vaikka se kuolema onkin luonnollinen asia vanhusten kohdalla,niin silti..

..se sattuu ja itkettää kuitenkin,kun se oman läheisen kohdalle sattuu

mun pappa, vähän päälle 7-kymmentä, on nyt tajuttomana sairaalassa.rytmihäiriöiden takia sinne meni ja nyt aamulla mennyt tajuttomaksi,tukoksia sielltä täällä ja tuolla,liuotushoitoa saa.

ei oikein itse pysty tässä mitään tekemään vaan on olo vähän sellainen .. rauhaton. plaah.

 

:hug: Voimia. Jos yhtään lohduttaa, niin et voi vaikuttaa asioihin vaikka kuinka murehdit ja pyörit.

Meillä tilanne tavallaan päin vastoin. Täällä odotellaan sitä ilouutista, että yksi setäni pääsis jo pois, on yli 80, sairastanut viimeiset 20 vuotta rajua ja kamalaa tautia, nyt viimeistään sallisi hänen lähteä nopeasti, mutta ei. Toista viikkoa nyt ollut kiikun kaakun. :'(

 

Ihmisten kuuluu syntyä ja kuolla, mutta se ei koskaan tule olemaan helppoa.
Oma pappani kuoli 64 vuotiaana syöpään, ensin keuhkosyöpä joka loppujen lopuksi levisi aivoihin. Hän taisteli syöpää vastaan yli 30 vuotta.
Kuolemasta on nyt 2 vuotta, enkä ole vieläkäään käsittänyt asiaa. Pikkuhiljaa sen alkaa sisäistämään mutta se ei ole koskaan helppoa eikä se tapahdu sormia napauttamalla.
Voimia ja jaksamisia sinulle ! Toivottavasti pappasi ei vielä poistu keskuudestamme

 

Mielestäni ole niin vanhus vielä vähän päälle 70v. Tätini on sen ikäinen ja erittäin toimelias, tekee vapaaehtoistyötä ja on virkeä vaikka ylipainoakin on.

 

Kyllä se sattuu ja itkettää. Oma mummini kun lähti se oli sekä helpotus että samalla teki kamalan kipeää menettää se tärkeä lähimmäinen. Voimia ap!

 

Mulla myös yli kasikymppinen mummo, joka sairastaa syöpää ja hiipuu silmin nähden. Pää pelaa, mutta muuten mennyt vointi huonommaksi. Tuntuu, ettei lääkäritkään enää muuta voi kuin yrittää pitää olon edes siedettävänä sen aikaa, kun loppua odotellaan. Itse asun kauempana, joten aina kun kotoa soitetaan, mietin, joko nyt tulee tieto kuolemasta. Muutaman kerran jo olen käynyt tapaamassa "viimeistä kertaa", vaikka eihän sitä kukaan ääneen sano.

Uutta itselleni tässä on se, että pitää selittää tulevaa myös omalle lapselle. Mietin myös, miltä omasta äidistäni tuntuu, sekä sitä, miten ihmeessä vastaavassa tilanteessa toimisin, jos kyseessä olisi oma äitini, kun välimatkaa on 200km.

 

kiitos kaikille tsempeistä.

mä kans tässä pelkään joka kerta kun puhelin soi,että NYT. lapsilleni en ole kertonut vielä mitään,vasta sitten kun/jos on jotain lopullista kerrottavaa.

 

pappa kuoli sunnuntaina . tuntuu,että ei sitä vieläkään tajua,vaikka tajuaakin..

nyt sitten edessä hirveä härdelli omaisuuden ja velkojen
kanssa..voihan perunkirjoitus.

 

Osanotto.. niin se sairaus vie ja reilu 70-vuotiaalla olisi muuten voinut elinpäiviä vielä ollakin.

 

Osanotto.. niin se sairaus vie ja reilu 70-vuotiaalla olisi muuten voinut elinpäiviä vielä ollakin.

kiitos.
niin,eihän sitä varmasti koskaan ole liian vanha elämään.
mutta kaikella on aikansa. ja onneksi pappani lähti niinsanotusti saappaat jalassa .

 

pappa kuoli sunnuntaina . tuntuu,että ei sitä vieläkään tajua,vaikka tajuaakin..

nyt sitten edessä hirveä härdelli omaisuuden ja velkojen
kanssa..voihan perunkirjoitus.

Hetikö omaisuuden kimpussa ollaan? Pitäis kai hautajaiset ensin hoitaa?

 

Hetikö omaisuuden kimpussa ollaan? Pitäis kai hautajaiset ensin hoitaa?

no pakkohan noita papan asioita on alkaa heti hoitamaan.. ottaa selvää veloista, katkoa sopimuksia jne. mitään suurta jaettavaa ei tosiaan jää,muistoja ennemminkin.
hautajaisia tottakai samalla tässä järjestellään,siinäkin miettimistä miten kulut jaellaan, minne haudataan, mitä tarjotaan sun muuta.

