Vaikea tilanne

Toivon tähän alkuun että kukaan ei tule arvostelemaan siitä että olemme ehkä edenneet turhan nopeasti tässä suhteessa.

Pakko vain saada purkaa tunteitaan jonnekkin.

Eli asia on näin että olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä 4kk ja asuttu yhdessä siitä puolet ajasta ja nyt olen raskaana ja raskaus oli toivottu.
Alussa kaikki oli ihanaa niinkuin yleensä suhteen alussa tuppaa olemaan.

Nyt mies ilmotti kuin salama kirkkaalta taivaalta että haluaa erota koska ei rakasta minua enään niin paljoa kuin alussa mutta välittää kyllä kovasti koska olen sentään hänen tulevan lapsen äiti. Ja ei oikeastaan tiedä syytä tuohon miksi rakkaus hiipui.

Mainitsi jotain että suhteesta on tullut tylsä ja haluaisi olla yksin jonkun aikaa.
Mutta sanoi myös että jokaisessa suhteessa on välillä ne hyvät ja huonot vaiheet.

Itse rakastan häntä yhä kovasti ja haluaisin
pelastaa tämän suhteen sillä että alkaisimme tekemään enemmän sitten yhdessä niitä asioita.
Hän sanoi että on myös valmis kyllä pelastamaan tämän suhteen ja katsomaan josko tästä vielä tulisikin jotain, koska haluaa tehdä lapsen eteen kaiken mahdollisen.

En ole nukkunut ollenkaan muutamaan päivään eikä kiinnosta tehdä mitään, itken vain kokoajan ja stressaan liikaa.

Hän ei halua että olen kotona koska se ei kuulemma auta asiaan yhtään että olen siellä.

Tiedän että olen ollut väsynyt enkä ole jaksanut tehdä mitään välillä. Mutta en minä sille mitään mahda että raskauteni nyt on tälläistä.

Millä saisin taottua järkeä päähän ettei kannata vielä luovuttaa?
(osaiskohan neuvolatäti auttaa meitä?)

 

Vaikuttaa perinteiseltä raukkamaiselta panikoinnilta miehen puolelta

Todella monet miehet saavat jossain välissä puolisonsa raskautta jonkinlaisen sätkyn, kun tavallaan vihdoin ja viimein käsittävät konkreettisesti että mitä nyt on tullut tehtyä. Useat heistä "pääsevät sen yli". En uskoisi että suhde on ohi pelkän raskauden aikaisen panikoinnin takia. Toki voi olla kyse myös muustakin. Joka tapauksessa mies on kyllä nyt toiminut tosiaan itsekkäästi ja raukkamaisesti kasatessaan omia ongelmiaan raskaana olevan naisen niskaan. Se stressaaminen ja huolehtiminen raskaana on jotain ihan kamalaa, ja minulla ei kyllä riitä mitenkään myötätunto ihmisiä kohtaan jotka pitävät raskaana olevaa naista henkisenä nyrkkeilysäkkinään.

Jos teidän neuvolantätinne on mukavan ja fiksun oloinen, kannattaa varmaan hänelle puhuakin. Neuvolassa tietävät varmasti paljon näistä raskauden aikaisista parisuhdeongelmista. Toivottavasti teillä miehen paniikki menee ohi ja hän huomaa myöhemmin myös pyytää anteeksi ja kohdella sinua ja vauvaa hyvin.

 

Mun mielestä te olette suhteen alussa.Jos neljässä kuukaudessa kyllästyy ja suhde tuntuu väljähtäneeltä niin ei varmaan hirmu hyvät mahdollisuudet "loppu elämän pituiseen rakkauteen" ole :hug:
Mut ei kai sitä noin vähällä luovuteta jos vaan molemmat toivoo yhteistä tulevaisuutta.Mun mielestä miehesi tulisi pitää sinusta mahdollisimman hyvää huolta.Eikä kiukutella omilla kyllästymisillään.Ei se sinun vika ole jos miehesi on pitkästynyt.Tuskin on sun tehtävä häntä hauskuttaa ja viihdyttää.

 

Olette olleet ihan 4 kk yhdessä ja 2 kk asuneet yhdessä ja sinä hommaat itsesi raskaaksi. Haloo!!!! Olisit asunut edes vuoden saman katon alla ennen raskautta. Vai oikein toivottu. Kuka toivoi oikeasti. Taisit olla sinä joka toivoi. Meinasitko sitoa kaverin itseesi hommaamalla isesi raskaaksi. Turha jatkaa jos noin nopesti kyllästytään.

 

Minä suostuin lapseen koska mies sitä halusi..
Ei minulla ollut mitään sitä vastaankaan vaikka olisin voinut odottaakkin.
Ei en meinannut sitoa ketään mihinkään raskautumalla.

