Vaikea/mahdoton tilanne liittyen jouluun, ideoita?

Unohtiko ihmiset nyt kuitenkin sen, että ap:n äiti on yksin. Eri asia jos siellä olisi vaikka muita sukulaisia tai puoliso edes, mutta yksinäinen vanhus jouluaattona. Niitä on jo liikaa tässä maassa muutenkin. Se äitikin on perhettä. Kuvitelkaa omalle kohdallenne kun vanhana istutte yksin jouluaattona kiikkutuolissa, ei tule lapset vierailulle ettekä kelpaa kylään. Koska "oma mies on niin paljon tärkeämpi" ja "perhe menee etusijalle". Huh.

 

En minä oikesti voisi kuvitella jättäväni äitiäni ja lapseni ainutta mummia yksin kerrostaloasuntoonsa viettämään joulua..

Miten tämä nyt alkaa vaikuttaa joltain ihme tarinoinnilta? Ensimmäisessä viestissä äitisi on ainoa sukulaisesi, vähän myöhemmin muistat toisella puolella maapalloa asuvan siskosi olemassaolon. Ensin äitisi on lapsen ainoa mummi, kunnes muistat että ovathan ne miehen vanhemmatkin elossa, asuvat vaan (taas kovin sopivasti) toisella puolella Suomea...

 

Vaikea on vain jos sen tekee vaikeaksi. Tottakai on hankalaa ellei miehen vanhemmat halua ajaa 500 km, ettekä tekään halua ajaa 500 km. Varsinkin nyt kun jouluaatto on keskiviikkona, jolloin on peräti viisi (!!!) päivää putkeen vapaata -olettaen että olette muussa kuin vuorotyössä. Omaan korvaani tuo kuulostaa molemmin puolin (huonolta) tekosyyltä ettei vaan tarvitse lähteä. Miksei miehen vanhemmat tule teille ja samalla äitisi?

Me vietämme joulun vuorotellen meillä ja vanhempieni luona. Anoppi, joka on mieheni ainoa sukulainen, on AINA kutsuttu mukaan. Samoin miehen pappa eli anopin isä, silloin kun tämä oli vielä hengissä. Hyvin ollaan mahduttu saman pöydän ääreen muutamaksi tunniksi. Tahdosta se on kiinni. Joten istukaa hyvät ihmiset miehen kanssa alas ja kesustelkaa mikä tässä on ihan tosissaan takana.

 

Kuvitelkaa omalle kohdallenne kun vanhana istutte yksin jouluaattona kiikkutuolissa, ei tule lapset vierailulle ettekä kelpaa kylään. Koska "oma mies on niin paljon tärkeämpi" ja "perhe menee etusijalle". Huh.

No kiikkustuoliin on vaikea itseäni kuvitella, mieluummin löhöän varmaan sohvalla tai vaikka jossain motoroidussa sängyssä ja olen onnellinen siitä, että lapseni ovat löytöneet paikkansa elämässä, katkaisseet napanuoransa ja löytäneet itselleen tärkeän puolison.

 

No joo, sä oot vielä niin kiinni äidissäs mutta eiköhän se itsenäistyminen ja napanuoran katkaisu jossain vaiheessa sullakin tapahdu. Sori mutta mun mielestä on outoa jos äiti menee oman miehen ja lasten edelle.

Eikä isä ole lapselta mummia viemässä jos haluaa viettää rauhassa joulua oman perheen kesken.

Mä haluan ainakin laittaa omalle perheelleni meidän joulun (johon saa toki isovanhemmat ja sisarukset osallistua) mutta ei tehdä mitään sukulaiskierroksia jouluna vaan halutaan rauhottua kotona. En mä näin ajatellut sinkkuna mutta lasten syntymän jälkeen ollaan aina oltu kotona joulut.

Multa napanuora katkesi kesällä kun äiti kuoli yllättäin. Anopin kanssa sama juttu pari vuotta aiemmin enkä kyllä yhtään kadu sitä yhdessä vietettyä aikaa ja joulujakin vaikka aikuisina ihmisinä ja toisella puolella suomea asuvina oltaisiin pärjätty -ja pärjätään nytkin ilman äitejämme.

