Välit kahteen sisarukseen todella etäiset. Muuttuvatkohan joskus?

Meitä on neljä sisarusta ja ikäjakauma 27-35. Minusta on outoa lukea näitä "yksi lapsi on niin yksinäinen, pitää siis olla useampi lapsi, että niistä on seuraa ja tukea toisilleen" kommentteja.

Meitä neljä sisarusta. Kaikkien kanssa asutaan suht lähekkäin eli välimatka ei ole este sille, että nähtäisiintai soiteltaisiin. Yhden kanssa kirjoitellaan, soitellaan säännöllisem epäsäännöllisesti ja nähdään ehkä noin kerran kuussa. Mutta en tällekään siskolle jaa ongelmiani tai vastaavia vaan juttelu on kuitenkin aika pintapuolista. Kahden sisarukseni kanssa ei juuri koskaan lähetelläviestejä tai soitella pelkästään silloin jos on jotain juhlavietto yms. Järjestelyjä mistä pitää sopia. Näitä kahta sisarusta näen jokatoinen joulu ja ehkä äitienpäivänä ja ehkä jossain juhlissa. Eipä meillä oikein ole mitään juteltavaa ja usein tunnelma on kiusaantunut kun kukaan ei keksi sanottavaa. Niinpä esim. yhteiset joulunvietot jäävät lyhyiksi ja kaikilla tuntuu olevan kiire kotiin.

Ei minulla ole mitään tarkempaa käsitystä miten nämä kaksi sisarustani viettävät elämäänsä. Tiedän missä asuvat ja ovat töissä mutta harrastuksista, kavereista tai vastaavasta ei ole mitään tietoa. Tuntuu, että varsinkin veljeni vain istuu syrjässä hiljaa ja vastaa yhdellä sanalla tai hymähtelemällä jos jotain koittaa kysellä tai jutella. Tuntuu, että olen sina ainut joka koittaa pitää edes jotain keskustelua yllä ja koen sen raskaaksi. Varsinkin jos näemme kaupassa sattumalta ei oikein ole mitään puhuttavaa vaikka kavereiden tai muiden sukulaisten kanssa tulee lötpöteltyä siihen asti, ettäkaodilta menee hermot.

Jotenkin koen surullisena välimme sisarusten kesken. Mutta toisaalta en ole ennen tätä hetkeä taas miettinytkään asiaa moneen vuoteen. Minulla on paljon kaveteita ja muita sukulaisia joiden kanssa olen tekemisissä mutta jotenkin vain tuntuu oudolta kuinka etäiset välit meillä on sisarusten kesken. Sen olen ymmärtänyt, etteivät muutkasn pidä keskenään yhteyttä senkään vertaa mitä minä.

Onko jollain ollut vastaava tilanne ja ovatko välit lähentyneet iänmyötä? Jo lapsena meillä oli kaikilla omat kaverit emmekä leikkineet paljoakaan yhdessä.

 

Minä olen ajat sitten tullut siihen tulokseen, että koska elän sisarusteni kanssa niin erilaista elämää, ettemme täysin ymmärrä toisiamme, niin pysymme vain hyvissä väleissä ja se riittää. Toinen elää jotain ihme luksus elämää jolla on aina sanottavaa kaikista muista, joten parempi vaan pysyä tuttuina tavallisesti ja jättää siihen. Toinen tykkää ottaa viinaa sen verran, että esim. en päästäis lapsia sinne viikonlopuksi eli käymme porukalla sillon kun käymme. Sopiva välimatka auttaa asiaa hyvin, ei ole tarvetta sille, että lapsetkaan kyselis, että voivatko mennä sinne ilman aikuista.

Olen tullut miehen sisaruksen perheen kanssa läheisemmäksi ja tuntuu, että siellä olo on kotoisa. Samoin minulla on pari todella hyvää kaveria, joiden kanssa elämä on hirveän helppoa ja ihanaa. He ovat minun perheeni. Näille tunteille en mitään voi, moni asia on toki vaikuttanut, mutta varsinkin toisen kanssa ei ole oikein ikinä löytynyt yhteistä säveltä, vaikka ei olla isommin riidoissa oltukaan. On vaan niin omituinen olo aina hänen seurassaan.

Pitkään sitä itkin, sydämessä ja välillä muutenkin, mutta totesin, että tanssiin tarvitaan kaksi. Olen sanonut joskus suoraankin kuinka haluaisin että oltas enemmän tekemisissä ja lapsetki näkis toisiaan, mutta jos on aina niin "kiireinen" tai evvk muuten vaan ku ykspuoleisesti, niin olen ajatellut, että keskityn muutamaan hyvään ystävään ja omaan ihanaan perheeseeni, mieheen ja lapsiin.

 

Minusta myös tuntuu pahalta kun veljeäni ei kiinnosta mitään yhteyttä pitää vaikka asumme samassa kaupungissa. Olen viime aikoina tosi usein sanonut hänelle että tahtoisin nähdä enemmän, mutta eipä auta. Hän haluaa ilmeisesti pitää kohteliaan etäiset välit. Tuntuu hirveän pahalta, niinkuin olisin menettänyt lopullisesti jotain todella tärkeää. En ymmärrä miksi asiat ovat näin, ehkä hän vain ei pidä minusta.

 

No eihän se aina ihan niin mene. Mulla 9 vuotta vanhempi isoveli jonka kanssa en juuri ole tekemisissä vaikka lähes päivittäin näemmekin työn puolesta. Siskoni on 5 vuotta vanhempi ja hänen kanssa ollaan läheisempiä mutta ei mitään bestiksiä todellakaan. Heitetään läppää ja viihdytään ihan hyvin mutta ei juurikaan vietetä vapaa-aikaamme yhdessä enkä avaudu hänelle elämästäni samalla tavoin kuin muutamalle lähimmälle ystävälleni. Me ollaan kyllä kaikki niin erilaisia ihmisinä että en tiedä kuinka usein nähtäis tai oltais muuten yhteyksissä jos ei oltais kaikki samassa työpaikassa.

Miehen veljet sen sijaan ovat kaikki hyviä kavereita keskenään. Ikähaarukka 27-34.