itse en tuntenut kun väliliha leikattiin. kätilö puuduttaa välilihan ensin jos näyttää siltä että leikata tarvitsee.(huom aina ei tarvitse leikata!) ulostaminen kyllä onnistui parin päivän kuluttua ja lämpimällä suihkulla suihkuttelu auttoi.istuminen oli alkuun hankalaa kovalla alustalla.seksiä päästiin harrastamaan aika nopeasti synnytyksen jälkeen ja hyvältä tuntui=)
rohkaisua
\
Tuommoiset kauhutarinat on kuitenkin huomattavasti harvinaisempia kuin ne, joissa haava paranee kuten haavojen kuuluu, joskus hitaammin ja joskus nopeammin. Haavojen paraneminen (ihan missä vaan, kädessä, jalassa, alapäässä) on aina yksilöllistä. Joten ei kannata etukäteen pelätä, synnytys koostuu niin monesta osatekijästä joiden keskellä yksi eppari tai sen tekeminen ei välttämättä ole kummoinenkaan juttu.
Koska sulla on laskettuaika? Kannattaa vaikka neuvolassa tai jos käyt synnytystapa-arviossa niin sitten siellä jutustella ja kysyä ihan asiantuntijoilta tietoa episiotomiasta. Synnytyksen ja raskauden kannalta on hyvä, jos opettaa itsensä jättämään noita pelkoja hieman ns taka-alalle, opettaa itselleen rentoutumista ihan tietoisesti. Siihen saa jopa opetuskasetteja lainata monista synnytyssairaaloista, ehkäpä sinunkin. Onnea odotukseen ilman turhia pelkoja!
Alkuperäinen kirjoittaja 13.12.2006 klo 14:28 alabama kirjoitti:
Tuommoiset kauhutarinat on kuitenkin huomattavasti harvinaisempia kuin ne, joissa haava paranee kuten haavojen kuuluu, joskus hitaammin ja joskus nopeammin. Haavojen paraneminen (ihan missä vaan, kädessä, jalassa, alapäässä) on aina yksilöllistä. Joten ei kannata etukäteen pelätä, synnytys koostuu niin monesta osatekijästä joiden keskellä yksi eppari tai sen tekeminen ei välttämättä ole kummoinenkaan juttu.
Koska sulla on laskettuaika? Kannattaa vaikka neuvolassa tai jos käyt synnytystapa-arviossa niin sitten siellä jutustella ja kysyä ihan asiantuntijoilta tietoa episiotomiasta. Synnytyksen ja raskauden kannalta on hyvä, jos opettaa itsensä jättämään noita pelkoja hieman ns taka-alalle, opettaa itselleen rentoutumista ihan tietoisesti. Siihen saa jopa opetuskasetteja lainata monista synnytyssairaaloista, ehkäpä sinunkin. Onnea odotukseen ilman turhia pelkoja!
alabama
\
no tuota..en tiedä olenko raskaana.Siis testit näyttävät negaa,yritystä ollut 6kk ja menkat myöhässä 12vrk.Eli nyt olisi vasta rv 5+5Alkuperäinen kirjoittaja 13.12.2006 klo 15:18 rohkaisua kirjoitti:
\
lähde: www.pshp.fi/tays/sairaanhoito/ naistenklinikka/esitelmat/pinta.pdf
Eipä ole kauhutarinaa ei. Jopa 25-35% ensisynnyttäjistä saa tämmöisen vaivan tajuamatta, mikä saattaa olla tulevaisuuden nakymä... leikkaus tai kroonikkovaipat... Synnytyssairaalassa ei asiaan kiinnitetä huomiota ja aika harva "kehtaa" valittaa kakkaavansa housuun.Alkuperäinen kirjoittaja 13.12.2006 klo 15:18 rohkaisua kirjoitti:
lähde: www.pshp.fi/tays/sairaanhoito/ naistenklinikka/esitelmat/pinta.pdf
hente
Itte en tuntenu leikkausta ollenkaan enkä oli etes tiennt että leikattiin jos mieheni ei ois jossaki välissä sitä sanonu. Pissaaminen onnistu olosuhteisiin nähen hyvi mutta kakkaminen oli tosi pelottavaa ja kipeää touhua, lahjaksi sain synnytyksestä nimittäin peräpukamat joitten takia vieläkin kakkaminen sattuu. Epparista se kipu ei johu. Seksi on parempaa ku ennen synnytystä, enää ei huomaa ollenkaan että on leikattu!
Nii ja onnittelut :flower:
Nii ja onnittelut :flower:
alabama
\
Onnittelut?En tiedä olenko raskaana vai en..Sillä testit nega,mutta menkat reilusti myöhässä ja oireitakin.Mutta kiitos kuitenkin.Jos vaikka olisinkin..Alkuperäinen kirjoittaja 13.12.2006 klo 18:43 hente kirjoitti:
Äiti itsekin
\
Tottakai kiinnitetään, ja hoidetaan. Ja sen tähden, mikäli alkaa näyttää siltä, että repeämän vaara on, mielummin siinä vaiheessa leikataan se eppari, joka on "hallitumpi" ja leikataan vinoon, eli ei suoraan peräaukkoa kohden. Repeämiä tästä huolimatta tulee, mutta kuitenkin vähemmän kuin jos epparia tietyissä tilanteissa ei leikattaisi.
Synnytys kuitenkin on melkoisen iso tapahtuma, niin äidin keholle kuin vauvallekin. Ja ainahan kaikessa on riskinsä, kaikissa toimenpiteissä, mutta jokapäiväisessä elämässäkin. Nykyään kuitenkin on mahdollista tehdä aika paljon vauvan ja äidin hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta kaikkea silti ei ole mahdollista ennakoida ja kokonaan ehkäistä.
