"Vaikea" lapsi ja diagnoosi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lapsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Lapsi

Vieras
Hei :)

Haluisin kuulla kokemuksia Teidän lapsista, millaisia he ovat olleet n. 2 vuotiaina, keille on myöhemmin diagnosoitu joku "käyttäytymishäiriö"/neurologisia ongelmia/adhd ym.

Oma lapseni on hieman hankalahko välillä, hän osaa leikkiä, puhua sanoja, laulaa jne. mutta on todella vahvatahtoinen ja keskittymiskyky on todella olematon, vielä, ei riitä esim. kirjan "lukemiseen" tai tarinan kuunteluun mutta legoilla jaksaa leikkiä hetken. En oikein osaa selittää hänestä sillälailla että saisi selvän kuvan mutta hän kuitenkin tuntuu olevan erilainen mitä muut tuntemani taaperoikäiset. Äitini sekä moni muukin sukulainen/tuttava on huomauttanut lapsen todella vahvasta tahdosta ja vahvasta reagoinnista pettymyksiin. Hän myös tuntuu "kitisevän" aivan jatkuvasti, joku on koko ajan pielessä ja sitä sitten itketään ja kitistään vaikka osaisi puhumalla pyytää jos jotakin haluaa.. Tuntuu että se jatkuva kitinä on vain muodostunut tavaksi.

En nyt tässä tarkoita että lapseni olisi sairas ja tarvitsee diagnoosin johonkin adhd:en mutta kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksista ja lapsista :)


Asiallisia vastauksia odotellessa :)
 
Ja siis mitkä olivat sellaisia merkkejä mihin kiinnititte huomiota lapsenne käytöksessä tai mihin olisi pitänyt/voinut kiinnittää huomiota näin jälkeenpäin ajateltuna? :)
 
Haluaisin huomauttaa että ihan hyvästäsyystä adhd diagooseja ei tehdä alle 5v; leikki-ikäosten keskittymiskyvyn kehitys on niin yksilöllistä, joku osaa keskittyä hyvin 1,5 v, toinen 4,5v ja kaikki siltä väliltä on normaalia.
 
Siis miten kirjan luku menee? Häipyy sylistä omille teilleen vai alkaa kysellä kuvista?
Mites palapelit?

Lapsen vahva tahtohan on sinänsä ohan positiivinen piirre. Samalla raivolla se aikanaan hakee työpaikkaa ja saa äänensä kuuluviin johtoryhmän kokouksessa.
 
Jos vaikka luen iltasatua niin että hän makaa sängyssä ja istun vieressä, hän tulee repimään kirjan käsistä ja koittaa repiä kappaleiksi. Kiellän ja otan kirjan pois ja lopetan lukemisen niin alkaa kauhea huuto ja itku. Muutama lastenkirja meillä on mutta ei katsele kuvia eikä jaksa kuunnella vaan huutaa ja repii vaikka en pitäisi kiinni/sylissä. Kuvakirjoja ei juurikaan katsele kun saa raivokohtauksen heti kun sivu ei käänny, alkaa riepottelemaan kirjaa ja "murisemaan" hampaat irvessä.
 
Niin hän varmasti onkin :)

On vain niin kovatahtoinen eikä anna periksi missään. Välillä ihmettelen kun hän suuttuu jostakin esim. jollekin lelulle niin saattaa tulla luokseni ja nyrkillä puristaa jalastani hampaat irvessä ja murista, näyttää niin vihaiselta. Mutta hän on vielä pieni lapsi eikä varmastikaan osaa vielä käsitellä suuria tunteita :)

Kiitoksia vastauksista.
 
tuon ikäisellä on vielä aika sekaisin asioiden syyt ja seuraukset. Jos tulee puristelemaan sinua kiukkuisena kun lelu ei tottele, saattaa vielä kuvitella että se lelun vikaantuminen on sinun aikaansaannostasi. Tai että sinä et ole pitänyt huolta, että lelu osaa käyttäytyä. Ei noista oikein tiedä...
 
tuon ikäisellä on vielä aika sekaisin asioiden syyt ja seuraukset. Jos tulee puristelemaan sinua kiukkuisena kun lelu ei tottele, saattaa vielä kuvitella että se lelun vikaantuminen on sinun aikaansaannostasi. Tai että sinä et ole pitänyt huolta, että lelu osaa käyttäytyä. Ei noista oikein tiedä...


Juuuuri tuolta minusta usein tuntuu tuon lapsen kanssa. :D Huvittavaa tavallaan.
 
Kyllä hän laulelee ja on sellainen "mammanmussu", tulee syliin halailemaan ja kokonaisuudessaan ihastuttava lapsukainen <3 Itse olen tiettävästi ollut samanlainen mutta en kuulemma noin "pahassa määrin".

Siksi tulin kyselemään kokemuksia kun suvussani muuten on sellaisia "rauhantyyssijoita" joiden vanhemmille maitolasin kaataminen tahalteen lattialle on ilkikurisuuden huippu, meillä tuppaa olemaan sellaiset temput jokapäiväisiä :P

Niinkuin joku jo saattaa arvata, ensimmäinen lapsi :D

Kiitän vastauksistanne.
 
Meilläkin on vahvatahtoinen esikoinen. Tyttö osaa kyllä toisinaan keskittyä katselemaan kirjoja ja kertoo mitä niissä tapahtuu, mutta ei erityisemmin pidä siitä jos yrittää pitää jonkinlaisen iltasatuhetken kirjan kera. Meillä ei siis lueta iltasatuja (miksi vääntää väkisin, jos se ei ole kivaa). Sen sijaan sylitellään iltaisin ja hieron häntä sohvalla.. Pääasiahan on illalla ennen nukkumaan alkamista se rauhoittuminen päivän leikeistä ja tapahtumista iltaunille.

Meillä tyttö kans karjuu leluille, jos ne ei "toimi" oikein ja minulle huutaa välillä, että: "äiti auta!!!" :D :D Ruoan kanssa alkaa leikkimään kun pahin nälkä loppuu.. Maitolasi saa osan ruoista tai tms älyvapaata.. Toki heti poistetaan pöydästä kun alkaa pelleily, mutta kun sitä on vaan kiva leikkiä. Jäähypiste on jo meillä käytössä.. Välillä ei enää tarvitse viedä sinne moneen päivään ja joskus istuu siellä useamman kerran päivässä. Samoin meillä kerätään lelut yhdessä kasaan leikkimisen päätyttyä.. Muuten meillä olisi ihan järkyttävä kaaos kun vaihtaa leikkiä jatkuvasti. Se on myös hillinnyt jatkuvaa ja tahallaan tapahtuvaa sotkemista. Viikon verran väännettiin kättä tosissaan tuosta siivoamisesta, mutta on mennyt perille asia kymmenien kertausten ja tinkimättömyyden kautta (eli jos sanot ulos lähdölle ehdoksi dublojen keräyksen niin ne myös kerätään ennen sinne ulos lähtemistä eikä anneta periksi.. Jos antaa periksi niin saman taistelun saa käydä uudestaan vaikeammin seuraavalla kerralla).

Dubloilla saattaa keskittyä leikkimään joskus puoleksi tunniksikin toisinaan.. Keskittyminen riippuu leikistä mitä leikkii. Piirtämisestä tykkää ja tarrojen liimailusta ja irroittamisesta tarrakirjaan. Mihin sinun esikoisesi keskittyy hyvin? Kannusta lastasi leikkimään sellaisia leikkejä ja kehitä vastaavia siihen rinnalle. Minä olen pitänyt tyttöäni hyvin normaalina, joskin touhukkaana tapauksena.. Päivään kuuluu vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun pitää päästä korkeammalle, nopeammin ja voimakkaammin :D on jo pari tikkiäkin saanut siitä hyvästä ohimoon..

Kaikkia ei vaan ole tehty legon imeskelijöiksi ;) :D Sinulla on jo sen verran iso lapsi, että voit jo alkaa vaatimaan häneltä myös asioita.. Jospa se toisi teille arkeen järjestystä ja rauhoittaisi menoa. Meillä se ainakin on auttanut, vaikka kauhean vääntämisen se vaatikin alussa. Toki seuraa lapsesi kehitystä ja kysy apuja neuvolasta tarvittaessa.
 
Ihan varmasti normaali 2v. Ja voimakastahtoinen voidaan määritellä monella tavalla. Jos äiti on heti hyysäämässä ja tekemssä kaiken lapsensa puolesta hänestä tulee ns. hemmoteltu, jota jotkut kutsuvat myös voimakastahtoiseksi ;) Vai voitaisiinko paremmin puhua heikkotahtoisesta äidistä =D
 
