Vaikeaa lapsen kanssa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Tuntuu ettei välillämme ole ollut rakkautta, eikä välittämistä aikoihin. Ei jakseta olla toistemme seurassa. Ollaan niin erilaisia, tai liian samanlaisia, en osaa sanoa. Ei vaan tulla toimeen toistemme kanssa. Riitoja ja erimielisyyksiä tulee, joten välttelemme niitä tilanteita. Eli ei vaan vietetä aikaa toistemme kanssa enää. Siis toki sen verran ollaan tekemisissä mitä nyt pitää kun kuitenkin asutaan saman katon alla. Mutta yleisesti ottaen, meillä on omat juttumme ja tekemiset. Lapsi on 10-vuotias. Lapsi on nyt kesän ollut lomailemassa mummoloissaan. Joitain päiviä on ollut kotonaan ja juhannus yhdessä ja huomasin ettei tule yhtään mitään.
 
Pitäisikö sinun keskustella asiasta jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Psykiatrin? Lastenpsykiatrin?

Onko lapsi tyttö vai poika?

Onko ikäviä tapauksia menneisyydessä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Pitäisikö sinun keskustella asiasta jonkun ammatti-ihmisen kanssa? Psykiatrin? Lastenpsykiatrin?

Onko lapsi tyttö vai poika?

Onko ikäviä tapauksia menneisyydessä?

Minkälaisia tapauksia tarkoitat? Ei nyt ainakaan tule mieleen mitään erityisen ikävää.
 
outo kirjotus, ihan kun olisit miehestä puhunut. miten niin välillänne ei oo rakkautta tai välittämistä, ette tuu toimeen..lapset on lapsia ja sun tehtävä on rakastaa, välittää, asettaa rajat,olla kiinnostunut , olla läsnä, tukea, pitää huolta. et voi vaatia lapselta vastavuoroista suhdetta. ja tottakai 10-v on omat juttunsa, kaverit alkaa olla tärkeitä mut eivät korvaa äitiä. ota vastuu , hyväksy lapsesi kasvaminen ja tsemppiä!
 
:o

Ei ole mun mielestä ihan normaalia tekstiä aikuiselta ihmiseltä, ennen kaikkea ÄIDILTÄ. Ihan kuin kirjoittaisit nyt miehestäsi: "Tuntuu ettei välillämme ole ollut rakkautta, eikä välittämistä aikoihin. "

Välillämme? Se on sun lapsesi, hyvänen aika! :o
 
Minullakin tuli kyllä mieleen ensin että miehestäsi kirjoitat...

Ikäviä tapauksia? No mitä tahansa. Vaikka että lapsen isä hakkaa lasta etkä sinä tee mitään lastasi auttaaksesi. Onko sinulla miestä eli siis asuuko lapsesi isä kotona? Eronneet? Lapsi tyttö vai poika?
 
No ei ole mitään ikävää tapahtunut. Lapseni asuu minun luonani. Lapsen isän kanssa olemme eronneet. Ehkä olisi parempi jos lapsi muuttaisi isänsä luokse? Lapsi ei ole vain minun tyyppiäni, karkeasti ilmaistuna. Ei kaikki ihmiset tule toistensa kanssa toimeen. Nyt on valitettavasti niin, että olemme hyvin läheistä sukua. Joten ilmeisesti olisi pakko tulla toimeen. Kyllä, minussa on vikaa. Kaikkeni olen yrittänyt lapsen suhteen, ilman ulkopuolista apua kylläkin. Sitä yhteistä aikaa järjestänyt enemmän, ollut mukavampi kuin yleensä. Mutta lapseni on hyvin vaikea. Hän on itsekäs, ajattelee vain itseään, vaativa, ilkeä useimmiten, asettaa itsensä aina etusijalle. Minä en miellä itseäni sellaiseksi. Lisäksi hän on hyvin temperamenttinen kun itse olen todella rauhallinen. Hän on hyvin samanlainen kuin isänsä, siksi he tulevat hyvin toimeen keskenään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Vaikeaa näyttää olevan ap:lle täälläkin keskusteleminen.

Jos se yhtä nihkeää on kotona niin ihmekö tuo että vieraantunut jo lapsestaankin.

Lapselleni se vaikeaa vasta onkin. Ei halua selvittää asioita ja puhuminen hänen puoleltaan menee aina huutamiseksi ja haukkumiseksi.

Niin ja välillä minulla on muutakin tekemistä kuin päivystää täällä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No ei ole mitään ikävää tapahtunut. Lapseni asuu minun luonani. Lapsen isän kanssa olemme eronneet. Ehkä olisi parempi jos lapsi muuttaisi isänsä luokse? Lapsi ei ole vain minun tyyppiäni, karkeasti ilmaistuna. Ei kaikki ihmiset tule toistensa kanssa toimeen. Nyt on valitettavasti niin, että olemme hyvin läheistä sukua. Joten ilmeisesti olisi pakko tulla toimeen. Kyllä, minussa on vikaa. Kaikkeni olen yrittänyt lapsen suhteen, ilman ulkopuolista apua kylläkin. Sitä yhteistä aikaa järjestänyt enemmän, ollut mukavampi kuin yleensä. Mutta lapseni on hyvin vaikea. Hän on itsekäs, ajattelee vain itseään, vaativa, ilkeä useimmiten, asettaa itsensä aina etusijalle. Minä en miellä itseäni sellaiseksi. Lisäksi hän on hyvin temperamenttinen kun itse olen todella rauhallinen. Hän on hyvin samanlainen kuin isänsä, siksi he tulevat hyvin toimeen keskenään.

Mene ammattilisen puheille ja muista, että sinä olet kasvattaja ja lapsesi on sellainen, jollaiseksi annat hänen kasvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Vaikeaa näyttää olevan ap:lle täälläkin keskusteleminen.

Jos se yhtä nihkeää on kotona niin ihmekö tuo että vieraantunut jo lapsestaankin.

Lapselleni se vaikeaa vasta onkin. Ei halua selvittää asioita ja puhuminen hänen puoleltaan menee aina huutamiseksi ja haukkumiseksi.

Niin ja välillä minulla on muutakin tekemistä kuin päivystää täällä.

No sinä olet aikuinen ja lapsen äiti!! Nyt ottamaan vastuu lapsestasi. Ei ole lapsen tehtävä selvittää asioita, vaan SINUN

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No ei ole mitään ikävää tapahtunut. Lapseni asuu minun luonani. Lapsen isän kanssa olemme eronneet. Ehkä olisi parempi jos lapsi muuttaisi isänsä luokse? Lapsi ei ole vain minun tyyppiäni, karkeasti ilmaistuna. Ei kaikki ihmiset tule toistensa kanssa toimeen. Nyt on valitettavasti niin, että olemme hyvin läheistä sukua. Joten ilmeisesti olisi pakko tulla toimeen. Kyllä, minussa on vikaa. Kaikkeni olen yrittänyt lapsen suhteen, ilman ulkopuolista apua kylläkin. Sitä yhteistä aikaa järjestänyt enemmän, ollut mukavampi kuin yleensä. Mutta lapseni on hyvin vaikea. Hän on itsekäs, ajattelee vain itseään, vaativa, ilkeä useimmiten, asettaa itsensä aina etusijalle. Minä en miellä itseäni sellaiseksi. Lisäksi hän on hyvin temperamenttinen kun itse olen todella rauhallinen. Hän on hyvin samanlainen kuin isänsä, siksi he tulevat hyvin toimeen keskenään.

Yhä edelleen, kyseessä on 10-vuotias lapsi!!
Et voi odottaa sen ikäiseltä aikuisen käytöstä! Lapset ovat itsekkäitä, ei se ole ilkeyttä.
 
No onhan jotain ikävää tapahtunut: AVIOERO. Olet eronnut miehestäsi. Jotkut lapset oireilevat sitä ja se on ikävä tapahtuma siitäkin huolimatta että lähes kaikki eroavat nykyään.

