Toivon tähän alkuun että kukaan ei tule arvostelemaan siitä että olemme ehkä edenneet turhan nopeasti tässä suhteessa.
Pakko vain saada purkaa tunteitaan jonnekkin.
Eli asia on näin että olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä 4kk ja asuttu yhdessä siitä puolet ajasta ja nyt olen raskaana ja raskaus oli toivottu.
Alussa kaikki oli ihanaa niinkuin yleensä suhteen alussa tuppaa olemaan.
Nyt mies ilmotti kuin salama kirkkaalta taivaalta että haluaa erota koska ei rakasta minua enään niin paljoa kuin alussa mutta välittää kyllä kovasti koska olen sentään hänen tulevan lapsen äiti. Ja ei oikeastaan tiedä syytä tuohon miksi rakkaus hiipui.
Mainitsi jotain että suhteesta on tullut tylsä ja haluaisi olla yksin jonkun aikaa.
Mutta sanoi myös että jokaisessa suhteessa on välillä ne hyvät ja huonot vaiheet.
Itse rakastan häntä yhä kovasti ja haluaisin
pelastaa tämän suhteen sillä että alkaisimme tekemään enemmän sitten yhdessä niitä asioita.
Hän sanoi että on myös valmis kyllä pelastamaan tämän suhteen ja katsomaan josko tästä vielä tulisikin jotain, koska haluaa tehdä lapsen eteen kaiken mahdollisen.
En ole nukkunut ollenkaan muutamaan päivään eikä kiinnosta tehdä mitään, itken vain kokoajan ja stressaan liikaa.
Hän ei halua että olen kotona koska se ei kuulemma auta asiaan yhtään että olen siellä.
Tiedän että olen ollut väsynyt enkä ole jaksanut tehdä mitään välillä. Mutta en minä sille mitään mahda että raskauteni nyt on tälläistä.
Millä saisin taottua järkeä päähän ettei kannata vielä luovuttaa?
(osaiskohan neuvolatäti auttaa meitä?)
Pakko vain saada purkaa tunteitaan jonnekkin.
Eli asia on näin että olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä 4kk ja asuttu yhdessä siitä puolet ajasta ja nyt olen raskaana ja raskaus oli toivottu.
Alussa kaikki oli ihanaa niinkuin yleensä suhteen alussa tuppaa olemaan.
Nyt mies ilmotti kuin salama kirkkaalta taivaalta että haluaa erota koska ei rakasta minua enään niin paljoa kuin alussa mutta välittää kyllä kovasti koska olen sentään hänen tulevan lapsen äiti. Ja ei oikeastaan tiedä syytä tuohon miksi rakkaus hiipui.
Mainitsi jotain että suhteesta on tullut tylsä ja haluaisi olla yksin jonkun aikaa.
Mutta sanoi myös että jokaisessa suhteessa on välillä ne hyvät ja huonot vaiheet.
Itse rakastan häntä yhä kovasti ja haluaisin
pelastaa tämän suhteen sillä että alkaisimme tekemään enemmän sitten yhdessä niitä asioita.
Hän sanoi että on myös valmis kyllä pelastamaan tämän suhteen ja katsomaan josko tästä vielä tulisikin jotain, koska haluaa tehdä lapsen eteen kaiken mahdollisen.
En ole nukkunut ollenkaan muutamaan päivään eikä kiinnosta tehdä mitään, itken vain kokoajan ja stressaan liikaa.
Hän ei halua että olen kotona koska se ei kuulemma auta asiaan yhtään että olen siellä.
Tiedän että olen ollut väsynyt enkä ole jaksanut tehdä mitään välillä. Mutta en minä sille mitään mahda että raskauteni nyt on tälläistä.
Millä saisin taottua järkeä päähän ettei kannata vielä luovuttaa?
(osaiskohan neuvolatäti auttaa meitä?)