Voi, jeesus kristus sentään! Lapsi kyllä kitisee, täysin normaalia vielä tuosta vanhemmaltakin, riippuu niin paljon lapsesta. Jotkut lapset eivät IKINÄ opi tykkäämään kirjoista. Esim. minulla vanhempi poika istuisi kuuntelemassa kirjaa vaikka kuinka kauan (ja HÄN on se ASPERGER-diagnoosin saanut!), mutta ns. normaali pikkuveljensä ei vielä näin 5-vuotiaanakaan malta keskittyä kirjaan kuin pari minuuttia kerrallaan, sitten alkaa kysellä "milloin se loppuu? joko on viimeinen sivu?". Joillakin lapsilla on todella vahva tahto, mikä on HYVÄ ASIA jos ajattelee myöhempää elämää, koska on mahdollista, että lapsesta kasvaa määrätietoinen ja tavoitehakuinen aikuinen elleivät sitten vanhemmat omassa idiotismissaan leimaa vahvaa tahtoa sairaudeksi ja nujerra lapsen itsetuntoa tai tahtoa jo alkutekiöihinsä!

Minun niin pistää vihaksi nykypäivän lastenkasvatus, kun lapsesta pitää etsimällä etsiä jotain epänormaalia ja poikkeavaa. Jok'ikinen normaali kehitysvaihe on joku helvetin OIRE! Aivan kuin ihmiset olisivat tyystin unohtaneet millaisia lapset ovat! Antakaa lastenne olla ihan terveitä, normaaleja lapsia ja olkaa onnellisia siitä!
 
Meidän yksi lapsista oli juurikin tuollainen. Näin kirjoitetusta tekstistä ei ehkä saa kokonaista kuvaa siitä että millaista elämä oikeasti on -todella haastavaa.

Meillä saatiinkin sitten kouluiässä vasta diagnoosi, lähinnä siksi kun emme hakeutuneet tutkimuksiin ajoissa toisten vähättelyiden vuoksi.

Ja lapsi on siis täysin erilainen kuin muut. Aina rauhaton ja levoton, ei keskity kirjoihin, ei nuku. Tämä ei valitettavasti ole juurikaan muuttunut vuosien varrella.
Kasvaessa sen huomaa kyllä, kun pystyy paremmin vertaamaan ikäisiinsä.

Ja meidän muut lapset on myös vahvatahtoisia ja energisiä, mutta eipä näitä voi siltikään mainita edes samassa lauseessa.
 
En nyt ymmärrä mitä niitä erityisiä oireita ap;n lapsella oli? Kitinä, vahvatahtoisuus, ei ole kiinnostunut kirjoista..?Eipä tuo vielä kovin vaikealta kuullosta. Ehkä ap;n suku vaan on tottunut ylikiltteihin lapsiin.

Mutta sitten kun uhma iskee kunnolla, yleensä n.kolme vuotiaana, niin tiukat rajat ja säännöt vaan peliin ap! Muuten et pärjää vahvatahtoisen lapsen kanssa. Periksi ei saa antaa. Esim siitä syystä että et itse kestä lapsen raivoa tai huutamista.
 
Ihan varmasti normaali 2v. Ja voimakastahtoinen voidaan määritellä monella tavalla. Jos äiti on heti hyysäämässä ja tekemssä kaiken lapsensa puolesta hänestä tulee ns. hemmoteltu, jota jotkut kutsuvat myös voimakastahtoiseksi ;) Vai voitaisiinko paremmin puhua heikkotahtoisesta äidistä =D

En hyysää ja hän saa/joutuu tekemään paljon sellaisia asioita mitä osaa ja pystyy tekemään. Neuvon ja autan sellaisissa mitä ei vielä itse osaa. Hän kerää roskansa lattialta jos heittää lattialle, vie kengät kenkäkaappiin, kerää lelut laatikoihinsa, hakee vaippoja vaippakaapista ja etsii itse hukkaamansa tavarat (tietysti autan jos näyttää tarvitsevan apua). Mutta en siis hyysää ja palvele lastani :)
 
Voi, jeesus kristus sentään! Lapsi kyllä kitisee, täysin normaalia vielä tuosta vanhemmaltakin, riippuu niin paljon lapsesta. Jotkut lapset eivät IKINÄ opi tykkäämään kirjoista. Esim. minulla vanhempi poika istuisi kuuntelemassa kirjaa vaikka kuinka kauan (ja HÄN on se ASPERGER-diagnoosin saanut!), mutta ns. normaali pikkuveljensä ei vielä näin 5-vuotiaanakaan malta keskittyä kirjaan kuin pari minuuttia kerrallaan, sitten alkaa kysellä "milloin se loppuu? joko on viimeinen sivu?". Joillakin lapsilla on todella vahva tahto, mikä on HYVÄ ASIA jos ajattelee myöhempää elämää, koska on mahdollista, että lapsesta kasvaa määrätietoinen ja tavoitehakuinen aikuinen elleivät sitten vanhemmat omassa idiotismissaan leimaa vahvaa tahtoa sairaudeksi ja nujerra lapsen itsetuntoa tai tahtoa jo alkutekiöihinsä!