Mites miehesi ja välisi mieheesi? Voisiko miehesi käännyttää lastasi sinua vastaan ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
No onhan jotain ikävää tapahtunut: AVIOERO. Olet eronnut miehestäsi. Jotkut lapset oireilevat sitä ja se on ikävä tapahtuma siitäkin huolimatta että lähes kaikki eroavat nykyään.

Mites miehesi ja välisi mieheesi? Voisiko miehesi käännyttää lastasi sinua vastaan ?

Siis ex-miehesi tarkoitan. Lapsen isä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No ei ole mitään ikävää tapahtunut. Lapseni asuu minun luonani. Lapsen isän kanssa olemme eronneet. Ehkä olisi parempi jos lapsi muuttaisi isänsä luokse? Lapsi ei ole vain minun tyyppiäni, karkeasti ilmaistuna. Ei kaikki ihmiset tule toistensa kanssa toimeen. Nyt on valitettavasti niin, että olemme hyvin läheistä sukua. Joten ilmeisesti olisi pakko tulla toimeen. Kyllä, minussa on vikaa. Kaikkeni olen yrittänyt lapsen suhteen, ilman ulkopuolista apua kylläkin. Sitä yhteistä aikaa järjestänyt enemmän, ollut mukavampi kuin yleensä. Mutta lapseni on hyvin vaikea. Hän on itsekäs, ajattelee vain itseään, vaativa, ilkeä useimmiten, asettaa itsensä aina etusijalle. Minä en miellä itseäni sellaiseksi. Lisäksi hän on hyvin temperamenttinen kun itse olen todella rauhallinen. Hän on hyvin samanlainen kuin isänsä, siksi he tulevat hyvin toimeen keskenään.

Mene ammattilisen puheille ja muista, että sinä olet kasvattaja ja lapsesi on sellainen, jollaiseksi annat hänen kasvaa.

Valitettavasti vahinko on jo tapahtunut. Hänellä on myöskin sellaisia kavereita jotka eivät ole mielestäni kovin hyväluonteisia. Eli huonoa seuraa ja lapsi ottanut heistä vaikutteita. Mutta en kai minä voi kieltää tapaamasta kavereitaan. Sitten ei olisi kavereita, eikä nämä kaverit mitään pahaa ole tehneet. Kun vaan ovat huonotapaisia, niinkuin lapsenikin. Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmisistä kasvaa "minä, minä, minä!" ihmisiä, mutta itsekin olen sellaisen saanut kasvatettua. Se on ihan helppoa siis. Otetaan esimerkki, kun lapseni pelaa jotain peliä, niin silloin kaikkien muiden pitää olla "turpa kiinni!" Itselleni ei ikinä tulisi mieleen vaatia jotain tuollaista ja vielä noilla sanoin.
 
Sinä näet lapsesi nyt ex-miehenäsi. Näet, että hän on samanlainen kuin miehesi ja vihaat häntä. Ei ole lapselle hyväksi elää tuollaisessa tunneilmapiirissä, tottakai hän temppuilee sinulle, teillä on ero ja ongelmia takana ja sinä olet se lähin ihminen ottamaan niitä vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
No onhan jotain ikävää tapahtunut: AVIOERO. Olet eronnut miehestäsi. Jotkut lapset oireilevat sitä ja se on ikävä tapahtuma siitäkin huolimatta että lähes kaikki eroavat nykyään.

Mites miehesi ja välisi mieheesi? Voisiko miehesi käännyttää lastasi sinua vastaan ?

