Uskonnot on mielenkiintoinen jäänne menneiltä ajoilta. Se on ainoita asioita, joihin ihminen voi uskoa vailla mitään todisteita. Jos mä tulisin selittämään, että hei oikeasti on olemassa maahisia jotka elelee Suomen metsissä, niin mut ohjattaisiin hoitoon. Jostain syystä uskontojen kohdalla tätä ei tapahdu. Voit vakavin ilmein väittää, että on olemassa joku jumala (uskontokunnasta riippuen) ja sitä ei voi nähdä, kuulla, tuntea tai mitenkään todistaa... se silti vain nyt on. Silti sua taputellaa vain olalle, että hyvä veli, kyä näi o.
Uskonnoissa on myös niin sanottuja perustavanlaatuisia ongelmia. Yksi on se, että uskomalla pelastuu. Muta pitää uskoa siihen "oikeaan" jumalaan. Onko suomalainen kristitty siis ihan tosissaan sitä mieltä, että kun kristittyjä on n.30% maapallon väestöstä, niin 70% joutuu siis helvettiin ja kadotukseen? Jos näin, niin ei kovin onnistunutta politiikkaa jumalalta... hänen karitsansa katoavat hiidenkirnuun huomattavasti todennäköisemmin, kuin että pelastuisivat.
Toinen ristiriita on esimerkiksi vaikka se, että jumalan sanotaan olevan kaikkivoipa ja kaikkihyvä. Sehän nyt ei mitenkään taas ole mahdollista, koska maailmassa on pahuutta. Eli vähintään jompi kumpi mättää; pahuutta on koska ei pysty, tai pahuutta on koska pystyy muttei halua.
Kolmas hauskuus on joidenkin uskovaisten tapa lukea etenkin Raamattua valikoiden. Ikään kuin että sieltä saa itse valita ne kohdat jotka on jees. Kun Raamatussa sanotaan "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan.", niin ei siitä tarvitse välittää... se oli siellä varmaan kännissä ja läpällä. Mutta ne muut kohdat oli sitten totta. Muslimeilla tämä ei mene toki aivan noin, sillä he ottavat koraanin kirjaimellisesti. Toki sielläkin on niitä kuuluisia ristiriitaisuuksia muslimien arvojen ja Koraanin välilillä, esim. että onko se 9-vuotiaan kanssa makaaminen ok - vai ei? Jos ei, niin Koraani ei voi olla kirjaimellisesti totta. Jos se on kirjaimellisesti taas totta, niin 9-vuotias menee siinä missä aikuinenkin.
No mutta... nää on näitä.