vaiettu salaisuus (lasten tukistaminen)

[ap]

Mua ja sisaruksiani on tukisteltu todella kovaakin pienempänä. Vedettiin hiuksista huoneesta toiseen, niin että hiuksia lähti päästä isot kasat jne.. Toinen kamala asia on syömäänpakottaminen. Mun miehen perheessä on ollut myös samat kasvatustavat. Me molemmat taas halveksitaan tollasia kasvatusmenetelmiä ja ollaan yhdessä puhuttu asiasta ja sovittu, että meidän lapsiin ei käytetä minkäänlaista fyysistä väkivaltaa!

no en nyt noin kovaa. vedän niskavilloista, kestää ehkä kaks. sekuntia. ja aina jälkeenpäin sovitaan ja pyydetään puolin ja toisin anteeks. (kuulostaa tekopyhältä, tiedän.)

ja mäkin halveksi tollasia kasvatustapoja - myös tätä omaani - enkai mä muuten asiaa itkis.

ja korostan etten ole heitä koko elämäänsä tukistanut. kyllähän pienelle lapselle menee perille, kun sanoo ei ja pystyy pitämään kiinni sylissä kunnes tilanne ohi. mut nyt kun ovat noin isoja 6 ja 9 niin tappelevat keskenään ja mulla on heti karvat pystyssä ja tulen ihan viirupäiseksi.

 

[ap]

Entäpäs jos keskustelet lasten kanssa. Elikkäs sovitte yhdessä pelisäännöt, miten mennään. Pidätte perhepalaverin, kirjaatte ylös rangaistukset. Sovitte, että yhdestä örvellyksestä tulee 1 rangaistus, 2:sta tulee pelikielto jne. Kuitenkin heti eka kerrasta ei tule sellaista isoa rangaistusta kun pitää antaa lapselle mahdollisuus korjata tilanne. Kyllä tuon ikäiset ymmärtää nuo perhepalaverit. Lapset vois vaikka itse miettiä rangaistuksia. Sinä teet itsesi kanssa sopimuksen, että et tukista. Menet vaikka toiseen huoneeseen heti kun tilanne näyttä menevän yli. Siis tämä mun ohje on kliseistä ja jopa imelää, mutta voisi kuitenkin kokeilla.

tätä vois yrittää.

kiitos!

 

[Kotilehmä]

Kun muutaman kerran istuu itkien suihkun lattialla ja ottaa päästä kourakaupalla sitä irronnutta hiusta mitä poikaystävä on päästä juuri repinyt niin ei todellakaan halua omia lapsia sen jälkeen tukistaa. Suosittelen tuota kokemusta kaikille, joilla on vaikeuksia itsehillinnässä

 

[vieras]

Mua on tukistettu paljon lapsena ja voin sanoa, että halveksin äitiäni jo silloin pienenä tuoan asian vuoksi. Tajusin hyvin selvästi, että äiti tukistaa vain, koska siltä on keinot loppu ja sen hermot menee. Sen sijaan minä en tietenkän saanut lyödä siskoani, vaikka olisi kuinka hermot menneet. Halveksin aikuisia, jotka eivät itse kyenneet elämään kuten opettivat lapsille. Ja halveksin sellaista yhä.

Minua tukistettiin myös ja joskus annettiin piiskaa. Aina pidin sitä epäoikeudenmukaisena rangaistuksena ja joskus vihasin isääni vähän aikaa. Mutta koskaan en halveksinut, vaan pidin häntä oikeamielisenä, mitä hän olikin. Ylpeyteni koki kolauksen, ei muuta. Mutta ero oli siinä, että isäni ei ikinä antanut rangaistuksia vihaisena. Rangaistuksen syitä oli mm. toisten lyöminen, heikoille jäille meno ja tulella leikkiminen.

 

[hei]

Mua on tukistettu paljon lapsena ja voin sanoa, että halveksin äitiäni jo silloin pienenä tuoan asian vuoksi. Tajusin hyvin selvästi, että äiti tukistaa vain, koska siltä on keinot loppu ja sen hermot menee. Sen sijaan minä en tietenkän saanut lyödä siskoani, vaikka olisi kuinka hermot menneet. Halveksin aikuisia, jotka eivät itse kyenneet elämään kuten opettivat lapsille. Ja halveksin sellaista yhä.