 

Osanottoni... :hug:

Niin... se tässä elämässä onkin ristiriitaista, että on paljon vanhoja ihmisiä, jotka toivovat jo kuolevansa, eivätkä pääse pois ja sitten sellaiset kuolevat, jotka vielä haluaisivat elää... päivittäin törmään tähän omien asiakkaideni keskuudessa : /

 

no pakkohan noita papan asioita on alkaa heti hoitamaan.. ottaa selvää veloista, katkoa sopimuksia jne. mitään suurta jaettavaa ei tosiaan jää,muistoja ennemminkin.
hautajaisia tottakai samalla tässä järjestellään,siinäkin miettimistä miten kulut jaellaan, minne haudataan, mitä tarjotaan sun muuta.

Ei kai tuon ikäisellä luulis velkoja olevan? Taitaa kuitenkin olla, jos mietitään kulujen jakamista...

 

Ei kai tuon ikäisellä luulis velkoja olevan? Taitaa kuitenkin olla, jos mietitään kulujen jakamista...

no,kaikki meistä ihmisistä eivät osaa hoitaa raha-asioitaan,ei kai se ole ylläri kellekään.
mutta kulujen jakamisella tarkoitin hautajaiskuluja.

 

no,kaikki meistä ihmisistä eivät osaa hoitaa raha-asioitaan,ei kai se ole ylläri kellekään.
mutta kulujen jakamisella tarkoitin hautajaiskuluja.

Niitähän minäkin tarkoitin. Kuolinpesästähän ne vainajaan kohdistuvat menoerät maksetaan.

 

Niitähän minäkin tarkoitin. Kuolinpesästähän ne vainajaan kohdistuvat menoerät maksetaan.

mutta ei niitä voi ottaa ennen perunkirjoituksia.vainajan tilit on tyhjiä,ainoa omaisuus on asunto-osake,jonka myynnistä joskus tulee mitä tulee. joten käytännössä hautajaiset pitää nyt maksaa meidän omaisten omista rahoista.

 

mutta ei niitä voi ottaa ennen perunkirjoituksia.vainajan tilit on tyhjiä,ainoa omaisuus on asunto-osake,jonka myynnistä joskus tulee mitä tulee. joten käytännössä hautajaiset pitää nyt maksaa meidän omaisten omista rahoista.

Näin se aika monellakin menee. Raskasta kaiken ohella vielä hoidella noita raha- ja myyntikuvioita.

Osannottoni.

 

Tuollainen tilanne voi joskus tulla eteen jokaiselle ei se hautaaminen ilmaista ole vaan lopulta hyvinkin kallista. Mutta pappasi hautaaminen ja omaisuus, eikö se lähinnä koske hänen lapsiaan ja mahdollista puolisoaan, eikä niinkään lapsenlapsia?

 

Tuollainen tilanne voi joskus tulla eteen jokaiselle ei se hautaaminen ilmaista ole vaan lopulta hyvinkin kallista. Mutta pappasi hautaaminen ja omaisuus, eikö se lähinnä koske hänen lapsiaan ja mahdollista puolisoaan, eikä niinkään lapsenlapsia?

pappa oli tehnyt testamentin,jossa minut mainitaan,joten siksikin olen mukana näissä hommissa.. mummo on kuollut jo vuosia sitten.
tosin vaikka en olisi perijänäkään niin silti haluisin osallistua.. mulla ei omaa isää ole ollut ja pappa oli vähän kuin isähahmo pienenä (ja isonakin) mulle.

 

Osanottoni.

Äitini kuoli yli 75 -vuotiaana muutama kuukausi sitten. Häveten muistelen ihmettelyäni siitä, kuinka syvästi ex-anoppini suri oman äitinsä (mielestäni "luonnolista") kuolemaa 78 -vuotiaana. Olen itse nyt todennut, että suru on ihan yhtä syvää, menetti läheisensä ns. nuorena tai sitten vanhana. Ainoa ero minulla on ollut tunnen kuoleman "vääryydestä".

 

mutta ei niitä voi ottaa ennen perunkirjoituksia.vainajan tilit on tyhjiä,ainoa omaisuus on asunto-osake,jonka myynnistä joskus tulee mitä tulee. joten käytännössä hautajaiset pitää nyt maksaa meidän omaisten omista rahoista.

Ei niitä otetakaan sieltä tililtä nyt. Jos maksat jotakin itse, siitä pitää laittaa kuitit perunkirjoituksiin, saat ne takaisin sitä kautta.

 

Ei niitä otetakaan sieltä tililtä nyt. Jos maksat jotakin itse, siitä pitää laittaa kuitit perunkirjoituksiin, saat ne takaisin sitä kautta.

joo,tiedetään.

 

joo,tiedetään.

Alkuperäisestä viestistäsi ei tuo ilmennyt. Melkein hain jo rautalangan.

 

Ei vanhemman ihmisen kuolema sen helpompi ole kuun muidenkaan ja miksi edes pitäisi olla? Kyllä minä välillä jo näin etukäteen suren omien vanhempieni pois menoa ja toivon tietenkin että he saavat elää hyvää elämää vielä monia vuosia. Minun isäni on myös yli 70-vuotias ja on vielä hyvässä kunnossa ja äitini on vähän nuorempi ja hyvässä kunnossa hänkin.