Vaikeeta...

En ois ikinä uskonu että tarvii tulla johonkin keskustelupalstalle purkamaan itteensä,mutta nyt on pakko. Olen 21v(joo tiedän oon nuori mutta kenoilut voi jättää väliin),kolmen ihanan lapsen isä. Lasten äidin kanssa seurusteltu noin 7 vuotta,mutta nyt taitaa tulla ero. Oon ihan rikki enkä tiedä mitä tehdä.
Asumme edelleen yhdessä koska olen lähdössä inttiin tammikuun alussa enkä ala nyt etsimään kämppää. Ongelma on siinä että en osaa hyväksyä sitä että, ei ole enää olemassa "meitä",minua ja (ex)puolisoa. Hän on yhä elämäni rakkaus ja tulen aina rakastamaan häntä sydämeni pohjasta. En haluaisi ketään muuta naista elämääni mutta ihminen minäkin pohjimmiltani olen,eli läheisyyden kaipuu on valtava. Enkä ole ketään elämääni hakemassakaan ajattelin vain miten kauan kestän "menetettyä rakkautta".
Kamala tunne kun ihmiselle jonka kanssa on viettänyt suuren osan elämästään sanoo että:"Rakastan sinua" ei saa mitään vastausta takaisin. Vaikka ihan hetki sitten vielä kuuli ne ihanat sanat "niin mäkin sua.". Mielestäni mitään peruuttamatonta välillämme ei ole tapahtunut,ei olla petetty toisiamme,eikä mitään alkoholismia tms. Emännällä vaan tunteet loppu meikäläistä kohtaan. Ja nyt kelailen jatkuvasti mitä ois pitäny tehdä toisin tai jättää tekemättä. Haaveilen suuresti että palattais yhteen,mutta taitaa toisella puoliskolla olla vähän eri suunnitelmat...Se ei suostu ees keskutelemaan enään vaan sanoo että "eiköhän me oo kaikki asiat jo puhuttu." Enkä nyt tässä väitä että tää tilanne ois yksin (ex)emännän ansiota eiköhän näihin aina kaks puoliskoa tarvita. Oon ollu välillä aikas kusipää,jättäny huomioimatta,rähjänny lapsille,jne...

Huh,helpottipas se. Tähän ei tarvitse kommentoida mitään,halusin vain purkaa itteäni johonkin.
Kommunikoikaa, huomioikaa,rakastakaa toisianne,ovat itsestäänselvyyksiä ,mutta niitä ei saa unohtaa...

Parempaa uutta vuotta ja onnea parisuhteisiin.

T:Jani
:\|
 
Pakko kommentoida tuohon ikääsi että olet tosi nuori kolmen lapsen isäksi! :) Ovatko lapsesi minkä ikäisiä/kaikki samalle naiselle?
Entä onko naisesi saman ikäinen kuin sinä?

Onko teillä kummallakaan (sinulla tuskin kun olet niin nuori) ollut muita suhteita ennen toisianne? Siis pidempiaikaisia?
Itse olen ain aollut sitä mieltä että kannattaa ensin hieman "kokeilla elämää" ennen kuin vakiintuu ja alkaa tekemään lapsia.Muuten siinä käy kuten teille eli halutaankin kokea jotain muuta ja erilaista.
Valitettavasti näin siinä aika usein käy!

Todennäköisesti naisesi haluaa nähdä ja kokea ja varsinkin jos on yhtä nuori kuin sinä.Sitä nuoruutta aletaan elää aina jossain vaiheessa.

Hirveesti neuvoja teidän tilanteeseen ei ulkopuolinen pysty antamaan, mutta toivottavasti inttiaikasi toisi hieman parannusta. :)
 
alabama
Tiedän monia miehiä jotka nuorena isäksi tultuaan rupeavat miettimään suhdetta ja menneisyyttä ja tulevaisuutta.Nuo nyt olisi pitänyt jo aikoja sitten miettiä!

Mutta tuo on kuulemmas aika normaali homma että miettii kaikkea.Mieti perheen hyviä ja huonoja puolia ja mitä valinnoillasi voit aiheuttaa.Uskoisin olosi menevän ohi kunhan tajuat minkälainen lahja perhe on.Missä iässä tahansa.

Me olemme aviomieheni kanssa yrittäneet lasta 6kk ja hän täyttää 22.
 
Mieheksi ilmaiset tuntemuksiasi todella selkeästi... Selväähän se on, että sinun on vaikea tilannetta hyväksyä, koska itse haluaisit suhteessa jatkaa, ja kun lapsiakin on. Ja kuten joku jo aiemmin kirjoitti, tuo on, ikävä kyllä, varsin yleistä, että nuorena solmituissa suhteissa toinen alkaa haluta jotain muuta. Ihmiset kasvavat, eivätkä aina samaan suuntaan. Joskus on kyse todella vain kokeilunhalusta ja sen kokeilun jälkeen saattaa huomata, ettei ruoho ollutkaan vihreämpää. Toisen on vain tosi raskasta siinä toivossa odotella. Voimia sinulle.
 
Hei!

Ehdottaisin, että tarkastelette suhdettanne uudellen inttisi jälkeen... Voi nimittäin olla puolisollasi jonkinlaista "kyllästymisen" tunnetta, mutta kun lähdet inttiin, ja olet vähemmän kotona ja näkyvillä, tunteet nousevat uudelleen pintaan :)


Niminerkillä: Kokemusta on
 
Minulla tuli se käsitys, että vaimosi ei välttämättä ole kyllästynyt pelkästään niin kuin muut tällä palstalla ovat ajatelleet. Sanoit kirjoituksesi lopussa että olet ollut välinpitämätön ja rähjännyt mm. Käyttäytymisen ongelmat ja juuri välinpitämättömyys haavoittavat eniten ! Luulenpa että olet itse tilanteen aiheuttanut. Voisit hakea apua itsellesi että jaksaisit paremmin osoittaa myönteisiä tunteita perhettäsi kohtaan ja pyydä vaimoltasi anteeksi. Muutoksen on oltava pysyvä ja näkyvä, niin että hän taas voi luottaa sinuun. Menetetty luottamus on vaikea saada takaisin, se vaatii tekoja.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.01.2007 klo 11:00 iskäX3 kirjoitti:
Hän sanoo vaan ettei ole minkään näköisiä tunteita mua kohtaan,eikä ole mitään syytä yrittää enää koska ei tarvi mua mihinkään. Ei paljon anteeksi pyynnöt paina...

Valitettavasti tuo kuulostaa siltä että olette kasvaneet erillenne, ainakin naisesi mielestä. :hug:
 
Ypy
Mä kuvittelisin, että silloin, kun tunteita ei oikeasti enää ole, on valmis juttelemaan toisen kanssa ja varoo loukkaamasta häntä. Jos tuntee tarvetta irtautua nopeasti ja tylystikin niin varmasti tunteita on jäljellä.

Toivottavasti saatte edes keskusteltua, sillä ei siitä ole mitään haittaa. Hyötyä sen sijaan paljonkin.
 
Murmeli
moi. itse miltei samassa tilanteessa painin. olen 21v 1,5v pojan äiti. tiistaina lähti mies,alkoholiongelmaa löytyy. itse vaan olen aivan täysin umpirakastunut vieläkin ja ihan hirveeltä tuntuu koko tilanne. en ainakana osaa neuvoa että mikä auttais,en tiedä itsekään. mies valitsi viinan,mikä tuntuu siltä etten ole minkään arvoinen. voimia sinulle. :hug:
 
HALUAN VAAN TUKEA SUA JA SANOA ET MAHTAVAA KUN OLET JO KOLMEN LAPSEN ISÄ JA NOIN NUORENA. KYLLÄ MONI PYSTYY LAPSET VANHANA TEKEMÄÄN KUN ON JO VIISAS JA "KAIKEN KOKENUT", SIIS TOISIN SANOEN LOPPUUNKULUNUT.. :) MUT ET NUORENA IHMISENÄ ON LASTEN ISÄ, VAATII PALJON.

AJATTELE SITÄ ETTÄ SINULLA ON NE IHANAT LAPSET KUITENKIN. jOS NIITÄ EI OLISI... NIIDEN VOIMALLA JAKSAT VARMASTI PITKÄÄN. VOI OLLA ETTÄ EMÄNTÄSI ON VAIN KÝLLÄSTYNYT SINUUN JOSSAIN MÄÄRIN.. " EI TARVITSE SUA MISSÄÄN" SANOIT, AUTATKO LASTENHOIDOSSA, SIIVOUKSESSA JA MUISSA KOTIHOMMISSA. jOS OLET YKSI LAPSI LISÄÄ, VOI SIIHEN VÄSÄHTÄÄ OIKEESTI. MUT JOS AUTAT, TUET, HOIDAT KOTIA JA VAIMOA, USKON ET TILANNE KORJAANTUU. YRITÄ SAADA VAIMO PARISUHDETERAPIAAN TAI JONNEKIN MISSÄ HÄN EDES YHDEN KERRAN VIELÄ SUOSTUISI PUHUMAAN ASIOISTA. KAHDESTAAN SE EI VÄLTTÄMÄTTÄ ONNISTU, ILMAN SYYTTELYÄ, VÄHÄTTELYÄ..

KYLLÄ SE SIITÄ.. TSEMPPIÄ.

 
äityli 72
Mun ukko kanssa löysi uuden naisen. Meillä on neljä lasta isännälle taisi riittää perhe elämä. Hän on ollut aina menossa eikä ole kauheesti vastuuta ottanut lapsista. Nyt ollaan muutamassa erilleen ja haetaan eroa. Näin tää maailma muuttu kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän ei itse sitä kertonut vaan mä aavistin ja kysyin.

Eli et ole yksin tuntemuksesi ja tuskien kanssa. Mulla on ikää jo yli 30 vuotta joten on tässä tuon kanssa oltu melkein 18-vuotta josta naimisissa vajaat 10-vuotta. ET näin. MÄ toivotan sulle kauheesti voimia ja muista että lapset eivät sua ikinä unohda vaan rakastavat sua aina ja ikuisesti!!!

Voimia :hug:
 
Man the man
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.01.2007 klo 12:02 Vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.01.2007 klo 11:00 iskäX3 kirjoitti:
Hän sanoo vaan ettei ole minkään näköisiä tunteita mua kohtaan,eikä ole mitään syytä yrittää enää koska ei tarvi mua mihinkään. Ei paljon anteeksi pyynnöt paina...

Valitettavasti tuo kuulostaa siltä että olette kasvaneet erillenne, ainakin naisesi mielestä. :hug:
No niin ja jos mies ilmoittaisi tuon hän olisi heti sikapossusovinisti.
Kyllä näköjään sisko siskoa tukee.
 
isi29
heh..munki xvaimo lähti viettämään menetettyä nuoruuttaan. se on näköjään suosittu paikka. mut niin se taitaa vaan olla et kaikki vaiheet täytyy elää jossain vaiheessa.onneksi ei lähteny lapsi mukana.
oikeesti tsemppiä ja voimia!!! toi on ihan #&%?$!*ä :( lueppa se ben furmanin tekemä erokirja miehelle.se voi auttaa hetkittäin.
 

Yhteistyössä