Väkivalta on kyllä jokaisella niin lähellä kuin lähin ihminen on :(

Ei siitä ole kauan kun oli lehdessä uutinen, että perheväkivallan näkeminen on lapsen kannalta lähes yhtä paha kuin jos lasta itseään hakattais.

 

Kun mies lyö kerran - shame on him.
Kun mies lyö toiste, kolmannen kerran, neljännen kerran - shame on her.

Näin on. Miehen tuntee yleensä siitä että ei erehdy samassa asiassa kahta kertaa.

 

ei voi muuta sanoa ku ap on TYPERÄ. kehtaatkin tulla ruikuttamaan tänne. PILAAT LASTESI elämän. en osaa muutakun halveksia omaa äitiäni joka ei halunnut yksinhuoltaja-pelkonsa takia jättää isääni ja hakkaaminen oli arkipäivää meillä.


sinulle on näköjään kulissit tärkeämmät kuin lapsesi.

eroa lastesi takia.

sinusta ei niin väliä. yhtä selkärangaton olet kuin miehesi. miehesi lyö - sinä taas hyväksyt

 

Mä voin kuulostaa julmalta,mutta olen sitä mieltä että nainen joka sietää väkivaltaa,ja lapsia ei ole kuvioissa - on täysin oma asiansa,aikuinen kykenee tekemään asialle jotain ja itseään suojelemaan. Mutta kun lapsia kyseessä,sortuu nainenki pahoinpitelyyn koskapa antaa lastensa nähdä ja elää sellasessa ilmapiirissä

 

Ei se ole niin helppoa. Näettekö, että nainen on jo kotonaan syyllistetty, hänen on syy, siispä mies lyö. nyt täälläkin sanotaan, että koska mies lyö, on se naisen syy. Se on kai perseellepotkimista, mutta en usko, että se auttaa. olispa jotain, mitä osais sanoa sellasta, että auttas, että ap tajuis hakea apua.

 

Itsepuolustuskurssille saamaan itsetunnon kohotusta

 

Itsepuolustuskurssille saamaan itsetunnon kohotusta

Esimerkiksi. Mutta meneekö sinnekkään? Vai onko helpompi jumittaa vaan samassa, ajatella, että kun ei ole taas pariin kuukauteen lyöty, niin ehkä se on taas ohi.

 

Sit ku sen miehen nyrkki kääntyy lapsia vastaan tulet toivomaan että oisit menny heti poliisille.

Tosi vaikea olisi uskoa miehen lapsia hakkaavan.

Ethän sä varmaan joskus olis uskonu sitäkään, että sua lyö..?

 

ei voi muuta sanoa ku ap on TYPERÄ. kehtaatkin tulla ruikuttamaan tänne. PILAAT LASTESI elämän. en osaa muutakun halveksia omaa äitiäni joka ei halunnut yksinhuoltaja-pelkonsa takia jättää isääni ja hakkaaminen oli arkipäivää meillä.


sinulle on näköjään kulissit tärkeämmät kuin lapsesi.

eroa lastesi takia.

sinusta ei niin väliä. yhtä selkärangaton olet kuin miehesi. miehesi lyö - sinä taas hyväksyt

Niin samaa mieltä!

 

Sepä se, että ei se ole niin helppoa sisäpuolelta nähdä tilannetta "oikein". Tällaisessa suhteessa mies saa naisen luultavasti uskomaan että lyöminen on naisen syy. Jotkut ihmiset on lapsuudessaan tms. niin tottuneet väärinkohteluun, että luulevat sellaistakin normaaliksi, mikä ei sitä todellakaan ole.

 

Sit ku sen miehen nyrkki kääntyy lapsia vastaan tulet toivomaan että oisit menny heti poliisille.

Tosi vaikea olisi uskoa miehen lapsia hakkaavan.

Ethän sä varmaan joskus olis uskonu sitäkään, että sua lyö..?

No paljon helpommin olisin uskonut, että minua lyö kuin että lapsia löisi. Tosin näin kerran miehen pitelevän poikaa korvista, ei väkivaltaisen näköisesti, mutta oudosti kuitenkin.

