Vaikea eropäätös

[Annina]

Ollaan miesystävän kanssa oltu yhdessä vähän vajaat kaksi vuotta.Iältämme ollaan hyvän matkaa yli kolmekymppisiä, mies jo lähempänä neljääkymppiä.

Meillä on alusta asti synkannyt hyvin, nimenomaan henkisesti, sekä harrastukset ja intressit.Viihdymme yhdessä.Yhteisiä ystäviä on, pystymme puhumaan lähes kaikesta jne.Huumorintajumme on myös todella samanlainen.

Mies on selvinpäin aivan ihana, kiltti, lempeä, hellä, eikä ole koskaan unohtanut mainita kuinka paljon minua rakastaa.Mies kuitenkin juo yleensä 1-3 kertaa viikossa itsensä humalaan, joskus pari päivää putkeen.Humalassa hän on (joskus, ei aina)ärsyttävä, kriittinen, riitaisakin joskus, kärkäs arvostelemaan minua ja muita.Hän myös juo usein yhdessä viihteellä ollessamme itsensä aivan tolkuttomaan kuntoon, niin että käyttäytyy todella huonosti-huutelee ihmisille, syljeskelee, joskus näyttelee takapuoltaan tms.Miehen mielipide on, että hän juo niin paljon ja usein kun haluaa.

Lisäksi.Mies ei ole seksuaalisesti kovin hyvä ottamaan minua huomioon.Hän ei oikein tunnu ymmärtävän mitä tarkoittaa esileikki, se on liian usein vaan sormi alapäähän, ilman suukkoja tai sen kummempia hyväilyjä.Hänen ollessaan pienessä sievässä seksi suju kyllä paremmin.Olemme puhuneet asiasta, mutta edelleenkään hän ei oikein saa minua syttymään, vaikka olen kertonut mistä pitäisin tms.

Sitten vielä yksi mutta, ehkä kaikkein suurin.Miehellä on hirvittävä sitoutumiskammo. naimisiin tai lapsia en minäkään ole ajatellut haluavani,mutta yhteen haluaisin kyllä muuttaa jossain vaiheessa.Mies kuitenkaan ei halua sitä koskaan kenenkään kanssa.Hän viihtyy kuulemma vain paremmin niin, että minä olen hänen luonaan muutaman yön kuussa.Minun luonani hän ei halua yöpyä, aina toisinpäin.

Mies ei ole kovin siisti, eikä hän siivoa juurikaan asuntoaan.se on kuin sikolätti.Olemme siitäkin puhuneet, mutta hän ei kuulemma osaa muuttua.Niinpä minun on siivottava omani lisäksi hänen asuntonsa, jos en halua lian seassa pyöriä.Itse olen siisti, enkä viihdy hänen asunnossaan kovin hyvin.

En ole ollut oikein onnellinen enää moneen kuukauteen.Olen kyllä puhunut noista kaikista asioista, mutta hänen mielestään minä vain haluan muuttaa häntä niinkuin naiset yleensä, hänestä jokaisen pitäisi hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on.Joskus hän suuttuu ja sanoo minua nalkuttajaksi, vaikka yritän aina mahdollisimman asiallisesti kertoa mikä minua vaivaa.

Kaikesta huolimatta hänessä on myös paljon hyvää.Oikeastaan kaikki muuta asiat noita mainittuja lukuunottamatta.Mutta nuo ovat isoja juttuja.Kuinka moni minuna jatkaisi miehen rakastamista sellaisena kuin hän on, ja kuinka moni taas lähtisi hippulat vinkuen?Olen puhunut, ymmärtänyt ja taas puhunut, mutta kaikki tuntuu menevän kuuroille korville.Olenko minä tässä pikkusieluinen ja tiukkapipoinen, liikaa vaativa nainen?

 

[Hippula]

Lähtisin hippulat vinkuen. Kuulostaa, että ""synkasta"" huolimatta arvonne ja elämän tapanne ovat liian kaukana toisistaan. Olisiko miehestä enemmän kaveriski kuin kumppaniksi? Nyt untuu, että miehesi käyttää sinua hyväksi ja suhteessa eletään hänen ehdoillaan.