Mä haluan myös viettää joulut omassa kodissa vaikka siitäkin on tilanteen mukaan joustettu, mun lapsuuden joulutkin vietettiin meillä kotona mihin muut sukulaiset oli tervetulleita.

Teillekin siis on sukulaiset tervetulleita? Mä kästin että ap:n tilanteessa ongelmana oli se että mies ei hyväksy että ap:n äiti tulisi jouluna parin tunnin vierailulle heille. Mun mielestä toi on asia josta se mies voisi joustaa, varsinkin kun on kysymys yksinäisestä ihmisestä. Tai sitten hänellä pitäisi olla joku ihan oikea syy sille miksi tuo anopin vierailu pilaa heidän perhejoulun.

 

Osta ukolles joululahjaksi matka Pattayalle (lähtö aatonaattona), niin saat viettää joulun äitisi ja lapsesi kanssa.

 

Unohtiko ihmiset nyt kuitenkin sen, että ap:n äiti on yksin. Eri asia jos siellä olisi vaikka muita sukulaisia tai puoliso edes, mutta yksinäinen vanhus jouluaattona. Niitä on jo liikaa tässä maassa muutenkin. Se äitikin on perhettä. Kuvitelkaa omalle kohdallenne kun vanhana istutte yksin jouluaattona kiikkutuolissa, ei tule lapset vierailulle ettekä kelpaa kylään. Koska "oma mies on niin paljon tärkeämpi" ja "perhe menee etusijalle". Huh.

Tai kuvittele, että velvollisuudentunnosta lapsen perhe tulee aina luoksesi viettämään joulua. Samalla kuitenkin jo odottavat kuolemaasi, jotta pääsevät vihdoin viettämään joulua omalla tavallaan. Tai kuvittele, että vanhana ja raihnaisena sinun odotetaan aina tekevän se sukujoulu aikuisille lapsillesi perheineen. Et kehtaa kieltäytyä, vaikka olet jo väsynyt taakasta ja haluaisit vihdoin ottaa jouluna rennosti. Nämä ovat todellisuutta monessa tiukasti jouluperinteitä noudattavassa perheessä. Kyllä ihmisten pitää pystyä keskustelemaan avoimesti läheistensä kanssa ja muuttamaan perinteitä tarvittaessa. Tietenkään tarpeettomasti ketään loukkaamatta, mutta se tapahtuu parhaiten silloin, kun ei olla jo velvollisuudentunnosta liikaa uhrattu.

Normaali 70-vuotias, sellainen joka pystyy itse sen joulunkin laittamaan sukulaisilleen, ei sitä paitsi ole mikään säälittävä vanhus ja tuskin haluaa tulla sellaisena pidetyksi. Myös seniorit voivat ottaa myös itse vastuuta sosiaalisista suhteistaan, ilman että olisivat riippuvaisia kaikessa yhdestä lapsestaan. Tällä "vanhuksella" on sitä paitsi kaksi lasta. Jos toinen heistä sanoo, että tänä vuonna haluaisimme viettää joulun toisin, voisi äiti/anoppi ihan itsekin kysyä siltä toiselta lapseltaan, josko tänä jouluna hän voisikin mennä sinne kylään. Kaikillahan ei ole lapsia ollenkaan, mutta ei sekään tarkoita, että olisi tuomittu yksinäisyyteen. Voihan sitä ylläpitää ja solmia ystävyyssuhteita muihin vastaavassa tilanteissa oleviin. On niitä muitakin senioreita, joilla ei ole miestä tai lapsia ja hekin voivat silti olla aivan onnellisia ihmisiä.

 

70-vuotiaan lähipiiristä on usein jo monet haudattu maahan, vastuu omasta sosiaalisesta elämästä toki on jokaisella itsellään, mutta ei tuossa iässä monikaan enää lähde uusia tuttavuuksia ja harrastuksia kehittämään, mikä on ihan ymmärrettävää.

Ruuat voi siellä mummolassa järjestää yhdessä, ei tarvitse sen äidin niitä yksin tehdä ja hankkia. Mitäs sitten kun se äiti on laitoksessa? Eikö sinnekään tarvitse jouluna mennä, koska onhan siellä hoitajat ja ne muut vanhukset? Ei äitiä sieltä tarvitse mihinkään hakea, eikä käymään tarvitse mennä, koska ei se siellä yksin ole.

