Vahinkoraskaus. Mies haluaa abortin ja minä en!

Mies kyllä tiesi kantani jo aiemmin että aborttia en tule koskaan tekemään. Itse yllätyin kovasti miehen reagtiosta, kävin kauppareissulla ostamassa sen testin samalla ja kun tultiin kotiin niin tein testin. MIes oli puhelimessa ja mä laitoin lapsille ruokaa, testi oli vessassa. Itse tiesin jo tuloksen, mies lopetti puhelin ja ei edes muistanut koko testiä enää. Sanoin että testi vessassa, mies meni sinne ja sitten se kirosi ja lujaa!! Myöhemmin illasta ehdotti sitä aborttia vaikka tietää minun kantani.

No olen siinä samaa mieltä että jos ei ehkäisystä kunnolla huolehdita niin silloin on kannettava vastuu. Tämä vauva syntyy jos kaikki menee hyvin ?

Ymmärrän miestäkin, sanoi että pelkää ettei me jakseta. Mutta minusta se ei ole syy aborttiin.

Aikaisemmissa raskauksissa olen heti kertonut kaikille. Nyt pidän tämän salaisuuden (minkä toki teille kerroin ja onneksi voin johonkin purkaa) kunnes mieskin on sujut asian kanssa. Sitten on muiden vuoro. Toki mietin että pitäisikö muutamalla luotettavalle hyvälle ystävälle kertoa, tänään jo soitin toiselle, mutta en saanut asiaa sanotuksi.

 

Jos kerran miehesi ei ole menossa minnekään, niin hän sitten varmaankin sopeutuu ajatukseen raskauden edetessä. Joten mitä sitä turhaan sitten aborttia tekemään.

Mutta jos riskinä olisi se, että mies ottaa ja lähtee, niin onko se sitten reilua niille muille lapsille? Että äiti välttämättä halusi uuden vauvan tulevan taloon ja samalla vanhemmat lapset menettivät jokapäiväisen isänsä? Jos mun pitäisi tehdä valinta, että rikkoako perhe vai tehdäkö abortti, tekisin ilman muuta siltä istumalta abortin.

Jos ap päätyy aborttiin, niin ihanko oikeasti sinä luulet, että mies pysyy perheessä maailman tappiin? Mieshän voi vaikka vuoden päästä rakastua työkaveriinsa ja lähteä saman tien. Miltä luulet ap:sta silloin tuntuvan, kun menetti sekä lapsen että miehen? Vanhemman ja lapsen suhde on käytännössä ikuinen, puolisoiden välinen ei.

Meillä aikoinaan puhuttiin myös, mitä tehdään vahinkorasskauden yllättäessä. Sellaista ei onneksi tullut, mutta miehen vastaus on vieläkin hyvin mielessä: se on myöhäistä katua, jos p*skat on housussa.

 

[QUOTE="vieras";23917862]Yksinkö se nainen niitä lapsia tekee? Mies panee ilman kumia tietäen, ettei nainen käytä ehkäisyä, ja sun mielestä se on nainen joka hankkiutuu raskaaksi vasten miehen tahtoa? Aika erikoinen näkemys.[/QUOTE]

Tuo nainenhan sanoi, että halusi itse vielä sen kuudennen. Ja tiesi että mies ei halua. Ja miehethän nyt panee ilman kumia, miehiä kun ovat. Tuossa tilanteessa olis se nainen kyllä saanut pitää kinttunsa kiinni!

 

Tuo nainenhan sanoi, että halusi itse vielä sen kuudennen. Ja tiesi että mies ei halua. Ja miehethän nyt panee ilman kumia, miehiä kun ovat. Tuossa tilanteessa olis se nainen kyllä saanut pitää kinttunsa kiinni!

Eli mies on siis tahdoton, aivoton penisteline?

 

Eli mies on siis tahdoton, aivoton penisteline?

Kyllä.

 

2009 tammikuussa tein positiivisen testin ja oli molemmille ihan yllätys.Mies siinä rähisi muutaman kuukauden ja vaati aborttia, mutta rauhoittui nopeasti ultrissa oli mukana ja samoin synnytyksessä.

Mä sanoin silloin että mä valitsen vauvan ja että voit kerätä kamasi ja häipyä, tuossa tuo vieläkin on
Poika on nykyään oikea isin poika. Mies on monesti kiitellyt että pidin pääni.
Meilläkin lapsiluku oli täynnä tyttö silloin 9v ja poika 4, meillä olisi hiton tylsää jos tuota kuopusta ei olisi

 

Minä sanoisin miehelle, että tee ihmeessä abortti jos tahdot, mutta minä pidän oman vauvani

 

minä tein sen virheen että suostuin miehen painostuksesta aborttiin kun olin 19v.
Olisin ollut valmis vauvan pitämään mutta mutta mies painosti ja lopulta taivuin...ja kadun edelleen,kuusi vuotta myöhemmin
Pari vuotta myöhemmin ehkäisy petti ja tulin raskaaksi,jälleen mies vaati aborttia mutta sanoin jo suoraan silloin että toiste en samaa virhettä tee,että jos ei ole mukana niin saa painua vaikka helvattaan,noh nyt on meillä on tyttö ja mieskin kuvioissa edelleen,tyttö hälle kaikki kaikessa alusta lähtien(muuttui myönteiseksi raskauden puolivälin jälkeen kun tunsi vauvan liikkeet)
Mutta harmittaa ja hävettää ihan helvetisti kun taivuin sillon miehen tahtoon ja kyllähän se meidän suhdetta on nakertanut,varsinkin kun kaksi kertaa on aborttia vaatinut:/

 

Juteltiin eilen miehen kanssa jälleen asiasta ja oli jotenkin ollut siinä uskossa että se mahdollisuus vielä on että abortin teen. Sanoin eilen kyllä niin suoraan että minä en sitä tee ja piste. Åerustelin myös päätökseni. Mies sanoi että hän ei yhtään lasta enää halua ja yrittää elättää tämänkin perheen. Sanoi myös että mene sinä sitten töihin ja hän jää lasten kanssa kotiin ni katotaan eletäänkö sun palkalla, oikeen pillkkasi. Sanoin miehelle että yhteisestä päätöksestä olen tähän asti hoitanut lapset kotona ja hyvin ollaan pärjätty. Mulla on työpaikka ja olen valmis menemään töihin kun äitiysloma on ohitse jos tilanne niin vaatii. Ei kuunnellut, meni nukkumaan ja mä jäin sohvalle.

Mietin sitten yöllä että pitääkö mun nyt perheen takia tehdä jotain mitä en halua, ettei meidän perhe hajoa. Onko reilua aikaisempia lapsia kohtaan että perhe hajoaisi tämän takia. Mutta sitten järkeilin taas asian että jos mielipide miehellä tosiaan on tuo ni saa sitten mennäkkin. Kyllä elämässä tulee sitä myötä-ja vastamäkeä, tämä taitaa olla meidän ensimmäinen vastamäki. Jos seksiä harrastetaan tietoisilla riskeillä niin minusta on väärin vaatia aborttia silloin.

Oma mieli todella myllerryksessä, odotuksen pitäisi olla iloinen asia mutta sitä se ei nyt ole Olen ystävilleni puhunut asiasta ja he osaavat kyllä iloita kanssani, täällä kotona on jäätävä tunnelma.

 

Minä luulen, että mies sopeutuu ajatukseen kyllä. Alkushokki taitaa olla vain hällä päällä pahasti - pelottaa, pärjäättekö taloudellisesti, mistä kaikesta pitää mahdollisesti luopua, että pärjäätte, taas uusi vauva-aika ja lapsessa kiinni oleminen alusta alkaen jne..

Eiköhän teidän suhteenne ole paljon muutakin kuin tämä viimeisin ylläriraskaus ja sitä kautta löytyy se yhteisymmärryskin oikeesti.Tuskin miehesikään on mikään aivoton väpö

Onnea odotukseesi !

 

En usko että miehesi tottuu ajatukseen. Myös miehen mielipidettä tulisi kuunnella. Haluatko tosiaan rikkoa jo olemassa olevilta lapsilta kodin?

 

Tilannehan on ristiriitainen ja yhteiseen ratkaisuun ei oikein päästä, sillä jos mies haluaa abortit ja nainen pitää lapsen, niin jompi kumpihan siinä pakostakin pettyy. Ja kyllä se on niin, että nainen viime kädessä sen päätöksen tekee, koska naisen kropastahan on kyse.
Ja kyllähän ap mietti sitä aborttiakin, mutta totesi, että ei siihen pysty, niin silloin sitä ei kannata tehdä, koska sen jälkeen ei suhde ainakaan toimi, vaan tuo tehty abortti tulee aina olemaan kivenä kengässä ja nainen jollain tasolla syyttää siitä aina miestään.
Uskon että mies kyllä tottuu ajatuksesta lapsesta ja ajan myötä oppii sitä rakastamaankin, jos niin ei käy, niin ei sellaisella miehellä mitään teekään.

 

Sanoin miehelle että teen sen abortin ja nyt oon ihan tolaltani. Mies ei lasta halua ja minä en halua rikkoa perhettä.

Miten mun mielialat vaihtelee näin mittavasti. Äsken vielä olin täynnä toivoa ja sitä että olen sitten vaikka yksin. Mutta henkisesti en kestä odotusaikaa yksin, ettei mies iloitse mukana. Abortti jättää ikuiset arvet ja tulen olemaan miehelle katkera.

Olen nyt vain itkenyt ja itkenyt. Mies ei kuitenkaan antanut mun soittaa ja varata aikaa, vaan sanoi että puhutaan illalla vielä lisää. Oon niin vihainen!

 

Yhtä hyvin se katkeruus voi hajottaa perheen enemmin tai myöhemmin. Itse tekisin niin kuin omatuntoni sanoo.

 

Älä tee aborttia! Siitä jää ikuiset arvet joita paikkallaan pahimmallaan terapiassa. Ja perheenne tämäkin ratkaisu voi repiä sillä katkeruutesi miestä kohtaan voi saada suuretkin mittasuhteet.

 

Voi ei, elä tee sitä. Teidän suhde tulee siitä abortista jokatapauksessa kärsimään ja perhe hajoaa. Et sinä pysty sitä unohtamaan ja tulet olemaan aina miehelle katkera. Enempi mahdollisuuksia siinä että mies sopeutuu siihen tilanteeseen eikä lähdekään lätkimään. Ihan oikeesti, älä tee aborttia!!!

 

[QUOTE="aapee";23935885]Mies ei kuitenkaan antanut mun soittaa ja varata aikaa, vaan sanoi että puhutaan illalla vielä lisää. Oon niin vihainen![/QUOTE]

Eli ei ole asia miehellekään 100% varma... On helppo vaatia toista tekemään sen abortin, mutta sitten kun se tulee todeksi (ajan varaaminen jne.) voi asia ollakin paljon vaikeampi. :/

Itse en ole ollut tuossa tilanteessa, mutta esim. siskoni on ollut. Saivat todellisen yllätyksen, kun 20 vuotta aikaismmin saadun lapsettomuustuomion jälkeen sisko tulikin raskaaksi, kun sisko oli 42v ja ja mies 49v. Mies oli ihan tolaltaan ja koki, että elämä menee viemäristä alas. Vauva syntyi ja eipä voisi onnellisempia vanhempia maa päällään kantaa.

 

[QUOTE="aapee";23935885]Sanoin miehelle että teen sen abortin ja nyt oon ihan tolaltani. Mies ei lasta halua ja minä en halua rikkoa perhettä.

Miten mun mielialat vaihtelee näin mittavasti. Äsken vielä olin täynnä toivoa ja sitä että olen sitten vaikka yksin. Mutta henkisesti en kestä odotusaikaa yksin, ettei mies iloitse mukana. Abortti jättää ikuiset arvet ja tulen olemaan miehelle katkera.

Olen nyt vain itkenyt ja itkenyt. Mies ei kuitenkaan antanut mun soittaa ja varata aikaa, vaan sanoi että puhutaan illalla vielä lisää. Oon niin vihainen![/QUOTE]

En oikein jaksa uskoa, että mies sut ja perheensä hylkäisi, vaikka vauva syntyisi. Ne miehet ovat yleensä sellaisia, joille lapsi on ensimmäinen tai sitten ovat jo muuten suhteessa lähtökuopissa. Teidän tapauksessa raskaus on järkytys, mutta alkujärkytyksen jälkeen tilanne varmasti rauhoittunee. Loppupelissä teillä on vauva (toivottavasti) sylissä ja olette sen jälkeen nelilapsinen perhe. Ja miestä kauhistuttaa ajatuskin, että oli nuorimmaista abortoimassa...

 

Kävin lukemassa että miten se abortti hoidetaan. Miten saan edes lähetteen sinne jos menen lääkärille ja sanon totuuden mukaisesti että itse en haluisi, mutta mies haluaa. Tuskin pystyn olemaan itkemättä.

Mulla on vaan tunne että mies haluaa päästä siitä syyllisyyden tunteesta eroon että "pakottaa" mut aborttiin ja siksi haluaa jutella ja toivoo et saa mut puolelleen ja ymmärtämään että hänen kantansa on oikea.

En olis koskaan uskonut että me joudutaan tällaiseen tilanteeseen. Oon pitänyt meitä onnellisena perheenä ja luullut etä mies tukee missä vain. Olin väärässä. En pystynyt olemaan itkemättä koska mua ahdistaa niin kovin. Esikoinen kysyi että erotaanko me nyt isin kanssa Ei todellakaan tiedä edes mistä on kyse.

 

Ensinnäkin mies olisi voinut mennä leikkaukseen, jos kerran on päättänyt, että hän ei halua enempää lapsia siittää tähän maailmaan. Toiseksi mies voi yhä lähteä suhteesta ja valita tavata vain edellisiä lapsia. Kukaan ei ole pettänyt ketään (toisin kuin jos nainen tahallaan jättää ehkäisypillerit pois ja valehtelee tästä).
Vauva on yhteinen ainakin geneettisesti sitten joskus (mutta vielä ei ole vauvaa, on vain sikiö, siksi aborttia ei kutsuta vauvanmurhaksi), mutta naisen ruumis ei sillä sekunnilla kun hän raskautuu muutu toisten ihmisten määräysvalta-alueeksi. Minusta naisella on oikeus päättää, mitä hänen keholleen tapahtuu; tekeekö hän abortin vai ei. Toisen painostuksesta ei aborttia kannata tehdä ikinä, vaikka sitten se johtaisi eroon tai todella loukkaisi jotakuta. Abortti on vain niin iso asia.

 

Minä luulen, että mies sopeutuu ajatukseen kyllä. Alkushokki taitaa olla vain hällä päällä pahasti - pelottaa, pärjäättekö taloudellisesti, mistä kaikesta pitää mahdollisesti luopua, että pärjäätte, taas uusi vauva-aika ja lapsessa kiinni oleminen alusta alkaen jne..

Eiköhän teidän suhteenne ole paljon muutakin kuin tämä viimeisin ylläriraskaus ja sitä kautta löytyy se yhteisymmärryskin oikeesti.Tuskin miehesikään on mikään aivoton väpö

Onnea odotukseesi !

Se mies ei välttämättä sopeudu uuden vauvan syntymään.Ap.han kertoi että mies oli huolissaan jo noista olemassaolevista lapsistakin että millä nekin elättää.
Mun mielestä se on varsin fiksu idea että synnytyksen jälkeen rouva palaa työelämään ja mies jää vuorostaan kotiin hoitamaan lapsia kuten mies ehdotti.
Vaan arvatkaa käykö niin,ei todellakaan käy.
Rouva jää kasvattamaan mahaansa ja kotiin taas hyvällä syyllä moneksi vuodeksi.
Jos mies ei sopeudu hän on paska ja sika.

 

[QUOTE="aapee";23937098]Kävin lukemassa että miten se abortti hoidetaan. Miten saan edes lähetteen sinne jos menen lääkärille ja sanon totuuden mukaisesti että itse en haluisi, mutta mies haluaa. Tuskin pystyn olemaan itkemättä.

Mulla on vaan tunne että mies haluaa päästä siitä syyllisyyden tunteesta eroon että "pakottaa" mut aborttiin ja siksi haluaa jutella ja toivoo et saa mut puolelleen ja ymmärtämään että hänen kantansa on oikea.

En olis koskaan uskonut että me joudutaan tällaiseen tilanteeseen. Oon pitänyt meitä onnellisena perheenä ja luullut etä mies tukee missä vain. Olin väärässä. En pystynyt olemaan itkemättä koska mua ahdistaa niin kovin. Esikoinen kysyi että erotaanko me nyt isin kanssa Ei todellakaan tiedä edes mistä on kyse.[/QUOTE]

Pystytkö jatkamaan yhdessä, olemaan onnellinen tai edes tyytyväinen ja pitämään perheen kasassa jos teet miehen tahdosta abortin?

Perheen yhdessä pysyminen on erittäin huono syy tehdä jotain oman tahtonsa vastaista, se kun saattaa aika pahasti potkaista perseelle ja tuhota silti kaiken.

 

[QUOTE="akka";23937324]Se mies ei välttämättä sopeudu uuden vauvan syntymään.Ap.han kertoi että mies oli huolissaan jo noista olemassaolevista lapsistakin että millä nekin elättää.
Mun mielestä se on varsin fiksu idea että synnytyksen jälkeen rouva palaa työelämään ja mies jää vuorostaan kotiin hoitamaan lapsia kuten mies ehdotti.
Vaan arvatkaa käykö niin,ei todellakaan käy.
Rouva jää kasvattamaan mahaansa ja kotiin taas hyvällä syyllä moneksi vuodeksi.
Jos mies ei sopeudu hän on paska ja sika.[/QUOTE]

Kuka sua on päähän potkinut kun katkeruus oikein tihkuu kirjaimien välistä.

Kukaan täällä ei voi tietää miten joku toinen (oikea tai kuvitteellinen) henkilö tulee toimimaan tilanteessa, oli tilanne mikä tahansa. Kenenkään on turha sanoa; tee näin tai tapahtuu näin, tee näin ja tulee tapahtumaan näin. Kukaan muu kuin tilanteessa itse oleva ei tiedä mitä tilanteessa tapahtuu, mitä on sanottu ja tehty, mitä henkilön itsensä pään sisällä liikkuu.

Jokainen tekee omat valintansa, mutta kaikkein vähiten kannattaa kuunnella mitään plussapaskaa täydellisiltä mammoilta jotka kyllä aina tietävät parhaiten miten ihmisten elämät tuhotaan. Abortti on murha mutta olet ihan v*tun paska akka jos olet niin itsekäs perseilijä että viet mieheltä elämän kun pidät lapsen joka on yhdessä aikaan saatu. Että joopa joo.

 

Kuka sua on päähän potkinut kun katkeruus oikein tihkuu kirjaimien välistä.

