Vahinkoraskaus; miten teit päätöksen pitääkö lapsi?

Haluaisin kuulla muiden smassa tilanteessa olevien/olleiden kokemuksia. Huomasin olevani raskaana, en ole yhdessä lapsen isän kanssa enkä tiedä varmaksi haluanko pitää lapsen vai en. Päätös on todella vaikea. Jotkut ihmiset tietävät heti mitä tekevät. Itse olen täysin hukassa, mietin asiaa koko ajan molemmilta kanteilta. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksista ja siitä miten päätös syntyi.

 

onneks ei oo tarvinnu tehdä mitään ratkaisuja. ollu itsestään selvö että lapsi saa syntyä

 

Järkevä päättää asiasta jo ennen seksiä. Etkö todellakaan ole tullut koskaan ajatelleeksi asiaa? Itse olen päättänyt pitää vahingonkin, jos sellainen tulisi. Yksi lapsi jo on ja sen voin sanoa, että harvemmin sitä lastaan katuu. Paras asia maailmassa.

 

Mä tiesin todella nopeasti, etten halua enkä voi pitää lasta. Päätös syntyi varmaksi oikeastaan samalle illalle, kun tein plussatestin. Olin nuori ja yksin. En ole katunut kertaakaan. Nyt mulla on puoliso ja lapsia ja tiedän tehneeni siinä tilanteessa ainoan oikean ratkaisun. Olin aina halunnut lapsia, joten toki päätökseen liittyi myös se kipeä puoli. Kuitenkin halusin lapsilleni toisenlaisen elömän mitä olisin voinut antaa. Halusin kahden vanhemman perheen. Voimia mihin ratkaisuun päädytkin!

 

Oli vaikea asia mulle, mutta yhdessä miehen kanssa päätettiin, että lapsi pidetään ja neuvolassakin kannustettiin. Enkä todellakaan kadu päätöstä. Lapsi on jo 11-vuotias.

 

Tiesin, etten kykenisi aborttipäätöksen kanssa elämään varsinkaan jos en jostain syystä myöhemmin pystyisikään lapsia saamaan. Onnekseni olimme miehen kanssa jo naimisissakin ja miehen kanssa yhdessä asiaa punnittiin ja päätös tehtiin. Hetkeäkään ei olla kaduttu. Silloin suurimmat huolenaiheet olivat huono taloudellinen tilanteemme ja nuori ikäni (olin 19v), mutta ikää tulee kokoajan lisää ja taloudellinen tilannekin on jo paljon parempi nykyään - ja toinen lapsikin on suunnitellusti saatu aikaan

Päätös olisi kyllä luultavasti ollut toinen jos minulla ei olisi ollut miestä silloin tukenani.

 

Tiesin etten halua lasta, joten päätös oli tietysti helppo.

 

Olin 20v ja epävakaassa parisuhteessa, päätin pitää koska en olisi pystynyt elämään abortti päätöksen kanssa ja lähipiirissä useampi tuttu jolle ei ole sitä lasta yrityksistä huolimatta suotu. Lapsen isä painosti aborttiin, mutta onneksi en suostunut ja olen todella tyytyväinen päätökseeni. Lapsi on nyt 1v 7kk ja itse olen yliopistossa.

 

Tiesin että siihen tilanteeseen ei missään tapuksessa pidä tehdä lasta.Silti pyörittelin ja mietin mutta ei se siitä miksikään muuttunut.Päivääkään en ole katunut ja päätös oli oikea.

 

Se oli vain sellainen tunne, että kyllä tämä tästä.

Voi että, miten rakas hänestä tulikaan :heart: