Vaikeinta, mitä olet elämässäsi kokenut?

Pikkuveljen kuolema oman käden kautta esikoisemme 2v synttllreiden aattona.

Ei kai noista koskaan kokonaan yli pääse eikä tarvikaan. pikkuhiljaa elämä kuitenkin palasi omiin arkisiin uomiinsa ja asiaa on pystynyt käsittelemään. Myös omat syyllisyydentunteet ovat helpottaneet, jotenkin tapahtuneen alkoi hyväksyä vaikka sen jättämät jäljet näkee joka kerta kun on äitiin yhteyksissä.

 

Masennus joka alkoi jo lapsena on ollut vaikeaa, lääkitys auttanut siihen. Yksinäisyys. Syrjäytyminen. Levottoman lapsen kasvatus. Ero lasten isästä, jonka kans kyllä palattiin yhteen...

 

Äidin henkinen sairastuminen ollessani 3v., pitkä vuosi täysin psykoosissa olevan äidin kanssa, sen aikainen nälkä ja hygienian ja ulkoilun puute. Huostaanotto ja sijaisperheet.
Ystävien vaikeudet vuosien varrella.

 

oman lapsen pahoinpiteleminen masentuneena, oma avioero

 

Vaarini menehtyi 3 viikkoa sitten ja se on ylivoimaisesti vaikein asia elämässäni :'(
Noin muuten ottaen elämäni on ollut varsin helppoa eli ei ole ollut hankalia asioita/menetyksiä.

 

- suhde tyttäreni isän kanssa, sen suhteen päättyminen (joka loppujen lopuksi oli hyvä asia, mutta sen ymmärtäminen vei kauan)
- tyttäreni isän temput lasta kohtaan (sen takia 5v:ni käy psykologilla)
- mummini kuolema 2003
- tämän vuoden kesä, kun 1,5kk sisällä menetin 3 läheistä sukulaista

Hiljalleen eteenpäin, asioista puhuminen on tosi tärkeää, onneksi tukenani on ihana puoliso, sukulaiset ja oma rakas tyttäreni on minun oma päivänpaisteeni.

 

Sairastuminen kaksisuuntaiseen. En ole päässyt sinuiksi asian kanssa vaikka aikaa on jo mennyt. Lääkityksen avulla selviän, mutta huonoja kausia näkyy silti tulevan.

 

Pikkuveljen itsemurha.
Melkein 10 v. kestäneen parisuhteen loppuminen ilman ennakkovaroitusta.

Veljen kuolemasta olen selvinnyt pikkuhiljaa, oli pakko jatkaa koska odotin esikoistani. Muistelemalla veljeä ja viettämällä aikaa perheen kanssa toinen toista tukien.

Parisuhteen päättymisestä pääsin yli alkuun laittamalla tiukasti asiat järjestykseen ja tekemällä paljon töitä. Pikkuhiljaa asian vaan hyväksyi ja muutaman kuukauden päästä tapasinkin sielunkumppanini. Tämän jälkeen en suhteen loppumista enää harmitellut ja nykyisin olenkin paljon onnellisemmassa liitossa.

Elämäni tärkeimmän ohjeen olen saanut mummoltani; Elämä kantaa. Siihen uskon.

 

10 vuoden huumehelvetti.Kaikki loppui siihen kun tulin raskaaksi ja sain itteni kuiville.Päivääkään ei mene etten kaikkea miettis tai ettei menneisyydessä tehdyt asiat tulis vastaan joka päiväisessä elämässä..

 

* Onnellinen lapsuus jota varjosti äidin masennus (tämän sain tietooni / ymmärsin vasta aikuisena)
* Ex- mieheni fyysiset pahoinpitelyt sekä eromme jälkeiset kaksi vuotta jatkuvan pelon ja tappouhkausten varjostamana pienen lapsen kanssa
* Äitini syöpä
* Oman lapseni levottomuus, päihteet ja perhekotiin meneminen