Minua tukistettiin myös ja joskus annettiin piiskaa. Aina pidin sitä epäoikeudenmukaisena rangaistuksena ja joskus vihasin isääni vähän aikaa. Mutta koskaan en halveksinut, vaan pidin häntä oikeamielisenä, mitä hän olikin. Ylpeyteni koki kolauksen, ei muuta. Mutta ero oli siinä, että isäni ei ikinä antanut rangaistuksia vihaisena. Rangaistuksen syitä oli mm. toisten lyöminen, heikoille jäille meno ja tulella leikkiminen.

Mä en todellakaan pitänyt vanhempiani oikeamielisenä väkivaltaisen käytöksen jälkeen. Siinä mureni luottamus.

 

[Pörrösukka]

Mua on tukistettu paljon lapsena ja voin sanoa, että halveksin äitiäni jo silloin pienenä tuoan asian vuoksi. Tajusin hyvin selvästi, että äiti tukistaa vain, koska siltä on keinot loppu ja sen hermot menee. Sen sijaan minä en tietenkän saanut lyödä siskoani, vaikka olisi kuinka hermot menneet. Halveksin aikuisia, jotka eivät itse kyenneet elämään kuten opettivat lapsille. Ja halveksin sellaista yhä.

Minua tukistettiin myös ja joskus annettiin piiskaa. Aina pidin sitä epäoikeudenmukaisena rangaistuksena ja joskus vihasin isääni vähän aikaa. Mutta koskaan en halveksinut, vaan pidin häntä oikeamielisenä, mitä hän olikin. Ylpeyteni koki kolauksen, ei muuta. Mutta ero oli siinä, että isäni ei ikinä antanut rangaistuksia vihaisena. Rangaistuksen syitä oli mm. toisten lyöminen, heikoille jäille meno ja tulella leikkiminen.

Tosin nuo heikoille jäille meno, tulella leikkiminenkin ovat osittain vanhempien huolimattomuutta (minun mielestäni). Paljon rangaistaan siitä, että vanhempi laiminlyö valvontaa, ei ohjeista oikein, lapsi ei ole kypsä ottamaan vastuuta vielä ja vanhempi arvioi sen väärin.....

 

[...]

mua on pentuna tukistettu niin monet kerrat ja voisin sanoa että täysin terve ihminen kuintekin olen ettei ole traumoja jäänyt.
uskon että aika moni nappasee niskavilloista jos ei mee asia lapselle perille ja uhoilee vaan

Peesi. Työssäni näen valitettavan paljon niitä hellantelttuja joita pidetään kuin kukkaa kämmenellä vaikka mitä tekisivät...ja tulokset ovat nähtävissä tulevaisuudessa.

Ette ole tosissanne että luulette lapsen kasvattamiseen oikein TARVITTAVAN tukkapöllyjä?? Että ilman tukkapöllyjä lapsi on pilalle hemmoteltu ja ssa käyttäytyä niin kuin haluaa?? Eli lapsi jota ei koskaan fyysisesti kuriteta on hellantelttu??

Auttakaa mua, mä en siis ymmärrä miten hukassa voi ihmisiltä olla vanhemmuus!

 

[Kiukku]

LAPSELLA ON OIKEUS SAMAAN FYYSISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN KUIN AIKUISELLAKIN!

SAMASTA SYYSTÄ KUIN AIKUISIAKAAN EI KURITETA FYYSISESTI, EI KURiTETA LAPSIAKAAN!

LAPSI ON SIIS MYÖS IHMINEN, JOHON EI SAA KÄYTTÄÄ MINKÄÄNLAISTA VÄKIVALTAA!!!!!!

 

[Cassyput]

Ei ollut tarkoitus loukata, oikeasti.

Mietin vain että mikä sun elämässä on nyt muuttunut, kun et enää jaksa olla kärsivällinen äiti?

 

[evita]

Uskoisin, että sinusta itsestäsi tuntuu aika pahalta, jos näet lasten jo valmiiksi pelkäävän, kun tulet lähelle. Ei se oikein kuulosta ihanteelliselta vanhemmuudelta.

Suosittelen, että pyydät lapsilta anteeksi väkivaltaasi ja lupaat, että tästä lähtien et enää koskaan tee niin. Lupaa, että vastedes ongelmat hoidetaan puhumalla tai miten muuten hyvänsä, mutta ei satuttamalla lapsia. Uskoisin, että lapset arvostavat tätä elettä suuresti ja lakkaavat pelkäämästä.

Ei ole myöhäistä muuttaa tapojaan, tee se kuitenkin tänään eikä huomenna.

 

[Kyy]

Meillä on pienet lapset vielä, mutta jäähylle meno toiseen huoneeseen on auttanut. Eli siis kiukutteleva lapsi komennetaan omaan huoneeseensa (tai kylässä toiseen huoneeseen) miettimään kuinka käyttäydytään ja lapsi saa tulla pois kun osaa mielestään käyttäytyä. Ovella pyydetään anteeksi haluksen kera siltä ketä kohtaan ollaan käyttäydytty huonosti.

En tiedä toimiiko enää vanhemmilla lapsilla, mutta luulisi että hekin rauhoittuisivat kun pistäisit omiin oloihinsa eri huoneisiin kun tappelevat. Ymmärsin siis, että menetät hermot etenkin silloin kun lapset keskenään tappelevat.

 

[Heila]

Mua on tukistettu paljon lapsena ja voin sanoa, että halveksin äitiäni jo silloin pienenä tuoan asian vuoksi. Tajusin hyvin selvästi, että äiti tukistaa vain, koska siltä on keinot loppu ja sen hermot menee. Sen sijaan minä en tietenkän saanut lyödä siskoani, vaikka olisi kuinka hermot menneet. Halveksin aikuisia, jotka eivät itse kyenneet elämään kuten opettivat lapsille. Ja halveksin sellaista yhä.

Samoin minulla :wave:
Ite en ole koskaan käynyt käsiksi lapsiini,en tukistanut,enkä lyönyt,en läpsäissyt tai muutenkaan kovakouraisesti käsitellyt. Mua niin säälittää sellaset mielenvikaiset äidit jotka pahoinpiteleee omia lapsiaan!!! |O Seuraavan kerran kun revitte lapsiltanne hiuksia päästä niin muistelkaa miten raskautta aikoinaan toivoitte,miten onnellisia olitte raskausaikana ja miten ihanaa oli synnyttää ja kasvattaa sitä pientä lasta :heart: Mihin tuo tunne katosi,mihin katosi se rakkaus lasta kohtaan??? Ja joo,sellanen äiti joka repii lastaan hiuksista ja läpsii vähän väliä ei todellakan rakasta lapsiaan! |O Jos että tajua sitä lopettaa niin saatte viettää aika yksinäisen vanhuuden,ilman omia lapsia ja lapsenlapsia.Kukapa sitä omia lapsiaan vei kylään saatikka sitten hoitoon sellasen akan luo josta tasan tarkkaan tietää että pystyy lapselle pahaa tekemään,oletteko koskaan tuota ajatelleet samalla kun lapsianne pahoinpitelette?

 

[sockervadd]

mua on tukistettu lapsena aika paljon, josta myös sitten seurasi se, että sisarukset tukistivat toisinaan. lähti aika isoja hiusmääriä aina tosin meillä on muutenkin ollut aika väkivaltainen lapsuudenperhe ja siitä kärsin huomattavasti nyt aikuisena.

ikinä - en ikinä voisi omaa lasta tukistaa. enkä ymmärrä lainkaan sellaisia vanhempia jotka sitä harrastavat. yksikin kerta on liikaa. silloin vanhempi vajoaa todella todella alas jos pitää turvautua tukistamiseen tai muuhunkaan mikä on laissa kielletty.

 

[Meillä]

laitetaan myös tappelijat omiin huoneisiin rauhoittumaan ja ovet kiinni! Myös pelikielto on kova sana. Tuntuvat kovin isoilta nuo lapsesi, joten luulen, että jokin muu keino pelittäisi paremmin. Ei silti, että mielestäni pientäkään saisi tukistaa... Tsemppiä kasvatukseen!

 

[vieras]

mua on pentuna tukistettu niin monet kerrat ja voisin sanoa että täysin terve ihminen kuintekin olen ettei ole traumoja jäänyt.
uskon että aika moni nappasee niskavilloista jos ei mee asia lapselle perille ja uhoilee vaan

Peesi. Työssäni näen valitettavan paljon niitä hellantelttuja joita pidetään kuin kukkaa kämmenellä vaikka mitä tekisivät...ja tulokset ovat nähtävissä tulevaisuudessa.

Minua ja viittä sisarustani ei ole koskaan tukistettu eikä millään tavalla fyysisesti kuritettu.

Olemme olleet kivoja ja normaaleja lapsia, joilla on ollut ehkä keskivertoakin paremmat käytöstavat. Äitini oli erittäin lämmin ja rakastava. Hänen mielestään loputon määrä kehuja oli hyvä kasvatustyyli. Meitä pidettiin todellakin kuin kukkaa kämmenellä! Hän piti myös tärkeänä opettaa johdonmukaisesti hyviä tapoja. Esimerkiksi kätellessä kunnon ote ja katse silmiin. Kohteliaisuus vanhempien ja kyläilijöitä kohtaan. Selkä suorana ruokapöydässä, hyvät ruokatavat. Kerran teininä sydänsuruissani erehdyin syöksymään kotiin tultuani suoraan omaan huoneeseen tervehtimättä vierasta. Äiti haki minut ja nuhteli siitä kuinka täytyy jaksaa tervehtiä ja laittoi minut pyytämään anteeksi vieraaltamme. Tähän käytöskoulutukseen ei koskaan tarvittu lainkaan fyysisyyttä.

Miten on siis mahdollista mielestänne, että meistä kasvoi niin hyviä tyyppejä ilman ainuttakaan lyöntiä, tukistusta ja retuutusta? Ja että olimme niinkin kivasti käyttäytyviä jo lapsina? Me hellanteltut!

 

[MorbidMama]

Kannattaa miettiä tosiaan sitä, et miksi olo on niin keinoton et tulee usein tukistettua..et miksi se hermo menee niin usein? Ja siitä lähteä sitten purkamaan asiaa. Lapset on niin hemmetin lojaaleita vanhemmilleen et antaa paljon anteeksi, mutta mä itse kyllä muistan mun mutsini läimäytykset ja tukasta ottamiset, enkä todellakaan hyvällä. Tosin meidän mutsin tapoihin kuulu kyllä myös ylimaallinen henkinen väkivalta, joka on jättänyt vielä pahemmat jäljet kuin satunnainen fyysinen kajoaminen! :/
Mutta oikeesti, toimi!!! Yritä lopettaa satuttaminen. Ne lapset on sun rakkaitas, miksi rakkaimpiaan pitää satuttaa???? :|

 

[Dietorelle]

Edeleen en hyväksy pahoinpitelyä..mutta nippaus, pieni kiinni ottaminen hiuksista ok..jos tarve vaatii.( edelleen niin että vain tuntuu päänahassa. ei irtoa hiuksia,eikä roikoteta lasta ilmassa hiuksista tai muuta sairasta )

Ja kyllä aikuinen joka joutuu kurittamaan näin ei vain ole niin taitava vanhempi että osaisi saada kaikki toimimaan ilman kuritusta.

Mutta pidän jo epänormaalina että lapset pelkää äitiään kun lähestyy.. outoa todela. jos kerran äiti ei edes pahoinpitele vaan ainoastaan kun lapsi tehnyt tuhmia nappaa hiuksista..

Itseä on kyllä nappailtu hiuksista,välillä aika lujaakin. henkerillä lyöty yms..
en koe mitään tramoja siitä. ei yksinkertaisesti äitini tiennyt miten muuten saisi pidettyä meiät kurissa. ja kaista meistä tuli hyviä ihmisiä.

 

[vieras]

Edeleen en hyväksy pahoinpitelyä..mutta nippaus, pieni kiinni ottaminen hiuksista ok..jos tarve vaatii.( edelleen niin että vain tuntuu päänahassa. ei irtoa hiuksia,eikä roikoteta lasta ilmassa hiuksista tai muuta sairasta )

Ja kyllä aikuinen joka joutuu kurittamaan näin ei vain ole niin taitava vanhempi että osaisi saada kaikki toimimaan ilman kuritusta.

Mutta pidän jo epänormaalina että lapset pelkää äitiään kun lähestyy.. outoa todela. jos kerran äiti ei edes pahoinpitele vaan ainoastaan kun lapsi tehnyt tuhmia nappaa hiuksista..

Itseä on kyllä nappailtu hiuksista,välillä aika lujaakin. henkerillä lyöty yms..
en koe mitään tramoja siitä. ei yksinkertaisesti äitini tiennyt miten muuten saisi pidettyä meiät kurissa. ja kaista meistä tuli hyviä ihmisiä.

Se missä fyysinen kuritus voikin näkyä on niin piilossa ettei sitä voi suoraan osoittaa. Vanhemman fyysinen kuritus järkyttää juuri sen verran lapsen maailmaa, että se horjauttaa perusturvallisuuden tunnetta ja kunnollisen, vankan itsetunnon rakentumista. Joskus lapsi selviää tästä paremmin, joskus huonommin, mutta vaikutus näkyy harvoin selvästi. Mutta monella ihmisellä on huono itsetunto (suora vaikutus) tai perusturvallisuudentunne (suora vaikutus myöskin). Näihin asioihin ihan tutkitusti vaikuttavat monet seikat, mutta sanotaanko nyt näin että fyysinen kuritus ei koskaan edistä itsetunnon ja perusturvallisuuden tunteet positiivista rakentumista ja joskus on neutraalimmin vaikuttanut ja toisinaan todellakin vaikutus on selvä.

On aivan tutkimisen arvoista, miksi niin moni perusperheiden lapsi tuntee olevansa hukassa, kärsii itsetunto-ongelmista tai perusturvallisuuteen liittyvistä (useista eri) tekijöistä. Näitähän on siis suurin osa ihmisistä. Joten se, että sinusta mielestäsi kasvoi hyvä tyyppi vaikka sinua fyysiesti kuritettiin, ei kerro vielä paljonkaan kurituksen jäljistä minäkuvasi kehittymisessä.

 

[sockervadd]

Se missä fyysinen kuritus voikin näkyä on niin piilossa ettei sitä voi suoraan osoittaa. Vanhemman fyysinen kuritus järkyttää juuri sen verran lapsen maailmaa, että se horjauttaa perusturvallisuuden tunnetta ja kunnollisen, vankan itsetunnon rakentumista. Joskus lapsi selviää tästä paremmin, joskus huonommin, mutta vaikutus näkyy harvoin selvästi. Mutta monella ihmisellä on huono itsetunto (suora vaikutus) tai perusturvallisuudentunne (suora vaikutus myöskin). Näihin asioihin ihan tutkitusti vaikuttavat monet seikat, mutta sanotaanko nyt näin että fyysinen kuritus ei koskaan edistä itsetunnon ja perusturvallisuuden tunteet positiivista rakentumista ja joskus on neutraalimmin vaikuttanut ja toisinaan todellakin vaikutus on selvä.

On aivan tutkimisen arvoista, miksi niin moni perusperheiden lapsi tuntee olevansa hukassa, kärsii itsetunto-ongelmista tai perusturvallisuuteen liittyvistä (useista eri) tekijöistä. Näitähän on siis suurin osa ihmisistä. Joten se, että sinusta mielestäsi kasvoi hyvä tyyppi vaikka sinua fyysiesti kuritettiin, ei kerro vielä paljonkaan kurituksen jäljistä minäkuvasi kehittymisessä.

Tämä on niin totta ainakin omalla ja monen muun tutun kohdalla jota on kuritettu! Ja henkinen kuritus on kans todella paha, melkeinpä pahempi kuin fyysinen kuritus ja se henkinen väkivalta jättää todella syvät arvet sieluun :'(

Niin monesti lapsena nukahdin itkuun miettien miksi äiti esim tukisti ja se vieläkin painaa mieltä ihan törkeesti

 

[nyt harmaana]

Edeleen en hyväksy pahoinpitelyä..mutta nippaus, pieni kiinni ottaminen hiuksista ok..jos tarve vaatii.( edelleen niin että vain tuntuu päänahassa. ei irtoa hiuksia,eikä roikoteta lasta ilmassa hiuksista tai muuta sairasta )

Ja kyllä aikuinen joka joutuu kurittamaan näin ei vain ole niin taitava vanhempi että osaisi saada kaikki toimimaan ilman kuritusta.

Mutta pidän jo epänormaalina että lapset pelkää äitiään kun lähestyy.. outoa todela. jos kerran äiti ei edes pahoinpitele vaan ainoastaan kun lapsi tehnyt tuhmia nappaa hiuksista..

Itseä on kyllä nappailtu hiuksista,välillä aika lujaakin. henkerillä lyöty yms..
en koe mitään tramoja siitä. ei yksinkertaisesti äitini tiennyt miten muuten saisi pidettyä meiät kurissa. ja kaista meistä tuli hyviä ihmisiä.

Se missä fyysinen kuritus voikin näkyä on niin piilossa ettei sitä voi suoraan osoittaa. Vanhemman fyysinen kuritus järkyttää juuri sen verran lapsen maailmaa, että se horjauttaa perusturvallisuuden tunnetta ja kunnollisen, vankan itsetunnon rakentumista. Joskus lapsi selviää tästä paremmin, joskus huonommin, mutta vaikutus näkyy harvoin selvästi. Mutta monella ihmisellä on huono itsetunto (suora vaikutus) tai perusturvallisuudentunne (suora vaikutus myöskin). Näihin asioihin ihan tutkitusti vaikuttavat monet seikat, mutta sanotaanko nyt näin että fyysinen kuritus ei koskaan edistä itsetunnon ja perusturvallisuuden tunteet positiivista rakentumista ja joskus on neutraalimmin vaikuttanut ja toisinaan todellakin vaikutus on selvä.

On aivan tutkimisen arvoista, miksi niin moni perusperheiden lapsi tuntee olevansa hukassa, kärsii itsetunto-ongelmista tai perusturvallisuuteen liittyvistä (useista eri) tekijöistä. Näitähän on siis suurin osa ihmisistä. Joten se, että sinusta mielestäsi kasvoi hyvä tyyppi vaikka sinua fyysiesti kuritettiin, ei kerro vielä paljonkaan kurituksen jäljistä minäkuvasi kehittymisessä.

En viitsi vastata omalla nimimerkillä kun on niin arka asia. Mulla nuo itsetunto-ongelmat ovat tulleet esille juuri kolmikymppisenä. Sain paniikkikohtauksia, kahvikuppineuroosi tuli mukaan jne. Olen kulkenut pitkään terapiassa, jossa käsiteltiin paljon tuota vanhempien ankaruutta. Oli tuppivyöllä lyömistä, tukistamista jne. Äitini on jäljestä ollut nyt erittäin pahoillaan tästä ja sanookin, että oli nuori ja ajattelematon. Tuohon kahvikuppineuroosiin (sos. tilanteiden pelko) saattoi mm. vaikuttaa se, että minun täytyi olla ylikiltti. Niitä tunteita ei saanut näyttää eikä sitä maitomukia kaataa. Piti olla kuin herran enkeli. Vieläkin työelämässä pitäisi olla kiltti, toiset huomioon ottava jne. Pointtini on, että antakaa niitten lasten näyttää tunteet ilman sitä pelkoa tukkapöllystä jne. Sillä sehän se on yleensä se viimeinen niitti kun sanat eivät riitä komentamaan. Kyllä minullekin ne fyysiset kuritukset ovat jääneet mieleen, ei ne korotetut äänet ja arestiin laitot. Näin se vain on!!!!!!!!!!!!

 

[tukistettu lapsi]

Vähättelin aina kolmikymppiseksi sitä, että minua tukistettiin. Olin sitä mieltä, että se ei vaikuttanut minuun millään tavalla sekä, että olin ansainnut huonoista teoistani rangaistuksen. Kolmenkympin puolella, kun sain omia lapsia aloin havahtumaan siitä, että kyllähän se (tukistaminen, luunapit, piiska, kaikenlainen haukkuminen miten huono lapsi olen jne) on vaikuttanut elämääni negatiivisesti. Omia lapsia en ole koskaan tukistanut tms ja pidän sellaista äärimmäisen sairaana tekona, kun pitää lasta pahoinpidellä fyysisesti tai henkisesti ja tukistaminenkin on fyysistä väkivaltaa. Olen ammatiltani opettaja ja vaikka oppilaanikin joskus käyttäytyvät huonosti niin enhän minä eikä toivottavasti kukaan muukaan opettaja mene tukistamaan oppilaita. Ja samoja periaatteita olen käyttänyt omiin lapsiin, kuten koulussakin oppilaisiin, eli keskustelua, puhuttelua ja jäähy korvaa jälki-istunnon.

 

[Onnellinen Villasukka]

mua on pentuna tukistettu niin monet kerrat ja voisin sanoa että täysin terve ihminen kuintekin olen ettei ole traumoja jäänyt.
uskon että aika moni nappasee niskavilloista jos ei mee asia lapselle perille ja uhoilee vaan

Peesi. Työssäni näen valitettavan paljon niitä hellantelttuja joita pidetään kuin kukkaa kämmenellä vaikka mitä tekisivät...ja tulokset ovat nähtävissä tulevaisuudessa.

onko olemassa joku keskitie?

 

[Onnellinen Villasukka]

Mua on tukistettu paljon lapsena ja voin sanoa, että halveksin äitiäni jo silloin pienenä tuoan asian vuoksi. Tajusin hyvin selvästi, että äiti tukistaa vain, koska siltä on keinot loppu ja sen hermot menee. Sen sijaan minä en tietenkän saanut lyödä siskoani, vaikka olisi kuinka hermot menneet. Halveksin aikuisia, jotka eivät itse kyenneet elämään kuten opettivat lapsille. Ja halveksin sellaista yhä.

Samoin minulla :wave:
Ite en ole koskaan käynyt käsiksi lapsiini,en tukistanut,enkä lyönyt,en läpsäissyt tai muutenkaan kovakouraisesti käsitellyt. Mua niin säälittää sellaset mielenvikaiset äidit jotka pahoinpiteleee omia lapsiaan!!! |O Seuraavan kerran kun revitte lapsiltanne hiuksia päästä niin muistelkaa miten raskautta aikoinaan toivoitte,miten onnellisia olitte raskausaikana ja miten ihanaa oli synnyttää ja kasvattaa sitä pientä lasta :heart: Mihin tuo tunne katosi,mihin katosi se rakkaus lasta kohtaan??? Ja joo,sellanen äiti joka repii lastaan hiuksista ja läpsii vähän väliä ei todellakan rakasta lapsiaan! |O Jos että tajua sitä lopettaa niin saatte viettää aika yksinäisen vanhuuden,ilman omia lapsia ja lapsenlapsia.Kukapa sitä omia lapsiaan vei kylään saatikka sitten hoitoon sellasen akan luo josta tasan tarkkaan tietää että pystyy lapselle pahaa tekemään,oletteko koskaan tuota ajatelleet samalla kun lapsianne pahoinpitelette?

Näissä teksteissä on paljon ajateltavaa :attn: :attn: :attn:

 

[vieras]

Mua on tukistettu paljon lapsena ja voin sanoa, että halveksin äitiäni jo silloin pienenä tuoan asian vuoksi. Tajusin hyvin selvästi, että äiti tukistaa vain, koska siltä on keinot loppu ja sen hermot menee. Sen sijaan minä en tietenkän saanut lyödä siskoani, vaikka olisi kuinka hermot menneet. Halveksin aikuisia, jotka eivät itse kyenneet elämään kuten opettivat lapsille. Ja halveksin sellaista yhä.

Samoin minulla :wave:
Ite en ole koskaan käynyt käsiksi lapsiini,en tukistanut,enkä lyönyt,en läpsäissyt tai muutenkaan kovakouraisesti käsitellyt. Mua niin säälittää sellaset mielenvikaiset äidit jotka pahoinpiteleee omia lapsiaan!!! |O Seuraavan kerran kun revitte lapsiltanne hiuksia päästä niin muistelkaa miten raskautta aikoinaan toivoitte,miten onnellisia olitte raskausaikana ja miten ihanaa oli synnyttää ja kasvattaa sitä pientä lasta :heart: Mihin tuo tunne katosi,mihin katosi se rakkaus lasta kohtaan??? Ja joo,sellanen äiti joka repii lastaan hiuksista ja läpsii vähän väliä ei todellakan rakasta lapsiaan! |O Jos että tajua sitä lopettaa niin saatte viettää aika yksinäisen vanhuuden,ilman omia lapsia ja lapsenlapsia.Kukapa sitä omia lapsiaan vei kylään saatikka sitten hoitoon sellasen akan luo josta tasan tarkkaan tietää että pystyy lapselle pahaa tekemään,oletteko koskaan tuota ajatelleet samalla kun lapsianne pahoinpitelette?

Kuka tässä ketjussa on sanonut tukistavansa niin, että hiukset irtoaa päästä? Pieni tukistus on eri asia, kuin raastaa hiukset päästä. Itse en ole koskaan tukistanut, mutta asioista on puhuttava asiallisesti.

 

[vieras]

Mua on tukistettu paljon lapsena ja voin sanoa, että halveksin äitiäni jo silloin pienenä tuoan asian vuoksi. Tajusin hyvin selvästi, että äiti tukistaa vain, koska siltä on keinot loppu ja sen hermot menee. Sen sijaan minä en tietenkän saanut lyödä siskoani, vaikka olisi kuinka hermot menneet. Halveksin aikuisia, jotka eivät itse kyenneet elämään kuten opettivat lapsille. Ja halveksin sellaista yhä.

Samoin minulla :wave:
Ite en ole koskaan käynyt käsiksi lapsiini,en tukistanut,enkä lyönyt,en läpsäissyt tai muutenkaan kovakouraisesti käsitellyt. Mua niin säälittää sellaset mielenvikaiset äidit jotka pahoinpiteleee omia lapsiaan!!! |O Seuraavan kerran kun revitte lapsiltanne hiuksia päästä niin muistelkaa miten raskautta aikoinaan toivoitte,miten onnellisia olitte raskausaikana ja miten ihanaa oli synnyttää ja kasvattaa sitä pientä lasta :heart: Mihin tuo tunne katosi,mihin katosi se rakkaus lasta kohtaan??? Ja joo,sellanen äiti joka repii lastaan hiuksista ja läpsii vähän väliä ei todellakan rakasta lapsiaan! |O Jos että tajua sitä lopettaa niin saatte viettää aika yksinäisen vanhuuden,ilman omia lapsia ja lapsenlapsia.Kukapa sitä omia lapsiaan vei kylään saatikka sitten hoitoon sellasen akan luo josta tasan tarkkaan tietää että pystyy lapselle pahaa tekemään,oletteko koskaan tuota ajatelleet samalla kun lapsianne pahoinpitelette?

Minua säälittää myös, en ikinä tukistaisi tai läpsisi lasta.

Mutta minua säälittää myös vaimo, jonka miehen kanssa pelehdit. Minusta sekin on oksettavaa touhua. Jos ei vapaata miestä saa, niin voi olla ilman.