Minun niin pistää vihaksi nykypäivän lastenkasvatus, kun lapsesta pitää etsimällä etsiä jotain epänormaalia ja poikkeavaa. Jok'ikinen normaali kehitysvaihe on joku helvetin OIRE! Aivan kuin ihmiset olisivat tyystin unohtaneet millaisia lapset ovat! Antakaa lastenne olla ihan terveitä, normaaleja lapsia ja olkaa onnellisia siitä!



En ole leimannu lastani sairaaksi enkä nujerra hänen tahtoaan vaan koitan kehittää sitä parempaan suuntaan. Kysyin neuvoa täältä, sillä tahdoin kuulla muiden kokemuksista ja muista voimakastahtoisista lapsista. Tosiaan kun kaikki tuntemani lapset ovat niitä "legon imeskelijöitä" jotka istuvat paikallaan vaikka tunti kaupalla. Siksi en juurikaan heiltä voi kysyä neuvoa sillä heidän mielestään lapseni on ihan liian "villi ja vapaa" vaikka meillä on sääntöja ja rangaistuksia joita noudatetaan.

Tiedän että lapset kiukuttelee jne. En nyt odottanut että joku "hyökkää kimppuun" tästä kyselystä. Noita diagnoosien saaneiden lasten vanhemmilta halusin kuulla että mihin he ovat aikoinaan kiinnittäneet huomiota, mutta ei se nyt sitä tarkoittanut että lapseni on sairas ja tarvitsee hetipaikalla diagnoosin kun vähän villi ja "erilainen" mitä muut suvun taaperot.
 
Mun lapsi on todella vilkas ja levoton 7-vuotias. Mitään "vikaa" hänessä ei kuulemma ole, on vaan sen luonteinen. Hän jaksoi alkaa kuunnella kirjoja vasta noin 6-vuotiaana. Kuvia jaksoi katsoa pienenäkin jonkin aikaa. Legoilla ei oikein jaksa leikkiä eikä muutenkaan keskittyä pieneen piiperrykseen. Dubloilla jos joskus jotain rakentaa, niin suurin ilo siinä hommassa on päästä rikkomaan sa rakennelma heti kun se on valmis.

Hyvin haastava hän on monin tavoin, mutta myös ihana, fiksu ja herkkä poika. :)
 
[QUOTE="vieras";28197992]En nyt ymmärrä mitä niitä erityisiä oireita ap;n lapsella oli? Kitinä, vahvatahtoisuus, ei ole kiinnostunut kirjoista..?Eipä tuo vielä kovin vaikealta kuullosta. Ehkä ap;n suku vaan on tottunut ylikiltteihin lapsiin.

Mutta sitten kun uhma iskee kunnolla, yleensä n.kolme vuotiaana, niin tiukat rajat ja säännöt vaan peliin ap! Muuten et pärjää vahvatahtoisen lapsen kanssa. Periksi ei saa antaa. Esim siitä syystä että et itse kestä lapsen raivoa tai huutamista.[/QUOTE]

En etsinyt diagnoosia lapselleni vaan kyselin muilta ihmisiltä heidän kokemuksiaan vahvatahtoisista lapsista. Diagnoosin saaneiden lasten vanhemmilta siksi että heillä yleensä on aika vahvatahtoisia lapsia ja ehkä saattavat ymmärtää paremmin mitä ajan takaa kuin sen pienen EmmaJessican äiti jolle kamalin temppu on se maitolasin kaataminen.

Tämä kirjoitus nyt ei anna läheskään kokonaisvaltaista kuvaa lapsesta mutta siis enemmän kaipailin niitä kokemuksia. En anna lapselle periksi asioissa enkä ainakaan siksi etten jaksaisi kuunnella lapsen raivoa, sillä tiedän että ensikerralla se on vähintään kahta kauheampi se raivo.

En tosiaan kaivannut kommentteja niiltä joiden lapset kuuluvat "samaan kastiin" suvun taaperoiden kanssa. "Kun komennat etkä anna periksi niin kyllä se siitä! Meidän Pelleriinan kun laitoin jäähylle kun kaasi maitolasin niin ei ikinä sen jälkeen ole kaatanut maitolasia! OTA OPPIA! Ei saa olla mikään matto jonka päältä pienet lapsetkin jo kävelee"... Juuh..
 
