Vaikein päätös ikinä...

[QUOTE="Jenis";30327051]Monesti läheiset on niitä pahimpia syyllistäjiä, valitettavasti Ei tosin mun tapauksessa, en kertonut asiasta kuin niille joiden oli pakko/oikeus tietää ja sain heiltä kyllä tukea ja apua.

Mä harkitsin asiaa, tulin siihen tulokseen ettei muita vaihtoehtoja ole, ja sitten tein mitä täytyi. Kyllähän pohdiskellessa tuli unettomia öitä vietettyä, mutta harvoin isot päätökset helppoja on.[/QUOTE]

siihen et ja vatut i do it enyway ja lapin naiset jotka on kyllä aina sanomassa mikä oikein nih joutuu tyytymään siihen sitten jos se on siis mun päätös... 5 tätiä ja yksi äiti jos ne kaikki ryöpyttäis samaan aikaan nih sit saattaisin olla tiukilla siis tohon syyllsitys hommaan .. hyvä että sie sait jeesiä tossa hommassa ei se oo helppoa päättää tollasesta asiasta ja se joka tulee sillon syyllistämään on erittäin julma.

Noh tässä mua muuten opetti aikoinaan tupac näillä sanoilla... ei muuten koulussa kerrota miehille näin


I wonder why we take from our women
Why we rape our women, do we hate our women?
I think it's time to kill for our women
Time to heal our women, be real to our women
And if we don't we'll have a race of babies
That will hate the ladies, that make the babies
And since a man can't make one
He has no right to tell a woman when and where to create one..

 

[QUOTE="Jep jep";30326761]No joo, ei se alkio välttämättä fyysistä tuskaa koe, kun abortti tehdään. Tuskinpa nappi otsaankaan fyysistä kärsimystä kenellekään ehtii tuottaa, siinähän kuolee heti. Jos tämä on argumentti, niin... No, eipä siitä sitten sen enempää.[/QUOTE]

No ei kuule mitään muutakaan tuskaa. Munasolu ei hedelmöityshetkellä muutu tuntevaksi olennoksi. Aikuinen ihminen ehtisi sentään tuntemaan tuskaa menettämästään loppuelämästä ennen laukausta, ja jo syntyneen ihmisen kuolema aiheuttaa sitä paitsi tuskaa lähipiirille. Alkion "kuolema" aiheuttaa tuskaa korkeintaan odottavalle ja raskauden keskeytykseen päätyneelle naiselle, mutta jos päätös on kaikkien edun kannalta paras mahdollinen, tietysti kannattaa sitäkin kärsimystä pyrkiä minimoimaan. Sinä sen sijaan pyrit vain lisäämään kärsimystä kommenteillasi, onpa humaania. Et kai oikeasti kuvittele, että paasauksellasi saisit jonkun synnyttämään vastentahtoisesti lapsen?

 

Karu totuus on, että abortti on juuri niin hankala ja kamala asia kuin siitä tekee. Se on vakava ja perusteellisesti harkittava asia ja kyllähän sitä pitäisi välttää viimeiseen saakka, mutta minkäs teet kun joskus käy huono tuuri. Oman aborttini koin lähinnä voimaannuttavana kokemuksena ja sekuntiakaan en ole katunut. Iloinnut kyllä oikeasta päätöksestä.

 

[QUOTE="Jep jep";30326839]No, juu, en suoraan sanottuna pysty samaistumaan ja lohduttamaan henkilöä, joka on ilmeisesti jo päättänyt tappaa jälkikasvunsa, ja hakee täällä muiden abortin kannattajien ja kannustajien hyväksyntää päätökselleen. Itse en ikimaailmassa laittaisi itseäni ja omaa mukavuudenhaluani oman jälkikasvuni edelle. Sitä taidetaan kutsua myös äitiydeksi...[/QUOTE]

Äitiys ei ole yhtä kuin marttyyrius. Se kannattaisi tällä palstalla useammankin sisäistää.

 

Et sinä sinne sänkyyn "päätynyt" vaan päätit mennä, koska naiminen on kivaa. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.

