Skipatkaa tämä viesti, jos ette halua lukea, mutta tulin kirjoittamaan kannustustyylisen viestin. Ainakin yritän valaa teihin uskoa, vaikkakin fakta on se, että jotkut ei edes hoidoilla raskaudu, mutta iso osa kuitenkin.
Oma tarinani lapsettomuuden saralla alkoi vuonna 2002 jolloin alettiin toivoa vauvaa. Vauvaa ei kuulunut ja vuonna 2003 mentiin naimisiin ja toivo vielä eli, että jos tärppäis. Paineita alkoi kasautua ulkopuolelta, kun kaikki olettivat mahan paisuvan heti papin aamenen jälkeen. Kuitenkaan näin ei käynyt. Yksityislääkäri laittoi lähetteen ensin mun gynekologisen tutkimuksen jälkeen julkiselle lapsettomuuspolille ja miehelle lähetteen siemennesteanalyysiin. Sieltähän tuli vastauksena azenoteratozoospermia eli siittiöiden liikkuvuus/muoto oli häiriintynyt. Määrällisesti siittiöitä oli paljon eli luomuraskautuminen ei pitänyt olla mahdotonta. Nopsaan päästiin sit munkin tutkimuksiin eikä musta löytynyt mitään vikaa verikokeiden tai putkien aukiolotestin perusteella. 2004 tehtiin 3 inseminaatiota. Kaikki negaa. Vuosina 2005-2006 tehtiin 3 IVF-hoitoa, joista 2 ekaa pitkällä kaavalla. Follikkeleita olikin tosi hyvin, mutta iso osa niistä tyhjiä. Alkioita tuli vähän ja nekin huonolaatuisia. Toisella kerralla siirrettiin 2 alkiota, mutta toisella kerralla ei ollut kuin 1 siirrettävä. Pakkaseen ei saatu mitään. Tulokset negaa. Kävin välillä psykologillakin, kun mieleni alkoi olla todella maassa ja katkeruus kaikkia nopeasti raskautuvia kohtaan oli valtava. useampi ystäväni odotti vauvaa. Tulin melko epäsosiaaliseksi, kun en vain jaksanut muiden vauvauutisia ja hehkutusta. 3. IVF tehtiin lyhyellä kaavalla ja mukana joku lääke minkä piti estää noita tyhjiä folleja muodostumasta. Tällä konstilla saatiinkin 1 TOP alkio ja mukaan siirrettiin vähän heikompi yksilö. Negaa. Masensi, kun lääkärikin sanoi, että raskautumisen mahdollisuudet oli olleet tosi hyvät. Hoitoihin tuli miettimistauko ja sit soittiki julkisen lääkäri, että kun oli noin hilkulla eikä aiemmin alettu sitä lyhyen kaavan hoitoa niin saadaan vielä yksi kerta, mutta kannattaisi harkita lahjamunasoluja. Että jos mun muniksissa onki joku vika mitä ei nykyisellä diagnostiikalla vielä huomata.
Oltiin jo aiemmin mun ystävän kans puhuttu munisten luovuttamisesta ja nyt alettiin harkita sitä tosissaan. Vuosi 2007 pidettiin taukoa ja suunniteltiin munisluovutusta tarkkaan ja puhuttiin paljon. Samalla löytyi myös munasarjasta kystä mikä leikattiin sit ennen lahjasoluhoitoon lähtemistä vuonna 2008. Samalla löytyi endometrioosia vas. munasarjasta, lantiosta, vatsakalvolta, virtsarakosta. Olin tätä epäilly kovien kipujeni takia jo vuosia, mutta se ei näkynyt ultrassa niin ei sitä oikein lääkärit ottaneet tosissaan.
Eka lahjasolusiirto(turesiirto) tehtiin toukokuussa 2008. Alko hyvnlaatuinen eikä lääkäri usklatanut siirtää kuin yhden. Negaa. Eka PAS oli elokuussa 2008 (kahden alkion siirto) ja siitä kemiallinen raskaus. Oli jo siitä tosi iloinen, sillä koskaan en ollut nähnyt viivan viivaa tikussa (enkä nähnyt nytkään kun tulos oli verikokeesta), mutta tiesin, että kohtuni ei ole ihan kuollut. Sovittiin miehen kans, että nämä on viimeiset hoidot. 3.PAS tehtiin marraskuussa 2008 ja mukana tällöin kortisoni endon takia sekä miniaspiriini tehostamaan kohdun mikroverenkiertoa. Siirrettiin 2 alkiota. Nega. Viimeiset alkiot siirrettiin helmikuussa 2009. Lääkkeinä jälleen kortisoni ja annos nostettiin veilä siirron jälkeen,sekä miniaspiriini. Tietokone laski todennäköisyyden raskautumiselle 34%. Tästä vihonviimeisestä PAS:istä tein kuitenkin sen elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin. En ollut uskoa silmiäni,kun sen tein ennen verikoepäivää. Verikoearvo ei ollut mikään huippukorkea, mutta normaalin rajoissa kuitenkin. Vuotelin myös lähes koko ajan raskauden ekat 13 viikkoa, mutta raskaus kuitenkin jatkui ja marraskuussa 2009 syntyi lapsemme.
Lääkärikin sairaalassa jo kutsui meitä vaikeiksi tapauksiksi, mutta niin vain onnistuttiin, vaikka jossain vaiheessa olin ihan varma, että ei onnistuta koskaan. Älkää luovuttako, vaikka onhan se niinkin, että johonkin se raja on noissa hoidoissakin vedettävä. Ei se ihan koko elämä voi kulua vain noissa hormoneissa/hoidoissa juoksemisessa.
Bardolino