Lapsi kyllä ei muista yhtään mitään ajasta kun olimme kokonainen perhe, ei muista erostakaan mitään. Meillä on exän kanssa mukavat ja kivan etäiset välit. Eli asialliset välit, ei kuitenkaan olla kovin paljon tekemisissä. Lapsessani on jo tekemistä ja sitten jos elämässä olisi kaksi samanlaista niin hulluksi tulisin. En tiedä, en usko, mutta elämässä tapahtuu uskomattomiakin asioita. Vastaus siis tuohon käännyttämis kysymykseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No ei ole mitään ikävää tapahtunut. Lapseni asuu minun luonani. Lapsen isän kanssa olemme eronneet. Ehkä olisi parempi jos lapsi muuttaisi isänsä luokse? Lapsi ei ole vain minun tyyppiäni, karkeasti ilmaistuna. Ei kaikki ihmiset tule toistensa kanssa toimeen. Nyt on valitettavasti niin, että olemme hyvin läheistä sukua. Joten ilmeisesti olisi pakko tulla toimeen. Kyllä, minussa on vikaa. Kaikkeni olen yrittänyt lapsen suhteen, ilman ulkopuolista apua kylläkin. Sitä yhteistä aikaa järjestänyt enemmän, ollut mukavampi kuin yleensä. Mutta lapseni on hyvin vaikea. Hän on itsekäs, ajattelee vain itseään, vaativa, ilkeä useimmiten, asettaa itsensä aina etusijalle. Minä en miellä itseäni sellaiseksi. Lisäksi hän on hyvin temperamenttinen kun itse olen todella rauhallinen. Hän on hyvin samanlainen kuin isänsä, siksi he tulevat hyvin toimeen keskenään.

Mene ammattilisen puheille ja muista, että sinä olet kasvattaja ja lapsesi on sellainen, jollaiseksi annat hänen kasvaa.

Valitettavasti vahinko on jo tapahtunut. Hänellä on myöskin sellaisia kavereita jotka eivät ole mielestäni kovin hyväluonteisia. Eli huonoa seuraa ja lapsi ottanut heistä vaikutteita. Mutta en kai minä voi kieltää tapaamasta kavereitaan. Sitten ei olisi kavereita, eikä nämä kaverit mitään pahaa ole tehneet. Kun vaan ovat huonotapaisia, niinkuin lapsenikin. Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmisistä kasvaa "minä, minä, minä!" ihmisiä, mutta itsekin olen sellaisen saanut kasvatettua. Se on ihan helppoa siis. Otetaan esimerkki, kun lapseni pelaa jotain peliä, niin silloin kaikkien muiden pitää olla "turpa kiinni!" Itselleni ei ikinä tulisi mieleen vaatia jotain tuollaista ja vielä noilla sanoin.

Itselleni ei tulisi mieleenkään ANTAA lapseni käyttäytyä noin. :whistle:
 
Lapsi on poika?

Annatko hänen jatkaa peliä sen jälkeen kun hän on käskenyt sinun pitää turpasi kiinni?

Meillä olisi ns. pelit pelattu jos turpajuttuja minulle huutelisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hae apua:
Sinä näet lapsesi nyt ex-miehenäsi. Näet, että hän on samanlainen kuin miehesi ja vihaat häntä. Ei ole lapselle hyväksi elää tuollaisessa tunneilmapiirissä, tottakai hän temppuilee sinulle, teillä on ero ja ongelmia takana ja sinä olet se lähin ihminen ottamaan niitä vastaan.

Kyllä tämä on suurin ongelmani ja myönnän sen ja olen aina myöntänyt myös muillekin. En vihaa lastani, vaan tunnen suurta pettymystä millainen hänestä on tullut. Tai teille pitää varmaan sanoa, että millaiseksi minä olen hänet kasvattanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Lapsi on poika?

Annatko hänen jatkaa peliä sen jälkeen kun hän on käskenyt sinun pitää turpasi kiinni?

Meillä olisi ns. pelit pelattu jos turpajuttuja minulle huutelisi.

Tämä viimeinen tilanne ratkesi niin, että lapseni löi minua alaselkään ja poistui paikalta vihaisena. Pysäytin lapseni, että nyt pyytää anteeksi, mutta sanoi ettei pyydä ja lähtien itkien pois. Ehkei olisi pitänyt pyydellä anteeksipyyntöä, kun en juuri ikinä sellaista saa. Pyydän tai en. Mitä olisi pitänyt tehdä?
 
Voisit kyllä varata perheneuvolasta itsellesi keskusteluajan. Sinne saa huonosti aikoja, mutta ehkä ehtisitte käydä yksin ja yhdessä muutaman kerran ennenkuin murrosikä alkaa.

Ja voit kyllä kieltää lapseltasi huonon seuran.
 

Similar threads

Yhteistyössä