 

Minä miettisin asiaa nyt siltä kannalta ainakin, että olet ottanut jälkiehkäisypillerin. Mitähän se on alkiolle tehnyt? Toisaalta se ei edes ollut alkio vielä silloin, kun sen otit mutta vaikuttaakohan se pilleri jotenkin. En tiedä. Tuota itse miettisin ja päätyisin ehkä aborttiin.
Olen aika heikko ihminen ja miettisin myös et mitä muut ajattelee. Noin ei pitäisi ajatella.
Mieti asiaa tarkkaan joka kantilta. Toisaalta jos vauvan pidät niin tukiverkoston ainakin saisit jo neuvolan toimestakin. Elarit Kelasta jne jos et isää tunne.
Masennusta voi hoitaa hyvin keskustelemallakin ja stressittömyyttä voi opetella. Ei lapsen kanssa tarvi leikkiä joka hetki tai viihdyttää. Lapsen on hyvä oppia leikkimään myös itsekseenkin.
Jos pidät lapsen niin kyllä varmasti saat voimia molempien hoitamiseen. Isompi menee sitten jo eskariin kun toinen syntyisi. Pienemmän voisit ihan hyvin laittaa myös hoitoon jos tuntuu, että masennus iskee pahemmin. Lääkevaihtoehtojakin on monia.

 

Jos olisin sinä niin ensinnäkin aloittaisin heti masennuslääkkeen käytön uudelleen ja sitten odottaisin vähintään sen 2 viikkoa että pystyt tekemään oikean päätöksen. Jos on vakavasti masentunut niin se voi vääristää päätöksentekokykyä pahastikin. Abortintekoa voi lykätä tuon 2 viikkoa hyvin.

Sitten selvittäisin saatavilla olevat tukiverkot neuvolasta jos päätät pitää lapsen. Tuettuna voisit hyvin pärjätä kahden lapsen kanssa siinä missä yhdenkin, varsinkin kun ikäeroa tulisi kuitenkin jo jonkin verran. Sitäpaitsi masennus on parannettavissa oleva sairaus, eli tuen tarve on mahdollisesti vain väliaikainen.

Henk.koht. mielipiteeni on se että ihmisen tulee kuunnella omaatuntoaan ja jos se pistää vastaan tällaisissa asioissa, niin toimia niin kuin itse kokoee oikeaksi, eikä nojata liikaa toisten mielioiteisiin tai kokemuksiin.

Oon itsekin yh-äiti ja minulla on mt-sairaus, ja pitäisin kyllä lapsen jos tulisin uudelleen raskaaksi, kaikesta huolimatta. Elämä on ihme.

 

Tsemppiä ap. Minustakin abortti on paras vaihtoehto tilanteesssasi.

 

vai että solumöykky joka ei tunne mitään? ei vaan elävä ihmine!! http://www.lopettakaatappaminen.info/

 

Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Pidin lapsen. Se oli paras päätökseni ikinä. Ikäeroa lapsillani juuri tuo 5 vuotta. YH olen edelleen.

 

Viikolla 6 tekisin yhtään empimättä. Vko 8 jälkeen miettisin enemmän. 6 ja 7 viikoilla ollaan alkiossa ja abortti on helppo. Kesitysvaiheen erot ovat joka viikko ispja tuossa kohtaa. Eli en ainakaan lykkäisi päätöstä.

 

[QUOTE="Jep jep";30326839]No, juu, en suoraan sanottuna pysty samaistumaan ja lohduttamaan henkilöä, joka on ilmeisesti jo päättänyt tappaa jälkikasvunsa, ja hakee täällä muiden abortin kannattajien ja kannustajien hyväksyntää päätökselleen. Itse en ikimaailmassa laittaisi itseäni ja omaa mukavuudenhaluani oman jälkikasvuni edelle. Sitä taidetaan kutsua myös äitiydeksi...[/QUOTE]

Hyvä äiti ei a) Käytä ehkäisyä miehensä kanssa, jos hänellä sellainen on b) Hankkii tarvittaessa spermaa vaikka lähipubista, ettei vaan yksikään munasolu menisi hukkaan ja jäisi nauttimatta hyvästä äitiydestä.

 

vai että solumöykky joka ei tunne mitään? ei vaan elävä ihmine!! Pro Life Suomi

Nyt on taas niin puolueettoman kuuloinen nettiosoite että ei tarvitse edes klikata tietääkseen mitä kouhkaamista tuo sisältää

"Elävä ihminen" on edelleen eri asia kuin kuuden viikon ikäinen alkio. Ihan joka ikiseltä kantilta ajateltuna.