Hyväksy miehesi sellaisena kuin hän on, ja mieti onko hän sellainen mies jonka rinnalla haluat elää ja jonka kanssa voit elää sellaista elämään kuin sinä haluat. Ja tee sitten omat ratkaisusi...

 

[minä]

Jo tuon juomisen kohalla lähtisin, koska en sitä miehessä siedä ja varsinkin kun yhdistetään tuo sitoutumis haluttomuus, niin taidat hukata aikaasi. Varmaan viihtyy kanssasi, mutta eihan suhde voi kestää jos ei halua sitoutua.

 

[Tina]

Miksi ottaa mies, jossa on paljon isoja vikoja kun aivan hyvin voi löytyä sellainenkin, jossa ei ole kuin muutama pieni?

Riippuu tietysti siitäkin, millaisessa arvossa itseäsi pidät.

 

[Aksuliina]

Mitä se on se ""rakastaminen"", josta monet täällä kirjoittaa? Tarkoitan sitä, että kerrotaan, miten toisessa ärsyttää se ja tämä ja tuo asia, mutta ei voi erotakaan, kun muka ""rakastaa"" niin kauheasti.

Minusta tuntuu, että kysymyksessä ei ole toisen ihmisen rakastaminen, vaan ""rakastamisen"" ja seurustelun ja yhdessäolon rakastaminen. Tuntuu, että nykyisin ihmiset eivät millään pysty olemaan yksin, vaan aina pitää olla jonkun kanssa. Ja sitten valittaa sen olemisen surkeutta kaikenmaailman nettipalstoilla!

Kun minä rakastan, rakastan koko ihmistä, jopa niitä vikoja, joita rakastamassani ihmisessä on. Minähän itse valitsen kumppanini, ei sitä minulle kukaan ulkopuolinen anna. Rakkaus on nimenomaan vapaaehtoisuutta ja vastuullisuutta. Jos toinen puolisko ei käyttäydy vastuullisesti suhteessa, sellaisesta suhteesta on syytä lähteä kipin kapin.

Maailma on täynnä miehiä ja naisia: Sitä yhtä ja ainoaa oikeaa ei ole olemassakaan, vaan on monia mahdollisia, joiden kanssa voi rakentaa toimivan ja rikkaan suhteen.

 

[hoitaja]

Kännin otto kolmesti viikossa ja kaksi päivää peräkkäin on minusta alkolistin oire. Aikuinen joka ju ja näin välttää vastuuta ei ole aikuinen ollenkaan vaikka on selvin päin kuinka ihana. Mullakin on tälläinen selvänä ihana mies. Nyt reilut 2 v täynnä ja selvästi loppu lähenee tai on jo lähellä. Myös seksin suhteen on kuten sinulla.
Kerran avioliitosta eronneena en aio nykyisen kanssa mitään pysyvää rakentaa - harkitse sinäkin omalta osaltasi.
Onnea!

 

[dooris]

Minunkin silmiin pisti tuo juominen. Ja jos teillä ei seksikään suju, niin miksi ette voisi olla ihan kaveripohjalla? Kuulostaa siltä ettei teillä kahdella ole onnistumisen edellytyksiä parisuhteessa. Mieti, haluatko ""uhrata"" elämäsi tämän miehen matkassa vai olisitko tyytyväisempi yksi tai jonkun muun kanssa. Onnelliselle et vaikuta, eikä yksinolon pelossa kannata roikkua suhteessa jolla ei ole tulevaisuutta.

 

[mies]

Etköhän sinä melkoiset faktat ladellut pöytään, monelle riittäisi yksikin noista.

 

[hyppy tuntemattomaan]

Aikoinaan kun erosin tai harkitsin eroa, tuntuivat yhteiset muistot vyöryvän päälle. Kaikki vähäinenkin onni ja pienikin valonsäde sai aivan valtavat mittasuhteet mielessäni ja muistoissani. Nyt kun erosta on jo aikaa, ovat nuo muistot vain muistoja muiden joukossa, osa elämää, eivätkä ikävä kyllä, edes kaikkein kauneimpien muistojen joukossa. Eron lopullisuus tuntuu niin raastavalta, mutta kun on päätöksensä tehnyt, elämä palaa vähitellen omaan hallintaan. Se tuntuu mahtavalta! Sen vuoksi kannattaa pitää kiinni omasta arvostaan ja elämästään!