Tiedätkö kuinka paskalta tuntuu kun tulla sanomaan että tee abortti?
Kerran olen jo tehnyt ja sen jälkeen sekosin täysin ja kadun sitä yhä.
Olen kiintynyt tähän ajatukseen että minusta tulee äiti.

Ja olemme saaneet asiat jo vähän parempaan suuntaan suhteessamme.

 

Kuulostaapa vähän siltä, ettei mies oikein tiedä itsekkään mitä elämältään haluaa. Jos muutaman kuukauden päästä tapaamisesta haluaa alkaa lasta tekemään, niin sekin mun mielestä on jo vähän sen merkki että maailma pään sisällä on sekaisin. hyvä kuitenkin, jos sinä olet sinut äidiksi tulemisen kanssa. voishan olla pieni tauko paikallaan? nyt kun vauva ei vielä ole maailmassa, miettikää rauhassa mitä haluatte elämältä.

kuitenkin, vaikka jatkaisitte perheenä tuo alku ei ole mikään kaikkein helpoin.. kun ei ole ehditty yhdessä kokemaan asioita ja sitten onkin pieni ihminen siinä joka vaatii paljon. suhteen tulee olla lujalla pohjalla, että se sitten kestää sen kaiken... omasta kokemuksesta, vaikka takana oli 3v yhteistä aikaa ilman lapsia, jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut olla enemmänkin. lasten tultua kun asioita on niin paljon vaikeampi toteuttaa. mutta ei mahdotonta.

vielä. suhteiden eteen tulee kaikilla tehdä työtä, koko elämän ajan. koskaan ei saa pitää toista itsestäänselvyytenä. meillä ex miehen kanssa niin kävi, ei tehty mitään yhdessä, hoidettiin vain lapset, koti ja työt ei parisuhdetta. ja ero tuli

 

Kyllä minä se ymmärrän että häntä tämä tilanne pelottaa vaikkei sitä myönnäkkään.
Ja lupasin antaa hänelle aikaa miettiä
Muutenki joutunut stressaamaan kaikesta..

 

Voisitko kertoa minkä ikäinen olet?

 

21 vuotias

Säälittävästi haukkui minut kännissä yöllä.
Ettei minusta muka ole äidiksi..

 

Vähät olet nuorehko vielä noin nopsaan tekemään lasta/yhteistä tulevaisuutta eteenpäin suunnittelemaan, suhteen vasta alettua.
Tarkoitus ei ole saarnata, vaan ihan oman elämänkokemuksen perusteella neuvoa.
Itse tuossa joskus 23v hurvahdin yhdessä välissä haluamaan lasta poikaystäväni kanssa, mutta ONNEKSI ei tullut tehtyä.
Ensimmäisen sain sitten 33-vuotiaana, todella toivottuna, pitkän yhdessä olon jälkeen mieheni kanssa. Ja olen todella tyytyväinen, että annoin asioiden mennä hitaasti omalla painollaan.
Omasta mielestäni ensimmäisen ihastumisen yhteydessä monesti menevät pasmat niin sekaisin, että sitä luulee sen nyt olevan se lopullinen ja todellinen rakkaus, minkä rinnalla mikään ei merkitse mitään. Toisin kuitenkin on.
Vasta kun ensihuuma on hormonimyrskyineen mennyt ohi, ja tunteet tasoittuvat, voi alkaa miettiä, että jospa tämä nyt olisi se ihminen, jonka kanssa haluaa kaikki tulevan jakaa.
Onnea tulevaisuudellesi, ja pidä huolta lapsestasi, halaa ja pidä sylissä niin paljon kuin voit, tapahtui se sitten miehesi kanssa tai yksin. :hug:

 

Keskity nyt vain ja ainoastaan itseesi.

Koska niinhän miehesikin tekee.
Unohda hetkeksi mies (ajatuksissa, ei siis elämässä ) ja mieti tulevaisuuttasi lapsen kanssa - yksin.
Mieti myös syitä siihen, miksi aiemmin hankit abortin?
Olet todellakin vielä nuori, ja sinulla on koko elämä edessäsi. Ja suoraan sanottuna, jo ilman tulossa olevaa vauvaakin, ei tuo teidän suhteenne alkutaipale lupaa kovin hyvää - tuossa iässä kun sitä usein tajutaankin jossain vaiheessa suhdetta että onkin vielä nuori ja haluaa elää villiä sinkkuelämää. Miehesi voi lähteä ja tehdä elämällään mitä lystää - olla vaikka pitämättä yhteyttä sinuun ja syntymättömään lapseenne ikinä. Mutta sinä kannat sen vastuun - nyt ja aina. Oletko todellakin valmis siihen? Voimia sinulle, mitä ikinä päätätkin!