Tää on just tän päivän vitsaus. Omat vanhemmat kelpasi silloin kun niiltä vielä jotain sai, mutta kun oma elämä on laitettu kuntoon, hankittu perhe ja muut, niin äiti pärjätköön omillaan. Jos mun mieheni ei omista vanhemmistaan välittäisi, niin en antaisi sen kuitenkaan päättää että mun pitäisi tehdä samoin. Onneksi näin ei ole.

 

Tai kuvittele, että velvollisuudentunnosta lapsen perhe tulee aina luoksesi viettämään joulua. Samalla kuitenkin jo odottavat kuolemaasi, jotta pääsevät vihdoin viettämään joulua omalla tavallaan. Tai kuvittele, että vanhana ja raihnaisena sinun odotetaan aina tekevän se sukujoulu aikuisille lapsillesi perheineen. Et kehtaa kieltäytyä, vaikka olet jo väsynyt taakasta ja haluaisit vihdoin ottaa jouluna rennosti. Nämä ovat todellisuutta monessa tiukasti jouluperinteitä noudattavassa perheessä. Kyllä ihmisten pitää pystyä keskustelemaan avoimesti läheistensä kanssa ja muuttamaan perinteitä tarvittaessa. Tietenkään tarpeettomasti ketään loukkaamatta, mutta se tapahtuu parhaiten silloin, kun ei olla jo velvollisuudentunnosta liikaa uhrattu.

Normaali 70-vuotias, sellainen joka pystyy itse sen joulunkin laittamaan sukulaisilleen, ei sitä paitsi ole mikään säälittävä vanhus ja tuskin haluaa tulla sellaisena pidetyksi. Myös seniorit voivat ottaa myös itse vastuuta sosiaalisista suhteistaan, ilman että olisivat riippuvaisia kaikessa yhdestä lapsestaan. Tällä "vanhuksella" on sitä paitsi kaksi lasta. Jos toinen heistä sanoo, että tänä vuonna haluaisimme viettää joulun toisin, voisi äiti/anoppi ihan itsekin kysyä siltä toiselta lapseltaan, josko tänä jouluna hän voisikin mennä sinne kylään. Kaikillahan ei ole lapsia ollenkaan, mutta ei sekään tarkoita, että olisi tuomittu yksinäisyyteen. Voihan sitä ylläpitää ja solmia ystävyyssuhteita muihin vastaavassa tilanteissa oleviin. On niitä muitakin senioreita, joilla ei ole miestä tai lapsia ja hekin voivat silti olla aivan onnellisia ihmisiä.

Sun kokemus vanhuksista taitaa olla aika vähäinen...

 

Tietenkin menet lapsen kanssa äidillesi!!! Mies tulee mukaan tai on tulematta, ihan miten haluaa. Lapsi ehtii olla isänsä kanssa aivan riittävästi muina päivinä.

 

70-vuotiaan lähipiiristä on usein jo monet haudattu maahan, vastuu omasta sosiaalisesta elämästä toki on jokaisella itsellään, mutta ei tuossa iässä monikaan enää lähde uusia tuttavuuksia ja harrastuksia kehittämään, mikä on ihan ymmärrettävää.

No aika harvat oikeasti, varsinkaan naisista. Minun lähipiirissäni tuossa iässä eletään vielä aktiivista elämää, jopa löydetty uusi kumppani. Isotätini meni ensimmäistä kertaa naimisiin yli 70-vuotiaana n. 85-vuotiaan miehen kanssa! Isäni ystävä taas löysi 7-kymppisenä uuden rakkauden ja lopetti pitkään jatkuneen kulissiliiton. Äitini nyt yli 8-kymppinen naapuri löysi myös leskeksi jäätyään uuden elämänkumppanin yli 70-vuotiaana. Ja ystäviä nyt on vielä helpompi löytää, jos ei parisuhdetta enää tuossa iässä kaipaisikaan.

