Väheneekö omanajan tarve kun lapset kasvaa?

[itsekäs ja kamala äiti? :/]

Meillä on vajaa 1v tuo (ensimmäinen) lapsi. Toiveissa lähivuosina toinen. Minulle tuntuis olevan tosi tärkeää oma aika mutta sen järjestäminen hankalaa, koska miehellä mm. oman talomme rakennusprojektia meneillään.

Mietin monesti millaista elämä on sitten 2 pienen kanssa ja kuinka saan silloin oman hetken järjestettyä kun en nyt yhdekään kanssa meinaa saada.. Toki lapsen kanssa on ihanaa olla, mutta kaitpa olen sitten jotenki itsekäs ja mukavuudenhaluinenkin Olis ihanaa ehtiä keskittyä mm. leipomiseen keskeytyksettä

Millaista on esim. lasten kanssa joista toinen on kouluikäinen ja toinen parivuotta nuorempi, puuhaileeko omiaan sen verran jo että äiti ehtii myös tehdä omia juttujaan ilman että järjestää lapsia hoitoon?

Apua, tää viesti saa mut kuulostamaan kauhea itsekkäältä! Mutta siis ihan oikeasti mietin paljon näitä.. olen ehkä enemmän "lapsi- kuin vauvaihminen", odotan kovasti että oma muru kasvaa jotta voimme tehdä enemmän juttuja yhdessä

 

["mä"]

mulla tuon omanajan tarve on ollut tosi tärkeää, samoja juttuja mitä kirjoitit. mutta kun lapsia on nyt 3 ja 4.tehtaillaan niin oman ajan tarve on vähentynyt hirveesti. ihan siitä syystä että noita kaikkia on vaikea saada leikkimään/nukkumaan tms samaan aikaan jotta saisin yksin jotain tehdä päivällä. teenkin niin että iltapäivisin luen lehden rauhassa kahvikupin kera ja sanon lapsille että äitillä' on hetki omaa aikaa, kohta ollaan taas yhdessä. kummasti ovat oppineet siihen ja suht rauhassa saan lehteni lukea.
omaa aikaa puolison kanssa on sitten kun löapset yöunilla. oman ajan tarve siis on vähentynyt hurjasti ja oolen oppinut ottamaan omaa aikaani vaikka lapset jaloissa juoksisivat, kuten nytkin, kuopus lleikkii leikkimatolla, kaksi muuta syövät lounasta ja samalla keskustelen heidän kanssaan ku täällä pyörin =)

 

[Mep]

Mäkin inhosin vauva-aikaa, koska meillä oli tosi hankalaa monistakin syistä.
Nyt kun poika on 5v. on paljon helpompaa. Usein puuhastellaan kotona "omiamme" ja välillä yhdessäkin tietysti.
Enemmänkin kotona yhdessä leikkimisen sijasta käymme yhdessä luistelemassa ja ulkoilemassa, luemme tms. Siis leikkii paljon itsekseen kun päiväkodissa saa ryhmäpuuhaa tarpeekseen...

Elämäntapamme on myös sellainen, että "joudumme" reissaamaan paljon (huoltamaan äitiäni) eikä meille tule enempää lapsia.
Olkoon jonkun mielestä itsekästä, so what.

 

["Jenis"]

Kyllä se helpottaa jo ennen kouluikää, ja kahden kanssa voi olla jopa helpompaa kuin yhden - viihdyttävät toisiaan, eikä äidin tarvi olla koko ajan kaverina. Mulle on kans oma aika tärkeää ja etukäteen jo pelkäsin miten kuopuksen synnyttyä käy, mutta tää on ollut paljon helpompaa kuin kuvittelin Esikoinen on nyt 3v6kk, kuopus 10kk, ja ne tosiaan leikkii keskenään ihan nätisti kun mä teen kotihommia tms. Kuopuksen päikkäriajan oon pyhittänyt omalle teehetkelle, esikoinen saa silloin katsoa jonkun lastenohjelman. Oman liikuntaharrastuksen aloitin kans melko pian synnytyksen jälkeen, ja mies saa vaan järjestää jostain sen ajan että voi olla lasten kans.