A
Annina
Vieras
Ollaan miesystävän kanssa oltu yhdessä vähän vajaat kaksi vuotta.Iältämme ollaan hyvän matkaa yli kolmekymppisiä, mies jo lähempänä neljääkymppiä.
Meillä on alusta asti synkannyt hyvin, nimenomaan henkisesti, sekä harrastukset ja intressit.Viihdymme yhdessä.Yhteisiä ystäviä on, pystymme puhumaan lähes kaikesta jne.Huumorintajumme on myös todella samanlainen.
Mies on selvinpäin aivan ihana, kiltti, lempeä, hellä, eikä ole koskaan unohtanut mainita kuinka paljon minua rakastaa.Mies kuitenkin juo yleensä 1-3 kertaa viikossa itsensä humalaan, joskus pari päivää putkeen.Humalassa hän on (joskus, ei aina)ärsyttävä, kriittinen, riitaisakin joskus, kärkäs arvostelemaan minua ja muita.Hän myös juo usein yhdessä viihteellä ollessamme itsensä aivan tolkuttomaan kuntoon, niin että käyttäytyy todella huonosti-huutelee ihmisille, syljeskelee, joskus näyttelee takapuoltaan tms.Miehen mielipide on, että hän juo niin paljon ja usein kun haluaa.
Lisäksi.Mies ei ole seksuaalisesti kovin hyvä ottamaan minua huomioon.Hän ei oikein tunnu ymmärtävän mitä tarkoittaa esileikki, se on liian usein vaan sormi alapäähän, ilman suukkoja tai sen kummempia hyväilyjä.Hänen ollessaan pienessä sievässä seksi suju kyllä paremmin.Olemme puhuneet asiasta, mutta edelleenkään hän ei oikein saa minua syttymään, vaikka olen kertonut mistä pitäisin tms.
Sitten vielä yksi mutta, ehkä kaikkein suurin.Miehellä on hirvittävä sitoutumiskammo. naimisiin tai lapsia en minäkään ole ajatellut haluavani,mutta yhteen haluaisin kyllä muuttaa jossain vaiheessa.Mies kuitenkaan ei halua sitä koskaan kenenkään kanssa.Hän viihtyy kuulemma vain paremmin niin, että minä olen hänen luonaan muutaman yön kuussa.Minun luonani hän ei halua yöpyä, aina toisinpäin.
Mies ei ole kovin siisti, eikä hän siivoa juurikaan asuntoaan.se on kuin sikolätti.Olemme siitäkin puhuneet, mutta hän ei kuulemma osaa muuttua.Niinpä minun on siivottava omani lisäksi hänen asuntonsa, jos en halua lian seassa pyöriä.Itse olen siisti, enkä viihdy hänen asunnossaan kovin hyvin.
En ole ollut oikein onnellinen enää moneen kuukauteen.Olen kyllä puhunut noista kaikista asioista, mutta hänen mielestään minä vain haluan muuttaa häntä niinkuin naiset yleensä, hänestä jokaisen pitäisi hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on.Joskus hän suuttuu ja sanoo minua nalkuttajaksi, vaikka yritän aina mahdollisimman asiallisesti kertoa mikä minua vaivaa.
Kaikesta huolimatta hänessä on myös paljon hyvää.Oikeastaan kaikki muuta asiat noita mainittuja lukuunottamatta.Mutta nuo ovat isoja juttuja.Kuinka moni minuna jatkaisi miehen rakastamista sellaisena kuin hän on, ja kuinka moni taas lähtisi hippulat vinkuen?Olen puhunut, ymmärtänyt ja taas puhunut, mutta kaikki tuntuu menevän kuuroille korville.Olenko minä tässä pikkusieluinen ja tiukkapipoinen, liikaa vaativa nainen?
Meillä on alusta asti synkannyt hyvin, nimenomaan henkisesti, sekä harrastukset ja intressit.Viihdymme yhdessä.Yhteisiä ystäviä on, pystymme puhumaan lähes kaikesta jne.Huumorintajumme on myös todella samanlainen.
Mies on selvinpäin aivan ihana, kiltti, lempeä, hellä, eikä ole koskaan unohtanut mainita kuinka paljon minua rakastaa.Mies kuitenkin juo yleensä 1-3 kertaa viikossa itsensä humalaan, joskus pari päivää putkeen.Humalassa hän on (joskus, ei aina)ärsyttävä, kriittinen, riitaisakin joskus, kärkäs arvostelemaan minua ja muita.Hän myös juo usein yhdessä viihteellä ollessamme itsensä aivan tolkuttomaan kuntoon, niin että käyttäytyy todella huonosti-huutelee ihmisille, syljeskelee, joskus näyttelee takapuoltaan tms.Miehen mielipide on, että hän juo niin paljon ja usein kun haluaa.
Lisäksi.Mies ei ole seksuaalisesti kovin hyvä ottamaan minua huomioon.Hän ei oikein tunnu ymmärtävän mitä tarkoittaa esileikki, se on liian usein vaan sormi alapäähän, ilman suukkoja tai sen kummempia hyväilyjä.Hänen ollessaan pienessä sievässä seksi suju kyllä paremmin.Olemme puhuneet asiasta, mutta edelleenkään hän ei oikein saa minua syttymään, vaikka olen kertonut mistä pitäisin tms.
Sitten vielä yksi mutta, ehkä kaikkein suurin.Miehellä on hirvittävä sitoutumiskammo. naimisiin tai lapsia en minäkään ole ajatellut haluavani,mutta yhteen haluaisin kyllä muuttaa jossain vaiheessa.Mies kuitenkaan ei halua sitä koskaan kenenkään kanssa.Hän viihtyy kuulemma vain paremmin niin, että minä olen hänen luonaan muutaman yön kuussa.Minun luonani hän ei halua yöpyä, aina toisinpäin.
Mies ei ole kovin siisti, eikä hän siivoa juurikaan asuntoaan.se on kuin sikolätti.Olemme siitäkin puhuneet, mutta hän ei kuulemma osaa muuttua.Niinpä minun on siivottava omani lisäksi hänen asuntonsa, jos en halua lian seassa pyöriä.Itse olen siisti, enkä viihdy hänen asunnossaan kovin hyvin.
En ole ollut oikein onnellinen enää moneen kuukauteen.Olen kyllä puhunut noista kaikista asioista, mutta hänen mielestään minä vain haluan muuttaa häntä niinkuin naiset yleensä, hänestä jokaisen pitäisi hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on.Joskus hän suuttuu ja sanoo minua nalkuttajaksi, vaikka yritän aina mahdollisimman asiallisesti kertoa mikä minua vaivaa.
Kaikesta huolimatta hänessä on myös paljon hyvää.Oikeastaan kaikki muuta asiat noita mainittuja lukuunottamatta.Mutta nuo ovat isoja juttuja.Kuinka moni minuna jatkaisi miehen rakastamista sellaisena kuin hän on, ja kuinka moni taas lähtisi hippulat vinkuen?Olen puhunut, ymmärtänyt ja taas puhunut, mutta kaikki tuntuu menevän kuuroille korville.Olenko minä tässä pikkusieluinen ja tiukkapipoinen, liikaa vaativa nainen?