Toggle sidebar

Vaikeeta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ristiina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

Ristiina

Vieras
Voi että tämä odottaminen on vaikeeta: viikko testipäivään. Eka viikko meni suht mukavasti, siis pystyin keskittymään kaikkeen muuhun, ystäviin, työhön... mutta nyt on pari päivää ollut tosi vaikeeta: välillä toiveet korkealla, ja sitten taas itku kurkussa.

En siedä oikein minkäänlaista pientäkään kritiikkiä/huomautusta puolison suunnalta, koska tällä hetkellä tunnen jo muutenkin itseni niin huonoksi ihmiseksi, koska en ole vielä onnistunut saamaan lasta :'( Tiedän/toivon, että olo taas paranee, mutta tällaistako tämä nyt sitten on taas koko ensi viikon, ja varsinkin testin jälkeen, jos taas tulee miinusta... Ja minä kun niin päätin olla stressaamatta tällä kertaa, ja oikeesti USKOIN pystyväni siihen!

En voi sanoa, että testipäivä jännittäisi, tällä hetkellä se pikemminkin pelottaa, koska tipahdan kyllä tyystin, jos tulee taas nega. Kiitos, ystävät, kun olette olemassa, tietänette, millaista tämä pahimmillaan voi olla...
 
Juu täällä ihan samat tuntemukset... Mä teen kans testin ensiviikonlopun aikana vielä viikko pitäisi jaksaa odotella.. Tein jo ovulaatiotestilläkin testiä kun täällä palstoilla kerrottiin että niilläkin pitäis pystyy näkemään onko raskaana vai ei. No eilen niissä näytti olevan kaksi viivaa ja nyt tänää kun tein niin näytti vaan toista viivaa ja ihan olematon oli toinen viiva.. Ei taida olla ihan luotettava on vissiin vaan odotettava sitä ensiviikkoa ja testata oikealla testillä jos ei kuukautiset ala sinä päivänä kun pitäisi.. Kait taas saa pettyä... Tsemppiä sinulle!! Ja plussaonnea :flower:
 
Täällä aivan sama. Viikko inssistä ja vielä se viikko täytyisi odotella. Toisaalta usko tärppiin ei ole suuri mutta toivo sitäkin suurempi ja negan/menkkojen tullessa sitä taas tippuu hieman syvemmälle.... Kyllä tämä osaa olla joskus todella rankkaa, täytyy vaan ajatella ja toivoa että joskus palkintona vielä on se ikioma nyytti! =)
 
Täällä olis kans yks piinistelijä... Inssi oli vajaa viikko sitten ja reilun vkon päästä olis testipäivä, mut taidan testailla jo ens vkon lopussa alustavasti.. =) Vaikkakin olen 99% varma, et tärppiä ei tullu.. :( Jokin vaisto sen sanoo..

Oireilua oli ensimmäisinä päivinä. Nyt on kutakuinkin hävinny, tissikipu jääny taustalle kummitteleen.. Vai kuvittelenkohan.. :ashamed:
 
Hei!

Taas on yksi ivf hoito ohi. Huomenna aamulla taas labraan, ja oikeaa vastausta odottamaan.
Ensimmäinen kerta kun en itse, eikä mieheni odota yhtään mitään.
Olemme yrittäneet olla ajattelematta tulosta, jottei taas tuntuisi niin pahalta. Huomísen jälkeen voidaan taas surra miettiä asioita.
Lasta odottaisimme jo niin innolla.
Jotenkin vain ei taas jaksaisi rampata lääkärissä ja ottaa lääkkeitä.

Tsemiä ja jaksamisia kaikille!
 
Kiitos, rakkaat ystävät, lohdun sanoista ja tuesta. Kuten ounastelin, pahin aallonpohja on toistaiseksi ylitetty, ja mieliala taas vähän parempi. Välillä sitä jaksaa ihmeesti uskoa siihen, että elämä kyllä tuo sen, mikä on tarkoitettu, ja ymmärtää, että en todellakaan voi tässä vaiheessa tehdä asiaa edistääkseni mitään muuta kuin uskoa, että elämä kantaa, kävi miten kävi. Aika perimmäisten kysymysten äärellä siis. =)

Yritän siis vain keskittyä ajattelemaan positiivisesti - odottamatta kuitenkin liikaa. Tasapainoilu tosin on välillä äärimmäisen hankalaa. Haluan kuitenkin sallia itselleni KAIKKI tunteet, koska niihin minulla on oikeus. En kuitenkaan halua jäädä vellomaan niihin. Uskon näet, että kuten elämässä muutenkin, positiivisella asenteella on loppujen lopuksi aika paljon merkitystä.