Aika surkeaa, jos 70-vuotiaana jo odottaa kuolemaa eikä ole valmis tekemään itse mitään sosiaalisen elämänsä eteen. Sen ymmärrän, että 90-vuotialla alkaa olemaan sitä ongelmaa, että tuttavista suurin osa on kuollut eikä energia enää riitä uusien ystävien hankkimiseen. Mutta jos jo 70-vuotiasta aletaan säälittelemään ja velvollisuudentunnosta kutsumaan kylään, niin eiköhän jaksaminen 20 vuodessa lopu ja ihminen jää sitten yksin juuri niiksi vuosiksi, kun ei enää itse pysty asiaan kovin helposti vaikuttamaan. Silloin ehkä onkin aika velvollisuudentunnosta vanhus huomioida, vaikka ei niin huvittaisikaan palvelutalossa tai jossain terveyskeskuksen vuodeosastolla jouluna käydä.

Eikä sen seniorin tarvitse olla oikeasti mikään riesa ja ikävä velvollisuus, vaikka ei haluaisikaan joka joulua ja muuta pyhää yhdessä viettää. Kun ihmissuhde on tasapainoinen, siitä saavat kaikki osapuolet positiiviset puolet. Esimerkiksi minä kyllä mielelläni kutsuin pappani viettämään meille joulua, mutta missään nimessä en voinut tai halunnut mennä joka joulu hänen luokseen. Onneksi hänellä oli muitakin ihmissuhteita ja siten vaihtoehtoja, eikä tarvinnut kuitenkaan koskaan joulua yksin olla.

 

70-vuotiaan lähipiiristä on usein jo monet haudattu maahan, vastuu omasta sosiaalisesta elämästä toki on jokaisella itsellään, mutta ei tuossa iässä monikaan enää lähde uusia tuttavuuksia ja harrastuksia kehittämään, mikä on ihan ymmärrettävää.

Ja osa on kuitenkin hyvin aktiivisia, toiset jopa tekevät jossain määrin töitä eläkkeellä olon vastapainoksi, ei kuitenkaan enää täysipäiväisesti.

Uusia harrastuksia ei tarvitse keksiä, useimmilla on niitä entisiä, joita jatkavat.

Tottakai 70-vuotiaan lähipiiristä on useita haudattu, jopa alle kouluikäisiä lapsenlapsia joskus tai omia lapsiakin ihan pienenä, kaikenlaista mahtuu monien elämään, kun omaa laajaa sukuani mietin.

 

Onpa sulla idiootti mies!

 

En kestäis tommosta. Meille kutsutaan kaikki sukulaiset ja pari yksinäistä naapuria.Ei äitiään voi yksin jättää jouluna, jos lapsenkin kansa sen voi viettää. Ei kuuluis kauan mun joulukalustoon tommonen mies. Mutta toivottavasti se olis selvinnyt ennen ekaa joulua.

Mun mielestä kans toi mies on se ongelma! Heivaisin sen ehkä kokonaan menemään?(Narsisti?) 2-vuotias lapsi on pieni, ja mummun ja lapsen yhteys on se tärkein tossa vaiheessa!!! Voi olla että parin vuoden päästä mummua ei ole enää! Joulu on kuitenkin mun mielestä lasten juhla, ja lapselle tärkeä että näkee mummuaan, ja mummulle tärkeää että näkee pienen lapsen ilon jouluna!

Mitä hittoa te kaikki tässä sössötätte jostain 5oo km matkasta? Ap ei ole maininnut että ongelma on se, että mies haluaisi omien vanhempiensa kotiin jouluksi, vaan ongelma on se, että mies haluaa erakoitua vain lapsen ja äidin kanssa, ja rajata lähimmän isovanhemman pois. JOULUNA? Jo on itsekästä, en voi muuta sanoa!!!

 

Ja osa on kuitenkin hyvin aktiivisia, toiset jopa tekevät jossain määrin töitä eläkkeellä olon vastapainoksi, ei kuitenkaan enää täysipäiväisesti.

Uusia harrastuksia ei tarvitse keksiä, useimmilla on niitä entisiä, joita jatkavat.

Tottakai 70-vuotiaan lähipiiristä on useita haudattu, jopa alle kouluikäisiä lapsenlapsia joskus tai omia lapsiakin ihan pienenä, kaikenlaista mahtuu monien elämään, kun omaa laajaa sukuani mietin.