Kukaan täällä ei voi tietää miten joku toinen (oikea tai kuvitteellinen) henkilö tulee toimimaan tilanteessa, oli tilanne mikä tahansa. Kenenkään on turha sanoa; tee näin tai tapahtuu näin, tee näin ja tulee tapahtumaan näin. Kukaan muu kuin tilanteessa itse oleva ei tiedä mitä tilanteessa tapahtuu, mitä on sanottu ja tehty, mitä henkilön itsensä pään sisällä liikkuu.

Jokainen tekee omat valintansa, mutta kaikkein vähiten kannattaa kuunnella mitään plussapaskaa täydellisiltä mammoilta jotka kyllä aina tietävät parhaiten miten ihmisten elämät tuhotaan. Abortti on murha mutta olet ihan v*tun paska akka jos olet niin itsekäs perseilijä että viet mieheltä elämän kun pidät lapsen joka on yhdessä aikaan saatu. Että joopa joo.

Sä puolustat omaa kantaasi ihan samoin kuin minä omaani.Plussan mammat kun on nyt vaan sitä mieltä että kyllä se mies sopeutuu.Entäs jos se ei sopeudu?Entäs jos se on lopen kypsynyt siihen että vaimo on kotona ja vain hän käy palkkatyössä?Miksei mies saa esilletuoda kantaansa ja miksi vain se vaimo saa päättää?
Entä jos se mies päättää ettei hän sopeudu ja ottaa eron eikä tapaa lapsiaan eron jälkeen lainkaan?
Entä jos kumpikaan ei anna piiruakaan periksi eikä kumpikaan ole valmis tekemään kompromissia,perhe hajoaa joka tapauksessa?
Paska tilanne.
Parhaiten selviäisi kun jo suhteen alkuvaiheessa käytäisiin nämä asiat läpi,silloin molemmat tietäisivät mihin ovat ryhtymässä.

 

Juteltiin eilen miehen kanssa jälleen asiasta ja oli jotenkin ollut siinä uskossa että se mahdollisuus vielä on että abortin teen. Sanoin eilen kyllä niin suoraan että minä en sitä tee ja piste. Åerustelin myös päätökseni. Mies sanoi että hän ei yhtään lasta enää halua ja yrittää elättää tämänkin perheen. Sanoi myös että mene sinä sitten töihin ja hän jää lasten kanssa kotiin ni katotaan eletäänkö sun palkalla, oikeen pillkkasi. Sanoin miehelle että yhteisestä päätöksestä olen tähän asti hoitanut lapset kotona ja hyvin ollaan pärjätty. Mulla on työpaikka ja olen valmis menemään töihin kun äitiysloma on ohitse jos tilanne niin vaatii. Ei kuunnellut, meni nukkumaan ja mä jäin sohvalle.

Mietin sitten yöllä että pitääkö mun nyt perheen takia tehdä jotain mitä en halua, ettei meidän perhe hajoa. Onko reilua aikaisempia lapsia kohtaan että perhe hajoaisi tämän takia. Mutta sitten järkeilin taas asian että jos mielipide miehellä tosiaan on tuo ni saa sitten mennäkkin. Kyllä elämässä tulee sitä myötä-ja vastamäkeä, tämä taitaa olla meidän ensimmäinen vastamäki. Jos seksiä harrastetaan tietoisilla riskeillä niin minusta on väärin vaatia aborttia silloin.

Oma mieli todella myllerryksessä, odotuksen pitäisi olla iloinen asia mutta sitä se ei nyt ole Olen ystävilleni puhunut asiasta ja he osaavat kyllä iloita kanssani, täällä kotona on jäätävä tunnelma.

Nyt ymmärrän jotenkin miestäsi mikä siellä hiertää...se että sinä olet ollut kotona useita vuosia 5 lapsen kanssa ja hän on elättänyt perheen ja se joka käy töissä. Kai hän alkaisi jo pikkuhiljaa haluamaan että se vauvanteko putkella loppuisi ja siänkin alkaisit tienaamaan.Lapset kasvaisi isommiksi. Tulee tunne että oliko 6 lapsi sittenkään vahinko vai sulla sormes pelissä????