Voimia kaikille teille kanssapiinistelijöille! Uskon, että meidän yhteinen toiveemme kyllä kuullaan tuolla yläkerrassa ;) Luottavaisin mielin vain eteenpäin ;)

Noista oireista muuten vielä: äitini kysyi juuri, että "eikö tunnu vielä missään?" :headwall: Vastasin, että kyllä tuntuu: rinnoissa, vatsassa, nipistelee, ei vihlo, väsyttää, vihloo, nipistelee, ja sitten taas kohta ei tunnu missään. Mutta kun niin on ollut joka kerta! Olen jopa voinut pahoin, ja silti nämä tuntemukset EIVÄT ole tarkoittaneet, että olen raskaana, joten olen päättänyt olla luettelematta enää mitään oireita kenellekään, edes itselleni. Kyllä se viiva tikussa on se ainoa luotettava oire siitä, että olen raskaana :D
 
Tuossa olet kyllä ihan oikeassa. Minullakin taas tuntemukset sellaiset että ei tärpännyt.. Mä luulen kans että kyllä se tuolla yläkerrassa on määrätty et koska se lapsi meille siunaantuu.. No ei auta muuta kun toivoa parasta. Mä yritän kans olla miettimättä mitä mahdollisia oireita olis tällä hetkellä ja keskittyä vaan kaikkeen muuhun.. Ja odottaa sit että alkaako kuukautiset vai ei ja aattelin vasta sitten testata kun menkat on pari päivää myöhässä... jos ei ole kerinnyt alkamaan ennen sitä. Tsemppiä meille kaikille :flower: :flower: :flower:
 

Kiitoksia!

Nyt tuntuu niin inhottavalta ja surulliselta kertoa teille tätä.
3,5 vuotta odotusta takana, ja hoitoja kolme vuotta.
nyt kun unohdimme melkein vauva huolet. Vastauskin oli ekaa kertaa plussaa.
Emme tosin lääkäripäivänä unohtanut asiaamme, silloin oli vauvan suunnittelu mielessä.

Emme siltikään vielä uskalla kertoa ja toivoa parasta.
Ensikuun ultrassa sitten nähdään onko kaikki hyvin.

Pahimmalta asiasta tuntui kertoa läheiselle ihmiselleni joka myös käy hoidoissa. heillä meni kaikki mönkään maanantaina, joten oli kamalaa kertoa hyvää asiaa toiselle. Parhaalle ystävälleni oli hankala myös kertoa, koska he ovat käyneet monta vuotta hoidoissa. nyt he odottavat kolmatta vuotta adobtiolasta.
Peloista huolimatta kaikki menivät hyvin ja he olivat onnellisia puolestamme.

Itse olisin ollut onnellinen toisille, mutta kyllähän ne surulliset asiat olisivat laittaneet itseni kyyneliin, surkutteluun.

Toivon kaikille hyviä vointeja ja oikeita tuloksia.

Kaikella on aikansa!
 
Mimosa: nuo OVAT iloisia uutisia! Ei niitä kannata surkutella, meille varsinkaan =) Te olette plussanne ehdottomasti ansainneet, ja mulle ainakin se tuo vain ja ainoastaan toivoa, ei missään tapauksessa pahaa mieltä, joten :heart: lliset ONNITTELUT TEILLE!!!
Ja se vakiopakkaus tarrasukkia ja vauvaliimaputkiloita lähtee matkaan just NYT :D :D

Mulla on tosiaan mieliala vaihdellut toivon ja epätoivon välillä, ja eilen sitten ymmärsin, että kyllä se myönteisyys kuitenkin on paras suhtautuminen asiaan. Nyt en enää pelkää tulevaa testiä, vaan keskityn siihen, että kohdussani on nyt alkio, josta voi lähteä uusi elämä alkuun, ja siitä olen onnellinen. Testin jälkeen aiomme joka tapauksessa jatkaa, joten toivoa ei missään tapauksessa ole vielä menetetty, kun kerran pakkaseenkin niitä huuruneniä jäi :)

Kaikkea hyvää teille, ja iloista odotusta!! :flower: :flower: :flower:
Toivotaan, että kaikki menee hyvin!

*There is no way to happiness, happiness is the way*
 
Onnea mimosalle! :flower: :heart: Sinä olet kyllä onnesi ansainnut, elikä nyt sinun pitää antaa lupaa itsellesi olla onnellinen että pitkään kaivattu plussa vihdoinkin tuli. Itsekin sain eilen plussauutisen 5 vuoden lapsettomuuden jälkeen. Tämän aikana monet minun tutuista ovat myös käyneet hoidossa ja saanet vauvan ja kyllä silloin iloitsin heidän puolesta. :hug: :hug:
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa