V
vieraanaharmaana
Vieras
Eli poikani on nyt 11 vuotias, eikä ole koskaan nähnyt isäänsä.
Tapasin miehen eräässä leikkipuistossa, jossa hän oli töissä.
Aloimme seurustella jne, kunnes huomasin olevani raskaana.
Raskauden aikana mies vain katosi, olimme sopineet että mies muuttaa luoksemme , jutelleet mitä kaikkea hän tuo mukanaan jne... aivan kaikki järjestelyt oli tehty.
En ollut tajunnut aikaisemmin miehen valheita, aina kun olimme menossa hänen luokseen, ei se jostain syystä yhtäkkiä sopinutkaan, aina tuli jotain.
Hän oli muka aikaisemmin eronnut vaimostaan, ja heillä oli vauva-ikäinen lapsi.
Joskus mies soitteli ja kuvaili miten vauva makailee juuri hänen rintansa päällä.
No, muuttopäivä koitti, sain puhelun että joku sukulainen oli kuollut ja hänen pitää lentää veljensä kanssa ulkomaille hautajaisiin.
En nyt muista oliko se muka hänen isänsä vai kuka, joku lähisukulainen kuitenkin.
Ei kun joo, isä se oli, joka muka asui ulkomailla.
No, sit miehestä ei kuulunut mitään pitkään aikaan... yhtäkkiä hän tulee meille illalla omilla avaimilla, ja kertoo että hän ei voikaan muuttaa luokseni. Mitään syytä tai selitystä ei kerro.
No, paniikissa soitan miehen äidille, joo, omituista mut en ollut häntä nähnyt enkä ollut yhteydessä aikaisemmin....
äiti on aivan järkyttynyt, ja kertoo että mies on mielisairas, ja ei ole mitään lasta eikä ex-vaimoa, että mies on hänellekin kertonut että olis muka pari lasta jossain jne...
Itsekin ihan shokissa, miten on voitu höynäyttää noin perusteellisesti...
Äitinsä vielä sanoi, et soita kun lapsi on syntynyt. No, soitin ja kerroin että poika syntyi ja hän sanoi suoraan että hän ei halua nähdä meitä. Omaa lapsenlastaan.
Olen pari kertaa nähnyt miehen, kahden pienen lapsen kanssa. Muutamia vuosia sitten... kerran jossain ruokakaupassa, ja toisen kerran h&m:llä kun osti lasten vaatteita.
Eli kyllä hänellä joku perhe on perustettuna, ainakin jälkeenpäin....
Mitä siis tekisin? Poika on kysellyt isästään ja olen kertonut miten asia on, eli oli mielisairas.
( ainakin äitinsä mukaan )
Mut mietin että tekiskö se edes hyvää, mitä jos sanois pojalle päin naamaa että ei halua nähdäkään...
äh, tosi vaikeeta.
Pojalla on asiat ihan hyvin, mutta hieman surumielinen on. Masennukseen taipuva.
Mikä olis parasta häntä kohtaan..
Tapasin miehen eräässä leikkipuistossa, jossa hän oli töissä.
Aloimme seurustella jne, kunnes huomasin olevani raskaana.
Raskauden aikana mies vain katosi, olimme sopineet että mies muuttaa luoksemme , jutelleet mitä kaikkea hän tuo mukanaan jne... aivan kaikki järjestelyt oli tehty.
En ollut tajunnut aikaisemmin miehen valheita, aina kun olimme menossa hänen luokseen, ei se jostain syystä yhtäkkiä sopinutkaan, aina tuli jotain.
Hän oli muka aikaisemmin eronnut vaimostaan, ja heillä oli vauva-ikäinen lapsi.
Joskus mies soitteli ja kuvaili miten vauva makailee juuri hänen rintansa päällä.
No, muuttopäivä koitti, sain puhelun että joku sukulainen oli kuollut ja hänen pitää lentää veljensä kanssa ulkomaille hautajaisiin.
En nyt muista oliko se muka hänen isänsä vai kuka, joku lähisukulainen kuitenkin.
Ei kun joo, isä se oli, joka muka asui ulkomailla.
No, sit miehestä ei kuulunut mitään pitkään aikaan... yhtäkkiä hän tulee meille illalla omilla avaimilla, ja kertoo että hän ei voikaan muuttaa luokseni. Mitään syytä tai selitystä ei kerro.
No, paniikissa soitan miehen äidille, joo, omituista mut en ollut häntä nähnyt enkä ollut yhteydessä aikaisemmin....
äiti on aivan järkyttynyt, ja kertoo että mies on mielisairas, ja ei ole mitään lasta eikä ex-vaimoa, että mies on hänellekin kertonut että olis muka pari lasta jossain jne...
Itsekin ihan shokissa, miten on voitu höynäyttää noin perusteellisesti...
Äitinsä vielä sanoi, et soita kun lapsi on syntynyt. No, soitin ja kerroin että poika syntyi ja hän sanoi suoraan että hän ei halua nähdä meitä. Omaa lapsenlastaan.
Olen pari kertaa nähnyt miehen, kahden pienen lapsen kanssa. Muutamia vuosia sitten... kerran jossain ruokakaupassa, ja toisen kerran h&m:llä kun osti lasten vaatteita.
Eli kyllä hänellä joku perhe on perustettuna, ainakin jälkeenpäin....
Mitä siis tekisin? Poika on kysellyt isästään ja olen kertonut miten asia on, eli oli mielisairas.
( ainakin äitinsä mukaan )
Mut mietin että tekiskö se edes hyvää, mitä jos sanois pojalle päin naamaa että ei halua nähdäkään...
äh, tosi vaikeeta.
Pojalla on asiat ihan hyvin, mutta hieman surumielinen on. Masennukseen taipuva.
Mikä olis parasta häntä kohtaan..
