Vaikka ei edes paljoa toivo, niin aina vaan pahemmalle se tuntuu :(

Aapee on kuin pieni lapsi joka kiukuttelee kun ei saa lahjoja. Kannattaisi kasvaa aikuiseksi.

 

Aina vaan pahemmalle siis tuntuu se, että mies ei jouluna muista periaatteensa vuoksi. Hänestä se ei ole vaan milläänmuotoa tarpeellista. Itse muistan miestä joka joulu, isänpäivä, syntymäpäivä jne. Hän ei muista minua, vaikka miten pieniä toiveita esittäisin. Esim. ässä-arpa, kylpytakki tai vaikka sukat. Tai edes halaus ja sanat "Hyvää joulua / syntymäpäivää / äitienpäivää!" Mutta nuokin on liikaa, ei pakettia, ei halausta. Vuosi vuodelta olo on kurjempi ja asia tuntuu pahemmallle kerta kerran jälkeen kun mies vielä tietää, että miten mulla mieli pahoituu siitä, että näin on.

Ollaan 13 vuotta oltu yksissä ja kertaakaan ei mies ole muistanut juhlapäivinä. Mutta minua se ei haittaa, ostan itse mitä tarvitsen. Ota rennosti. Tosin mua helpottaa se että mies on muuten asteikolla 1-10 noin numero 15.

 

Aina vaan pahemmalle siis tuntuu se, että mies ei jouluna muista periaatteensa vuoksi. Hänestä se ei ole vaan milläänmuotoa tarpeellista. Itse muistan miestä joka joulu, isänpäivä, syntymäpäivä jne. Hän ei muista minua, vaikka miten pieniä toiveita esittäisin. Esim. ässä-arpa, kylpytakki tai vaikka sukat. Tai edes halaus ja sanat "Hyvää joulua / syntymäpäivää / äitienpäivää!" Mutta nuokin on liikaa, ei pakettia, ei halausta. Vuosi vuodelta olo on kurjempi ja asia tuntuu pahemmallle kerta kerran jälkeen kun mies vielä tietää, että miten mulla mieli pahoituu siitä, että näin on.

Mä en silti tajua, että miksi joku tavara toisi onnen...onhan tossa toki että haluas tms. olis ok myös, mutta tollasta tavaran perään vinkumista en ymmärrä.
Tiedätkö ap millaisia miehesi vanhemmat ovat? Usein malli periytyy kotoa?

Meillä aikuiset ei osta toisilleen "Koskaan" mitään lahjoja, meillä on yhteiset (pienet) rahat ja ostetaan sitten oikeesti halutaan ja tarvitaan. Meille tää on molemmille oikeasti ok, jos jommalle kummalle ei olis niin tehtäis sitten toisin.

Kurjinta tossa sun tilanteessa on se, ettei mies juttele asiasta ja sovi jotain. Toisaalta olisko kivaa saada häneltä jotain kun tietää että se on NIIN älyttömän vaikeaa...

 

Minä kyllä tuossa tapauksessa lahjoisin sitä ihaninta läheisintä ihmistä, eli itseäsi. Käytä mieheesi käyttämäsi lahjarahat omiin lahjoihisi, ja sitten aidosti iloitset niistä jouluna/synttärinä. Minä olen vuosikausia ostanut itselleni kirjan joululahjaksi (paitsi tänä vuonna) ja se on aina ollut yksi parhaista lahjoista :xmas:

 

:hug:

 

kertoo äijästä kaiken jos Suomileijona-koru on hänen tyylistään

 

Voikun ikävää. Mun ex-mies ei myöskään muistanut mua kuin todella harvoin. Ikävintä oikeastaan on tällä hetkellä se, että ei ole myöskään opettanut lapsiamme muistamaan minua -itse muistutan heitä ostamaan isällensä lahjan/onnittelemaan merkkipäivinä. Tosin nyt jouluna en sitä tehnyt ja alan väsyä siihen, kun tiedän, että toinen ei sellaista eteeni tee.

 

Joululahjoista kiukuttelivia akkoja palsta täynnä

 

Yleensä ihmisillä on luontainen tahto olla mieliksi niille, joita rakastavat, joista välittävät ja joita kunnioittavat.

Ap:n mies....no, mun olisi kovin vaikeaa elää kyseisen kaltaisen tyypin kanssa :/

Ap:lle halit :hug:

 

Jos tiedät että on periaatteesta kiinni, niin en kyllä ymmärrä ongelmaa? Minkä vuoksi aikuisten pitää toisilleen lahjoja laittaa? Etenkin puolisoiden, varsinkin yhteisistä rahoista?

Älä osta sinäkään miehellesi. Ethän ole hänen äitinsä miksi pitäisi laittaa äitienpäivälahjaa? Kai teillä lapset tekee äitienpäivälahjat?