No tuo nyt ei pidä paikkaansa, ettei asiaan sairaalassa kiinnitettäisi huomiota :headwall:Alkuperäinen kirjoittaja 13.12.2006 klo 17:13 Vadelma71 kirjoitti:
Tottakai kiinnitetään, ja hoidetaan. Ja sen tähden, mikäli alkaa näyttää siltä, että repeämän vaara on, mielummin siinä vaiheessa leikataan se eppari, joka on "hallitumpi" ja leikataan vinoon, eli ei suoraan peräaukkoa kohden. Repeämiä tästä huolimatta tulee, mutta kuitenkin vähemmän kuin jos epparia tietyissä tilanteissa ei leikattaisi.
Synnytys kuitenkin on melkoisen iso tapahtuma, niin äidin keholle kuin vauvallekin. Ja ainahan kaikessa on riskinsä, kaikissa toimenpiteissä, mutta jokapäiväisessä elämässäkin. Nykyään kuitenkin on mahdollista tehdä aika paljon vauvan ja äidin hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta kaikkea silti ei ole mahdollista ennakoida ja kokonaan ehkäistä.
alabama, älä turhia etukäteen tuota murehdi :hug: mulla se ei tosiaankaan sattunut, ja suurimmalla osalla näin taitaa myös olla. paraneekin useimmilla hyvin. itse en pelännyt etukäteen koko asiaa ja jälkikäteen se oli hyvä, koska muuten olisin saanut kehitettyä ties mitä pelkoja päässäni etukäteen.
\
Lisäksi sain epiduraalipuudutuksen jotenkin väärin ja myös sen jälkiseurauksia tutkitaan. Nämä ovat kyl asioita, joista ei puhuta ääneen. Kun ihmettelin näitä tutulle kätilölle, hän sanoi, että ei ole ollenkaan harvinaista. Naisilla vaan on taipumus unohtaa kokemansa kivut ja vaivat, kunhan saavat käärön tuhisemaan viereen =) Lisäksi en ensisynnyttäjänä todellakaan tiennyt, mikä vaiva "kuuluu asiaan" ja mikä pitäisi hoitaa pikimiten.
Nyt et tainut käsittää, mitä tarkoitin ja se, että sinulla on asia huomioitu ei tarkoita, että kaikilla huomioidaan. Johan tuo väitöskirjakin sen todistaa, että jää usein miten huomioimatta (vai onko sitten täyttä soopaa syötetty tohtorin kynästä)... siis tämä, että sulkijalihas vaurioituu... kyse ei ollut pelkästään epparin leikkauksesta... katsoitko ja luitko lähteen ajatuksella? Itselläni huomaamattomuus taisi johtua kätilöopiskelijasta, jolle tilitin näitä asioita. Olisi pitänyt tajuta valittaa osastonhoitajalle ja suurella äänellä. Kyllä ne nyt soittelevat minulle monta kertaa päivässä ja yrittävät selvittää kuntoutusta yms. koska saattaisin saada vakuutuksesta korvausta jne...Alkuperäinen kirjoittaja 13.12.2006 klo 19:04 Äiti itsekin kirjoitti:
Lisäksi sain epiduraalipuudutuksen jotenkin väärin ja myös sen jälkiseurauksia tutkitaan. Nämä ovat kyl asioita, joista ei puhuta ääneen. Kun ihmettelin näitä tutulle kätilölle, hän sanoi, että ei ole ollenkaan harvinaista. Naisilla vaan on taipumus unohtaa kokemansa kivut ja vaivat, kunhan saavat käärön tuhisemaan viereen =) Lisäksi en ensisynnyttäjänä todellakaan tiennyt, mikä vaiva "kuuluu asiaan" ja mikä pitäisi hoitaa pikimiten.
Äiti itsekin
Kyllä tajusin, että puhuit peräaukon sulkijasta 
Itselleni ei moista vaivaa tullut, eli en omasta kokemuksesta puhunut, vaan alalla työskentelevänä. Totta varmasti, että kaikkia ei huomata, mutta ei se automaattisesti niin ole, etteikö asiaan kiinnitettäisi huomiota.
Mutta ei siitä sen enempää
Itselleni ei moista vaivaa tullut, eli en omasta kokemuksesta puhunut, vaan alalla työskentelevänä. Totta varmasti, että kaikkia ei huomata, mutta ei se automaattisesti niin ole, etteikö asiaan kiinnitettäisi huomiota.Mutta ei siitä sen enempää
väsmyttää
Onko muille tullut sellaista ongelmaa,ett kakka ei vaan tuu?
Synnytyksessä tuohon peräsuoleen tuli sellainen ylimääräinen mutka.joskus tarttee ihan sormi laittaa emättimeen ja painaa sen kautta peräsuolta,et kakka voi tulla. :/
Itse kysymyksiin:
Pissaaminen onnistui hyvin.Kiitos suihkuttelun
Välilihaa leikattiin vähän.3 tikin verran.
Eikä ollut kipee toi tikkaus/haava..tikit kylläkin aukesivat viikon päästä synnytyksestä,mutta eivät haitanneet menoo
Seksiä harrasteltiin ku synnytyksestä oli kulunut 2 viikkoo.
Kakkaaminen on ainoa asia mikä mua on jäänyt vaivaamaan..se todella sattui aluksi.Olisi ehkä pitänyt syödä sit enemmän luumuja
Eiku juu..monesti tuntui et pylly räjähtää,kun oli niin hirvee hätä,mut ei vaan uskaltanut kakata.
Ja myönnettäköön..ekalla viikolla kakkasin 4kertaa housuun :x
ei ollut edes hätä,mut nauraessa lurahti. :ashamed:
Turhaapa näitä silti etukäteen pelkää.moninkertaistaa vaan tuskansa,kun suree jo etukäteen.
Itsekin kyllä pelkäsin,ja just sen takii et luin täältä näitä juttui.
Kätilö sit sanoi kun itkeätihrustin,että kannattaa jättää odotusajaksi tämä synnytys-osio pois käytöstä.Monilla kuulemma tullut itku samasta aiheesta,el siitä mikä synnytyksesä voi mennä pieleen.
anteeksi ku tuli niin sekava sepustus...kun mä tässä ihan unessa kirjustelen.
Toivottavasti teil on nyt tärpännyt,ja saisitte oman pikkuisen
Synnytyksessä tuohon peräsuoleen tuli sellainen ylimääräinen mutka.joskus tarttee ihan sormi laittaa emättimeen ja painaa sen kautta peräsuolta,et kakka voi tulla. :/
Itse kysymyksiin:
Pissaaminen onnistui hyvin.Kiitos suihkuttelun
Välilihaa leikattiin vähän.3 tikin verran.
Eikä ollut kipee toi tikkaus/haava..tikit kylläkin aukesivat viikon päästä synnytyksestä,mutta eivät haitanneet menoo
Seksiä harrasteltiin ku synnytyksestä oli kulunut 2 viikkoo.
Kakkaaminen on ainoa asia mikä mua on jäänyt vaivaamaan..se todella sattui aluksi.Olisi ehkä pitänyt syödä sit enemmän luumuja
Eiku juu..monesti tuntui et pylly räjähtää,kun oli niin hirvee hätä,mut ei vaan uskaltanut kakata.
Ja myönnettäköön..ekalla viikolla kakkasin 4kertaa housuun :x
ei ollut edes hätä,mut nauraessa lurahti. :ashamed:
Turhaapa näitä silti etukäteen pelkää.moninkertaistaa vaan tuskansa,kun suree jo etukäteen.
Itsekin kyllä pelkäsin,ja just sen takii et luin täältä näitä juttui.
Kätilö sit sanoi kun itkeätihrustin,että kannattaa jättää odotusajaksi tämä synnytys-osio pois käytöstä.Monilla kuulemma tullut itku samasta aiheesta,el siitä mikä synnytyksesä voi mennä pieleen.
anteeksi ku tuli niin sekava sepustus...kun mä tässä ihan unessa kirjustelen.
Toivottavasti teil on nyt tärpännyt,ja saisitte oman pikkuisen
RouvaHuldaHuoleton
\
Sanoit että kaikkialla ei huomioida, vaikka jollakulla huomioitiinkin. Senkin asian voi kääntää niinpäin, että vaikka sinulla ei huomioitu, etteikö tarkoita että muualla huomioida. Kuten edellä mainitsin, nuo vakavat vauriot prosentuaalisesti ovat todella pieni ryhmä. Voin kuvitella, että ei helpota ollenkaan kätilöiden tai synnyttävien asemaa, jos ne kaikki kauheudet jotka joskus saattaa tapahtua, nostetaan pintaan. Asioista voi toki puhua ja keskustella, mutta ketään ei hyödytä pirujen maalaaminen seinille. Kun lapsia haluava ja sellaisen "tekoon" ryhtyvä jokatapauksessa joutuu sen lapsen ulos pylläämään, keinolla tai toisella.
Eli Alabama, älä turhaan murehdi etukäteen tällaisia asioita, joille ei etukäteen edes hirveästi voi mitään. Ja onneksi on edelleen hyvin hyvin pieni määrä komplikaatioita, joille ei voi tehdä mitään. Itse teen aina niin, että jos jokin asia pelottaa paljon, mietin sen pahimman skenaarion joka voi tulla vastaan. Sitten mietin, että voisiko sillekin vielä tehdä jotain ja yleensä vastaus on kyllä, sen jälkeen ei enää pelota niin paljon kun tietää, että lähes kaikissa pahoissakin jutuissa on mahdollisuus saada apua ja tilanne korjata. Mulla tuli nyt tänä talvena 10v hoitoalan moninaisissa hommissa täyteen, erikoiskoulutus mulla on haavanhoidossa joten jotain minäkin tiedän, vaikka mulla omat synnytyskokemukset ovatkin positiivisia.
Onnea matkaan kaikille meille joilla synnytys häämöttää edessä!! On meillä aikamoinen palkinto tulossa vaivoistamme :heart: <br><br>
Mie olettaisin näin hoitoalan ihmisenä että näistä ei puhuta kamalan julkisesti ihan juuri senkään takia, että mitä hyötyä on lietsoa paniikkia ensisynnyttäjissä etukäteen? Nytkin alabama ressaa jo ennenkuin on varmasti raskaana, ei varmastikaan helpota jos pelotellaan kenkihieveriin, nää kun on sellaisia asioita, että joskus voi käydä mutta kuitenkin yleisempää on ettei mitään ongelmia tule. Nuo prosentit olisi kenen tahansa hyvä kääntää päässään niinpäin että n 75-70% kaikista synnytyksistä menee täysin hyvin ja ongelmitta, siis liittyen juuri kirjoittamiisi asioihin. Ja niistäkin lopuista prosenteista voidaan varmasti erotella vakavat vammat niistä, jotka on ns pikkujuttuja ja helposti korjattavissa.Alkuperäinen kirjoittaja 13.12.2006 klo 21:58 Vadelma71 kirjoitti:
Sanoit että kaikkialla ei huomioida, vaikka jollakulla huomioitiinkin. Senkin asian voi kääntää niinpäin, että vaikka sinulla ei huomioitu, etteikö tarkoita että muualla huomioida. Kuten edellä mainitsin, nuo vakavat vauriot prosentuaalisesti ovat todella pieni ryhmä. Voin kuvitella, että ei helpota ollenkaan kätilöiden tai synnyttävien asemaa, jos ne kaikki kauheudet jotka joskus saattaa tapahtua, nostetaan pintaan. Asioista voi toki puhua ja keskustella, mutta ketään ei hyödytä pirujen maalaaminen seinille. Kun lapsia haluava ja sellaisen "tekoon" ryhtyvä jokatapauksessa joutuu sen lapsen ulos pylläämään, keinolla tai toisella.
Eli Alabama, älä turhaan murehdi etukäteen tällaisia asioita, joille ei etukäteen edes hirveästi voi mitään. Ja onneksi on edelleen hyvin hyvin pieni määrä komplikaatioita, joille ei voi tehdä mitään. Itse teen aina niin, että jos jokin asia pelottaa paljon, mietin sen pahimman skenaarion joka voi tulla vastaan. Sitten mietin, että voisiko sillekin vielä tehdä jotain ja yleensä vastaus on kyllä, sen jälkeen ei enää pelota niin paljon kun tietää, että lähes kaikissa pahoissakin jutuissa on mahdollisuus saada apua ja tilanne korjata. Mulla tuli nyt tänä talvena 10v hoitoalan moninaisissa hommissa täyteen, erikoiskoulutus mulla on haavanhoidossa joten jotain minäkin tiedän, vaikka mulla omat synnytyskokemukset ovatkin positiivisia.
Onnea matkaan kaikille meille joilla synnytys häämöttää edessä!! On meillä aikamoinen palkinto tulossa vaivoistamme :heart: <br><br>
kätilö
Tämä onkin surullista kun netissä kirjoitellaan kauhutarinoita synnytyksistä ja sitten ensimmästä odottavat kokevat voimakasta pelkoa jo ennen ku ovat synnytystä kokeneetkaan
Itse toimin kätilönä synnytyssalissa ja voin rehellisesti sanoa, että suuri osa alatiesynnytyksistä menee aivan mallikkaasti ja sektiot myös. Niin hyvällä selviämisprosentilla en Suomessa rupeisi pelkäämään synnytystä etukäteen. Omani meni hyvin ja vaikka olen nähnyt vaikeitakin synnytyksiä, niitä tulee todellisuudessa hyvin harvoin enkä itsekään tämän vuoksi pelkäisi synnyttämistä. Suomessa on hyvät oltavat sen suhteen. Tosiasiassahan näistä kauhutarinoista vaan puhutaan paljon enemmän. Synnyttäjä on saattanut traumatisoitua synnytyksessä ja luonnollisesti hänen täytyy päästä purkamaan kokemustaan. Eikä hän ehkä tarkoituksella pelottele muita vaan huomaamattaan. Toisaalta hänellä ei välttämättä ole kokemusta normaalista synnytyksestä ja se kauhusynnytys on kaikki mitä hänellä on.
En siis halua arvostella heidän kirjoituksiaan mutta toivoisin ettei ihmiset yleistäisi näitä kokemuksia.
Siitä välilihan leikkaamisesta vielä. Kuten muitakaan komplikaatioita ei isoja repeämiäkään tule läheskään niin usein kuin näistä kirjoituksista voisi päätellä. Välilihan leikkaaminenkaan ei ole nykyään mikään rutiinitoimenpide. Itse teen "epparin" noin joka kymmenennelle ensisynnyttäjistä, uudelleensynnyttäjille huomattavasti harvemmin. Leikkaustarve arvioidaan aina tarkasti. Kätilöt pystyvät kokemuksesta yleensä hyvin arvioimaan antaako välilihan myöten ilman. Toki episiotomia saatetaan tehdä myös nopeuttaaksemme vauvan syntymistä tämän voinnin vuoksi. Isot repeämät eli sulkijalihakseen ulottuvat ompelee aina lääkäri ja epäilyttävistä pyydämme aina lääkärin arvion. Kyllä näitä syynätään hyvin tarkkaan ja taitaa olla hyvin harvinaista että pahat repeämät jää huomaamatta!!
Joten sitäkään ei kannata etukäteen jännittää.
Toivottavasti olet alabama raskaana ja uskallat nauttia raskaudestasi. Jätä kauhutarinat omaan arvoonsa ja keskity itsesi hyvinvointiin. Synnytyksesi sujuu todennäköisesti kuitenkin mallikkaasti!
Itse toimin kätilönä synnytyssalissa ja voin rehellisesti sanoa, että suuri osa alatiesynnytyksistä menee aivan mallikkaasti ja sektiot myös. Niin hyvällä selviämisprosentilla en Suomessa rupeisi pelkäämään synnytystä etukäteen. Omani meni hyvin ja vaikka olen nähnyt vaikeitakin synnytyksiä, niitä tulee todellisuudessa hyvin harvoin enkä itsekään tämän vuoksi pelkäisi synnyttämistä. Suomessa on hyvät oltavat sen suhteen. Tosiasiassahan näistä kauhutarinoista vaan puhutaan paljon enemmän. Synnyttäjä on saattanut traumatisoitua synnytyksessä ja luonnollisesti hänen täytyy päästä purkamaan kokemustaan. Eikä hän ehkä tarkoituksella pelottele muita vaan huomaamattaan. Toisaalta hänellä ei välttämättä ole kokemusta normaalista synnytyksestä ja se kauhusynnytys on kaikki mitä hänellä on.
En siis halua arvostella heidän kirjoituksiaan mutta toivoisin ettei ihmiset yleistäisi näitä kokemuksia.
Siitä välilihan leikkaamisesta vielä. Kuten muitakaan komplikaatioita ei isoja repeämiäkään tule läheskään niin usein kuin näistä kirjoituksista voisi päätellä. Välilihan leikkaaminenkaan ei ole nykyään mikään rutiinitoimenpide. Itse teen "epparin" noin joka kymmenennelle ensisynnyttäjistä, uudelleensynnyttäjille huomattavasti harvemmin. Leikkaustarve arvioidaan aina tarkasti. Kätilöt pystyvät kokemuksesta yleensä hyvin arvioimaan antaako välilihan myöten ilman. Toki episiotomia saatetaan tehdä myös nopeuttaaksemme vauvan syntymistä tämän voinnin vuoksi. Isot repeämät eli sulkijalihakseen ulottuvat ompelee aina lääkäri ja epäilyttävistä pyydämme aina lääkärin arvion. Kyllä näitä syynätään hyvin tarkkaan ja taitaa olla hyvin harvinaista että pahat repeämät jää huomaamatta!!
Joten sitäkään ei kannata etukäteen jännittää.
Toivottavasti olet alabama raskaana ja uskallat nauttia raskaudestasi. Jätä kauhutarinat omaan arvoonsa ja keskity itsesi hyvinvointiin. Synnytyksesi sujuu todennäköisesti kuitenkin mallikkaasti!
Minuukaan ei pelota synnytyksessä mikään muu kun repeäminen . ja että jos vauvalle käy jotain pahaa esim se ei saa tarpeksi happea tjm...
. ja että jos vauvalle käy jotain pahaa esim se ei saa tarpeksi happea tjm...mulla leikattiin väliliha, koska jouduttiin käyttämään imukuppia. En itse edes huomannut että väliliha leikattiin. Sain tietää vasta kun kätilö alkoi ompelemaan. Se ompelu taisi sattua vähän..
Vessassa käynti piti ensimmäisen viikon ajan suorittaa käsisuihkun avulla ettei olisi niin kirvellyt. Söin paljon luumuja ja otin levolacia että suoli toimisi ilman ongelmia.
Seksiä harrastimme noin 6vkon päästä synnytyksestä. Se tuntui samalta kuin neitsyyden olisi menettänyt, mutta parin kerran jälkeen tunnot oli jo normaalit.
Vessassa käynti piti ensimmäisen viikon ajan suorittaa käsisuihkun avulla ettei olisi niin kirvellyt. Söin paljon luumuja ja otin levolacia että suoli toimisi ilman ongelmia.
Seksiä harrastimme noin 6vkon päästä synnytyksestä. Se tuntui samalta kuin neitsyyden olisi menettänyt, mutta parin kerran jälkeen tunnot oli jo normaalit.
\
Mä ratkaisin tuon mun liian löysän peräsuolen nyt sillai, että lopetan imetyksen kokonaan ja alan syödä urakalla ripulilääkkeitä. Joulu on tulossa, enkä aio kattoo, kun muut syö ja mä pidän paastoa, kun pelkään kakan tulevan housuun. Sit varasin ajan yksityselle kirurgille, kun "ammattitaitoisella" henkilökunnalla synnärillä ei ollu mitään käsitystä, miks p.askat lurahtelee housuun. Epäilivät mua varmaan hulluks. Tais jäädä mun ekak ja viimeiseks lapseksi tällä erää.Alkuperäinen kirjoittaja 14.12.2006 klo 03:15 väsmyttää kirjoitti:
pojanäiti
Oma stoorini: Välilihan leikkauksesta jäi aika huono maku suuhun, koska minulle syntyi arpikudosta leikkaushaavan ympärille. Tämä rassasi ja vuoti jotain visvaa 5kk, ennen kuin se leikattiin pois. Se haittasi kaiken näköistä "urheilua" ym. Siitä kun kuntoutui niin kaikki on ollu ok.
Meillä joillakin ihmisillä on sellainen ihotyyppi kaitten, että se muodostaa sitä. Onneks leikatun arpikudoksen ympärille ei tullut uutta vaikka toinen lääkäri niin väittikin.
Meillä joillakin ihmisillä on sellainen ihotyyppi kaitten, että se muodostaa sitä. Onneks leikatun arpikudoksen ympärille ei tullut uutta vaikka toinen lääkäri niin väittikin.
\
Kirjoituksesi kuulosti hyvin tutulta, samoja tunteita oli minulla silloin synnytyksen jälkeen..(repesin tosiaan epparin lisäksi, tikit aukenivat enkä päässyt sängystä ylös moneen viikkoon.. mutta kuten kirjoitin, parannuin täysin muutamassa kuukaudessa. Kateellisena kyllä katsoin sairaalassa äitejä jotka tanssivat käytävällä.. )
En olisi silloin 1,5v sitten uskonut että kirjoitan näin niinkuin tähän ketjuun kirjoitinkin jo, sen verran rikki olin synnytyksen jälkeen. Mutta jännästi sitä toipuu, fyysisesti ja psyykkisesti.. Voimia paljon sinulle, :hug:
[/quote]
Ommeltiinko sulla eppari uudelleen? Ja jos kyllä niin jouduitko meneen yksityiselle? Jos ei niin eikö sua oo vaivannu mitenkään se avonainen haava? Mulla kun tuntuu kaikki ilma menevän tonne emättimeen, voi tosin johtua vielä huonohkoista lantionpohjalihaksista. Kiitti jos viittit vastata.
[/quote]
Mulla on samanlainen ongelma ku sulla. Mulle ei tehty epparia, mut repesin kyllä. Nyt vajaan kahden vuodenkuluttua repeämästä, olen useasti käynyt sairaalassa. Ilman karkailu emättimeen johtuu peräaukon sulkijalihaksen repeämästä, jota ei synnytyksessä muka huomattu. Asialle ei kuulemma voida tehdä mitään. Toivoisin, että ompelisivät välilihan kuntoon, koska ongelma vaivaa todella. Olen harkinnut käymistä yksityisellä lääkärillä, mutta en tiedä pystyvätkö ne sielläkään muuta tekemään. Tuntuu ettei muilla tutuilla synnyttäneillä ole samanlaista ongelmaa. Jos joku on saanut apua repeämästä johtuvaan ilmankarkailuun, niin kertokaa kuinka!
Alkuperäinen kirjoittaja 12.12.2006 klo 22:31 näinkin kirjoitti:
Kirjoituksesi kuulosti hyvin tutulta, samoja tunteita oli minulla silloin synnytyksen jälkeen..(repesin tosiaan epparin lisäksi, tikit aukenivat enkä päässyt sängystä ylös moneen viikkoon.. mutta kuten kirjoitin, parannuin täysin muutamassa kuukaudessa. Kateellisena kyllä katsoin sairaalassa äitejä jotka tanssivat käytävällä..
)En olisi silloin 1,5v sitten uskonut että kirjoitan näin niinkuin tähän ketjuun kirjoitinkin jo, sen verran rikki olin synnytyksen jälkeen. Mutta jännästi sitä toipuu, fyysisesti ja psyykkisesti.. Voimia paljon sinulle, :hug:
[/quote]
Ommeltiinko sulla eppari uudelleen? Ja jos kyllä niin jouduitko meneen yksityiselle? Jos ei niin eikö sua oo vaivannu mitenkään se avonainen haava? Mulla kun tuntuu kaikki ilma menevän tonne emättimeen, voi tosin johtua vielä huonohkoista lantionpohjalihaksista. Kiitti jos viittit vastata.
[/quote]
Mulla on samanlainen ongelma ku sulla. Mulle ei tehty epparia, mut repesin kyllä. Nyt vajaan kahden vuodenkuluttua repeämästä, olen useasti käynyt sairaalassa. Ilman karkailu emättimeen johtuu peräaukon sulkijalihaksen repeämästä, jota ei synnytyksessä muka huomattu. Asialle ei kuulemma voida tehdä mitään. Toivoisin, että ompelisivät välilihan kuntoon, koska ongelma vaivaa todella. Olen harkinnut käymistä yksityisellä lääkärillä, mutta en tiedä pystyvätkö ne sielläkään muuta tekemään. Tuntuu ettei muilla tutuilla synnyttäneillä ole samanlaista ongelmaa. Jos joku on saanut apua repeämästä johtuvaan ilmankarkailuun, niin kertokaa kuinka!
kohtalotoveri
Mulla tuli myös kaikenlaisia pahoja repeämiä synnytyksessä, joita ei kyllä sairaalassa noteerattu eikä kirjattu mihinkään. Jälkitarkastuksessa sen sijaan ne kyllä huomattiin (kävin sitä paitsi yksityisellä) ja on jo pariin kertaan jouduttu korjailemaan. Peräsuoleen tulleita vammoja ei ole kuitenkaan vielä korjattu, eikä löpsöttämään/auki jätettyä välilihaa. Tuntuu, että repeämä peräsuoleen päin oli niin hankala, ja koska koko elimistö synnytyksessä turpoaa ja painuu (pysyvästi) alaspäin, ei sitä silloin heti synnytyksessä olisikaan pystytty korjaamaan. Nyt synnytyksestä kohta pari vuotta.
Mutta siis, ilmaa menee emättimeen, johtuneeko sitten tuosta revenneestä välilihasta. Toisaalta ajattelin myös, että koska peräsuoli on painunut, ja koska väliliha ei todellakaan ole entisensä, niin ne yhdessä aiheuttavat sen että ilmaa heiluu sinne sun tänne. Luulenpa, että vika korjautuu vasta veitsellä, jos peräsuoli nostetaan sinne minne se kuuluu ja väliliha ommellaan semmoiseksi kuin sen pitäisi olla.
Mulla vammoja tuli kyllä siis etupuolellekin, ja niitä on jollain lailla korjailtu. Eihän noista sisäelimistä eikä ulkoisestakaan rakenteesta enää koskaan tule entisenlaisia, turha kuvitellakaan. Mutta toivottavasti edes jotain helpotusta edes joksikin aikaa löytyy.
Mutta siis, ilmaa menee emättimeen, johtuneeko sitten tuosta revenneestä välilihasta. Toisaalta ajattelin myös, että koska peräsuoli on painunut, ja koska väliliha ei todellakaan ole entisensä, niin ne yhdessä aiheuttavat sen että ilmaa heiluu sinne sun tänne. Luulenpa, että vika korjautuu vasta veitsellä, jos peräsuoli nostetaan sinne minne se kuuluu ja väliliha ommellaan semmoiseksi kuin sen pitäisi olla.
Mulla vammoja tuli kyllä siis etupuolellekin, ja niitä on jollain lailla korjailtu. Eihän noista sisäelimistä eikä ulkoisestakaan rakenteesta enää koskaan tule entisenlaisia, turha kuvitellakaan. Mutta toivottavasti edes jotain helpotusta edes joksikin aikaa löytyy.
\
Jos lääketieteen tohtori ja kirurgi on kirjoittanut aiheesta väitöskirjan ja tehnyt esitelmän, onko se kauhun lietsomista, jos tästä keskustellaan nettipalstalla asiallisesti?
Jos ensisynnyttäjä uskoo sinisilmäisesti nettipalstan "harmaata kätilöä", että valtaosa synnytyksistä menee ilman mitään ongelmia ja eteen tuleekin ongelmia, niin onko nettipalsta silloin pettänyt ja harhaan johtanut turhaan lukijaa??
Kriittisyyttä siis vaaditaan lukijaltakin, millaiseen lähteeseen/lähdekirjallisuutteen uskoo.
Tämä on surullista, että meidän suomalainen huipputason ammattihenkilökunta ei ota potilaiden ongelmia vakavasti, vaan vähättelevät niitä. Alatiesynnytys on kirjattu onnistuneeksi, jos äiti ja lapsi saadaan hengissä leikkaus/synnytyssalista osastolle. Näin minulle sanottiin Kätilöopistolta. Papereissani ei lukenut komplikaatioita SYNNYTYSSALISSA, mutta sen jälkeisestä elämästä ei niissä sitten kirjoitetakaan mitään. Suurinosa ikävistä ongelmista tulevat esille muutaman päivän tai viikon kuluessa synnytyksestä ja kokemukseni mukaan näistä ei olla enää kiinnostuneita, vaan ongelmien hoito jääkin potilaan omalle vastuulle (ja kukkarolle). Piilevä peräsuolen sulkijalihaksen repeämä pahenee seuraavassa synnytyksessä ja mitä pidemmälle ja iäkkäämmäksi synnyttänyt tulee, sen vaikeampi asiaa on hoitaa korjausleikkauksella. Miksi meillä siis edelleen jätetään huomioimatta pahat ongelmat, joita potilas tuo esille? Ne kuitataan vain sillä, että valta osa synnytyksistä menee hyvin. Meneekö sittenkään? Onko asiasta pitkäaikaista tutkimustietoa? Kuinka suuri osa synnyttäneistä on kotiutumisen jälkeen yhteydessä synnytyssairaalaan ja minkä ongelman takia? Kirjataanko yhteydenotot? Aiheuttavatko ne toimenpiteitä? Haluaisin lähdekirjallisuutta ja tutkimustietoa, kiitos. MUTU-tieto on aina hyvin suppea näköala. Minun yhteydenottoani ei olisi kirjattu, ellen olis sitä erikseen vaatinut. Asiani etenee nyt yksityiseltä puolelta, mutta korvaukset aion vaatia HUS:ilta ja siihen minulla on täysi oikeus.Alkuperäinen kirjoittaja 14.12.2006 klo 18:13 kätilö kirjoitti:Tämä onkin surullista kun netissä kirjoitellaan kauhutarinoita synnytyksistä ja sitten ensimmästä odottavat kokevat voimakasta pelkoa jo ennen ku ovat synnytystä kokeneetkaan
Itse toimin kätilönä synnytyssalissa ja voin rehellisesti sanoa, että suuri osa alatiesynnytyksistä menee aivan mallikkaasti ja sektiot myös.!!
Jos lääketieteen tohtori ja kirurgi on kirjoittanut aiheesta väitöskirjan ja tehnyt esitelmän, onko se kauhun lietsomista, jos tästä keskustellaan nettipalstalla asiallisesti?
Jos ensisynnyttäjä uskoo sinisilmäisesti nettipalstan "harmaata kätilöä", että valtaosa synnytyksistä menee ilman mitään ongelmia ja eteen tuleekin ongelmia, niin onko nettipalsta silloin pettänyt ja harhaan johtanut turhaan lukijaa??
Kriittisyyttä siis vaaditaan lukijaltakin, millaiseen lähteeseen/lähdekirjallisuutteen uskoo.
\
Koska näistä ongelmista kuitenkin kärsii (vain se pienenpieni joukko) jokunen, niin kohtalontoverit voi laittaa viestiä mun sähkikseenkin. Jaan mielelläni saamaani tietoa, joka siis ei ole vain MUTU:a, vaan kirurgin(kätilön/synnytyslääkärin kautta saatua.
Mä voin tulla sit "lietsomaan kauhua" kunhan saan lausunnon kirurgilta, et millaiseen tulokseen tullaan. =) Mun täytyy varmaan laittaa otsikkoon, et ei heikkohermoisille ja kätilöilleAlkuperäinen kirjoittaja 16.12.2006 klo 14:35 vieras kirjoitti:
Koska näistä ongelmista kuitenkin kärsii (vain se pienenpieni joukko) jokunen, niin kohtalontoverit voi laittaa viestiä mun sähkikseenkin. Jaan mielelläni saamaani tietoa, joka siis ei ole vain MUTU:a, vaan kirurgin(kätilön/synnytyslääkärin kautta saatua.
\
Taisi mennä tuo nyt vähän ohi aiheen, mutta minusta on hyvä että tietää etukäteen mitä voi mennä vikaan synnytyksessä ja mitä oireita voi myhemmin tulla. Näin tietää ettei ole ainoa jolla oireita on ja tietää myös mistä ne johtuvat ja että niihin voi saada apua. Neuvolassa kun ei hirveästi tällaisesta puhuta.