Ap kertoi 70-vuotiaan äitinsä olevan yksin, joten mäkin käsitin ettei hän kuulu tähän kastiin.

 

Ja nää reippaat 7kymppiset joilla on liuta ystäviä, työ ja harrastukset, viettää kuitenkin usein joulunsa yksin jos eivät perheelleen kelpaa, koska todennäköisesti ne ystävätkin ovat joulun perheidensä kanssa.

 

No aika harvat oikeasti, varsinkaan naisista. Minun lähipiirissäni tuossa iässä eletään vielä aktiivista elämää, jopa löydetty uusi kumppani. Isotätini meni ensimmäistä kertaa naimisiin yli 70-vuotiaana n. 85-vuotiaan miehen kanssa! Isäni ystävä taas löysi 7-kymppisenä uuden rakkauden ja lopetti pitkään jatkuneen kulissiliiton. Äitini nyt yli 8-kymppinen naapuri löysi myös leskeksi jäätyään uuden elämänkumppanin yli 70-vuotiaana. Ja ystäviä nyt on vielä helpompi löytää, jos ei parisuhdetta enää tuossa iässä kaipaisikaan.

Aika surkeaa, jos 70-vuotiaana jo odottaa kuolemaa eikä ole valmis tekemään itse mitään sosiaalisen elämänsä eteen. Sen ymmärrän, että 90-vuotialla alkaa olemaan sitä ongelmaa, että tuttavista suurin osa on kuollut eikä energia enää riitä uusien ystävien hankkimiseen. Mutta jos jo 70-vuotiasta aletaan säälittelemään ja velvollisuudentunnosta kutsumaan kylään, niin eiköhän jaksaminen 20 vuodessa lopu ja ihminen jää sitten yksin juuri niiksi vuosiksi, kun ei enää itse pysty asiaan kovin helposti vaikuttamaan. Silloin ehkä onkin aika velvollisuudentunnosta vanhus huomioida, vaikka ei niin huvittaisikaan palvelutalossa tai jossain terveyskeskuksen vuodeosastolla jouluna käydä.

Eikä sen seniorin tarvitse olla oikeasti mikään riesa ja ikävä velvollisuus, vaikka ei haluaisikaan joka joulua ja muuta pyhää yhdessä viettää. Kun ihmissuhde on tasapainoinen, siitä saavat kaikki osapuolet positiiviset puolet. Esimerkiksi minä kyllä mielelläni kutsuin pappani viettämään meille joulua, mutta missään nimessä en voinut tai halunnut mennä joka joulu hänen luokseen. Onneksi hänellä oli muitakin ihmissuhteita ja siten vaihtoehtoja, eikä tarvinnut kuitenkaan koskaan joulua yksin olla.

Mä hoidan työkseni vanhuksia enkä voi olla samaa mieltä kanssasi mistään kohdasta. 70-vuotiaita on paljon jo osastoilla ja palvelutaloissa, sairaina ja yksinäisinä.

 

No aika harvat oikeasti, varsinkaan naisista. Minun lähipiirissäni tuossa iässä eletään vielä aktiivista elämää, jopa löydetty uusi kumppani. Isotätini meni ensimmäistä kertaa naimisiin yli 70-vuotiaana n. 85-vuotiaan miehen kanssa! Isäni ystävä taas löysi 7-kymppisenä uuden rakkauden ja lopetti pitkään jatkuneen kulissiliiton. Äitini nyt yli 8-kymppinen naapuri löysi myös leskeksi jäätyään uuden elämänkumppanin yli 70-vuotiaana. Ja ystäviä nyt on vielä helpompi löytää, jos ei parisuhdetta enää tuossa iässä kaipaisikaan.

Aika surkeaa, jos 70-vuotiaana jo odottaa kuolemaa eikä ole valmis tekemään itse mitään sosiaalisen elämänsä eteen. Sen ymmärrän, että 90-vuotialla alkaa olemaan sitä ongelmaa, että tuttavista suurin osa on kuollut eikä energia enää riitä uusien ystävien hankkimiseen. Mutta jos jo 70-vuotiasta aletaan säälittelemään ja velvollisuudentunnosta kutsumaan kylään, niin eiköhän jaksaminen 20 vuodessa lopu ja ihminen jää sitten yksin juuri niiksi vuosiksi, kun ei enää itse pysty asiaan kovin helposti vaikuttamaan. Silloin ehkä onkin aika velvollisuudentunnosta vanhus huomioida, vaikka ei niin huvittaisikaan palvelutalossa tai jossain terveyskeskuksen vuodeosastolla jouluna käydä.

Eikä sen seniorin tarvitse olla oikeasti mikään riesa ja ikävä velvollisuus, vaikka ei haluaisikaan joka joulua ja muuta pyhää yhdessä viettää. Kun ihmissuhde on tasapainoinen, siitä saavat kaikki osapuolet positiiviset puolet. Esimerkiksi minä kyllä mielelläni kutsuin pappani viettämään meille joulua, mutta missään nimessä en voinut tai halunnut mennä joka joulu hänen luokseen. Onneksi hänellä oli muitakin ihmissuhteita ja siten vaihtoehtoja, eikä tarvinnut kuitenkaan koskaan joulua yksin olla.

Eli jos sinä ja lapsesi haluatte sen pappasi teille jouluksi ja pappasi haluaa viettää joulun kanssanne tilanteen ollessa vielä niin hassusti että pappasi asuisi yksin ja kaikki ystävänsä viettäisivät joulua omien perheidensä kanssa te ette voisi ottaa tuota pappaa luoksenne koska miehesi ei halua ketään vieraita ihmisiä teille jouluksi? Silloin papan ottaminen teille olisi vain riesa ja velvollisuus perheellenne ja sellaisesta ikävästä tavasta pitäisi päästä yli.

 

Ja nää reippaat 7kymppiset joilla on liuta ystäviä, työ ja harrastukset, viettää kuitenkin usein joulunsa yksin jos eivät perheelleen kelpaa, koska todennäköisesti ne ystävätkin ovat joulun perheidensä kanssa.

Oma mokansa jos joutuvat kyhjöttämään yksin kotona. Nyt on vasta marraskuun alku joten äkkiä vaan pokaamaan vaikka se naapurin naimisissa oleva mummo/pappa niin ei tarvi viettää joulua yksin ja omat lapset ja lapsenlapset saavat viettää joulunsa omalla perheellään ilman vieraita.

 

Johan on ketju. Suomalaiset on kyllä niin sisäänpäinkääntynyttä ja nurkkakuntaista sakkia että ei oo tosikaan. Vähän vaikea kuvitella että missään muussa maassa katottaisiin ihan normaaliksi viettää joulua yksin, ilman sukulaisen sukulaista. Eikö siellä kotona ehditä omalla perheellä kökkiä arkimeiningeissä muutenkin ihan riittävästi?

Ja sitte valitetaan ku ei oo niitä "turvaverkkoja". Jännä homma.

 

[QUOTE="hohhoh";30401376]Mä hoidan työkseni vanhuksia enkä voi olla samaa mieltä kanssasi mistään kohdasta. 70-vuotiaita on paljon jo osastoilla ja palvelutaloissa, sairaina ja yksinäisinä.[/QUOTE]

Minun kokemukseni ovat minun kokemuksiani ja sinun kokemuksesi sinun kokemuksiasi, molemmat varmasti sinänsä totta. Mutta ethän sinä työssäsi kohtaa niitä aktiivisia ja hyvinvoivia 7-kymppisiä, joten hoidokeistasi et voi yleistyksiä tehdä. Aloittajan ensisijainen suunnitelma oli mennä äitinsä luokse jouluksi, eli äiti pystyy vielä passaamaan muitakin. Sellainen seniori on vielä kaukana osastohoidon tarpeessa olevasta sairaasta vanhuksesta. Ainakin lähipiirissäni vanhukset ovat pärjänneet kotona kohtuullisen hyvinvoivina vielä pitkään sen jälkeen, kun suvulle kokkailu on ollut liian suuri rasitus ja onkin siirrytty siihen, että vanhukset pääsevät valmiiseen joulupöytään eivätkä itse joudu muille joulua laittamaan.