En etsinyt diagnoosia lapselleni vaan kyselin muilta ihmisiltä heidän kokemuksiaan vahvatahtoisista lapsista. Diagnoosin saaneiden lasten vanhemmilta siksi että heillä yleensä on aika vahvatahtoisia lapsia ja ehkä saattavat ymmärtää paremmin mitä ajan takaa kuin sen pienen EmmaJessican äiti jolle kamalin temppu on se maitolasin kaataminen.

...
En tosiaan kaivannut kommentteja niiltä joiden lapset kuuluvat "samaan kastiin" suvun taaperoiden kanssa. "Kun komennat etkä anna periksi niin kyllä se siitä! Meidän Pelleriinan kun laitoin jäähylle kun kaasi maitolasin niin ei ikinä sen jälkeen ole kaatanut maitolasia! OTA OPPIA! Ei saa olla mikään matto jonka päältä pienet lapsetkin jo kävelee"... Juuh..

Ymmärrän sinua ap. Minullakin on vahvatahtoinen esikoinen - tosin hän jaksaa kyllä keskittyä tuntikaupalla asioihin jotka häntä kiinnostavat - ja minuakin ottaa päähän kaikki sukulaisten hurskastelut että "kyllä se lapsi tottelee kun vain jaksaa komentaa ja kasvattaa, meilläkin Jessiina-Jemina kiukutteli mutta lopetti sen kun pari viikkoa pidin tiukkaa linjaa."

No, minä olen pitänyt pojan kanssa tiukkaa linjaa pari vuotta, ja siltikään se ei kaikissa asioissa vieläkään tottele. Tietyista asioista (pukemisesta, hampaiden pesusta, sanomalehtien repimisestä, tavaroiden heittelystä) on nyt väännetty kuukausikaupalla, ja edistystä tapahtuu mutta hitaasti.

Jotkut lapset ovat oikeasti niin jukuripäitä ettei tiukinkaan jäähypenkkeily aiheuta mitään välitöntä muutosta. Koeta jaksaa. Meillä asiat parantuivat aika paljon pojan täytettyä neljä vuotta.
 
Ymmärrän sinua ap. Minullakin on vahvatahtoinen esikoinen - tosin hän jaksaa kyllä keskittyä tuntikaupalla asioihin jotka häntä kiinnostavat - ja minuakin ottaa päähän kaikki sukulaisten hurskastelut että "kyllä se lapsi tottelee kun vain jaksaa komentaa ja kasvattaa, meilläkin Jessiina-Jemina kiukutteli mutta lopetti sen kun pari viikkoa pidin tiukkaa linjaa."

No, minä olen pitänyt pojan kanssa tiukkaa linjaa pari vuotta, ja siltikään se ei kaikissa asioissa vieläkään tottele. Tietyista asioista (pukemisesta, hampaiden pesusta, sanomalehtien repimisestä, tavaroiden heittelystä) on nyt väännetty kuukausikaupalla, ja edistystä tapahtuu mutta hitaasti.

Jotkut lapset ovat oikeasti niin jukuripäitä ettei tiukinkaan jäähypenkkeily aiheuta mitään välitöntä muutosta. Koeta jaksaa. Meillä asiat parantuivat aika paljon pojan täytettyä neljä vuotta.

Tsemppiä täältäkin! Lisäisin tähän viestiin vielä, että kovasti saa komentaa kohta 8v. täyttävää poikaa....Aina ollut niin.
Onhan se ärsyttävää kuunnella kun meidän Liisan huuli väpättää jo sormen heristyksestä ja oma lapsi nauraa sellaiselle suunnilleen. Silti pidetään kuria, toisinaan se tehoaa paremmin, toisinaan huonommin. Ja joskus on TODELLA raskasta väsyneenä taistella jostain pikkujutusta.
Toiset vaan on vahvoja persoonia jo lapsena. Itse olin hissukka ja niimpä mummille on ollut melkoinen paukku ihan toinen ääripää lapsenlapsi :-)
 
En lukenut vastauksia, mutta oletko antanut lapselle Omega3 valmistetta? Siis jotain kalaöljykapseleita?
Niillä on kuulemma saatu hyviä tuloksia ihan adhd lapsillakin. En muista ikäsuositusta mutta kun käyt apteekissa niin katsoppa. Kannattaa ottaa Möllerin kalanmuotoisia "lötjäkkeitä", ne maistuu hyvälle ja voi pureskella ja ovat hauskan näköisiä.
 

Yhteistyössä