 

En mikään sankari, vaan tavallinen lapsiaan rakastava äiti. Surullista, jos sinulla oma mukavuudenhalu jne. menee kaiken muun edelle.

Sairas voi olla, ja monet sitä joskus elämän varrellaan ovatkin. Sanopa esimerkki sairaudesta, jossa raskautta ei voi kestää? Raskautumisen kestää, mutta raskautta ei?

Meillä on lapsilla ikäeroa 1v4kk. Palasin töihin (olin jo raskaana) syyskuussa ja iskiaskipu meni heti niin pahaksi että ilmoitin melkein heti jääväni hoitovapaalle. Sen 2kk ennen hoitovapaan alkua olin melkeinpä enemmän sairaslomalla kuin töissä. Vauva syntyi viikolla 37, viikkoa ennen jouduin supistusten takia sairalaan ja nukkumaan synnytyssalissa.
Sen jälkeen olinkin kuukauden melkein liikuntakyvytön, en tiedä mikä meni p*skaksi selässä. Itkua vääntäen piti nousta joka aamu sängystä kun kävi niin kipeää, ulkona käymisestä oli edes turha haaveilla koska asutaan hissittömän talon kolmannessa kerroksessa. Synnytyskivut eivät olleet mitään verrattuna siihen (ja olen kuitenkin molemmat synnyttänyt ilman kivunlievitystä).

Ja kyllä mä päätin silloin, että jos vuoden sisällä tulen raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin aborttia ei tarvitse edes miettiä kahta kertaa.

 

Jos olisin sinä niin ensinnäkin aloittaisin heti masennuslääkkeen käytön uudelleen ja sitten odottaisin vähintään sen 2 viikkoa että pystyt tekemään oikean päätöksen. Jos on vakavasti masentunut niin se voi vääristää päätöksentekokykyä pahastikin. Abortintekoa voi lykätä tuon 2 viikkoa hyvin.

Lääkitys saattaa auttaa vasta useamman kuukauden päästä (2-6 kuukautta), jos silloinkaan. Vain noin 13 % mielialalääkkeiden käyttäjistä hyötyy lääkityksestään.

 

vai että solumöykky joka ei tunne mitään? ei vaan elävä ihmine!! Pro Life Suomi

Hienoa propagandaa. Totuus on kylläkin aivan jotain muuta kuin tuon sivuston mukamas shokeraavat kuvat.

 

Lääkitys saattaa auttaa vasta useamman kuukauden päästä (2-6 kuukautta), jos silloinkaan. Vain noin 13 % mielialalääkkeiden käyttäjistä hyötyy lääkityksestään.

Näin. Ja jos sen lääkityksen aloittaa, niin tilanne useimmiten jopa pahenee ensimmäisten viikkojen aikana. Ahdistuneisuus voi lisääntyä, voi olla pahoinvointia ja muita oireita. Lääkityksen aloittamisellaa ei tähän tilanteeseen eikä päätökseen ole siten ainakaan mitään abortin vastaisia vaikutuksia, vaan ahdistuneempana on entistä valmiimpi aborttiin.

 

Karu totuus on, että abortti on juuri niin hankala ja kamala asia kuin siitä tekee. Se on vakava ja perusteellisesti harkittava asia ja kyllähän sitä pitäisi välttää viimeiseen saakka, mutta minkäs teet kun joskus käy huono tuuri. Oman aborttini koin lähinnä voimaannuttavana kokemuksena ja sekuntiakaan en ole katunut. Iloinnut kyllä oikeasta päätöksestä.

Tämä ei kyllä pidä yhtään paikkaansa että abortti on juuri niin hankala kuin siitä tekee. Itse luulin tekeväni aikoinani oikein enkä todellakaan halunnut tehdä siitä kamalaa, mutta se oli elämäni rankin ja traumaattisin kokemus, jonka jälkeen jouduin sairaalaan psyykkisen kuormituksen takia. En todellakaan sano, että näin käy kaikille, mutta toinen tuntemani ihminen teki abortin jälkeen itsemurhan. Eli ihan rehellisyyden nimissä tämä on yksilökohtainen kokemus, josta ei ole mitään yhtä "karua totuutta".

Kannattaa ottaa huomioon, että myös abortti on kokemus joka täytyy kantaa loppuelämänsä ajan. Enkä ole abortin vastustaja, pelkästään realisti.