 

Minun kokemukseni ovat minun kokemuksiani ja sinun kokemuksesi sinun kokemuksiasi, molemmat varmasti sinänsä totta. Mutta ethän sinä työssäsi kohtaa niitä aktiivisia ja hyvinvoivia 7-kymppisiä, joten hoidokeistasi et voi yleistyksiä tehdä. Aloittajan ensisijainen suunnitelma oli mennä äitinsä luokse jouluksi, eli äiti pystyy vielä passaamaan muitakin. Sellainen seniori on vielä kaukana osastohoidon tarpeessa olevasta sairaasta vanhuksesta. Ainakin lähipiirissäni vanhukset ovat pärjänneet kotona kohtuullisen hyvinvoivina vielä pitkään sen jälkeen, kun suvulle kokkailu on ollut liian suuri rasitus ja onkin siirrytty siihen, että vanhukset pääsevät valmiiseen joulupöytään eivätkä itse joudu muille joulua laittamaan.

Kokemuksia on varmasti monenlaisia mutta tässä tilanteessa faktaa nyt on se että ap:n äiti jää jouluksi yksin jos ei voi viettää joulua ap:n perheen kanssa. Joku viihtyy jouluna yksin, toinen ei. Mä sain kuvan että ap:n äiti haluaisi viettää joulua lapsensa perheen kanssa, ap ja lapsensa haluaisivat myös äitinsä mukaan joten ap:n mies on ainoa jolle asia ei sovi.

Mä ymmärrän että mies haluaa viettää joulua kotonaan enkä oikeastaan ymmärrä miksi ap:n perheen pitäisi mennä sinne mummon luo. Mun mielestä kaikille helpompi olisi jos se mummo tulisi ap:n luo ja jos kyse on jostain parin, kolmen tunnin vierailusta niin ehkä ap:n mies voisi sen sietää kun oikein yrittäisi. Mikäli se ap:n äiti ei ole mikään hirviöanoppi.

Jos kyse on siitä että ap:n mies on porukasta ainoa jolla on ajokortti eikä hän halua lähteä jouluna kuskailemaan anoppia niin anoppi voisi käyttää taksia. Silloin siitä parin tunnin vierailusta ei luulisi koituvan niin hirveästi riesaa ap:n miehelle. Joustoa siis molempiin suuntiin ja lopputuloksena se ettei mummon tarvi viettää joulua yksin ja ap ja lapsi saavat heille rakkaan ihmisen luokseen jouluksi.

Jos miehen syy kieltäytymiseen on vain se periaate ettei halua ketään vieraita heille jouluksi ja sen mukaan mentäessä mummo olisi joulun yksin, ap:lla ja lapsella olisi paha mieli niin onko tuo periaate niin tärkeä ettei siitä voi joustaa?

 

Eli jos sinä ja lapsesi haluatte sen pappasi teille jouluksi ja pappasi haluaa viettää joulun kanssanne tilanteen ollessa vielä niin hassusti että pappasi asuisi yksin ja kaikki ystävänsä viettäisivät joulua omien perheidensä kanssa te ette voisi ottaa tuota pappaa luoksenne koska miehesi ei halua ketään vieraita ihmisiä teille jouluksi? Silloin papan ottaminen teille olisi vain riesa ja velvollisuus perheellenne ja sellaisesta ikävästä tavasta pitäisi päästä yli.

Näissä asioissa tehdään kompromisseja, jokainen joustaa vuorollaan. Pappa ei tulisi meille joka joulu, jos mies ei siitä tykkäisi. Mutta jonain jouluna mies saisi joustaa.

Pappa oli aika monta kertaa lähimpänä asuvan lapsensa luona joulunvietossa, mutta tämän puoliso ei halunnut pappaa sinne joka joulu. Onneksi muutkin lapset ja lapsenlapset vuorollaan otti papan jouluna kylään tai kyläili siellä itse. Ei ole kohtuullista, että yksi joutuisi aina viettämään joulun epämieluisalla tavalla. Aloittajan tapauksessa myös toinen lapsi voisi ottaa vastuuta äitinsä joulunvietosta, hänellä siihen mielestäni on suurempi velvollisuus kuin vävyllä.

