Vaikeita asioita....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jassåå
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En kävisi siellä.

Mun lapset eivät kävisi siellä.

Mies saisi vapaasti käydä, siihen en puuttuisi.

Meillä saisi käydä tapaamassa lapsia selvinpäin. Yhdenkin kerran jos ottaneena tulisi, niin siihen loppuisi nekin tapaamiset sitten.

Yrittäisin hankkia lasten elämään "vara-isovanhemmat". Joku kiva naapurin mummu, kummitätini, tms.

Näin minä toimisin, jos tilanne olisi tuollainen.
 
Itse laittaisin kokonaan välit poikki. Juu olen hirmuinen kamaluus mutta välillä tuo tapa lähentää ihmisiä ja monet asiat saattavat muuttua. Ihan oikeasti. Joskus ei mutta joskus kyllä.
Jos ei ymmärretä hyvällä niin silloin pitää opettaa pahalla, vaikka aikuisia ei kuuluisikaan opettaa mutta tässä tapauksessa se ei olisi pahitteeksi.
Hetkeksi kokonaan täydellinen hiljaisuus...
 
Minä olen tehnyt pesäeron moisiin ihmisiin jo aika päivää sitten. En tarvinut sellaista elämää jossa minut, lapseni ja puolisoni haukutaan viikottain, välissä jopa päivittäin. Ilmoitin anopille että jos ei osaa käyttäytyä kuin ihmiset niin voi pysyä poissa. Nyt on kohta 4v. eletty rauhallista elämää ilman haukkumisia :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja saanen kysyä;27387735:
"Miehellenikin tekis hyvää olla pitämättä mitään yhteyttä vanhempiinsa, kun jatkuvasti saa kuulla ettei tee mitään oikein..."

kyllä tämä siltä vaikuttaa,että sinä olet siellä miehelle asiasta sanonut.

Aikamoinen kristallipallo saa olla jos tosta lauseesta pystyy tekemään johtopäätöksiä sanomisista.

Mä käsitän ton lauseen ihan mielipiteeksi. Perustelukin löytyi samasta lauseesta.
 
Anoppisi kuulostaa aivan mummoltani, piilopulloista lähtien. Tavallaan ymmärrän mummoani, koska hänen elämänsä on ollut varsin kivikkoista, mutta silti tuota "terapia"muotoa en voi hyväksyä.

Olen ottanut useaan kertaan mummoni kanssa yhteen hänen juomisestaan, mutta tulokset eivät häävejö ole olleet. Kukaan muu ei uskalla osallistua, mutta jäkärrävät sitten seläntakana. Lähinnä mykkäkoulua on ollut riitojen jälkeen, mutta koska sukulaisista olen se, joka asui mummoani lähinnä ja olin se joka aina auttoi häntä kaikessa, ei tämä pidemmän päälle toiminut.

Raskausaikana mummoni seura sai minut ja vauvani ihan fyysiseen vaaraan pariin kertaan ja tein selväksi, ettei sama voi jatkua, jos haluaa olla yhteydessä minuun ja tyttäreeni. Mummollani onkin mielestäni mennyt nykyään paremmin, hänen miehensä asuu jossakin kaukana eivätkä näin ollen ota yhteen ja pahin juopporäyhääjäkaverinsa heitti veivinsä viimeinkin, niin mummollani ei vastaavaa seuraa ole. Asumme nykyään kauempana ja soittelen mummolleni useita kertoja viikossa, mutta puhelu loppuu heti jos mummoni on kännissä, joten hyvin harvoin juo enää ainakaan niin, että sen humaisin puhelimitse. Hän myös toivoo meitä vierailulle luokseen kun harvoin käymme kotikaupungissani, joten pysyttelee selvänä ja tuntuu voivankin paremmin. Ehkä jotenkin heräsi siihen, että haluaa olla elossa vielä lastenlastenlasten vuoksikin.
 

Yhteistyössä