En tarvitse haukkumisia juuri nyt, kiitos.

 

Sepä se, että ei se ole niin helppoa sisäpuolelta nähdä tilannetta "oikein". Tällaisessa suhteessa mies saa naisen luultavasti uskomaan että lyöminen on naisen syy. Jotkut ihmiset on lapsuudessaan tms. niin tottuneet väärinkohteluun, että luulevat sellaistakin normaaliksi, mikä ei sitä todellakaan ole.

Ja siihen ei auta oikein sekään, että muut sanovat, että on oma syysi, kun annat miehen lyödä. tuskin se vaikuttaa, kun toinen on jo niin väsynyt ja haluaa vaan jotain muuta ajateltavaa.

 

Onkohan yksikään miehensä hakkaamista sietävistä naisista elänyt itse ns. normaalin lapsuuden? Eli on "hyvästä kodista" (en tarkoita elintasoa, vaan rajoja ja rakkautta sopivassa suhteessa, ei väkivaltaa, riittävästi huolenpitoa, oikean ja väärän opettamista)?
...meinaan joka ikinen mun tunteva, aika ajoin turpaansa ottava ja miehensä kanssa silti pysyvä nainen on itse elänyt lapsuuttaan väkivallan, välinpitämättömyyden ja alkoholin keskellä. Ja nyt tarjoavat lapsilleen sen saman paskan, jota he lapsina joutuivat kokemaan.

 

Katos Sirkka ei sellaista murhamiestä ole vankilassa istunut ettei sais rakkauskirjeitä naisilta. Tunnen kaksi naista jotka ovat vaihtaneet sen sohvaperunansa hörhöön taparikolliseen. Avioliitossa on sen jälkeen riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Itävallan pedofiiliraiskaajakin sai heti 200 kirjettä naisilta...

turhaa tulet tänne kitisemään, kun et näköjään halua ratkaista tilannetta mitenkään.

Pohjimmiltaan jotkut naiset rakastavat väkivaltaisia miehiä. Niissä on heidän mielestään sitä jotain.

Älä jauha paskaa.

Sellainen nainen täytyy olla vaurioitunut, joka tahallaan haluaa itselleen hoidettavaksi jonkun murhaajan. Ei se ole normaalia vaan sairasta.

Niin kukahan sitä jauhaa paskaa...

 

Sepä se, että ei se ole niin helppoa sisäpuolelta nähdä tilannetta "oikein". Tällaisessa suhteessa mies saa naisen luultavasti uskomaan että lyöminen on naisen syy. Jotkut ihmiset on lapsuudessaan tms. niin tottuneet väärinkohteluun, että luulevat sellaistakin normaaliksi, mikä ei sitä todellakaan ole.

Tähän yhdyn helposti, mies sanoo että ärsytän liikaa tahallani ja hiljaa mielessäni olen samaa mieltä.

Alkoholistien lapsista kai sitten tulee meitä hakattuja ja hakkaajiakin näköjään - ollaan molemmat alkkisperheestä, mutta selvinpäin nämä hakkaamiset on tapahtuneet.

 

Sit ku sen miehen nyrkki kääntyy lapsia vastaan tulet toivomaan että oisit menny heti poliisille.

Tosi vaikea olisi uskoa miehen lapsia hakkaavan.

Ethän sä varmaan joskus olis uskonu sitäkään, että sua lyö..?

No paljon helpommin olisin uskonut, että minua lyö kuin että lapsia löisi. Tosin näin kerran miehen pitelevän poikaa korvista, ei väkivaltaisen näköisesti, mutta oudosti kuitenkin.

En tarvitse haukkumisia juuri nyt, kiitos.

Hei kuule, minulla on sinun puolestasi tosi paha olla. Voisitko luvata mennä poliisille tai edes terveyskeskukseen näyttämään niitä ruhjeita, niin minun olisi parempi olo. Tuntuu, että hirveää, miten sinä jäät tuollaiseen...

Tiedän, miten ikävää tuo on, vaikka meillä tuo lyöminen oli paljon lievempää ja minäkin löin. Apua vaan oli pakko hakea, että saatiin se loppumaan. Ehkä sunkin pitää kertoa vaikka poliisille, niin näet miten vakavasti siihen suhtaudutaan, että tajuat, miten vakava se aisa on. :hug:

 

Oltiin miehen ja lasten kanssa saunassa äsken ja tuli riitaa enemmän tai vähemmän mitättömästä asiasta ja nyt on käsivarsi mustelmilla olkavarren alapuolelta, kun mies hakkasi moneen otteeseen lasten nähden minua.

Vittu, kun olisi luonnetta enemmän niin menisin suoraan poliisilaitokselle ja näyttäisin käteni.

Kuten arvata voitte niin ei ollut eka eikä varmasti viimeinen kerta tätä lajia, mutta nyt tässä oli pitkä väli, niin että en väkivaltaa muista olleen.

Hyvä jakso tässä avioliitossa päättyi taas ja varmasti pitkäksi aikaa.

jos et suostu poliisiasemalle menemään niin mene edes lääkäriin. niin on sitten siellä dokumenttia tuosta tapahtuneesta jos muutat mielesi. joko kirjaavat ne mustelmat siellä ylös tai ottavat jopa oikein kuvat niistä todisteeksi ja laittavat liitteeksi tietoihisi.

 

Sepä se, että ei se ole niin helppoa sisäpuolelta nähdä tilannetta "oikein". Tällaisessa suhteessa mies saa naisen luultavasti uskomaan että lyöminen on naisen syy. Jotkut ihmiset on lapsuudessaan tms. niin tottuneet väärinkohteluun, että luulevat sellaistakin normaaliksi, mikä ei sitä todellakaan ole.

Tähän yhdyn helposti, mies sanoo että ärsytän liikaa tahallani ja hiljaa mielessäni olen samaa mieltä.

Alkoholistien lapsista kai sitten tulee meitä hakattuja ja hakkaajiakin näköjään - ollaan molemmat alkkisperheestä, mutta selvinpäin nämä hakkaamiset on tapahtuneet.

Mutta kun se ei ole sinun syy. Et sä ansaitse tommosta. Eikä varsinkaan sun lapset ansaitse nähdä sitä.

 

Sepä se, että ei se ole niin helppoa sisäpuolelta nähdä tilannetta "oikein". Tällaisessa suhteessa mies saa naisen luultavasti uskomaan että lyöminen on naisen syy. Jotkut ihmiset on lapsuudessaan tms. niin tottuneet väärinkohteluun, että luulevat sellaistakin normaaliksi, mikä ei sitä todellakaan ole.

Tähän yhdyn helposti, mies sanoo että ärsytän liikaa tahallani ja hiljaa mielessäni olen samaa mieltä.

Alkoholistien lapsista kai sitten tulee meitä hakattuja ja hakkaajiakin näköjään - ollaan molemmat alkkisperheestä, mutta selvinpäin nämä hakkaamiset on tapahtuneet.

Sinulla on valta lopettaa tämä kierre, ettei pojastasikin tule hakkaajaa ja tyttärestäsi hakkaajan puolisoa :attn:

 

Sepä se, että ei se ole niin helppoa sisäpuolelta nähdä tilannetta "oikein". Tällaisessa suhteessa mies saa naisen luultavasti uskomaan että lyöminen on naisen syy. Jotkut ihmiset on lapsuudessaan tms. niin tottuneet väärinkohteluun, että luulevat sellaistakin normaaliksi, mikä ei sitä todellakaan ole.

Tähän yhdyn helposti, mies sanoo että ärsytän liikaa tahallani ja hiljaa mielessäni olen samaa mieltä.

Alkoholistien lapsista kai sitten tulee meitä hakattuja ja hakkaajiakin näköjään - ollaan molemmat alkkisperheestä, mutta selvinpäin nämä hakkaamiset on tapahtuneet.