Vaikka muistakin välitän, mies ja lapsi ovat kuitenkin tärkeimpiä ja läheisempiä ihmisiä minulle. Ja toisin kun joku kirjoitti, ainakin meidän lapselle omat vanhemmat ovat kyllä rakkaimmat ihmiset, eivät isovanhemmat tai isoisovanhemmat. Jos yksi mummi ohittaa tärkeydessä oman vanhemman, on mielestäni jotain pielessä lapsi-vanhempisuhteessa. On se nyt käsittämätöntä, jos lapsen edulla perustellaan sitä että luodaan parisuhdekriisi ja jopa erotaan vaan siksi, että mummilla olisi seuraa jouluna.

 

Usein näissä keskusteluissa on kyse keskustelijoiden iästäkin. Pienten lasten vanhemmat ovat usein itsekin niin nuoria, että heidän omat vanhempansa ovat vielä neli-viisikymppisiä ja työelämässä. Isovanhemmat ovat sitten niitä suvun vanhuksia ja olivatpa ne seitsemänkymppisiä tai vanhempia, heidät mieltää vanhoiksi. Kun sitten itse vanhenee, tulee neljäänkymppiin, ovat ne omat vanhemmat vuorostaan seitenkymppisiä ja siinä vaiheessa tajuaa, ettei se 70 ole vielä mikään vanhuuden vaihe monellakaan. Iäkäshän ihminen silloin on nelikymppiseen verrattuna, mutta kenties vasta juuri eläköitynyt muutama vuosi sitten, voi olla hyvin aktiivista elämää vielä. Eikä se, että on yksin, siis vaikka leski, tai eronnut, välttämättä tarkoita että on yksinäinen tai "yksin maailmassa". Eikä kaksi 70-viotiasta leskeä vaikkapa ole samanlaisessa tilanteessa, joten on turha verrata meidän mummoa teidän mummoon. Sairaat ihmiset ovat erikseen, sairas voi olla missä iässä hyvänsä. Mielikuva vanhuudesta muuttuu sitä myöten, kun itsekin ikääntyy.

 

No aika harvat oikeasti, varsinkaan naisista. Minun lähipiirissäni tuossa iässä eletään vielä aktiivista elämää, jopa löydetty uusi kumppani. Isotätini meni ensimmäistä kertaa naimisiin yli 70-vuotiaana n. 85-vuotiaan miehen kanssa! Isäni ystävä taas löysi 7-kymppisenä uuden rakkauden ja lopetti pitkään jatkuneen kulissiliiton. Äitini nyt yli 8-kymppinen naapuri löysi myös leskeksi jäätyään uuden elämänkumppanin yli 70-vuotiaana. Ja ystäviä nyt on vielä helpompi löytää, jos ei parisuhdetta enää tuossa iässä kaipaisikaan.

Aika surkeaa, jos 70-vuotiaana jo odottaa kuolemaa eikä ole valmis tekemään itse mitään sosiaalisen elämänsä eteen. Sen ymmärrän, että 90-vuotialla alkaa olemaan sitä ongelmaa, että tuttavista suurin osa on kuollut eikä energia enää riitä uusien ystävien hankkimiseen. Mutta jos jo 70-vuotiasta aletaan säälittelemään ja velvollisuudentunnosta kutsumaan kylään, niin eiköhän jaksaminen 20 vuodessa lopu ja ihminen jää sitten yksin juuri niiksi vuosiksi, kun ei enää itse pysty asiaan kovin helposti vaikuttamaan. Silloin ehkä onkin aika velvollisuudentunnosta vanhus huomioida, vaikka ei niin huvittaisikaan palvelutalossa tai jossain terveyskeskuksen vuodeosastolla jouluna käydä.

Eikä sen seniorin tarvitse olla oikeasti mikään riesa ja ikävä velvollisuus, vaikka ei haluaisikaan joka joulua ja muuta pyhää yhdessä viettää. Kun ihmissuhde on tasapainoinen, siitä saavat kaikki osapuolet positiiviset puolet. Esimerkiksi minä kyllä mielelläni kutsuin pappani viettämään meille joulua, mutta missään nimessä en voinut tai halunnut mennä joka joulu hänen luokseen. Onneksi hänellä oli muitakin ihmissuhteita ja siten vaihtoehtoja, eikä tarvinnut kuitenkaan koskaan joulua yksin olla.

Millaisia jouluja vietit vanhempiesi kanssa?
Kuullostat kovin negatiiviselta.