerää sinänsä meidän kaikkien kannalta, kun arvaa ettei mikään loppujen lopuksi muutu. Ei mene montaa kuukautta niin kaikki on taas ennallaan.