Mutta kun se ei ole sinun syy. Et sä ansaitse tommosta. Eikä varsinkaan sun lapset ansaitse nähdä sitä.

Mitä niille perimmäisille asioille sitten enää voi käytännössä tehdä??

 

Onkohan yksikään miehensä hakkaamista sietävistä naisista elänyt itse ns. normaalin lapsuuden? Eli on "hyvästä kodista" (en tarkoita elintasoa, vaan rajoja ja rakkautta sopivassa suhteessa, ei väkivaltaa, riittävästi huolenpitoa, oikean ja väärän opettamista)?
...meinaan joka ikinen mun tunteva, aika ajoin turpaansa ottava ja miehensä kanssa silti pysyvä nainen on itse elänyt lapsuuttaan väkivallan, välinpitämättömyyden ja alkoholin keskellä. Ja nyt tarjoavat lapsilleen sen saman paskan, jota he lapsina joutuivat kokemaan.

Mekanismi on tässä sellainen, että väkivaltaisen lapsuuden kokeneella on jäänyt pahat traumat. Traumaattisten muistojen ongelma on siinä, että ne eivät suostu uinumaan alitajunnassa ruususen unta, vaan pyrkivät koko ajan tulemaan pintaan, ratkaistuiksi. Mieli pyrkii eroon painolastistaan. Entä mikä on tapa yrittää ratkaista trauma? Ihminen pyrkii alitajuntansa ajamana hankkiutumaan uudestaan samanlaiseen tilanteeseen missä trauma syntyi, toivoen että tällä kertaa käy toisin. Turhaan. Koska vastapuoli on itsekin yhtä pihalla, siinä kaksi sokeaa taluttaa toistaan. Terapiassa nämä asiat on ratkaistava.

 

Sepä se, että ei se ole niin helppoa sisäpuolelta nähdä tilannetta "oikein". Tällaisessa suhteessa mies saa naisen luultavasti uskomaan että lyöminen on naisen syy. Jotkut ihmiset on lapsuudessaan tms. niin tottuneet väärinkohteluun, että luulevat sellaistakin normaaliksi, mikä ei sitä todellakaan ole.

Tähän yhdyn helposti, mies sanoo että ärsytän liikaa tahallani ja hiljaa mielessäni olen samaa mieltä.

Alkoholistien lapsista kai sitten tulee meitä hakattuja ja hakkaajiakin näköjään - ollaan molemmat alkkisperheestä, mutta selvinpäin nämä hakkaamiset on tapahtuneet.

Mutta kun se ei ole sinun syy. Et sä ansaitse tommosta. Eikä varsinkaan sun lapset ansaitse nähdä sitä.

Mitä niille perimmäisille asioille sitten enää voi käytännössä tehdä??

Mitä nyt voit tehdä, on ilmoittaa poliisille. Se on sinun velvollisuus kunnon kansalaisena. Sitten mies voi miettiä, haluaako/haluatteko vielä olla yhdessä joka tarkoittas sitä, että hänen olisi hakeuduttava hoitoon toden teolla.

Älä nyt ainakaan paikallesi jää, vaan toimi jollain tavalla.

 

Onkohan yksikään miehensä hakkaamista sietävistä naisista elänyt itse ns. normaalin lapsuuden? Eli on "hyvästä kodista" (en tarkoita elintasoa, vaan rajoja ja rakkautta sopivassa suhteessa, ei väkivaltaa, riittävästi huolenpitoa, oikean ja väärän opettamista)?
...meinaan joka ikinen mun tunteva, aika ajoin turpaansa ottava ja miehensä kanssa silti pysyvä nainen on itse elänyt lapsuuttaan väkivallan, välinpitämättömyyden ja alkoholin keskellä. Ja nyt tarjoavat lapsilleen sen saman paskan, jota he lapsina joutuivat kokemaan.