Mä kävin ennen synnytystä lukemassa näitä palstoja ja lopulta itkin kauhusta. Neuvolassa sanottiin, ettei kannata näitä lukea, mutta halusin tietoa synnytyksestä. näin jälkikäteen voin sanoa, että olen tyytyväinen siihen miten synnytykseni meni, minulta leikattiin väliliha, mitä en etukäteen olisi missään nimessä halunnut ja alapää olikin tosi kipeä pari kuukautta. Muutenkin synnytyksessä oli ongelmia mm. vauvan käsi murtui ulosautossa. Kätilö sanoikin, että jos vielä lapsia saan, pitää ehdottomasti tehdä synnytystapa-arviointi, koska tämäkään vauva ei ollut mikään hirveän isokokoinen (3,7 kiloa).Alkuperäinen kirjoittaja 16.12.2006 klo 23:52 Vadelma71 kirjoitti:\Tämä on surullista, että meidän suomalainen huipputason ammattihenkilökunta ei ota potilaiden ongelmia vakavasti, vaan vähättelevät niitä. Alatiesynnytys on kirjattu onnistuneeksi, jos äiti ja lapsi saadaan hengissä leikkaus/synnytyssalista osastolle. Näin minulle sanottiin Kätilöopistolta. Papereissani ei lukenut komplikaatioita SYNNYTYSSALISSA, mutta sen jälkeisestä elämästä ei niissä sitten kirjoitetakaan mitään. Suurinosa ikävistä ongelmista tulevat esille muutaman päivän tai viikon kuluessa synnytyksestä ja kokemukseni mukaan näistä ei olla enää kiinnostuneita, vaan ongelmien hoito jääkin potilaan omalle vastuulle (ja kukkarolle). Piilevä peräsuolen sulkijalihaksen repeämä pahenee seuraavassa synnytyksessä ja mitä pidemmälle ja iäkkäämmäksi synnyttänyt tulee, sen vaikeampi asiaa on hoitaa korjausleikkauksella. Miksi meillä siis edelleen jätetään huomioimatta pahat ongelmat, joita potilas tuo esille? Ne kuitataan vain sillä, että valta osa synnytyksistä menee hyvin. Meneekö sittenkään? Onko asiasta pitkäaikaista tutkimustietoa? Kuinka suuri osa synnyttäneistä on kotiutumisen jälkeen yhteydessä synnytyssairaalaan ja minkä ongelman takia? Kirjataanko yhteydenotot? Aiheuttavatko ne toimenpiteitä? Haluaisin lähdekirjallisuutta ja tutkimustietoa, kiitos. MUTU-tieto on aina hyvin suppea näköala. Minun yhteydenottoani ei olisi kirjattu, ellen olis sitä erikseen vaatinut. Asiani etenee nyt yksityiseltä puolelta, mutta korvaukset aion vaatia HUS:ilta ja siihen minulla on täysi oikeus.Alkuperäinen kirjoittaja 14.12.2006 klo 18:13 kätilö kirjoitti:Tämä onkin surullista kun netissä kirjoitellaan kauhutarinoita synnytyksistä ja sitten ensimmästä odottavat kokevat voimakasta pelkoa jo ennen ku ovat synnytystä kokeneetkaan
Itse toimin kätilönä synnytyssalissa ja voin rehellisesti sanoa, että suuri osa alatiesynnytyksistä menee aivan mallikkaasti ja sektiot myös.!!
Jos lääketieteen tohtori ja kirurgi on kirjoittanut aiheesta väitöskirjan ja tehnyt esitelmän, onko se kauhun lietsomista, jos tästä keskustellaan nettipalstalla asiallisesti?
Jos ensisynnyttäjä uskoo sinisilmäisesti nettipalstan "harmaata kätilöä", että valtaosa synnytyksistä menee ilman mitään ongelmia ja eteen tuleekin ongelmia, niin onko nettipalsta silloin pettänyt ja harhaan johtanut turhaan lukijaa??
Kriittisyyttä siis vaaditaan lukijaltakin, millaiseen lähteeseen/lähdekirjallisuutteen uskoo.
Taisi mennä tuo nyt vähän ohi aiheen, mutta minusta on hyvä että tietää etukäteen mitä voi mennä vikaan synnytyksessä ja mitä oireita voi myhemmin tulla. Näin tietää ettei ole ainoa jolla oireita on ja tietää myös mistä ne johtuvat ja että niihin voi saada apua. Neuvolassa kun ei hirveästi tällaisesta puhuta.
Malibu
Kriittisyyttä siis vaaditaan lukijaltakin, millaiseen lähteeseen/lähdekirjallisuutteen uskoo.
[/quote]
Oon enemmän kun samaa mieltä!! Tottahan toki ihmiset haluavat kirjoittaa tänne omia tuntojaan ja kokemuksiaan ja niitä kauhutarinoitakin synnytyksestä, mutta niitä ei kannatakaan lukea jos on kauhean herkkä.
Itse olen kokenut tämän karmeasti. Jäin koukkuun tämän palstan seuraamiseen raskausaikanani vaikka en ikinä ennen ole kirjoittanutkaan tänne. Luulin todella että synnytyksestä tulee aina kauheita traumoja ja jokin ainakin menee pieleen. Minulle nousi hirveä synnytyspelko ja pääsinkin onneksi pelkopoliklinikalle sektiotoive mielessäni. Pelkopolillakin väitin lääkäreitä ja hoitajia vastaan saamillani tiedoillani täältä palstalta. Loppujen lopuksi olin lyöty ja taivuteltu alatiesynnytykseen. No, synnytin vähän yli 3 kuukautta sitten ihanan terveen poikavauvan. Synnytyksessä ei mennytkään mikään "pieleen" vaan se oli oikeastaan aika ihanaa. Sen hienoimpaa tunnetta en ole koskaan tuntenut kun kovan työn jälkeen poikani syntyi ja sain hänet rinnalleni. Kaikki kipu unohtui samassa ja itse asiassa, eihän se kipu mikään voittamaton edes ollut. Sen kuitenkin tiesi mistä se johtui. Poikani tuli vain lähemmäksi minua. Synnytyksestä toivuin hyvin ja repeämästä myös vaikka parina ekana päivänä en oliskaan uskonut enää ikinä istuvani
Kantapään kautta sain kokea ettei kaikkea lukemaansa pidä ottaa todesta tai ainakaan yleistää. Seuraavaa synnytystä odotan jo innolla. Toivon että pääsen sen vielä kokemaan...