Vähän yli 3v kotihoidossa eikä missään kerhossa,epänormaaliako?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Eli hoidan kotona vauvaa ja loppuvuodesta 3v täyttänyttä. Tuntuu että nykyään lähes kaikki kotihoidossa olevat laitetaan jo parivuotiaina johonkin kerhoon,kerran tai 2 viikossa. "Lapselle kavereita ja äidille "omaa" aikaa",sanotaan.
Meiän esikoinen ei ole kovin sosiaalinen tapaus,ei esim puistossa tai perhekerhossa ota mitään kontaktia toisiin lapsiin (paitsi jos joku esim ottaa hänen lelunsa niin saattaa huutaa,mutta sillonkin enemmän mulle kun sille lapselle). Pitäiskö laittaa kerhoon vai mitä? Jos esim ens syksyn alusta laittais kerhoon niin tässähän olis vielä reippaasti aikaa "opetella sosiaalisuutta" ennen sitä eikä olis sitten lapselle liian paha paikka?

Mutta siis onko täällä muita joiden yli 3-vuotiaat ei käy kerhossa tai yksin harrastamassa tms?
 
Mä olen hoitanut kaikki omani kotona eskari-ikäisiksi mutta kyllä jo kolmivuotiaasta ovat menneet kerhoon harjoittelemaan sosiaalisia taitoja muiden lasten kanssa. Niitä ei voi harjoitella ikinä liikaa kotihoitolaiset.
 
Mun 3v käy kerran viikossa kerhossa, 2 tuntia kerrallaan siksi, että olisi ikäistensä kanssa. Itselleni siinä ei omaa aikaa jää, vaan ihanaa harvinaista kahdenkeskistä aikaa vuoden ikäisen kuopuksen kanssa. Meidän 3v on tosi ujo, ei tunneta kovin montaa lapsiperhettä eikä siis näe lapsia muuten kuin kerhossa siksi tyttö käy siellä. Siellä leikitään, askarrellaan ja laulellaan yms. ja tyttö on tykännyt tosi paljon käydä siellä alun jännitysen jälkeen.
Mulle ihmiset ihmettelevät usein, kun esikoinenkin on kotihoidossa. Itselleni nyt ei tulisi mieleenkään laittaa lasta hoitoon, kun kerran itse olen kotona. Toi kerho on tässä vaiheessa ihan riittävä.
 
Mielestäni olisi tärkeää, että 3- vuotiaalla olisi kontakteja saman ikäisten lapsien kanssa. Ei kerhoja välttämättä tarvita, jos tuttavapiirissä on paljon lapsia, mutta vaikuttaisi tekstisi mukaan, että niitä ei ole paljon?
 
Meillä lapset eivät ole olleet kuin kotihoidossa. Kuopus on nyt reilu 3v ja kotona edelleen. Ihan sosiaalinen on kuten muutkin sisarukset. Juttelee muille ihmisille ja jos ihan vieraita, niin hetken luimistelun jälkeen vastailee kyllä. Muiden lasten kanssa leikkii, paitsi jos joukossa on kiusaajia, niin sitten ei mene mukaan ollenkaan.
Meillä lapset aloittaneet kerhon 4v, joka siis kerran viikossa 3 tuntia.
Kellään ei ole ollut ongelmia esim,. eskariin tai kouluun menemisessä, pärjänneet hyvin ja ovat saaneet kavereita.
Meillä tosin monta lasta, joten väkisinkin nuo oppii sosiaalisiksi ja ottamaan muut huomioon.
 
Meillä meni 3v päivän jälkeen heti kerhoon ja satujumppaan. Ei tunneta tuon ikäisiä lapsiperheitä.
Oli ihan hiljainen tossukka kun ne aloitettiin. Ei ottanut kontaktia muihin vaan nyhjäsi vaan helmoissa. Nopeasti kuitenkin innostui touhusta ja sosiaaliset taidot lähtivät kehittymään hurjaa vauhtia!
Mutta siis todellakin johonkin kerhoon kotihoitolainen! Ei syksyllä, vaan heti paikalla, jos mahdollista. Jos ei, niin joku satujumppa tai muskari voisi olla hauska harrastus, riippuen siitä mistä lapsi pitää. Voisi vaikka aloittaa nyt esim. muskarin ja syksystä sitten kerhoon?
 
[QUOTE="vieras";27943820]No sen takia ei varmaan olekkaan sosiaalinen tapaus jos ei oli päässyt mihinkään harjoittelemaan sosiaalisia taitoja vaan nyhjänny sun helmoissa...[/QUOTE]

Siis ollaan me käyty kahdessa eri perhekerhossa koko lapsen elämän ajan,vähintään kerran viikossa. Lisäksi 2-3krt viikossa leikkipuistossa ja 1-2krt viikossa ulkoillaan parin kaveriperheen kanssa. Omassa kaveripiirissämme hän on nuorin lapsi (siis meidän vauvamme lisäksi),toiseksi nuorin on häntä vuoden vanhempi eli osin tästä johtuen ei esim kavereidemme lapsista ole tullut hänelle kavereita. Nämä ulkoilukaverit on siis saman ikäsiä eli n 3-vuotiaita,joihin olemme tutustuneet noissa perhekerhoissa.
 
Meillä myös vauva ja 3v. kotihoidossa. 3v.on meillä taas kovin sosiaalinen ja kaipaa muiden lasten seuraa. On 1xvk kerhossa joka kestää 2t. Meilläkään se ei ole äidin omaa luksusaikaa vaan mahdollisuus olla vauvan kanssa tai esim. siivota, eniten hyötyä siitä on esikoiselle. Meidän 3-vuotiaalle erittäin tärkeitä tuo kerho ym muiden tapaaminen.
 
Jos mahdollista niin vie johonkin missä muita lapsia. Musta on ainakin ihana kun oma 3v puhuu ihan innoissaan uusista kavereista, joita saanut kerhossa ja jumpassa. Muuten on kotihoidossa eikä tunneta muita lapsia eli tärkeitä on noi uudet kontaktit.
 
Meillä esikoinen aloitti kerhon (2x viikossa) kun oli 2,5v. Keskimmäinen aloitti sisarusryhmässä kerran viikossa 1v10kk, oma kerho hänellä alkoi sitten seuraavana syksynä kun oli 2v4kk.
 
No ei oo kyllä mikään kiire!!! Nykytrendi vaan on se, että pitää heti laittaa, kun suunnilleen pystyssä pysyy, niin jonnekin virikkeitä saamaan. Meidän vanhin oli pienenä tosi ujo, ei puhunut tuntemattomille ihmisille mitään, mutta kun tutustui, niin puhui. Hän aloitti kerhossa 4-vuotiaana, eikä puhettakaan siitä, että olis tarvinnu aiemmin aloittaa. Nyt jo yläkoululainen, eikä koskaan ole ollut sosiaalisissa taidoissa mitään ongelmia. Nuorimmainen on kovin laiska lähtemään mihinkään kerhoon ym. Hän käy seurakunnan kerhossa kerran viikossa, ikää nyt 4 vuotta, kohta 5. Ensi vuodenkin vielä käy kerran viikossa kerhoa ja vasta eskari ikäisenä tulee menemään joka päivä. Hän keksii kotona yksinkin tekemistä, me ei käydä hänen kanssaan missään muissa kerhoissa. Omassa pihassa leikkii isompien lasten kanssa.
Lapset on niin erilaisia! Toinen tykkää puuhailla porukalla, toinen yksin. Mutta ei se silti tarkoita, etteikö voisi myöhemmin olla sosiaalinen. Ja sitä sosiaalisuutta ehtii viimeistään eskarissa harjoitella. Antaa lasten olla lapsia ja jos joku nauttii kotona olosta, niin suokaa se hänelle!! Ei oo mitään järkee väkisin viedä jonnekin, kun kerhoon ei kuitenkaan ole pakko mennä. Kyllä ne ite sitten rupee kavereita kyseleen, kun on sen aika! Meillä lapsia perheessä on useampi ja jokainen on erilainen. Yksi olisi kaivannut ohjattua toimintaa jo 2-vuotiaana ja 4-vuotiaana olisi tarvinnut ohjattua jo joka päivä. Kun taas nuorin ei.
Kyllä ap sunkin lapsi ehtii niitä virikkeitä saamaan myöhemminkin! :) Nauttikaa niistä päivistä, kun ei ole aamusin kiire yhtään mihinkään!
 
Meidän vajaa neljävuotias käy kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin mittaisessa kerhossa. Matkat ovat tuskaa kävellen ja julkisilla esikoisen ja vauvan kanssa, etenkin kotiinpäin, kun esikoinen on väsynyt. Kuljetusrumbaan menee yhtenä kerhopäivänä noin kaksi tuntia.

Lapsi viihtyy kerhossa (kuulemma pakko päästä), mutta saa rajuja uhmakohtauksia kerhon jälkeen. Itse oon niiiiiin kypsä koko kerhoon. Pääsis tosi paljon helpommalla, jos lasta ei sinne veisi.
 
Riippuu varmaan lapsesta. Mun vanhin on nyt epulla ja oli pelkästään kotihoidossa ennen eskaria. Kävi sitä ennen tunnin viikossa harrastuksessa, kerhoissa ei koskaan. On saanut eskarissa ja nyt koulussa pelkästään positiivista palautetta sosiaalisista taidoista. Keskimmäinen täyttää tänä vuonna viisi ja nuorin kolme. Viime syksynä kokeiltiin kerhoa josta luovuttiin, kun vanhempi ei sinne kaikista yrityksistä huolimatta halunnut mennä. En halunnut pakottaa. Meillä on jonkin verran lapsikavereita joita tapaamme harvakseltaan ja lapset ovat reippaita ja rohkeita. Esim. kaupassa kun sanon että käypäs kysymässä myyjältä jotain, niin heti menevät rohkeasti, tai kun postinjakaja tuo posteja niin kysyvät että saako mennä hakemaan postit häneltä suoraa. Eivät aristele puhua vieraiden ihmisten kanssa. Puistossakin osaavat ottaa kontaktia muihin lapsiin. Erityisesti nuorin lapsistani ottaa erittäin helposti kontaktia muihin samanikäisiin lapsiin puistossa. Joten en yleistäisi että kerho tai päiväkoti olisi mitenkään pakollinen kaikille. Pidän tärkeämpänä sitä että lapset saavat olla kotihoidossa pitkään.
 
Mä en ymmärrä miksei nykyään lasten anneta olla pieniä ja olla kotona jos siihen on mahdollisuus. Aina pitää olla vauvasta alkaen jo miljoona harrastusta ja menoa.
 
[QUOTE="jahas";27943898]sosiaalisia taitoja oppii kyllä ihan kotonakin :)[/QUOTE]

Niin!
Olenkin aina ollut sitä mieltä, että koko elämänsäd yksin autiolla saarella elänyt erakkokin voi oppia sosiaalisia taitoja ihan vain itsensä kanssa :)

Kyllä lapsi tarvii ikäistensä seuraa, kun kotonakaan ei ole sisaruksia joiden kanssa sosiaalisia taitoja opetella. Vanhemman kanssa se taas on ihan eriasia, vanhempi kun ei ole ikätoveri.
 
Kannatan kotihoitoa mahd. pitkään, mutta toisaalta kyllä 3v jo kaipaa samanikäistä kaveria edes silloin tällöin. Ainakin meillä tyttö kyselee kovasti kavereita.
 
musta 3v tarvitsee myös jo samanikäistä seuraa. Mutta ei välttämättä kerhosta, pääasia että olisi joku/joitakin samanikäisiä kavereita. Saattaa mennä muutenkin hetki et lapset alkaa tulla toimeen keskenään, kaikilla ei heti synkkaa hommat yhteen :)

Meillä esikoinen ollut vaan kotona 3v asti (no oli sitä ennen ollu väölillä mun kaverilla hoidossa, isovanhemmilla jne). 3v aloitti kerhon ja nyt 4v käy kerhossa 2xvko. Se kyllä jo kaipaa kavereitaan, en mä osaa leikkiä sen kanssa samallalailla kuin kaverit. Enkä pystykään kun pikkuveli säätää vieressä :)
 
Meillä käy 3v kerran viikossa 2h päiväkerhossa, 5v kaksi kertaa viikossa 2½. Lisäksi käydään kerta viikossa perhekerhossa 2h. Ja nämä täysin siksi, koska haluan hoitaa itse lapseni kotona, ja haluan että heistä tulee sosiaalisia ja osaavat tulla kavereidenkin kanssa toimeen jo pienestä asti.
On eri asia leikkiä kotona omien sisaruksien kanssa kun omien kavereiden kanssa.
1v on ihan innoissaan perhekerhossa kun sieltä löytyy paljon lapsia ja paljon pieniä tyttöjä. Siellä tykkää leikkiä myös 3v ja 5v.
Kolmen vanha on saanut yhden kivan kaverin omasta kerhostaan, jonka aikoo pyytää syntymäpäivilleen muutaman viikon päästä. 5 vuotias tarvitsee jo oikeasti kavereita edes sen muutaman tunnin viikossa, kerhokaverit on kavereita myös eskarissa ja eskarikaverit on kavereita myös koulussa.
 
Mun mielestä se riippuu lapsesta. Kaikki ei ole samanlaisia eikä samanaikaisia kaikesta. Monet 3-vuotiaat ei vielä leiki keskenään, vain parileikkejä ja hakevat vain turvaa aikuisesta. Ihan hyvin ehtii vaikka 4-vuotiaana aloittaa kerhon. Lapset ovat todella erilaisia näissä asioissa keskenään, toinen nauttii jo 2-vuotiaana vapaudesta ilman vanhempia, kun toiselle lapselle se voi olla todella stressaavaa.
 
Mua ainakin ottaa niin päähän kaikki ne mammat jotka vievät pienet vauvansa suunnilleen heti kun vaan ovat vähänkin synnytyksestä toipuneita kaiken maailman kerhoihin, muskareihin, tanssitunneille, jumppaamaan jne. Ja sitten nämä mammat katsovat kieroon meitä äitejä, joita ei ensinnäkään kiinnosta moinen toiminta ja toisekseen emme "osta" väitettä siitä, että lapsistamme tulisi jotenkin poikkeavia jos nämä eivät ole missään aktiviteetissa mukana.

Mä kasvoin 80-luvulla kotona ihan äidin ja siskoni kanssa. Meillä siskon kanssa ikäeroa n.1,5 vuotta, joten leikittiin aina yhdessä. Joskus käytiin kyläilemässä ja leikittiin muidenkin lasten kanssa. Vaikka meitä ei mihinkään harrastuksiin tai kerhoihin kuskattu on meistä kasvanut ihan sosiaalisia ja hyvin menestyviä aikuisia. Ensimmäisen kerran olin vieraiden lasten kanssa kokonaisia päiviä eskarissa eikä mulla ollut mitään vaikeuksia saada kavereita tai olla heidän kanssaan tekemisissä. Olen kylläkin aikamoinen individualisti ja pidän hyvin paljon itsenäisestä työskentelystä - jo pienenä pidin. Mutta se, ettei minua työskennellessä kiinnosta muut ihmiset ei tarkoita sitä ettenkö pitäisi vapaa-aikana muiden seurasta.


Ketjun aloittajalle sanoisin, että voit aivan hyvin surutta olla kotona lastesi kanssa. Et todellakaan pilaa heidän tulevaisuuttaan sillä. Eivätkä kaikki vaan ole persoonallisuudeltaan sosiaalisia. On tyhmää, että jotkut luulevat, että kaikki olisivat sosiaalisia tai että ihmisistä tulee automaattisesti sosiaalisia jos he ovat toisten kanssa ryhmätilanteissa.... se ei vaan toimi niin. Se, että viihtyy hyvin itsekseen on mielestäni vahvuus. On aika säälittävää, että jotkut luulevat vain sosiaalisten harrastusten lisäävän onnellisuutta tai edistävän kehitystä.
 

Yhteistyössä