Mekanismi on tässä sellainen, että väkivaltaisen lapsuuden kokeneella on jäänyt pahat traumat. Traumaattisten muistojen ongelma on siinä, että ne eivät suostu uinumaan alitajunnassa ruususen unta, vaan pyrkivät koko ajan tulemaan pintaan, ratkaistuiksi. Mieli pyrkii eroon painolastistaan. Entä mikä on tapa yrittää ratkaista trauma? Ihminen pyrkii alitajuntansa ajamana hankkiutumaan uudestaan samanlaiseen tilanteeseen missä trauma syntyi, toivoen että tällä kertaa käy toisin. Turhaan. Koska vastapuoli on itsekin yhtä pihalla, siinä kaksi sokeaa taluttaa toistaan. Terapiassa nämä asiat on ratkaistava.

Tuo on niin totta. Se selittää senkin, miksi sama nainen valitsee aina uudestaan ja uudestaan väkivaltaisen miehen miesystäväkseen tai puolisokseen :|
Mutta terapiaan eivät mene. Ei, vaikka kuinka yrittäisi selittää että se on tarpeen. Ja sama jatkuu aina vaan. Välillä on hiljaisempaa, sitten nyrkki taas viuhuu.
(tänään kuulin, että ystäväni mies oli taas käynyt käsiksi, edellisestä kerrasta olikin jo melkein kaksi vuotta aikaa )

 

Itsepuolustuskurssille saamaan itsetunnon kohotusta

Esimerkiksi. Mutta meneekö sinnekkään? Vai onko helpompi jumittaa vaan samassa, ajatella, että kun ei ole taas pariin kuukauteen lyöty, niin ehkä se on taas ohi.

Tai onko lasten sitten hyvä nähdä että äiti antaa samalla mitalla takaisin ja että väkivalta on ratkaisu kaikkeen?

AP,on varmaan turha enää yrittää sanoa sulle,mutta kuitenkin.Hae nyt ihmeessä apua,menkää sinne turvakotiin,se on oikeasti hyvä paikka.Olette turvassa ja saatte olla pitkään jos tuntuu että tarvii.Saat puhua jos kaipaat sitä,et ole yksin..jos et halua olla! :hug: Se on tosiaan totta et sun lapset kärsii tosi pahasti tilanteesta.Mun äitiä on mätkitty turpaan,paiskottu jne,kun oltiin pieniä..Ja kyllä ne asiat kummittelee edelleen mielessä,vaikka vain muutaman kerran olin todistamassa sitä.

Mitä jos sulta vahingossa lähteekin henki?Se hakkaaja joutuu viimein vastaamaan teoistaan,mutta mihin sun lapset joutuu.Vaikka pääsis hyvään perheeseen tms.heitä seuraa aina se totuus että äiti on kuollut ja isä on linnassa,koska tappoi äidin.

Tee nyt helvetti jotain asialle,oikeasti!Joko omin neuvoin häivytte,pyydät apua sukulaiselta/ystävältä,tai sit sinne turvakotiin tms..Voimia! :hug:

Niin ja kun sanoit et oot niin väsynyt ettet jaksa..Ootko ajatellut että se ehkä johtuu siitä miehestä jota joskus rakastit,joka on lastesi isä..Mutta joka petti sun luottamuksen pahimmalla tavalla,joka ei arvosta sua ja teidän lapsia ollenkaan.Ei välitä mistään muusta kuin itsestään.Sun väsymys helpottaa varmasti kun sinä ja lapset saatte paremman elämän,ilman sitä ihmistä jota tarvii pelätä..

 

nainen! Kyse ei ole ainoastaan sinusta ja sinun haluistasi ja jaksamisistasi. Ajattele lapsiasi, he kantavat ikuisesti arpia siitä, että äiti antaa isän piestä itseään. Ja oikeasti, jos mies jo hakkaa lasten nähden, siitä ei välttämättä ole enää kovin pitkä matka siihen, että lapset saavat myös osansa lyönneistä. Sä olet arvokas ihminen, sinä ja lapsesi ansaitsette parempaa! Sinä olet avainasemassa siinä, millaiseksi lastesi lapsuus ja myöhempi elämä muodostuu. Tietysti unohtamatta omaa elämääsi.

Rohkeutta ja voimia! :hug: